Selkä meni muutama viikko sitten. Ristiselässä kunnon paine ja joku hermo kirvelee pakarassa niin, että itku ei ole useinkaan ollut kaukana.Nyt myös etureiteen säteilyä.Ongelma onkin se, että miten selvinä lasten kanssa joiden iät on 3-8 vuotta. He tarvitsevat jatkuvasti apua, on kengänlaittoa, tavaroiden noukkimista, nukkumaanlaittoa ja pitää kuitenkin pystyä puuttumaan vaaratilanteisiin jms.
Tänä aamuna en meinannut päästä sängystä ylös, ensimmäiseksi piti ottaa kipulääkkeitä, että sain itseni edes siedettävään tilaan ja lapset vietyä tarhaan. Ongelma oli jo, että miten saada edes omat kengät jalkaan, saati muut lasten asiat.
Miten te selvitätte arjesta ja niménomaan lasten kanssa olemisesta? Olen yrittäjä, en voi heittäytyä sairaslomalle ja äiti, joka voi olla vielä vähemmän sairaslomalla.Masentaa kun en voi tehdä mitään lasteni kanssa, en edes niitä arjen huolehtimisia nyt.
Tänä aamuna en meinannut päästä sängystä ylös, ensimmäiseksi piti ottaa kipulääkkeitä, että sain itseni edes siedettävään tilaan ja lapset vietyä tarhaan. Ongelma oli jo, että miten saada edes omat kengät jalkaan, saati muut lasten asiat.
Miten te selvitätte arjesta ja niménomaan lasten kanssa olemisesta? Olen yrittäjä, en voi heittäytyä sairaslomalle ja äiti, joka voi olla vielä vähemmän sairaslomalla.Masentaa kun en voi tehdä mitään lasteni kanssa, en edes niitä arjen huolehtimisia nyt.
Vastaukset 11
Vanhimmat
se on. Itsellä itku tulee välillä, kipulääkkeet hieman lievittävät oloa, mutta kyllä sitä on joutunut toteamaan, että kaikkea ei yksinkertaisesti pysty tekemään. Tämän seurauksena meillä pian 3-vuotiaskin pukeutuu itse ja isosisko 5v auttaa tarvittaessa. Tietävät, että "äiti on kipeä".
Lelut lojuu lattialla, kengät laitetaan tarvittaessa niin, että ipanat istuu pöydällä, arjen säännöt hieman muuttuvat, mutta kyllä siitä selviää jotenkuten, hammasta purren.
tarvitaan ja asennetta että kyllä pärjätään!! Itse olen sairastanut selkääni jo vuoden!! Ja minulla on nyt 2-,6- ja 12-vuotiaat tytöt ja olen vielä yksinhuoltaja. Jalat eivät aina toimi kunnolla ja lisäksi olen sen saman ajan kuumeillut/lämpöillyt koko ajan... kyllä sitä pärjää kun on pakko!! Lapset keräävät lelut lattioilta ennen imurointia... kyllä tämä raskasta on mutta eipä ole vaihtoehtoja..
Lapset kyllä hyvin ymmärtävät äidin olevan kipeä ja tekevät oman osansa kotitöistä mikä ei ole lapsille nykyään lainkaan pahasta. Itselläni 6-,7- ja 8-vuotiaat ovat aina olleet omatoimisia enkä siitä ole kokenut huonoa omatuntoa.
Mutta se oma jaksaminen, tai sen puute pahimmillaan jopa masentaa. Itselläni sekin kuuluu myös taudinkuvaan ninkuin kaikki muukin mahdollinen fyysinen tai psyykkinen häiriö. Sairastan siis SLE:tä 7:ttä vuotta joista kahteen ensimmäiseen en edes hakeutunut hoitoon ja vältin lääkkeiden käyttöä viimeiseen asti. Kaikinpuolin elämäntilanne oli sellanen että tauti sai hyvän otteen. Säryt vaihtelee täysin kivuttomasta sietämättömään niin että kipulääkepiikitkään ei aina auta.
Hakekaa hyvät ihmiset ajoissa apua kodinhoitoon ja särkyihin. Jos on varaa maksaa niin kodinhoitoapua saa ja kyllä sitä oppii priorisomaan. Tärkeämpää lapsille on yhteinen tekeminen kuin se että on pölytöntä. Sitä paitsi pienet lapset rakastaa siivoamista ja kun pienenä oppivat miten hyvä olo siisteydestä ja auttamisesta tulee, oppii tekemään niin myöhemminkin.
Jaksakaa hakea tietoa ja vaatia tutkimuksia. Esim mun tauti tuntuu joskus itsestäkin siltä että on vaan korvien välissä joten ei ole ihme jos kivusta kärsimättömän ihmisen on vaikea sitä ymmärtää. Kysehän on sinun elämästäsi!
Voimia kaikille kipuileville!
pakko kertoa tämä juttu, on jotenkin niin sellainen että en tiedä itkiskö vai nauraisko.
Menin siis terkkariin tänään taas valittamaan selkääni.Kaikki omat lääkärit oli koulutuksessa, joten paikalla oli miespuolinen sijainen, joka oli uussuomalainen. Ei musta, mutta tumma muuten ja puhui murtaen.Lapset oli mukana (iät 3,5,6 ja 8)Kerroin sitten mikä vaivaa.Hän sanoi että tarvitsenko sairaslomaa. Kerroin olevani yrittäjä ja siihen loppui se sairasloman tarve.
Sitten hän sanoi että mun pitää levätä nelisen viikkoa, ei tehdä mitään vaan levätä. Sanoin, että enhän mä nyt mitenkään voi kun on nämä lapset.Niitä pitää kuitenkin viedä tarhaan ja eskariin(puolipäivähoidossa) ja hakea. Lääkäri kysyi että missä mun mies on. Kerroin käyvän töissä.Sitten lääkäri sanoi että no pitäisikö hänen tulla minua auttamaan naureskellen.Vakavoitui ja sanoi että lapsenihan ovat jo niin isoja että pärjäävät itsekseen!
Sitten hän kirjoitti reseptin taas VAHVEMPIA kipulääkkeitä ja sanoi että tässä, mene nyt kotiin maistelemaan näitä! en tiennyt oisko pitänyt nauraa vai itkeä, maistelemaan...hah...taisi olla itse maistellut niitä.Joten tätyy tässä kohta ottaa varmaan pikkumaistiaiset....(inhoan lääkkeitä ja niistä puhutaan kuin karkista)
Olen tänään ollut todella mieli maassa selän takia. Lisänä taitaa kuume pukata päälle.
Oli lohduttavaa lukea viestejänne, siitä sai toivoa kuitenkin että kyllä tässä pärjää.Kaikki vastanneet taisi olla äitejä? josta heräsi heti kysymys, että jos isällä on selkä kipeä onko niin että lapset menee ilman muuta äidin vastuulle? Jos isällä menee selkä, miten perheissä toimitaan työnantajien ja muiden suhteen ja entä jos kipupotilas onkin äiti?
Oli miten oli helppoa ei ole kellään joka kipujensa kanssa on.Kiitos paljon pöytävinkistä kenkien laittoon, se otetaan heti käyttöön: )
Jaksamisia ja voimia teille kaikille ja kivutonta kesää.
että selkä-ja vatsalihakset kuntoon. Olen nyt kuntosalilla,kävelen ja kippuroin, venyttelen,mulla on fitness-pallo kotona. teen 5min venyttelyitä keskellä päivääkin,otin ohjeet netistä. Mulla on myös leveä jumppakuminauha. Pilates sopii myös hyvin.
Nyt vaan tulehdukset kuntoon ja vahvistamaan selkälihaksia.
Eipä satu enää,kun kumartelen!
Mun selkä meni tammikuun puolivälissä, parin viikon päästä terkkarilääkäri sanoi ettei selkä mitään lääkettä tarvitse, itsellään paranee, ei lääkäri mitenkään edes tutkinut selkää.
Purin hammasta vaikka kipeää tekikin, pakko oli lähteä lapsen kanssa ulos, pakko oli siivota, pakko oli tehdä, kertaakaan en makaillut vaikka joskus mieli tekikin. Kävely oli melko kivuliasta.
Talvi on mennyt, eikä selkä vieläkään kunnossa, kaikkeen tottuu kun paljon sattuu,
satuin vain jostakin lukemaan, että jos ei saa lääkitystä, se aiheuttaa myöhemmin vaikeuksia, jopa ennenaikaisen kuoleman.
Vielä kun iski jokin kuumetauti selkävaivojen lisäksi, pakko on lapsen kanssa mennä puistoon. Siis pakko. Ei voi jäädä lepäilemään. Olen asian ajatellut niin että haudassa saa sitten levätä.
nyt aika monelta kuullut kuumeilusta selkävaivan aikana ja kuumeilen itsekkin.
En ajatellut loikkia puistoissa juuri nyt ja kysymys koski arjesta selviämistä pienten lasten kanssa.
vihjaisit edelliseen, siinä kerroin omasta tilanteestani, pakko on minun käydä lasten kanssa ulkona, vaikka on selkäkipuja ja kuumeilua. Pakko.
Hei!
Mulla on ollut aina selkäongelmia. Kaksi lasta on; varsinkin ensimmäisen lapsen raskausaikana oli isoja ongelmia selän kanssa. Liian monta vuotta annoin asioiden vain mennä... Lopulta selkä leikattiin, kun oli niin "paskassa kunnossa"!!
Ohjeeni ihmisille, jotka miettivät: MIKSI SELKÄÄN AINA SATTUU?! -> Menkää Yksityiselle Ortopedille/Selkäkirurgille!! Ongelmanne ei varmaankaan ratkea heti ekalla käynnillä, mutta viimeistään kun magneettikuvat on otettu, näkee mikä vialla. Maksaahan tuo kaikki, eikä perheemme kieri rahassa todellakaan. MUTTA: Terveys on tärkeämpää kuin raha. Maksan jatkossakin itse kulut, jos terveydestäni on kyse.
Jos joku Ortopedi/Kirurgi ei asiaasi hoida, vaihda uuteen. Niin tein minäkin. Minähän maksan PALVELUSTA.
Parempaa vointia Sulle SensuELLI!! Ja: Varaahan jo tänään se aika!!
Terv. selkäleikattu äiti