Mitä mieltä olette valehtelusta parisuhteessa? Jos valehdeltava asia ei ole kovin vakava, onko kumppanilla oikeus ottaa asiasta suuret herneet nenäänsä, vaikka hän itse on tehnyt vielä pahemmin. Pieni valheenpoikainen oli ilmeisesti vain hyvä keino hänelle saada käännettyä asia minua vastaan.
Mitä mieltä olette? Miten reagoitte, jos saatte kumppaninne kiinni valehtelusta?
Mitä mieltä olette? Miten reagoitte, jos saatte kumppaninne kiinni valehtelusta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En valehtele, enkä hyväksy sitä myöskään muilta.
Luottamusta ei saa takaisin, jos sen menettää.
Asian vakavuudella ei ole merkitystä, jos valehtelee pikkujutusta, valehtelee isoistakin asioista.
...miksi totuutta pitää muunnella? Miksi turvaudutaan valheeseen?
Kysymys pitäis esittää ensin itselleen ja vasta sitten sille toiselle.
Kun toinenkin niin määkin-tyyli sopii lähinnä lastentarhaan.
Jotain on vialla jos valheita tarvitaan.
Luottamus.
Se, joka valehtelee osoittaa ensimmäisenä ettei luota toiseen niin paljon, että voisi kertoa totuuden tai olla ylipäätään rehellinen ja kertoa eikä jättää kertomatta.
Toinen epäluottamus syntyy kun ensin valehdellut jää kiinni. Pian kahden ihmisen välillä onkin vain epäluottamusta. Se tappaa kiintymyksenkin, ja rakkauden.
Miksi ei luota toiseen niin paljon että voisi olla rehellinen? Onko rehellisyydestä odotettavissa ikävää palautetta? Onko teko sellainen jonka voisi syystäkin jättää tekemättä koska se loukkaa suhdetta, eikä sitten tarvitsisi valehdellakaan?
Mitenkö reagoin?! Henkisesti romahdan, olen petetty, arvoton ihminen jota toinen pitää kynnysmattona. Sanon sen suoraan hänelle. Ehkä itken, mutta ainakin olen helvetin vihainen, ehkä huudan jos toinen korottaa ääntä. Vaadin selitystä. Kerron miltä minusta tuntuu ja haluan tietää miksi hän aiheuttaa minulle sen paskan olon. Sitten riippuukin hänestä miten tarina jatkuu. Toistaiseksi yhteiselämä jatkuu, tänä aamuna heräsimme sylikkäin. Tiedän kuitenkin, että kerran tulee päivä jolloin en enää pysty ymmärtämään enkä enää jaksa taistella meistä. Hänkin tietää sen, toivottavasti on myös sisäistänyt. Ongelmia on hänelläkin, ja epävarmuutta. Siksi yritän tukea niissä asioissa jotka ovat vaikeita, että hän voisi luottaa. Aika paljon ollaan edistytty. Pieniä takapakkeja vielä tulee. Palkitsenko edistymisen sillä että pakkaan tavarani ja lähden jos yksikin pieni este ilmenee? En. Vasta jos tulee suuri.
mutta haluan _kumppanini_ olevan sellainen, että minun ei _tarvitse_ valehdella niissä pienissäkään asioissa (suurissa en valehtelisikaan).
Jos kumppanini jäisi kiinni (suhteellisen pienessä asiassa, eli ei mistään sikailusta) valehtelusta, miettisin yksin ja kumppanin kanssa, miksi hänen piti valehdella, miksei hän voinut kertoa minulle totuutta? Olisin tarpeen vaatiessa myös valmis muuttamaan omaa käytöstäni sitten.
Nimittäin - on ihmisiä, jotka ikään kuin ahdistavat toisen nurkkaan ja lukitsevat kaikki ovet siten, että vetävät herneet nenään joistakin turhista pikkujutuista ja mököttävät kauan, ja sitten jos pyrkii välttämään aivan turhan riidan kertomalla valkoisen valheen, siitä vasta raivotaankin.
Eli tiivistettynä - haluan voida kertoa kumppanilleni asiat niin kuin ne ovat, haluan elää niin että voin kertoa ne siten, ja haluan että kumppanini voi kertoa minulle asiat rehellisesti. Onneksi tilanne on tällä hetkellä juurikin tämä :).
Minä olen aina täysin rehellinen. No valkoiset valheet ovat sallittuja.. Mutta "oikeista" asioista en valehtele.. Palaute mieheltä ei ole mitenkään erinomaista, mutta jos olen esim. mokannut tjn. kerron kyllä totuuden. Hän reagoi niinkuin itse haluaa. En minä sen takia ala kenellekään valehtelemaan.
Mieheni taas valehtelee vaikka kuinka ymmärtäväinen itse olen. Hänellä ei näytä edes olevan omatuntoa. Minulla on.
Ajattelen niin, että vaikkei mitään muuta minulle jäisi, olen ainakin ollut rehellinen.