Olen asunut avoliitossa mieheni kanssa nyt 2 vuotta ja meillä on yhtä ihanaa kuin alussa.
Kuitenkin öisin mietin että kuinka kauan tällaista ihanuutta kestää. Monet kauemmin avoliitossa/avioliitossa asuneet valittelevat huonoa elämää ja että arki painaa eikä enää edes seksi luista.....Siksi kysynkin että te joilla näin on käynyt, niin kauanko olitte olleet yhdessä kun nämä ongelmat alkoivat painaa suhdettanne?
Haluan että suhteemme kestää vaikka elämä ei aina olekaan ruusuilla tanssimista ja vauvan tekoonkin tarvittiin nyt sitten hedelmöityshoitoa kun sen vauvan haluaa. Haluan pitää miehestäni kiinni ja valmistautua mahd. tuleviin ongelmiin.
MIten olette selvinneet ongelmistanne ja kuinka kauan ongelmien ratkomiseen meni aikaa?
Kuitenkin öisin mietin että kuinka kauan tällaista ihanuutta kestää. Monet kauemmin avoliitossa/avioliitossa asuneet valittelevat huonoa elämää ja että arki painaa eikä enää edes seksi luista.....Siksi kysynkin että te joilla näin on käynyt, niin kauanko olitte olleet yhdessä kun nämä ongelmat alkoivat painaa suhdettanne?
Haluan että suhteemme kestää vaikka elämä ei aina olekaan ruusuilla tanssimista ja vauvan tekoonkin tarvittiin nyt sitten hedelmöityshoitoa kun sen vauvan haluaa. Haluan pitää miehestäni kiinni ja valmistautua mahd. tuleviin ongelmiin.
MIten olette selvinneet ongelmistanne ja kuinka kauan ongelmien ratkomiseen meni aikaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
älä missään nimessä ajattele pitää miehestäsi kiinni.
Kaikki perustuu ajatukseen vapaana olemisesta ja
menemisestä.
Teidän tarkoituksenne ei ole pysyäkkään samanlaisina kuin nyt.
Teidän tarkoituksenne on kasvaa ja muuttua siinä
parisuhteessa missä yhdessä olette.
Aina se ei mene samaan tahtiin vaan kasvun paikkoja tulee ja menee vuorotellen.
Vauvan tulo nyt päällimmäisenä tulee
muuttamaan niin sinun kuin miehesi ajatusmaailman.
Silloin kun toinen kipuilee kasvunsa kanssa
toinen toimii ikäänkuin reen vetäjänä.
Joskus molemmat yhtaikaa ja sitten elellään kriisissä.
Sopikaa ääneen tästä ja siitä että olette valmiita
ottamaan nämä kriisit vastaan tiedostaen että joka tapauksessa ne ovat aina ohimeneviä ja te
olette päättäneet niistä yhdessä selvitä.
Puhukaa aina toisillenne kaikesta.
Läheisyys syntyy siitä.
Rakasta niin että olet valmis antamaan miehesi mennä jos hän haluaa.
Hän tulee olemaan rinnallasi vapaasta omasta tahdostaan.
Niin eli parisuhde on sitä tiimi työskentelyä mitä olen tässä useiden öiden ajan itselleni toitottanut ja tiedänkin tuon pitävän paikkansa mitä sanoit ja sitähän minä teenkin.
Me puhumme toisillemme suoraan, mutta siltikään en saa rauhaa...pelkään menettäväni hänet vaikka siihen ei ole edes mitään syytä. Mikä neuvoksi? Tottakai annan hänen mennä jos hän haluaa, mutta siltikään en halua hänen menevän ja ajatuskin saa pääni hajoamaan....olen ihan ristiriidassa itseni kanssa. APUA!
Toisaalta kuitenkin olet niin oikeassa asiassa että kaipa minun tulisi vain ottaa rennosti ja antaa sen tulla mitä tulevaiuudessa tulee. Murehtimalla asiaa vielä painostan itseni eroon miehestäni, koska pelko jätetyksi tulemisesta kasvaa. Eli ei murehdita!:)))))))
Toisen menettämisen riski on aina olemassa ja
se pitää tiedostaa.
Et voi rakastaa puhtain sydämmin jos sitä et tiedosta.
Ihanaa, että teillä menee hyvin. Ainoa neuvoni on, että jatkakaa samaan malliin kun näyttää toimivan!!
Itselläni (jo loppunut suhde) yhteenmuutto aloitti pitkään kestäneen riitaongelman. Meillä ensimmäiset riidat tuli jo tokalla viikolla yhteiseloa vaikka seurustelua oli takana jo reilumpi aika.
reilut neljä vuotta eikä loppua näy. Eilen viimeksi oli loistavaa seksiä. Asuttu yhdessä 4 v., ei lapsia.