Kuulin juuri Radio Novasta, että tuoreen Nightwish-historiikin mukaan Tarjan etelä-amerikkalainen mies sanelee Tarjan sopimusehdot, hyväksyy ne ja kuittaa ison osan hänen palkkioista itselleen.
Suomalaismiehenä ihmetyttää se, että vahva ja menestyvä nainen suostuu tällaiseen. Antaa nyt kovalla opiskelulla, harjoittelulla ja työllä ansaitut rahat ulkomaalaiselle miehelle.... :o
Onko se kuitenkin niin, että loppujen lopuksi jokainen nainen haluaa vahvan, kontrolloivan ja sääntöjä asettavan miehen tunteakseen olonsa turvalliseksi?
Siksi he eivät ota suomalaista...
Suomalaismiehenä ihmetyttää se, että vahva ja menestyvä nainen suostuu tällaiseen. Antaa nyt kovalla opiskelulla, harjoittelulla ja työllä ansaitut rahat ulkomaalaiselle miehelle.... :o
Onko se kuitenkin niin, että loppujen lopuksi jokainen nainen haluaa vahvan, kontrolloivan ja sääntöjä asettavan miehen tunteakseen olonsa turvalliseksi?
Siksi he eivät ota suomalaista...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ja asiaa monimutkaistaa vielä se, että jos suomalainen mies on kontrolloiva ja sääntöjä asettava, niin se ei sitten käykään! Eli jos jostain kumman syystä kotimaisella miehellä on ko. ominaisuuksia, se ei ole hyväksyttävää ja hän ei ole "haluttava".
Minustakin on merkillistä se, että asiat jotka suomalainen nainen hyväksyy ulkomaalaiselta mieheltään ilman mutinoita, eivät tule kuuloonkaan suomalaisen miehen kanssa.
Itse pidän itseäni "perinteisenä miehenä", joka kantaa vastuunsa perheen "lauman johtajana". Pidän myöskin hyvänä perinteistä ja selkeää roolijakoa miehen ja naisen välillä. Suomalaisten naisten kanssa ajattelutapani ja elämäntyylini on johtanut yleensä konfliktiin, ulkomaalaisten naisten kanssa taas ei.
Minun näkemykseni mukaan monien muiden maiden naiset haluavat miehensä olevan edelleen oikea mies. Mies, joka on vahva ja jolla on selkärankaa ja "munaa".
Suomalaiset naiset taas eivät oikein osaa päättää, mitä he mieheltä haluavat. Miehen pitäisi olla yhtäaikaa pehmo ja macho, tehdä uraa ja rahaa ja hoitaa siinä ohessa kotia ja lapsia. Nämä ristikkäiset vaatimukset ovat usein käytännössä mahdottomia toteuttaa ja siitä syystä suhteet ajautuvat usein umpikujaan.
Syynä voi ehkä olla myös se, että suomalaiset naiset ovat tänä päivänä todella pahasti "kuutamolla" oman naiseutensa, naisellisuutensa ja rooliensa kanssa. Jos nainen yrittää Suomessa olla, elää ja käyttäytyä ja pukeutua kuin nainen, niin kanssasisaret kyllä nopeasti pistävät tuollaisen miestä mielistelevän lumpun takaisin ruotuun. Tai sitten naista ja naisen "alistuvaisuutta" mollataan ja säälitellään loputtomiin.
Mielenkiintoista on kuitenkin se, että kun katson tuntemiani moku-pareja, joissa mies on ulkomaalainen, niin miehet ovat usein alkuperänsä ja kulttuurinsa takia hyvinkin "machoja" (=sovinisteja?) ja perheen roolimallit ovat perinteisiä, mutta ei heidän vaimonsa ota sitä negatiivisesti, vaan aivan päinvastoin. Mies saa olla mies, eikä vaimo siitä nalkuta.
Miksi suomalainen mies ei saa olla mies? Miksi suomalaisen miehen on otettava ulkomaalainen kumppani saadakseen onnellisen ja harmonisen parisuhteen? Mitä miehen pitäisi olla? Mitä te oikein haluatte meiltä miehiltä? Kertokaa sisaret....
Minä ainakin haluan suomalaisen miehen, joka tukee minua päätöksissäni, seisoo rinnallani, suojelee, on turvallinen ja tarvittaessa pistää minut kuriin, saa vähän määräilläkin, silloin tunnen oloni turvalliseksi. Mua on sanottu sovinistiks, kun oon kertonu, että mun mielestä mies vaan yksinkertaisesti ON perheen pää ja "johtaja" ihan luonnollisesti. Minä en ainakaan halua alkaa kukkoilemaan :D
Olen ihastunut erityisesti semmosiin miehiin, joilla on määrätietoiset ja päättäväiset otteet. Haluan olla mieheni rinnalla heikompi ja suojeltava. Kyllä olen tavannut suomalaisia miehiä, joilta nämä ihailemani piirteet löytyvät, ja sellaisen haluaisin itsekin.
En tiedä olenko huono kommentoimaan kirjoitukseesi, koska olen itelleni ulkomaisen miehen löytänyt;)
Olen miettinyt monet kerrat miksei liitot meillä suomessa kestä. Nyt olen saanut vertailla mallia mieheni kotimaassa, missä ei seurustelua käytännössä ole ja avioliitot kestävät. Tiedän, kyllä että sosiaalinen paine avioerolle on valtaisa ja monet jatkavat liitossa vaikka meidän mittapuumme mukaan ero olisi ainoa vaihtoehto.
Vastavuoroisesti meidän kulttuurissa seurustelu alkaa yhä nuorempana, miltei jokaisella on suhteita ja yleensä useita, ennen avo/avioliittoa.
Siis on ollut varaa valita, mutta kasvaako näitten kaikkien seurustelusuhteiden mukana harha, joka antaa kuvan, että aina voi vaihtaa ja parempi on ehkä tuolla jossain?
Unohdetaanko siinä huumassa se todellinen työ ja yhteen hiileen puhaltaminen mitä jokainen parisuhde vaatii kehittyäkseen pisemmälle? On vain helpompi todeta ettei tästä tule mitään ja lähteä uusille vesille.
Ja siinä missä meidän isovanhempia eteenpäin elämässä ajoi pakko, on meillä se halu.
Minä olen aina halunnut tasapainoisen ja vuorovaikuttavan suhteen. Olen halunnut, että minulla on Mies talossa. Tiedän, että olen varmasti syyllistynyt juuri mainitsemaasi päämäärättömyyteen, missä olen odottanut kumppaniltani välillä sovinistista machoilua ja välillä tohvelisankarimaista joojottelua. Yritä nyt siinä olle mieliksi. Jälkeenpäin on helppo sanoa miksi, luulen etten juuri oikein tiennyt itsekkään mitä haluan ja nuoruuden taakkana mukana oli se hienoinen kuvitelma, että kaikki pyörii juuri minun napani ympärillä. Noloa, mutta totta.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin voin sanoa, että kiitos sille miehelle (suomalaiselle), joka kaikesta epävarmuudestani ja päämäärättömyydestäni huolimatta jaksoi minua vuosia. Meillä oli hyvä ja onnellinen elämä. Ei paratiisia, muttei helvettiäkään. En haikaile, enkä takaisin haluaisi palata, mutta tänä päivänä lasken painoarvoa juuri niille asioille, mitkä koin silloin tylsänä. Elämä on opettanut, etteivät ne prinssit valkoisilla ratsuilla enää neitoja etsiskele.
Ei nainen halua kontrolloivaa, sääntöjä asettavaa miestä - postiivisessä mielessä vahvan ja miehisen kylläkin. Nainen haluaa tuntea olevansa nainen ja että hänen miehensä on mies, mutta ei se tarkoita, että nainen haluaa miehen päättävän elämästään. Mieluumminkin on kyse siitä, että tuntee miehen olevan tukena ja suojana itselleen, samalla kun mies on niin vahva itse, että osaa myös seista omilla jaloillaan. Valitettavasti aika usein tuntuu, että suomalainen mies on se, jota pitää tukea, eikä hänestä ole naiselle mitään turvaa - siis henkisessä mielessä. Jos siis tällaiseen huolenpidon kokemukseen törmää, niin helpostihan siinä suomalaisena rehellisyyteen tottuneena käyttäytyy liian sinisilmäisesti.
Miehille on luontaista suojella reviiriään,niinhän urospuoliset eläimetkin tekevät.
Ei ne helpolla päästä sinne muita uroksia kukkoilemaan,se on luonnon laki.
sen, että kestät/kestäisit enemmän miehisyyden negatiivisia piirteitä ulkomaalaiselta kuin suomalaiselta mieheltä?
henkilökohtaista mielipidettä kysyt,vastaus on kyllä,mutta tiettyyn rajaan asti,ei väliä mikä maa.
ainoastaan, kunhan se mies ei ole suomalainen???
Eli et kelpuuta suomalaisia miehiä samalle viivalle...?
Kyllä se suomalainen mies kelpaa samalle viivalle siinä kukkoilussakin, jos vain sitä toistakin puolta saisi vastaavasti. Suomalaiselta mieheltä on hyvin vaikea saada rakkautta, huolenpitoa, hellyyttä, turvallisuutta - valitettavasti. Monesti tuntuu, että suomalainen mies odottaa, että nainen antaa noita tunteita hänelle, eikä hänen tarvitse antaa mitään takaisin.
Oikeesti siis, eihän ole olemassa mitään yhtä ainoaa tyyppiä suomalaista tai muunmaalaista miestä - tai naista.
Mutta kerron sinulle yhden jutun. Olin Intiassa, tutustuin nuoreen intialaiseen mieheen, välillämme ei tapahtunut mitään, emme edes ole koskeneet toisiamme. Olen hyvin itsenäinen nainen, enkä odota miehen minua passaavan, enkä myöskään hallitsevan. Enkä ehdottomasti pidä suomalaisia miehiä huonoina. Mutta se hellä huolehtiminen ja välittäminen, mukava ystävällinen ja kohtelias käytös, se oli jotain mikä melkein vei jalat alta. Tuntui käsittämättömään hyvältä tulla kohdelluksi naisena hyvin. En ole koskaan ollut kenenkään ulkomaisen miehen kanssa, mutta jos kokemus on läheskään samantapainen muilla, niin en enää yhtään ihmettele, jos naiset kiinnostuvat ulkomaisista miehistä.
Valitettavasti suomalaisten miesten taholta saa usein erittäin törkeätä kohtelua ja aivan ilman syytä. Minä luulen, että monen suomalaisen miehen olisi syytä kääntää katse omaan itseensä, sen sijaan että etsivät syytä toisista.
Luulisin, että Tarja haluaa miehensä hoitavan sopimusasiat. Syynä voisi olla vaikkapa se että Tarja suhtautuu bisneksiin liian tunteella tai on liian kiltti... vaikea arvailla.
Minä ainakaan en halua kontroloivaa ja sääntöjä asettavaa miestä, on nimittäin sellaisesta (suomalaisesta miehestä) kokemusta. Tuntui, ettei saanut hengittääkkään ilman miehen lupaa. Enkä usko, että tämä Tarjan mies sellainen on, onpahan vain vaimonsa tukena tämän niin toivoessa.
Ainakin kirjan mukaan Cabuli on juuri tälläistä ylikontrolloivaa huijarityyppiä. Onhan se tietty vaikea suomalaisen naisen uskoa, että tälläisiäkin saattaa Etelä-Amerikasta löytyä. Noh, eiköhän tämäkin asia saada suomipojan syyksi jotain kautta. :)
En ole mitään kirjaa lukenut, mutta jos sinä olet ja tiedät asian paremmin, niin ok. Esitin vain arvailuja. Vaikeaa tosissaan uskoa, että joku nainen rakastuisi "ylikontroloivaan huijarityyppiin".
Minun on taas hyvin helppoa uskoa, että suomalainen nainen rakastuu "ylikontrolloivaan huijarityyppiin" kunhan tämä on ulkomailta.
Se ukkohan on kai Tarjan manageri / agentti? Niillehän moiset jutut kuuluvat. Nyt vaan manageri on myös aviomies. Eikä missään kai sanota, ettei Tarjalla olisi asioihin sananvaltaa?
Juupa juu, ei taida vaan yleensä managerilla olla kaikkia oikeuksia suojattinsa hengentuotteisiin, avioeron jälkeenkin.
Ei pidä yhtään paikkaansa. Jos joku Turunen tekee noin ei se tarkota et kaikki!!! Itse en kontrollifriikkiä miestä huoli. Mulla on oma pää ja aivot. Ehkä Tarja ei ole kauneimmasta päästä ja sil ei ollut mistä valita... Huoli sitten jonkun joka kehuu, kun ennen sitä ei kukaan ole kehunut jne...
managerit on kuin pimppejä (=sutenöörejä), jokta teettävät työt ja vievät rahat.........? Niinkse menee musiikkialalla ?
Luulen, että ilman manageria ei artisti pärjäääääääää.
Tuohon Turusen tapaukseen on hiukan vaikea ottaa kantaa, koska julkisuus on hämmentänyt jutun siihen pisteeseen, että totuutta on aika vaikea löytää. Turunen tuskin julkistaa sopimuksiaan todistaakseen asiaa puoleen tai toiseen.
Muuten uskoisin, että on ihan luonteesta kiinni, haluaako nainen miehen hallitsevan vai haluaako itse olla "lauman" johtajana. Ja tietysti näiden kahden välimaastosta löytyy vaikka mitä. Suomalaiset naisetkaan eivät ole kaikki samanlaisia ja meistäkin löytyy niin alistuvia kuin dominoiviakin. Eiköhän ne erot tule enemmän tuosta kuin miehen suomalaisuudesta/ulkomaisuudesta.
Suomalaiset naiset ovat tietysti siinä mielessä hyvässä asemassa, että meillä on mahdollisuus valita sellainen puoliso, joka täydentää omaa persoonallisuuttamme. Yhteen parisuhteeseen ei mahdu kahta hallitsijaa ja varsinkin silloin, kun on lapsia, yhteen parisuhteeseen ei mahdu kahta uraohjusta. Osaako sitten valita/löytää itselleen sopivan puolison, onkin kokonaan toinen juttu.