Avioliiton suosio laskee Euroopassa

eroon se kuitenkin johtaa loppupeleissä, turha kuvitella onnen olevan pitkäaikaista. Armotonta paperisotaa, avoliitto ajaa saman asian ilman niin vakavia seurauksia

Avioliitto on nykyään homojen hommaa.....

Onnea teille kovasti ja pitkää avioliittoa.
Itse olen mennyt aikanaan hieman nuorempana ja ollut
nyt 35 v. naimisissa ja en kadu enkä vaihtais mihinkään muuhun olotilaan.
Älkää koskaan antako välinpitämättömyyden tulla perheeseenne, se on yksi paha " käärme " joka voi tuhoa kylvää, nähty monessa suhteessa.
Olkaapa onnellisia !

kuuluva ei ole uskovainen.Miksiköhän sitten kok laitos on olemassa?
Raamatulliseen seurakuntaan kuuluvat, uudestisyntyneet, Jeesukseen uskovat ihmiset.
Miksi? Koska vain Jeesuksen Herrakseen tunnustavat perivät Jumalan taivaan, kaikki muut iankaikkisen helvetin ja vaivan!
Se niistä tavallisista pulliaisista..............

Onneksi olkoon avioliiton johdosta. Itsekkin menin naimisiin 19-vuotiaana ja näin jälkeenpäin on monesti kaduttanut...Kuitenkin olen oppinut vaimon roolin ja olen onnellinen,kunnes tulee taas se vapauden kaipuu.Näin olen elänyt jo kaksi vuotta ja elän vielä monia vuosia eteenpäin. Kannattaa miettiä avioliittoa tarkemmin, ennenkuin menee sähläämään.

Mä menin naimisiin 22vuotiaana. Parin vuoden sisällä aloin muuttua itse ja löysin itseni, samalla toinen eli vielä 30vuotiaanakin kuin 15 vuotias joka tarvii äitiä, niin että ero tuli vajaa vuosi sitten.. En usko enää avioliittoon!!

27veeTyty kirjoitti:

Mä menin naimisiin 22vuotiaana. Parin vuoden sisällä aloin muuttua itse ja löysin itseni, samalla toinen eli vielä 30vuotiaanakin kuin 15 vuotias joka tarvii äitiä, niin että ero tuli vajaa vuosi sitten.. En usko enää avioliittoon!!

Lue lisää

hyvä ihminen menetä uskoa loppujenlopuksi mitättömyyden takia ja olet vielä noin nuori.
Elämä on edessäsi ja lujasti.Meitä ihmisiä on monelaisia ja kohdallesi ei todellakaan ole sattunut se oikea. Kyllä kannatta tutustua mahdolliseen tulevaan eritoten arkielämässä, siinä jos missä käy ilmi luonteenpiirteet.
Hyvää sinulle toivottaen ja ÄLÄ LUOVUTA missään nimessä !

27veeTyty kirjoitti:

Mä menin naimisiin 22vuotiaana. Parin vuoden sisällä aloin muuttua itse ja löysin itseni, samalla toinen eli vielä 30vuotiaanakin kuin 15 vuotias joka tarvii äitiä, niin että ero tuli vajaa vuosi sitten.. En usko enää avioliittoon!!

Lue lisää

En varmasti mene naimisiin koska tulisi vaikeaa olla parisuhteessa jos nainen liiaksi vaatii liikoja esim.Pitää kuulua uskolahkoon tai liian pirttihirmuun kaltainen.
Viihdyn olla sinkkuna ja vanhana saan kaduta sitten jos harmittaa kun en mennyt naimisiin nuorempana.
Asustelen maalla järven rannalla vanhassa omakotitalossa, elämä hymyilee vaikka oon pienituloinen. En tarvitse muita ihmisiä esim.naista. 8-) !!!!!!!!!!!Maekku

mysterious4_ever kirjoitti:

Onneksi olkoon avioliiton johdosta. Itsekkin menin naimisiin 19-vuotiaana ja näin jälkeenpäin on monesti kaduttanut...Kuitenkin olen oppinut vaimon roolin ja olen onnellinen,kunnes tulee taas se vapauden kaipuu.Näin olen elänyt jo kaksi vuotta ja elän vielä monia vuosia eteenpäin. Kannattaa miettiä avioliittoa tarkemmin, ennenkuin menee sähläämään.

Lue lisää

itse tahtoisin myös naimisiin, mutta niin en usko koskaan käyvän..
minun luonteeni on niin vaikea, että se on kelle tahansa miehelle liikaa. yksikään mies ei ole kestänyt minua kahta kuukautta pidempään.
vaikka olenkin nuori vielä, niin en osaa enää edes uskoa rakkauteen. ja kai sitä pitäisi olla rakastunut, jos naimisiin menee.
koskaan yksikään mies ei ole kohdellut minua hyvin ja tuntuu siltä että minusta tahdotaan vain sitä yhtä ainutta asiaa.. :(
hyvin ikävää sanoisin, mutta olen käytännössä ollut jo melkein 3 vyotta yksin, kai sitä kestää vielä kolme vuotta lisää. ellei enemmänkin.
on vaan raskasta kestää kaikki asiat yksin, ilman ketään kehen voisi luottaa.

maekku kirjoitti:

En varmasti mene naimisiin koska tulisi vaikeaa olla parisuhteessa jos nainen liiaksi vaatii liikoja esim.Pitää kuulua uskolahkoon tai liian pirttihirmuun kaltainen.
Viihdyn olla sinkkuna ja vanhana saan kaduta sitten jos harmittaa kun en mennyt naimisiin nuorempana.
Asustelen maalla järven rannalla vanhassa omakotitalossa, elämä hymyilee vaikka oon pienituloinen. En tarvitse muita ihmisiä esim.naista. 8-) !!!!!!!!!!!Maekku

Lue lisää

sitä on sinisilmä ja luulee aah ihanaa..arki astuu elämään ennemmin tai myöhemmin..ovet paukkuu.. eikä ihmiset kestä enää kriisejä kuten ennen!!!ennen liitot oli ikuisia..ainaki 85%toki erosi ihmiset sillonki.

varotuksen sananen kirjoitti:

sitä on sinisilmä ja luulee aah ihanaa..arki astuu elämään ennemmin tai myöhemmin..ovet paukkuu.. eikä ihmiset kestä enää kriisejä kuten ennen!!!ennen liitot oli ikuisia..ainaki 85%toki erosi ihmiset sillonki.

Lue lisää

aivan sama

sormus sormeen kirjoitti:

Onnea teille kovasti ja pitkää avioliittoa.
Itse olen mennyt aikanaan hieman nuorempana ja ollut
nyt 35 v. naimisissa ja en kadu enkä vaihtais mihinkään muuhun olotilaan.
Älkää koskaan antako välinpitämättömyyden tulla perheeseenne, se on yksi paha " käärme " joka voi tuhoa kylvää, nähty monessa suhteessa.
Olkaapa onnellisia !

Lue lisää

Onnittelut teille kans! Luulen, että joiltain puuttuu taistelutahtoa ja hyvää uskoa. Idea siitä, että "loppuu kuitenkin", toteutuu varmasti, jos ei todella itse halua ottaa ohjia käteen ja päättää omasta elämästä.

Väliinpitämättömyys on kurja juttu ja yleistä nykysin. "En edes halua olla onnellinen, luotettava, varma itsestäni ja toisesta, jne. " on aika yleinen tapa ajatella asioista. Helppo tapahan se on kun ei ole mitään menetettävää, mutta onko se elämisen arvoista - se on toinen juttu.

perkeleen feministit. paskaako sie valitat jos kerta naimisiin olet mennyt. oisit vaikka alkanu nunnaksi niin ei tarvis olla lainkaa tekemisissä ns "ikuisten lapsien" kanssa.

Itehän ukkos valitsit. Ei kannata yleistää.

Minun tuttavapiirissä tuo ei pidä paikkansa. En ole ollut tunnustamassa yhtään "salamaliittoa". Useimmat ovat seurustelleet useita vuosia ennen kihloihin menoa ja avioliittoon astumista. Nopein naimisiinmeno taisi olla vuosi tapaamisesta, siitä vuodesta taisivat olla kihloissa n. puolet ajasta. Ovat olleet viitisen vuotta nyt yhdessä ja edelleen onnellisia, vaikka nuorina menivätkin. En tiedä ketään joka olisi tehnyt päätöksensä nopeasti ja päätä pahkaa. Avioliittoa arvostetaan ja ehkä pelätään että siinä epäonnistutaan. Ja niinkuin sanoit niin monet ajattelevat että jos ei olla naimisissa niin helpompi erota. Taidetaan me suomalaiset olla peruspessimistejä kun näin ajatellaan.

Kaikemlaista,olen itse avoliitossa 8v,mutta kohta muutan erillee,ei jaksa samaa asiaa huomauttaa et hei minäkin olen olemassa(ei mitää hellyyttä,ei sanoja mitä kaipaisin)Mitä meillä alussa oli.Itsekkin nykyään tunteeton.Olen 35v nainen ja 3 lasta.Olisin tehyt vika tikin jos parin vuoden päästä olisin mennyt naimisiin,ei se miestä olisi muuttanut.Nyt kokeillaan asumus eroa jos vaikka löytyisi uudelleen tunteet ja ehkäpä juttuakin piisaisi enempi,jos ei niin sitten ei ja siihen se sitten loppuu.150m päähän muutan,lasteni kannalta aattelin tai me aateltiin et se helpottais molempia nähä lapsia silloin kun he haluavat ja koulut on vieressä.Ps.Eipä tarvi mitää paperi sotia käydä läpi ym,kun on naimisissa(mitä olen kuullut ja kuunellut lähipäivinä kahta ihmistä)Mun mielestäni voi olla yhdessä samalla tavoin,ei se naimisiin meno muuta ihmisiä.......

Tyttö26 kirjoitti:

Minun tuttavapiirissä tuo ei pidä paikkansa. En ole ollut tunnustamassa yhtään "salamaliittoa". Useimmat ovat seurustelleet useita vuosia ennen kihloihin menoa ja avioliittoon astumista. Nopein naimisiinmeno taisi olla vuosi tapaamisesta, siitä vuodesta taisivat olla kihloissa n. puolet ajasta. Ovat olleet viitisen vuotta nyt yhdessä ja edelleen onnellisia, vaikka nuorina menivätkin. En tiedä ketään joka olisi tehnyt päätöksensä nopeasti ja päätä pahkaa. Avioliittoa arvostetaan ja ehkä pelätään että siinä epäonnistutaan. Ja niinkuin sanoit niin monet ajattelevat että jos ei olla naimisissa niin helpompi erota. Taidetaan me suomalaiset olla peruspessimistejä kun näin ajatellaan.

Lue lisää

Vuosi on lyhyt seurusteluaika ennen avioliittoa. Sellainen on mielestäni vielä "salamaliitto". Siinä ajassa ei ehdi tutustua toiseen kunnolla, eikä nähdä yhdessä elämän ylä- ja alamäkiä!

VL78 kirjoitti:

Vuosi on lyhyt seurusteluaika ennen avioliittoa. Sellainen on mielestäni vielä "salamaliitto". Siinä ajassa ei ehdi tutustua toiseen kunnolla, eikä nähdä yhdessä elämän ylä- ja alamäkiä!

Lue lisää

Tämä kyseinen pari josta puhuin, oli tuntenut toisensa jo muutaman vuoden ennen seurustelua. Minua aikaisempi keskustelija puhui muutamasta kuukaudesta. Ja lähinnä tarkoitin että minun tuttavapiiristäni ei kukaan ole muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen päräyttänyt naimisiin. Muutaman vuoden tunteminen, puelen vuoden seurustelu, puoli vuotta kihloissa on kuitenkin jo hieman emennän. Vaikkei siinä tietysti kaikkea ehdi toisen kanssa nähdä, se on totta.

nähnyt ja kuullut... kirjoitti:

Kaikemlaista,olen itse avoliitossa 8v,mutta kohta muutan erillee,ei jaksa samaa asiaa huomauttaa et hei minäkin olen olemassa(ei mitää hellyyttä,ei sanoja mitä kaipaisin)Mitä meillä alussa oli.Itsekkin nykyään tunteeton.Olen 35v nainen ja 3 lasta.Olisin tehyt vika tikin jos parin vuoden päästä olisin mennyt naimisiin,ei se miestä olisi muuttanut.Nyt kokeillaan asumus eroa jos vaikka löytyisi uudelleen tunteet ja ehkäpä juttuakin piisaisi enempi,jos ei niin sitten ei ja siihen se sitten loppuu.150m päähän muutan,lasteni kannalta aattelin tai me aateltiin et se helpottais molempia nähä lapsia silloin kun he haluavat ja koulut on vieressä.Ps.Eipä tarvi mitää paperi sotia käydä läpi ym,kun on naimisissa(mitä olen kuullut ja kuunellut lähipäivinä kahta ihmistä)Mun mielestäni voi olla yhdessä samalla tavoin,ei se naimisiin meno muuta ihmisiä.......

Lue lisää

Meillä avomieheni kanssa tuli vappuna 8 vuotta kihloissa oloa täyteen. On muutaman kerran jo suunniteltu naimisiinmenoa, mutta ei ole turhaan kiirehditty. Sairastelut yms. ovat aiheuttaneet sen, että monenlaiset alamäet on yhdessä nähty. On koettu paljon sellaista, jota moni ikäiseni (27v.) ei joudu kokemaan koko elämässään saati tässä iässä. Vastoinkäymiset on loppujen lopuksi lujittaneet suhdetta, vaikka ovat raastaneet kumpaakin myös toden teolla. On ihana huomata, että toinen on vierellä kaikkina pahoina hetkinäkin.
Ollaan suunniteltu, että mikäli kaikin puolin mahdollista yritetään mennä naimisiin, kun kymmenes vuosi kihloissa tulee täyteen. Kyllä siinä ajassa on toisen jo oppinut tuntemaan. Kaksi lastakin on ja haluamme häät joissa niin me kuin isovanhemmat kuin myös lapsetkin voivat nauttia. Lapset ovat tuolloin 8 ja 6v.

Kannatan ehdottomasti pitempää tutustumista toiseen, mutta arvostan itse naimisiinmenoa.Pidän sitä lopullisena lupauksena.

VL78 kirjoitti:

Vuosi on lyhyt seurusteluaika ennen avioliittoa. Sellainen on mielestäni vielä "salamaliitto". Siinä ajassa ei ehdi tutustua toiseen kunnolla, eikä nähdä yhdessä elämän ylä- ja alamäkiä!

Lue lisää

on tarpeeks pitkä aika oppia tunteen toinen,ennenku menee naimisiin?Ja voiko sanoa et toisen tuntee ikinä kokonaan?Itse pari vuotta seurustelin ennen liittoa ja ny oltu liitossa 18vuotta.Kokoajan olen oppinu toista lisää ja eläny niitä elämän ylä-ja alamäkiä,sen toisen kans.Kivempaa näin ku et olisin yksin niitä eläny.ja tua joku kirjoitti,et avoliitosta helpompaa erota?!!Miks sit ollenkaan menee yhteen jos heti ajattelee ,et toisesta täytyy erota?Sehän on elämän rikkaus ku on ylä-ja alamäkiä!!!!!

Kuka sanoo että vanhempien rahoja tarvitsee hassata naimisiin menoon? Tai olla päivä prinsessana? Monet menevät naimisiin vaatimattomin menoin. Syy miksi minä haluan naimisiin on juurikin se paperi ja vala. Siinä että Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa vannotaan valat ja todistetaan yhteistä rakkautta, on jotain arvokasta. Vaikka rakkaus ja yhteinen elo on kahden ihmisen välinen asia, niin silti se että haluaa jakaa sen lähimpien kanssa on minusta hieno asia. Naimisiin meno tuo suhteeseen jonkun muunkin perusteen yhteiselolle kuin vaan sen päätösen että ollaan nyt yhdessä kun sovitaan. Siinä on silloin se paperi ja lupaus siitä että näin on päätetty ja näin on pysyvä. Monet eivät mene naimisiin kun pelkäävät sitoutumista tai kahliutumista.

Tyttö26 kirjoitti:

Kuka sanoo että vanhempien rahoja tarvitsee hassata naimisiin menoon? Tai olla päivä prinsessana? Monet menevät naimisiin vaatimattomin menoin. Syy miksi minä haluan naimisiin on juurikin se paperi ja vala. Siinä että Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa vannotaan valat ja todistetaan yhteistä rakkautta, on jotain arvokasta. Vaikka rakkaus ja yhteinen elo on kahden ihmisen välinen asia, niin silti se että haluaa jakaa sen lähimpien kanssa on minusta hieno asia. Naimisiin meno tuo suhteeseen jonkun muunkin perusteen yhteiselolle kuin vaan sen päätösen että ollaan nyt yhdessä kun sovitaan. Siinä on silloin se paperi ja lupaus siitä että näin on päätetty ja näin on pysyvä. Monet eivät mene naimisiin kun pelkäävät sitoutumista tai kahliutumista.

Lue lisää

Hyvin sanottu, suorastaan loistavasti tiivistitetty asian ydin, miksi mennä naimisiin!! yhdyn sanomaasi 100%!

-naimisissa oleva-

Tyttö26 kirjoitti:

Kuka sanoo että vanhempien rahoja tarvitsee hassata naimisiin menoon? Tai olla päivä prinsessana? Monet menevät naimisiin vaatimattomin menoin. Syy miksi minä haluan naimisiin on juurikin se paperi ja vala. Siinä että Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa vannotaan valat ja todistetaan yhteistä rakkautta, on jotain arvokasta. Vaikka rakkaus ja yhteinen elo on kahden ihmisen välinen asia, niin silti se että haluaa jakaa sen lähimpien kanssa on minusta hieno asia. Naimisiin meno tuo suhteeseen jonkun muunkin perusteen yhteiselolle kuin vaan sen päätösen että ollaan nyt yhdessä kun sovitaan. Siinä on silloin se paperi ja lupaus siitä että näin on päätetty ja näin on pysyvä. Monet eivät mene naimisiin kun pelkäävät sitoutumista tai kahliutumista.

Lue lisää

Millä tavalla avioliitossa olevat ovat enemmän sitoutuneita kuin avoliitossa olevat ?
Eiköhän niistä ole kummastakin yhtä helppoa lähteä jos niikseen tulee.

Tyttö26 kirjoitti:

Kuka sanoo että vanhempien rahoja tarvitsee hassata naimisiin menoon? Tai olla päivä prinsessana? Monet menevät naimisiin vaatimattomin menoin. Syy miksi minä haluan naimisiin on juurikin se paperi ja vala. Siinä että Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa vannotaan valat ja todistetaan yhteistä rakkautta, on jotain arvokasta. Vaikka rakkaus ja yhteinen elo on kahden ihmisen välinen asia, niin silti se että haluaa jakaa sen lähimpien kanssa on minusta hieno asia. Naimisiin meno tuo suhteeseen jonkun muunkin perusteen yhteiselolle kuin vaan sen päätösen että ollaan nyt yhdessä kun sovitaan. Siinä on silloin se paperi ja lupaus siitä että näin on päätetty ja näin on pysyvä. Monet eivät mene naimisiin kun pelkäävät sitoutumista tai kahliutumista.

Lue lisää

Kyllä sitä naimisiin pääsee vähälläkin rahalla. Ei osta sormuksia, ei pidä minkäänlaisia juhlia (ei tarjoa edes kahvia ja pullaa). Viettää hääyön kotona, ei mene häämatkalle. Ei hanki hääkimppua, ei juhla-asua, ei kampausta (tai tekee itse) jne.

Mutta jos haluaa hassata omia rahojaan tai vanhemmat omiaan ja kokee, että naimisiin meno on juhlan arvoinen asia niin siitä vaan. Jokaisen oma asia.

Tyttö26 kirjoitti:

Kuka sanoo että vanhempien rahoja tarvitsee hassata naimisiin menoon? Tai olla päivä prinsessana? Monet menevät naimisiin vaatimattomin menoin. Syy miksi minä haluan naimisiin on juurikin se paperi ja vala. Siinä että Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa vannotaan valat ja todistetaan yhteistä rakkautta, on jotain arvokasta. Vaikka rakkaus ja yhteinen elo on kahden ihmisen välinen asia, niin silti se että haluaa jakaa sen lähimpien kanssa on minusta hieno asia. Naimisiin meno tuo suhteeseen jonkun muunkin perusteen yhteiselolle kuin vaan sen päätösen että ollaan nyt yhdessä kun sovitaan. Siinä on silloin se paperi ja lupaus siitä että näin on päätetty ja näin on pysyvä. Monet eivät mene naimisiin kun pelkäävät sitoutumista tai kahliutumista.

Lue lisää

Minulle riittää kun miesystäväni lupaus rakastaa minua, näen sen hänen silmistä ja tunnen sen.
Paperilla oleva lupaus viestii taas enemmänkin sitä että kun joskus että haluaa kahlita toisen ihmisen tyyliin "et saa jättää mua, koska mulla on tää allekijoitettu paperi" Naurettavaa!! Jos rakkaus joskus loppuu kyllä ne naimisissakin olevat parit eroavat eikä mikään "Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa" tehty lupaus sitä estä, eli sekään ole mitenkään "pysyva" Siitä tulee vaan enemmän paperisotaa ja muita murheita.
Perheemme ja ystävämme on muutenkin onnellisia meidän puolesta, eikä ne tarvitse suuria häitä että voisivat näyttää ja kertoa sen meille.
Minulle rakkaan ihmisen tekemä rakkaudentunnustus merkitsee paljon enemmän kuin mikäkin paperi!!

kaisa... kirjoitti:

Minulle riittää kun miesystäväni lupaus rakastaa minua, näen sen hänen silmistä ja tunnen sen.
Paperilla oleva lupaus viestii taas enemmänkin sitä että kun joskus että haluaa kahlita toisen ihmisen tyyliin "et saa jättää mua, koska mulla on tää allekijoitettu paperi" Naurettavaa!! Jos rakkaus joskus loppuu kyllä ne naimisissakin olevat parit eroavat eikä mikään "Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa" tehty lupaus sitä estä, eli sekään ole mitenkään "pysyva" Siitä tulee vaan enemmän paperisotaa ja muita murheita.
Perheemme ja ystävämme on muutenkin onnellisia meidän puolesta, eikä ne tarvitse suuria häitä että voisivat näyttää ja kertoa sen meille.
Minulle rakkaan ihmisen tekemä rakkaudentunnustus merkitsee paljon enemmän kuin mikäkin paperi!!

Lue lisää

Veit sanat suustani.

kaisa... kirjoitti:

Minulle riittää kun miesystäväni lupaus rakastaa minua, näen sen hänen silmistä ja tunnen sen.
Paperilla oleva lupaus viestii taas enemmänkin sitä että kun joskus että haluaa kahlita toisen ihmisen tyyliin "et saa jättää mua, koska mulla on tää allekijoitettu paperi" Naurettavaa!! Jos rakkaus joskus loppuu kyllä ne naimisissakin olevat parit eroavat eikä mikään "Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa" tehty lupaus sitä estä, eli sekään ole mitenkään "pysyva" Siitä tulee vaan enemmän paperisotaa ja muita murheita.
Perheemme ja ystävämme on muutenkin onnellisia meidän puolesta, eikä ne tarvitse suuria häitä että voisivat näyttää ja kertoa sen meille.
Minulle rakkaan ihmisen tekemä rakkaudentunnustus merkitsee paljon enemmän kuin mikäkin paperi!!

Lue lisää

Ylimielisistä mielipiteistäsi johtuen vahvasti oletan, että ”rakkaasi” kohta jättää sinut.
Kuka tuollaista kauaa kestäisi?
On hyvä, ettet ole kahlinnut häntä tuon enempää, se on varmasti helpompaa ”rakkaallesikin”.

kaisa... kirjoitti:

Minulle riittää kun miesystäväni lupaus rakastaa minua, näen sen hänen silmistä ja tunnen sen.
Paperilla oleva lupaus viestii taas enemmänkin sitä että kun joskus että haluaa kahlita toisen ihmisen tyyliin "et saa jättää mua, koska mulla on tää allekijoitettu paperi" Naurettavaa!! Jos rakkaus joskus loppuu kyllä ne naimisissakin olevat parit eroavat eikä mikään "Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa" tehty lupaus sitä estä, eli sekään ole mitenkään "pysyva" Siitä tulee vaan enemmän paperisotaa ja muita murheita.
Perheemme ja ystävämme on muutenkin onnellisia meidän puolesta, eikä ne tarvitse suuria häitä että voisivat näyttää ja kertoa sen meille.
Minulle rakkaan ihmisen tekemä rakkaudentunnustus merkitsee paljon enemmän kuin mikäkin paperi!!

Lue lisää

Siis jos miesystäväsi muuttaisi mielensä ja haluaisi naimisiin kanssasi niin ehdottomasti kieltäytyisit? Koska et halua kahlita ketään ja se on sinusta naurettavaa jne.

kaukaa viisas kirjoitti:

Ylimielisistä mielipiteistäsi johtuen vahvasti oletan, että ”rakkaasi” kohta jättää sinut.
Kuka tuollaista kauaa kestäisi?
On hyvä, ettet ole kahlinnut häntä tuon enempää, se on varmasti helpompaa ”rakkaallesikin”.

Lue lisää

Miksi ihmeessä se nyt yhtäkkiä minut jättäisi kun on 8 vuotta rakastanut ja rakastaa edelleenkin. Ja hyvin meillä on avoliitto toiminut vaikka emme olekaan naimisissa! Ihme??!
En ole ylimielinen kun sanon että uskon meidän rakkauteen ja suhteeseen ilman mitään turhia häitä, pappia, allekirjoitettuja papereita!!!
Voin
Ehkä oletkin vain kateellinen.

kosinnasta? kirjoitti:

Siis jos miesystäväsi muuttaisi mielensä ja haluaisi naimisiin kanssasi niin ehdottomasti kieltäytyisit? Koska et halua kahlita ketään ja se on sinusta naurettavaa jne.

Hän on kyllä tarpeeksi fiksu ymmärtääkseen että suhteemme ei muutu naimisiin menolla miksikään. Säästyis aikaa ja vaivaa. Uskon että hän vie mut mielummin romanttiselle ulkomaanmatkalle kun käyttäis rahaa turhiin häihin.

kaisa... kirjoitti:

Minulle riittää kun miesystäväni lupaus rakastaa minua, näen sen hänen silmistä ja tunnen sen.
Paperilla oleva lupaus viestii taas enemmänkin sitä että kun joskus että haluaa kahlita toisen ihmisen tyyliin "et saa jättää mua, koska mulla on tää allekijoitettu paperi" Naurettavaa!! Jos rakkaus joskus loppuu kyllä ne naimisissakin olevat parit eroavat eikä mikään "Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa" tehty lupaus sitä estä, eli sekään ole mitenkään "pysyva" Siitä tulee vaan enemmän paperisotaa ja muita murheita.
Perheemme ja ystävämme on muutenkin onnellisia meidän puolesta, eikä ne tarvitse suuria häitä että voisivat näyttää ja kertoa sen meille.
Minulle rakkaan ihmisen tekemä rakkaudentunnustus merkitsee paljon enemmän kuin mikäkin paperi!!

Lue lisää

Allekirjoitettu paperi ei ole kahle vaan lupaus. Pysyvä sellainen. Jos mies ei pysty minulle sitä lupausta jonain päivänä antamaan niin menköön matkoihinsa. Tiedän että tänä päivänä on olemassa ihmisiä jotka haluavat lupautua toisilleen loppuelämäksi, niin miehiä kuin naisiakin. Naimisissa olevat parit eroavat, siinä olet oikeassa. Vaikka kuinka haluaisi niin kaikkia suhteita ei ole tehty kestämään. Sinulla tuntuu olevan jotenkin vihamielinen asenne ja tietyllä tapaa kovin mustavalkoinen näkemys. Ehkä jopa lapsellinen. Ja vedät jotain omia johtopäätöksiäsi. Enhän ole missään vaiheeessa sanonut että rakkaan tekemä rakkaudentunnustus olisi vähempi arvoinen kuin paperi. Sanotaan näin että minusta vihkiminen, papin siunaus ja vihkilupaus on sinetti rakkaudelle. Vähän niinkuin piste i:n päälle. Se ei ole kahle ja sen voi myös tarpeen vaatiessa purkaa. Minusta juuret ja perinteet ovat tärkeitä ja niitä pitää kunnioittaa ja arvostaa. Avioliitto yksi tärkeimmistä. Jossain vaiheessa se rakkaus saattaa niistä rakkaan silmistä kadota ja silloin tarvitaan jotain pysyvää jotta asiasta päästään yli. Se lupauksen tekeminen ja sitoutuminen toiseen yksi sellainen.

Tyttö26 kirjoitti:

Allekirjoitettu paperi ei ole kahle vaan lupaus. Pysyvä sellainen. Jos mies ei pysty minulle sitä lupausta jonain päivänä antamaan niin menköön matkoihinsa. Tiedän että tänä päivänä on olemassa ihmisiä jotka haluavat lupautua toisilleen loppuelämäksi, niin miehiä kuin naisiakin. Naimisissa olevat parit eroavat, siinä olet oikeassa. Vaikka kuinka haluaisi niin kaikkia suhteita ei ole tehty kestämään. Sinulla tuntuu olevan jotenkin vihamielinen asenne ja tietyllä tapaa kovin mustavalkoinen näkemys. Ehkä jopa lapsellinen. Ja vedät jotain omia johtopäätöksiäsi. Enhän ole missään vaiheeessa sanonut että rakkaan tekemä rakkaudentunnustus olisi vähempi arvoinen kuin paperi. Sanotaan näin että minusta vihkiminen, papin siunaus ja vihkilupaus on sinetti rakkaudelle. Vähän niinkuin piste i:n päälle. Se ei ole kahle ja sen voi myös tarpeen vaatiessa purkaa. Minusta juuret ja perinteet ovat tärkeitä ja niitä pitää kunnioittaa ja arvostaa. Avioliitto yksi tärkeimmistä. Jossain vaiheessa se rakkaus saattaa niistä rakkaan silmistä kadota ja silloin tarvitaan jotain pysyvää jotta asiasta päästään yli. Se lupauksen tekeminen ja sitoutuminen toiseen yksi sellainen.

Lue lisää

Ymmärrän nyt sinuakin,kiitos kirjoituksestasi. Mutta en ole valitetaavasti samaa mieltä, minulle rakas ihminen ja meidän välinen suhde on juuri se tärkein juttu. Ja koko häähäslinki on lapsellista ja turhaa...

Kaisa... kirjoitti:

Ymmärrän nyt sinuakin,kiitos kirjoituksestasi. Mutta en ole valitetaavasti samaa mieltä, minulle rakas ihminen ja meidän välinen suhde on juuri se tärkein juttu. Ja koko häähäslinki on lapsellista ja turhaa...

Lue lisää

Eipä se onnen saavuttaminen ole yhden mallin mukaista. Joten eiköhän tässä kumpikin tavallaan tallaa myös sen onnen ja rakkauden suhteen.

Kaisa... kirjoitti:

Hän on kyllä tarpeeksi fiksu ymmärtääkseen että suhteemme ei muutu naimisiin menolla miksikään. Säästyis aikaa ja vaivaa. Uskon että hän vie mut mielummin romanttiselle ulkomaanmatkalle kun käyttäis rahaa turhiin häihin.

Lue lisää

Mutta kuvitellaan tilanne, että hän ei olisikaan niin fiksu kun luulit ja muuttaisi mielensä ja kosisi. Niin kieltäytyisitkö? Et oikein vastannut vielä kysymykseen vaan kiertelet?

Ja kysyin vaan naimisiin menosta en juhlista, eihän niitä ole pakko järjestää? Jos hän haluaisi mennä naimisiin ilman häitä (juhlaa).

siis kosinnasta? kirjoitti:

Mutta kuvitellaan tilanne, että hän ei olisikaan niin fiksu kun luulit ja muuttaisi mielensä ja kosisi. Niin kieltäytyisitkö? Et oikein vastannut vielä kysymykseen vaan kiertelet?

Ja kysyin vaan naimisiin menosta en juhlista, eihän niitä ole pakko järjestää? Jos hän haluaisi mennä naimisiin ilman häitä (juhlaa).

Lue lisää

Jos se olisi miehelleni tärkeä asia, nii kyllä varmaan suostuisin. En ole avioliittoa vastaan vaan pidän sitä turhana asian.
Itse en koe tarpeelliseksi "sinetöidä" muutenkin hyvää ja toimivaa suhdetta.

Monenlaista puolta on tullut esiin tässä keskustelussa, joten miksen toisi niitä itse vielä muutaman lisää. Minusta häissä on myös omalla tavalla kyse tietystä perinteestä. 50 vuotta sitten ei ollut tavallista asua saman katon alla ja mahdollisesti vielä hankkia lapsiakin ilman, että oltiin naimisissa. Niinpä itse koen häät ja naimisiinmenon myös eräänlaisena kunnoituksena "vanhoille tavoille". Elän avoliitossa, enkä tosiaan usko elämänlaadun muuttuvan papin aamenen jälkeen mutta on sillä paperilla silti iso merkitys myös tulevaisuutta ajatellen. Jos ihan vakavasti ajatellaan, oletko miettinyt, kun mahdollisesti vuosien mittaan hankitte yhteistä omaisuutta: talon, kesämökkitontin, auton ja purjeveneen, puhumattakaan muutamasta kotieläimestä, kuinka niiden käy, kun aika teistä joku päivä (ja niin tulee ennen pitkää kuitenkin käymään) jättää? Avopuolison kuollessa "leski" jää käytännössä vain nuolemaan näppejään. Kuulostaa varmaan siltä, että haluan naimisiin pelkistä järkisyistä mutta kun se elämä ei ole aina niin auvoista, pitää sitäkin puolta ajatella. Täytyy kyllä myöntää, että häistä on nykyaikana muodostunut eräänlainen ilmiö ja se on yksi syy, miksi osittain jarruttelemme naimisiinmenoa. Häiden pitäisi olla onnellinen ja iloinen tapahtuma mutta nykypäivänä sitä ollaan hädin tuskin enää puheväleissä tai psyykkisesti terveitä, kun kaikki se suunnittelu ja organisointi, rahan menosta puhumattakaan, raastaa mieltä ja parisuhdetta. Naimisiin pitäisi voida mennä vain ja ainoastaan halusta juhlia rakkautta eikä sen takia, että saa järjestettyä koko suvule helvetinmoiset pippalot! Luulen, että tämä vaikuttaa osittain siihen, miksi häiden suosio on laskenut; kukaan ei halua nähdä sitä vaivaa. Ja mitä tähän mielipiteeseesi naimisiinmenosta tulee niin koskaan ei kuitenkaan pidä sanoa "ei koskaan". Aika siis näyttäköön mihin suuntaan elämä Sinut ja oman kultasi päättää viedä. :)

Minä ainakin aion mennä naimisiin joskus..ehkä..kaiketi. Onpahan ainakin hyvä syy pitää kunnon pippalot koko suvulle. Kyseessä on kumminkin kunnon pakanahäät, eikä mitään tylsää hurskastelua.

Huh huh sun tekstiä, näin paljon jo maailmaa kulkeneena ihmettelen, että missä on se rakkaus teidän suhteessa??!! "Otan toisen niiden tiettyjen ominaisuuksien vuoksi", eikö rakkauteen kuulu rakastaa toista kokonaisuutena ja hyväksyä hänet kokonaan, myös vikoineen päivineen, koska kaikilla on niitä vikoja.

Vähän sellanen fiilis jäi sun kirjoituksesta että olet ostamassa jonkun tavaran ja haluat että saat varmasti rahoillesi vastinetta. Tottakai me kaikki vanhenemme ja niinhän sanoitkin, mutta myös muuta voi sattua elämän varrella. Jos lihominen on jo sellainen asia että sitä ei voi hyväksyä, niin entäs jos toinen vaikka vammautuisi jotenkin? Rakkaus loppuisi ilmeisesti siihen? Eikö se ole tärkeintä että toisen kanssa on henkisesti hyvä olla? Sama se vaikka on muutama ylikilo tai että joskus väsyttää ja tekee mieli lenkkimakkaraa.
Mitä perusominaisuuksia nuo ovat olevinaan, en oikein tajunnut.

Omassa liitossani hyväksymme toisemme kaikkineen vikoineen ja virheineen. Tiedän että kun on kuitenkin hyvä olla toisen lähellä, ei kannata olla pikkumainen ja vaatia hirveästi "vastinetta rahoilleen". Jos jokin alkaa suunnattomasti ärsyttää, vaikkapa nyt ne ylikilot, voi niihin yrittää yhdessä vaikuttaa jotenkin. Mieheni sanookin ettei ole minuun rakastunut siksi että olisin laiha ja hyvännäköinen, vaan siksi kun olen juuri se ainutlaatuinen ihminen, jonka kanssa tulee niin hyvä olo.
Rakkauden huumassa mekin menemme naimisiin, sitä huumaa nyt on vaan kestänyt jo viisi vuotta ja se vain tuntuu paranevan vanhetessaan. Kuulostaa hullulta ja sitä olemmekin miettineet miksi näin on.
Ihmiset eroavat todella pikaisesti nykyään, tosin emme voi tietää mitä kaikkea suljettujen ovien takana tapahtuu. Olen sitä mieltä että ihmiset todellakin odottavat toisiltaan kummallisia ominaisuuksia ja ikuista romantiikan roisketta. Suhde ei kuitenkaan pysy hyvissä voimissa jollei sen eteen tee töitä. Ja ne työt ovat juuri niitä pieniä hyviä asioita joita voit tehdä toiselle, ja että hyväksyt hänet kokonaan.

morsio kirjoitti:

Huh huh sun tekstiä, näin paljon jo maailmaa kulkeneena ihmettelen, että missä on se rakkaus teidän suhteessa??!! "Otan toisen niiden tiettyjen ominaisuuksien vuoksi", eikö rakkauteen kuulu rakastaa toista kokonaisuutena ja hyväksyä hänet kokonaan, myös vikoineen päivineen, koska kaikilla on niitä vikoja.

Vähän sellanen fiilis jäi sun kirjoituksesta että olet ostamassa jonkun tavaran ja haluat että saat varmasti rahoillesi vastinetta. Tottakai me kaikki vanhenemme ja niinhän sanoitkin, mutta myös muuta voi sattua elämän varrella. Jos lihominen on jo sellainen asia että sitä ei voi hyväksyä, niin entäs jos toinen vaikka vammautuisi jotenkin? Rakkaus loppuisi ilmeisesti siihen? Eikö se ole tärkeintä että toisen kanssa on henkisesti hyvä olla? Sama se vaikka on muutama ylikilo tai että joskus väsyttää ja tekee mieli lenkkimakkaraa.
Mitä perusominaisuuksia nuo ovat olevinaan, en oikein tajunnut.

Omassa liitossani hyväksymme toisemme kaikkineen vikoineen ja virheineen. Tiedän että kun on kuitenkin hyvä olla toisen lähellä, ei kannata olla pikkumainen ja vaatia hirveästi "vastinetta rahoilleen". Jos jokin alkaa suunnattomasti ärsyttää, vaikkapa nyt ne ylikilot, voi niihin yrittää yhdessä vaikuttaa jotenkin. Mieheni sanookin ettei ole minuun rakastunut siksi että olisin laiha ja hyvännäköinen, vaan siksi kun olen juuri se ainutlaatuinen ihminen, jonka kanssa tulee niin hyvä olo.
Rakkauden huumassa mekin menemme naimisiin, sitä huumaa nyt on vaan kestänyt jo viisi vuotta ja se vain tuntuu paranevan vanhetessaan. Kuulostaa hullulta ja sitä olemmekin miettineet miksi näin on.
Ihmiset eroavat todella pikaisesti nykyään, tosin emme voi tietää mitä kaikkea suljettujen ovien takana tapahtuu. Olen sitä mieltä että ihmiset todellakin odottavat toisiltaan kummallisia ominaisuuksia ja ikuista romantiikan roisketta. Suhde ei kuitenkaan pysy hyvissä voimissa jollei sen eteen tee töitä. Ja ne työt ovat juuri niitä pieniä hyviä asioita joita voit tehdä toiselle, ja että hyväksyt hänet kokonaan.

Lue lisää

Kirjoitin viestin niin pikaisesti, että siitä sai varmaan hieman oudon kuvan. Jostakin syystä kaksi ihmistä kuitenkin siis ottavat juuri toisensa kaikkien muiden ihmisten keskeltä eli siinä toisessa ihmisessä on jotain sellaista, mitä niissä muissa ei ole. Olipa ne asiat sitten mitkä hyvänsä: luonne, ulkonäkö, tavat ja tottumukset, harrastukset jne. Jos se toinen ihminen muuttuu liikaa niin ei se enää ole se sama ihminen, jonka alunperin otit. Mitä se rakkaus sitten on? Sehän juuri niihin toisen ominaisuuksiin rakastumista - toiseen sellaisena ihmisenä kuin se on. On olemassa asioita, joita jokainen ei voi toisessa sietää ja millaista kumppania ei ikinä itselleen ottaisi. Jokaisella nämä ominaisuudet ovat erilaiset, mutta jollakin se voi olla kumppanin lihominen (en puhu parista kilosta) tai kumppanin pettäminen, alkoholismi, rahojen tuhlailu tai kyllästyy katselemaan toisen jatkuvaa vetämättömyyttä tai muuta vastaavaa. Mutta pitäisi miettiä ylipäänsä mitkä ovat ne syyt, että ollaan yhdessä ja mitä puolia toisessa arvostaa. On kuitenkin hyvä tuoda jo aluksi ilmi ne puolet mitä ei yleensä ihmisissä voi sietää.

ihanaa että jotku vielä aattelee noin. vaik joillakin mieli muuttuu jos menee naimisii ja sit ei meekkää nii hyvin.. mut ei vaan kannata pitää kiirettä naimisiin menon kans..

Loistavaa kuulla etten ole täällä ainut joka vielä pitää avioliittoa pyhänä asiana =)

toisiinsa.
Lisäksi se on Jumalankin tahto, näin Raamattu ilmoittaa.Tosin sekin pitäisi tapahtua Herrassa.

oikealla tavalla kirjoitti:

toisiinsa.
Lisäksi se on Jumalankin tahto, näin Raamattu ilmoittaa.Tosin sekin pitäisi tapahtua Herrassa.

huolimatta kun eroja tapahtuu-en tunne raamattua, mutta kehoitetaanko siellä eroamaan jossain vaiheessa kun kyllästytään toisiinsa tai löytyy se "parempi kumppani". Ero tilastot on suuria -mikä siihen on syynä :o

oikealla tavalla kirjoitti:

toisiinsa.
Lisäksi se on Jumalankin tahto, näin Raamattu ilmoittaa.Tosin sekin pitäisi tapahtua Herrassa.

Haukotuttaa....

:))) kirjoitti:

Haukotuttaa....

unten maille, niin jaksat huomennakin töllätä näitä höpinöitä ja osallistua antoisaan keskusteluun-Hyvää Yötä haukottelija !!!!!

Tilastollinen tosiasia on kanssasi täysin eri mieltä. Avoliitot, pitkätkin, ei ole mikään tae avioliiton kestävyydelle.

Tilastojen mukaan ilman avoliittoa solmitut avioliitot kestävät parhaiten. Siis 80- ja 90-luvulla solmituista liitoista.

katve kirjoitti:

Tilastollinen tosiasia on kanssasi täysin eri mieltä. Avoliitot, pitkätkin, ei ole mikään tae avioliiton kestävyydelle.

Tilastojen mukaan ilman avoliittoa solmitut avioliitot kestävät parhaiten. Siis 80- ja 90-luvulla solmituista liitoista.

Lue lisää

Mutta sehän voi johtua siitä, että avoliiton lisäksi avioero ei ollut niin hyväksyttävää? oltiin "pakolla" naimisissa.

Jotkuthan ovat eronneet nyt "vanhoilla päivillään" kun se vihdoin on hyväksyttävää ja ei ole niin kauheata olla eronnut.

Mä en usko, että nykypäivänä toi toimis ihan yhtä hyvin, että mennään ilman avoliittoa naimisiin.

Ja onhan se pitkä avoliittokin jo saavutus. Kuinka moni on yhdessä tai aviossa esim. 10-15 vuotta? Tuntuu, että nykypäivänä se on jo pitkä aika!

Tuli mieleen kirjoitti:

Mutta sehän voi johtua siitä, että avoliiton lisäksi avioero ei ollut niin hyväksyttävää? oltiin "pakolla" naimisissa.

Jotkuthan ovat eronneet nyt "vanhoilla päivillään" kun se vihdoin on hyväksyttävää ja ei ole niin kauheata olla eronnut.

Mä en usko, että nykypäivänä toi toimis ihan yhtä hyvin, että mennään ilman avoliittoa naimisiin.

Ja onhan se pitkä avoliittokin jo saavutus. Kuinka moni on yhdessä tai aviossa esim. 10-15 vuotta? Tuntuu, että nykypäivänä se on jo pitkä aika!

Lue lisää

En oikein tiedä mitä yritit kertoa mutta jos luit tekstin, niin siinä puhuttiin 80- ja 90-luvulla solmituista avioliitoista. Eli hyvinkin nykyajasta. Ei kyllä voida nykyään ajatella mistään taloudellisesta tai muusta pakosta olla yhdessä.
Toisaalta ei 80- ja 90-luvulla avioon menneistä monikaan vielä kovin vanha ole, siis ei voida puhua ”vanhoina päivinään”. Tietenkin jos itse olet kovin nuori, niin kuin kirjoituksestasi voisi päätellä, niin kolmekymppisetkin jo sinusta tuntuvat vanhuksilta.

katve kirjoitti:

Tilastollinen tosiasia on kanssasi täysin eri mieltä. Avoliitot, pitkätkin, ei ole mikään tae avioliiton kestävyydelle.

Tilastojen mukaan ilman avoliittoa solmitut avioliitot kestävät parhaiten. Siis 80- ja 90-luvulla solmituista liitoista.

Lue lisää

sitä juuri tarkoitin kun sanoin ennen.Miksi tilastot kertovat sitten,että eronneita ja yleensä avioeroja tulee vuosi-vuodelta enemmän.
-On kulissiavioliittoja hyvin paljon,(ettei tarvitse pesää jakaa)
-odotetaan vain lasten kasvavan ja lentävän pesästä, ja sen jälkeen erotaan.
-alkoholismi ilmenee useimmiten avioliiton solmimisen jälkeen.
-molemmilla puolisoilla omat elämät,ilman yhteiselämää.
-Riitaiset liitot,joissa kärsivät eniten lapset.
-pettämisiä
Toisaalta on tosiasia sekin,että on helppo hyljätä toinen jos jää esim. työttömäksi ja vaikeudet alkavat.Tai toinen sairastuu,silloin haetaan muualta seuraa,kun mies tai nainen ei ymmärrä,
Eniten eroavat kuitenkin suuret ikäluokat ja liian nuorena solmitut liitot,näissä molemmissa on nuoruus jäänyt elämättä
Miksi luulet tämän tulleen esille nyt,seurakunnissa jo aiemmin.
Ennen eroa haettiin oikeudessa ja niin pitäisi olla nytkin.Ehkä se opettaisi jotain.
Alkoholismin voi peittää todellakin papin aameneen saakka.
Mielestäni monet ihmissuhteet vain on solmittu liian lyhyen seurustelun jälkeen.
terv.kahdesti eronnut

-

katve kirjoitti:

Tilastollinen tosiasia on kanssasi täysin eri mieltä. Avoliitot, pitkätkin, ei ole mikään tae avioliiton kestävyydelle.

Tilastojen mukaan ilman avoliittoa solmitut avioliitot kestävät parhaiten. Siis 80- ja 90-luvulla solmituista liitoista.

Lue lisää

Onko tilastot tehty siis tekemällä haastatteluita? Että ovatko he olleet avoliitossa ennen kuin menivät naimisiin? Vai miten? Ja siis ne jotka ovat menneet naimisiin 80 tai 90 -luvulla ilman avoliittoa ovat olleet pidempään naimisissa kuin ne jotka SAMAAN AIKAAN ovat menneet naimisiin ja ovat olleet avoliitossa? Muistatko mitä erot oli (vuosissa)?

Nimetön kirjoitti:

sitä juuri tarkoitin kun sanoin ennen.Miksi tilastot kertovat sitten,että eronneita ja yleensä avioeroja tulee vuosi-vuodelta enemmän.
-On kulissiavioliittoja hyvin paljon,(ettei tarvitse pesää jakaa)
-odotetaan vain lasten kasvavan ja lentävän pesästä, ja sen jälkeen erotaan.
-alkoholismi ilmenee useimmiten avioliiton solmimisen jälkeen.
-molemmilla puolisoilla omat elämät,ilman yhteiselämää.
-Riitaiset liitot,joissa kärsivät eniten lapset.
-pettämisiä
Toisaalta on tosiasia sekin,että on helppo hyljätä toinen jos jää esim. työttömäksi ja vaikeudet alkavat.Tai toinen sairastuu,silloin haetaan muualta seuraa,kun mies tai nainen ei ymmärrä,
Eniten eroavat kuitenkin suuret ikäluokat ja liian nuorena solmitut liitot,näissä molemmissa on nuoruus jäänyt elämättä
Miksi luulet tämän tulleen esille nyt,seurakunnissa jo aiemmin.
Ennen eroa haettiin oikeudessa ja niin pitäisi olla nytkin.Ehkä se opettaisi jotain.
Alkoholismin voi peittää todellakin papin aameneen saakka.
Mielestäni monet ihmissuhteet vain on solmittu liian lyhyen seurustelun jälkeen.
terv.kahdesti eronnut

-

Lue lisää

Tunnen montakin jotka ovat olleet avoliitossa ja eronneet. Mä en kyllä millään usko, että heidän suhteensa olisi pelastanut se, että olisivat menneet heti naimisiin eikä menneet avoliittoon. Kyllä siitä olisi avioero tullut. Ja ovat kyllä hyvin tyytyväisiä, että eivät menneet naimisiin. Toisaalta ehkä näitäkin joitakin voisi estää seurustelemalla pidempään ennen avioliittoa. Mutta kyllä yhdessä asuminen paremmin ongelmat tuo esiin.

Mä en kyllä ole kovin innoissani ajatuksesta naimisiinmenosta. Voihan sitä yhdessä elää ilman sormuksiakin. Ehkä oon sitoutumiskammoinen...Lapsetkaan ei oikein innosta, mutta jos niitä tulee niin tod.näk. sit tulis avioliittokin.

railotyttö kirjoitti:

Mä en kyllä ole kovin innoissani ajatuksesta naimisiinmenosta. Voihan sitä yhdessä elää ilman sormuksiakin. Ehkä oon sitoutumiskammoinen...Lapsetkaan ei oikein innosta, mutta jos niitä tulee niin tod.näk. sit tulis avioliittokin.

Lue lisää

"Sitoutumiskammoinen"? Eli sinusta siis avioliitto on sitoutumista? Avoliitto ei niinkään?

Aivan samaa mieltä!!

lapsellista ja itsekästä touhua

miksu kirjoitti:

lapsellista ja itsekästä touhua

Minulle on aivan turha puhua mitään lapsellisuuksista, mutta eipä siitä sen enpää.
Olen onnellinen, että kaiken kokemamme jälkeen olemme päässeet tähän pisteeseen. Toivottavasti sinullekin elämä vielä joku päivää hymyilee.
:-)

Elämään kyllästynytkö? kirjoitti:

Minulle on aivan turha puhua mitään lapsellisuuksista, mutta eipä siitä sen enpää.
Olen onnellinen, että kaiken kokemamme jälkeen olemme päässeet tähän pisteeseen. Toivottavasti sinullekin elämä vielä joku päivää hymyilee.
:-)

Lue lisää

jos valkoinen mekko ja huntu on teidän suhteen ns palkinto, nii onnee vaa

miksu kirjoitti:

lapsellista ja itsekästä touhua

Millä tavalla itsekästä? Keltä se on pois?

Kommentoin, vaikka olen (toistaiseksi) vielä poikamies. Kukaan ei näet ole kelpuuttanut.

Omalla kohdallani avioliitto on vähän kuin piste i:n päällä eli kuuluu normaalina huipennuksena parisuhteenseen. Mikään kaverisuhteeseen perustuva avoliitto tai muu säätö ei kelpaa. Tässä mielessä olen perinteiden kannalla.

"Jo Koska avioerot on hyväksyttävämpiä, avioliiton arvostus laskussa ja eroja siis tulee enmmän"

Olisiko mitään merkitystä sillä, että nykyisin myös parisuhteen aloittamisessa kaiken pitää tapahtua nyt ja heti. Aikaa tutustumiselle ei ole ja naimaan pitää päästä heti ensitapaamisella. Niin, tulee sitä vähemmälläkin hosumisella kuspäisiä mukuloita.

"Avioliitto sitoo liikaa"

Ja pah ! En keksi mitään hyvät perustelut täyttävää syytä avioliittoa vastaan.

Tuo jos joku on niin väärin... Sitäpaitsi seksi kuuluu vain avioliittoon eikä tommoiseen pelleilyyn...

No onpas teillä hyvä suhde!!! Onnea vaan!!

Mä oon ollut 10 vuotta avoliitossa ja ei olis kyllä helppo erota. Jos ajattelee henkistä puolta! Pelkkä ajatuskin kauhistuttaa, jos mies ottas ja lähtis! En tiedä miten selviäisin. Paljon on yhdessä koettu jne. Ei tietysti tarvitse mitään virallista eropaperia. Mutta ei kai se niin kauheen monimutkaista ole, että jokun sen takia jättäis eroamatta? Tuttavanikin laittoi eropaperit vireille kuuden kuukauden avioliiton jälkeen!

Avoliitossa kirjoitti:

Mä oon ollut 10 vuotta avoliitossa ja ei olis kyllä helppo erota. Jos ajattelee henkistä puolta! Pelkkä ajatuskin kauhistuttaa, jos mies ottas ja lähtis! En tiedä miten selviäisin. Paljon on yhdessä koettu jne. Ei tietysti tarvitse mitään virallista eropaperia. Mutta ei kai se niin kauheen monimutkaista ole, että jokun sen takia jättäis eroamatta? Tuttavanikin laittoi eropaperit vireille kuuden kuukauden avioliiton jälkeen!

Lue lisää

Tuli mieleen, että eipähän olla ainakaan siksi yhdessä, kun on pakko kun ollaan naimisissa ja eroaminen on vaikeata! Ollaan ihan omasta halusta, eikä olla luovutettu vaikka eroaminen (muka) on niin helppoa. Se on varmaan sitten rakkautta...?

Avoliitossa kirjoitti:

Tuli mieleen, että eipähän olla ainakaan siksi yhdessä, kun on pakko kun ollaan naimisissa ja eroaminen on vaikeata! Ollaan ihan omasta halusta, eikä olla luovutettu vaikka eroaminen (muka) on niin helppoa. Se on varmaan sitten rakkautta...?

Lue lisää

Olen kansassi aivan samaa mieltä!!

Niin en mä tiedä mitä arvostettavaa siinä on, että on pakko mennä naimisiin, kun susiparina olisi halveksittu? Nyt kun ei ole pakko mennä sen takia ja silti ihmiset menee (omasta halustaan) se on selvää arvostusta avioliittoa kohtaan.

Tietysti vieläkin jonkin verran on ynseää asennetta avopareja kohtaan joiltakin tahoilta. Ja kenties sukulaiset voi painostaa. Ja vieläkin ainakin nainen tuntee itsensä "vanhaksi piiaksi", jos ei pääse naimisiin.

Mä tunnen kolme ihmistä jotka eivät ole olleet koskaan naimisissa ja ovat yli 50 v. Tuntemistani ihmisistä aika pieni määrä. Mutta toisaalta osa heistä tuntemistani ihmisistä on niin nuoria eivätkä vielä naimisissa joten heistä ei voi tietää miten käy.

sulla on tainnut sattua vain väärä immeinen kohalle.,niinkuin varmaan mullekin väärä mies.
olen nainen ja aktiivisempi seksi asioissa kuin mieheni,jotenka et voi yleistää,etteikö naisille seksi merkitse mitään. meillä miehellä koskee päähän.nähtävästi olen liian innokas ja halukas,
mut minkäs teet kun halutta ja toinen on niin haluttava.

jos vuodesta toiseen sama kaava seksissä, ei todellakaan ihme ettei haluta. Jos miehet tekisivät enenmmän kotitöitä ja olisivat lasten kanssa, seksikin maistuisi. Ja arvatkaapa mitä, ihan taatusti nainen tietää kun miehellä on toinen, silloin ei haluta enää koskaan!

just kirjoitti:

jos vuodesta toiseen sama kaava seksissä, ei todellakaan ihme ettei haluta. Jos miehet tekisivät enenmmän kotitöitä ja olisivat lasten kanssa, seksikin maistuisi. Ja arvatkaapa mitä, ihan taatusti nainen tietää kun miehellä on toinen, silloin ei haluta enää koskaan!

Lue lisää

olen kyll samaa mieltä kanssasi.

Ehkä kasvat aikuiseksi ja opit arvostamaan vaimoasi. Tai seuraavaa vaimoasi. Sitä ennen ei ole ihme että mielipiteesi ovat mitä ovat.

Avioliitto ei tapa seksiä. Avioliittoon vihkiytyneillä on hyvä mahdollisuus rakentaa hyvä yhteiselämä toista kunnioittaen ja rakastaen. OIkeastaan avioliittoa ei pitäisi solmia ennen kuin ollaan varmistuttu että kummallakin on sama tavoite parisuhteen kanssa.

Meillä ainakin on ollut 24 hyvää vuotta. Aina on ylä- ja alamäkiä, mutta niistä selviää kun puhaltaa yhteen hiileen. Se mistä ei selviä, sille ei voi mitään. Se ei kuitenkaan erota kahta toisiaan rakastavaa ihmistä. Seksi ei ole loppunut.

just kirjoitti:

jos vuodesta toiseen sama kaava seksissä, ei todellakaan ihme ettei haluta. Jos miehet tekisivät enenmmän kotitöitä ja olisivat lasten kanssa, seksikin maistuisi. Ja arvatkaapa mitä, ihan taatusti nainen tietää kun miehellä on toinen, silloin ei haluta enää koskaan!

Lue lisää

Mielestäni mitallissa on aina kaksi puolta ja kaksi vastuullista, jotka voivat yhdessä keskustelemalla ja toista kuuntelemalla laittaa asiat rullaamaan.

Ps. Kirjoituksesi antaa ymmartää kuin olisi vain yksi "kaawoittaja". Eikös niitä ole kaksi myöskin tässä puuhassa kuin kaikessa muusakin?

Ei ole totta! Miehillä on ihan väärä käsitys.. Tunnen monta naista kelle seksi on tosi tärkeä. Mut miehet ei vaan jaksa. Ainakin meidän suhteessa mä on se "seksihullu". Enkä ikinä sano ei vaikka kuinka väsynyt olen.

Hei!

Kuulostaa että sulla se vasta terve parisuhde on..oletko tosiaan ajatellut että sinussakin voisi olla jotain vikaa että hommat ei suju OMAN vaimon kanssa???
itse henkilökohtaisesti olen tällähetkellä ollut yhdessä avopuolisoni kanssa kolme vuotta ja meilla on kohta vuoden ikäinen poika.. entisen kanssa olin neljävuotta yhdessä josta kihloissa puoli vuotta..
en usko että pienellä metallin palalla on mitään merkitystä suhteen toimivuuteen.. minä pidän naimisiin menoa vain ja ainoastaa rakkauden tunnustukena julkisesti.jos pariskunta on jo ennestään asunut yhdessä niin ei se mitään arjessa muuta paitsi jos alkaa pitää toista itsestään selvyytenä tai olettaa että jotenkin kaikki on ruusuisempaa sen jälkeen...
kai te olette harrastaneet seksiä ennen avioliittoakin???? joten olisiko juttu hetken paikka ja jos vaikka hetkeksi menisitte toisienne kenkiin.. ja pakkoko sitä on vieraissa rampata jos oma suhde on pilalla..meidän suhteessa on sovittu että jos alkaa tehdä mieli vierasta lihaa niin silloin suhde on jo niin mätä että siinä vaiheessa viimestään pitää erota ja eneen vieraisiin menemistä pitää jo keskustella..sitä paitsi onhan sitä PALJON keinoja millä saa seksin mukavammaksi ja kun toisen kanssa keskustelee mikä tuntuu hyvälle jne..
naimisiin meneminen ei todella ole se mikä vie seksin!!

täyttä huuhaata.Suhde ei siitä parane,jos naimisiin menee.Naiset kannattaa enempi avioliittoa.Sehän johtuu siitä, kun eivät pysty ajattelemaan järkevästi vaan tunteella.

ehkä, mutta siinä välissä on monta hienoa vuotta. ja lopuksi voi ihanasti saattaa vastapuolen kiinni aviorikoksesta niin saa kivasti rahaa. voit päästä voitolle!

sitten sinun mielestäsi tulisi olla? Ikuista onnea ruusujen keskellä vai täydellistä perhe-elämää ilman yhtäkään riitaa?

Tosi asia on että avioliiton ylläpito vaatii töitä molemmilta puolisoilta, se jos mikä on merkki sitoutumisesta jonka vuoksi naimisiin mentiinkin.

Avoliitossa lakaistaa roskat liian helposti maton alle, kuvitellaan ettei riitoja ja ongelmia ole kun sulkee niiltä silmänsä. Kuitenkin patoutuneet tunteet ja selvittämättömät riidat aiheuttavat tunteiden purkauksen, jonka seurauksena pariskunta vain päättää erota. Avioliitossa ongelmat ratkaistaan ja molemmat ovat siihen antaneet lupauksensa.

Ei ole olemassakaan sellaista suhdetta jossa ei joutuisi mukautumaan toisen tapoihin, tekemään kompromisseja ja välillä joustamaan omista itsekkäistä haluistaan. Avoliitto on niitä varten jotka miettivät "Jos sittenkin löytäisin paremman.." silloin on helppo vain erota vanhasta. Parempia löytyy aina jos tavoittelee täydellisyyttä. Ja avoparistahan voi erota jos ei viitsi(yrittää) sietää toisen tapoja.

avioliiton kirjoitti:

sitten sinun mielestäsi tulisi olla? Ikuista onnea ruusujen keskellä vai täydellistä perhe-elämää ilman yhtäkään riitaa?

Tosi asia on että avioliiton ylläpito vaatii töitä molemmilta puolisoilta, se jos mikä on merkki sitoutumisesta jonka vuoksi naimisiin mentiinkin.

Avoliitossa lakaistaa roskat liian helposti maton alle, kuvitellaan ettei riitoja ja ongelmia ole kun sulkee niiltä silmänsä. Kuitenkin patoutuneet tunteet ja selvittämättömät riidat aiheuttavat tunteiden purkauksen, jonka seurauksena pariskunta vain päättää erota. Avioliitossa ongelmat ratkaistaan ja molemmat ovat siihen antaneet lupauksensa.

Ei ole olemassakaan sellaista suhdetta jossa ei joutuisi mukautumaan toisen tapoihin, tekemään kompromisseja ja välillä joustamaan omista itsekkäistä haluistaan. Avoliitto on niitä varten jotka miettivät "Jos sittenkin löytäisin paremman.." silloin on helppo vain erota vanhasta. Parempia löytyy aina jos tavoittelee täydellisyyttä. Ja avoparistahan voi erota jos ei viitsi(yrittää) sietää toisen tapoja.

Lue lisää

oli yksipuolista ja tarkoitti mieheni mielestä sitä, että minun olisi pitänyt jäädä lasten kanssa kotiin, samalla kun hän tekee uraa ja näyttäytyy kotona korkeintaan nukkumassa. Siihen en tietenkään suostunut, koska olen aina ollut eniten lastemme kanssa ja tiedän, mikä heille on parhaaksi ja enkä ole turhaan opiskellut vuosia itselleni ammattia ja uraa. Näitä asioita emme ole saaneet sovitettua yhteen, ja kun siihen vielä lisätään anoppini ja hänen suhtautuminen perheeseeni, niin tilanne on sietämätön.

Lupaukset ja papin aamenet on sanahelinää. Ei minulle eikä todennäköisesti suurimmalle osalle ihmisistä ole vaikeaa luetella tyhjänpäiväisiä sanoja, jotka juuri siinä hetkeessä tunteen huumassa tuntuvat oikeilta. Avoliitosta en sen sijaan puhunut mitään, vaikka kyllä se todellakin on järkevämpi ratkaisu kuin avioliitto.

ja siitäkö se sitten paremmaksi muuttuu?siis elämisen laatu/yksinhuoltajana! Väitän aivan toista n.25vuoden kokemuksella,ei auta vaihtaa,voi mennä vieläkin huonommin? No jokainen taaplaa tyyllillään ja vapaassa massa vielä ollaan..Skool/Hyvää Äitien Päivää kaikille!ps/juuri vaimoni tuli ovesta ja onkin kivaa moikata:"HEI"

eikä muuta kirjoitti:

oli yksipuolista ja tarkoitti mieheni mielestä sitä, että minun olisi pitänyt jäädä lasten kanssa kotiin, samalla kun hän tekee uraa ja näyttäytyy kotona korkeintaan nukkumassa. Siihen en tietenkään suostunut, koska olen aina ollut eniten lastemme kanssa ja tiedän, mikä heille on parhaaksi ja enkä ole turhaan opiskellut vuosia itselleni ammattia ja uraa. Näitä asioita emme ole saaneet sovitettua yhteen, ja kun siihen vielä lisätään anoppini ja hänen suhtautuminen perheeseeni, niin tilanne on sietämätön.

Lupaukset ja papin aamenet on sanahelinää. Ei minulle eikä todennäköisesti suurimmalle osalle ihmisistä ole vaikeaa luetella tyhjänpäiväisiä sanoja, jotka juuri siinä hetkeessä tunteen huumassa tuntuvat oikeilta. Avoliitosta en sen sijaan puhunut mitään, vaikka kyllä se todellakin on järkevämpi ratkaisu kuin avioliitto.

Lue lisää

keskustella asioista ja tulevaisuuden suunnitelmista jo etukäteen ennen avioitumista?

kannattanut kirjoitti:

keskustella asioista ja tulevaisuuden suunnitelmista jo etukäteen ennen avioitumista?

sinä maailman oikein näetkään? Asiat ja tilanteet muuttuvat samoin kuin ihmiset kasvavat yksilöinä. Miehelläni ja minulla oli 8 vuotta sitten, kun esikoisemme syntyi, samat arvostukset ja kiinnostuksen kohteet, yhteiset haaveet tulevaisuudesta ja halusimme samaa. Näin todettiin ja siksi rakennettiin oma talo ja myöhemmin halusimme myös toisen lapsen. Mutta sitten tilanne muuttui, kun mies kohosi omalla urallaan ja alkoi vaalia muita arvoja ja ne eivät sopineet minulle. Itse huomasin taas, että kotiäitinä olo ei ole minua varten. Kaikkea ei pysty ennakoimaan vuosikausia aiemmin, ei kukaan pysty, sillä elämä itsessään ei ole stabiilia vaan arvaamatonta, ikävä kyllä. Siinä mielessä voin jopa ymmärtää miestäni. Jokainen kuitenkin etsii onnea, ja koska sitä ei tässä suhteessa tule, niin siksi olen tehnyt oman ratkaisuni. Ilman lapsia olisin jo lähtenyt ajat sitten, se on selvää. Nyt tiedän, että olen liian itsenäinen sitoutumaan kehenkään toiseen. Kun tilanne suhteessa muuttuu toiselle osapuolelle liian ahdistavaksi joustamisen, kompromissien ja iänikuisen soutamisen ja huopaamisen vuoksi, on aika tehdä selkeä pesäero.

Helmer kirjoitti:

ja siitäkö se sitten paremmaksi muuttuu?siis elämisen laatu/yksinhuoltajana! Väitän aivan toista n.25vuoden kokemuksella,ei auta vaihtaa,voi mennä vieläkin huonommin? No jokainen taaplaa tyyllillään ja vapaassa massa vielä ollaan..Skool/Hyvää Äitien Päivää kaikille!ps/juuri vaimoni tuli ovesta ja onkin kivaa moikata:"HEI"

Lue lisää

"koskaan kun ei tiedä"

Mitä sitten loppujen lopuksi varmasti tietää? Ja sen takia pitäisi siis jäädä onnettomaan suhteeseen vangiksi eikä elää sitä vähäistä aikaa täysillä mikä täällä on kullekin meistä suotu? Mikäs on vika yksinhuoltajissa? Ja sattuuko se johonkin, että uskallan itse tehdän päätökseni ja elää sen mukaisesti? Lapsillani ei ole mitään tarvetta sellaiselle isälle, joka ei kiinnostu heidän asioistaan eikä ole heidän kanssaan. Siitä he ovat kärsineet hyvin paljon, ja vastineeksi saavat kuten minäkin tyhjiä lupauksia paremmasta tulevaisuudesta. Hyvä vanhemmuus koostuu muun muassa arkipäivän yhdessäolemisesta, rakastamisesta ja vilpittömästä välittämisestä sekä vastuunkantamisesta ei siitä kuka on lapsen biologinen isä tai vanhempi ylipäänsä. En minä mihinkään ole vaihtamassa, kyllä kasvatan lapseni kunniallisiksi kansalaisiksi aivan omin voimin kuten niin lukuisat monet yksinhuoltajaäidit ovat tehneet ilman että lasten tarvitsisi kärsiä jatkuvista riidoista tai ahdistavasta ilmapiiristä kotona. Itsekin vaistosin vanhempieni tekopyhän esityksen jo hyvin nuorena. Ja isäänsä lapseni saavat puolestani tavata niin paljon kuin haluavat, kunhan vain mieheni muistaa käyttäytyä taas asemansa mukaisesti ;) Eron ja paremman tulevaisuuden suunnittelu on sekin varsin piristävää ;)

eikä muuta kirjoitti:

"koskaan kun ei tiedä"

Mitä sitten loppujen lopuksi varmasti tietää? Ja sen takia pitäisi siis jäädä onnettomaan suhteeseen vangiksi eikä elää sitä vähäistä aikaa täysillä mikä täällä on kullekin meistä suotu? Mikäs on vika yksinhuoltajissa? Ja sattuuko se johonkin, että uskallan itse tehdän päätökseni ja elää sen mukaisesti? Lapsillani ei ole mitään tarvetta sellaiselle isälle, joka ei kiinnostu heidän asioistaan eikä ole heidän kanssaan. Siitä he ovat kärsineet hyvin paljon, ja vastineeksi saavat kuten minäkin tyhjiä lupauksia paremmasta tulevaisuudesta. Hyvä vanhemmuus koostuu muun muassa arkipäivän yhdessäolemisesta, rakastamisesta ja vilpittömästä välittämisestä sekä vastuunkantamisesta ei siitä kuka on lapsen biologinen isä tai vanhempi ylipäänsä. En minä mihinkään ole vaihtamassa, kyllä kasvatan lapseni kunniallisiksi kansalaisiksi aivan omin voimin kuten niin lukuisat monet yksinhuoltajaäidit ovat tehneet ilman että lasten tarvitsisi kärsiä jatkuvista riidoista tai ahdistavasta ilmapiiristä kotona. Itsekin vaistosin vanhempieni tekopyhän esityksen jo hyvin nuorena. Ja isäänsä lapseni saavat puolestani tavata niin paljon kuin haluavat, kunhan vain mieheni muistaa käyttäytyä taas asemansa mukaisesti ;) Eron ja paremman tulevaisuuden suunnittelu on sekin varsin piristävää ;)

Lue lisää

totta puhunet?on varmaankin parempaa olla erossa kuin onnetomassa,tyhjässä avioliittokuplassa!!
Kerrompa kuitenkin erään toisenlaisen mallin,jonka näin aikoinaan etelä-kiinassa,moshu-kansalla eli matriarkkalinen systeemi,joka näytti toimivan hyvin,pieni heimo kun on! Siellä mennä vilisti lapsia pilvin pimein ja eikä aina isistä tietoa/kylä kuulema kasvataa lapsia yhdessä ja eikä juurikaan mustasukkaisuus draamoja ole? Joo tietenkin me länsi-ihmiset ei oikein pystytä tajuamaan moista,mutta heille se sopii perinteiden mukaan!(kts.osaa matkaa/kuvat www.tigerleapinggorge.com)

Puhut asiaa, varsinkin kun peiliin katsominen on monelle tuskaisaa. Luullaan että vain toinen voi tehdä minut onnelliseksi, kun kuitenkin loppukädessä jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Mielestäni avioliitot pysyisivät kasassa paremmin, jos se suunnaton itsekkyys käännettäisiin toisen hyväksi ja lopetetttaisiin sormella osoittaminen, jos ei ollakaan onnellisia..

olisit kattellut kauemmin onko siitä miehestä mihinkään, sovitteko yhteen. ja nyt elätte muiden asettamien paineiden alla! vai ootko ite keksinyt ettei kehtaa erota... entä jos edes yrittäisitte.

Yksi pointti on se että tuntuu että yhteen muutetaan liiankin nopeasti ja painetta siihen on myös ulkopuolelta. Kaveripiiri ihmettelee miksei olla muutettu yhteen.Jotenkin se olisi itsestäänselvyys muka.Kun kaikki muutkin. Ja sittenkun muuttaa yhteen on kuitenkin niin kiinni toisessa, kohta yhteiset asuntovelat sun muuta. Eikä edes oikein tajua kuinka tämä tapahtui.
Minä haluan kyllä elää ihan rauhassa tätä seurusteluhetkeä ja nauttia täysillä ja saa vain olla vaan ja tutustua toiseen rauhassa ilman että riitelee kumman siivousvuoro(kärjistäen:).
Mikä kiire tässä.Vuosi seurusteltu.

Mitenhän se ihmisen psyyke kestää tuollaista? Että kaks vuotta rakastetaan yhtä -vaihto- ja sit rakastetaan taas kaks vuotta jotakuta toista ja taas vaihto. Aika rasittavaa. Sellaista teatteria ei kukaan jaksa, varsinkaan suhteessa mahd syntyneet lapset.
Miltä tuntuisi vaihtaa äitiä/isää/siskoa/veljeä kahden vuoden välein? Äitikin voi ottaa päähän välillä, mutta harva haluaa pistää "poikki" äitinsä kanssa. Omaa puolisoa pitäis vieläpä rakastaa enemmän kuin esim. äitiä.

Jotain pysyvyyttä!
Vasta rakastumisen jälkeen tulee rakastaminen. Nuo parin vuoden suhteet ei vielä ehdi sinne rakastamisen vaiheeseen.

makau kirjoitti:

Mitenhän se ihmisen psyyke kestää tuollaista? Että kaks vuotta rakastetaan yhtä -vaihto- ja sit rakastetaan taas kaks vuotta jotakuta toista ja taas vaihto. Aika rasittavaa. Sellaista teatteria ei kukaan jaksa, varsinkaan suhteessa mahd syntyneet lapset.
Miltä tuntuisi vaihtaa äitiä/isää/siskoa/veljeä kahden vuoden välein? Äitikin voi ottaa päähän välillä, mutta harva haluaa pistää "poikki" äitinsä kanssa. Omaa puolisoa pitäis vieläpä rakastaa enemmän kuin esim. äitiä.

Jotain pysyvyyttä!
Vasta rakastumisen jälkeen tulee rakastaminen. Nuo parin vuoden suhteet ei vielä ehdi sinne rakastamisen vaiheeseen.

Lue lisää

Harva rakastaa ketään miestä / naista "enemmän" kuin äitiään. Rakkautta on erilaista, ei voi verrata äidin ja lapsen tai miehen ja naisen välistä rakkautta toisiinsa, koska se on niin erilaista...

Olen juuri päinvastaista mieltä. Ei se sormus tee kenestäkään varattua tai "ei-varattua"... Lisäksi luulen että avioliiton suosio laskee edelleen koska useampi uskaltaa ajatella omilla aivoillaan eikä sorru yhteiskunnan, uskonnon, suvun tai muunkaan "instituution" painostuksen edessä, HYVÄ NIIN!

Honsa-mies kirjoitti:

Olen juuri päinvastaista mieltä. Ei se sormus tee kenestäkään varattua tai "ei-varattua"... Lisäksi luulen että avioliiton suosio laskee edelleen koska useampi uskaltaa ajatella omilla aivoillaan eikä sorru yhteiskunnan, uskonnon, suvun tai muunkaan "instituution" painostuksen edessä, HYVÄ NIIN!

Lue lisää

En ymmärrä mikä yhdistää käsitteitä perhe ja avioliitto? Eikö sinun mielestsi ole perhe jos ei ole naimisissa?? halle ja luja!

Perhettä toki minäkin pidän tärkeänä.

Honsa-mies kirjoitti:

Olen juuri päinvastaista mieltä. Ei se sormus tee kenestäkään varattua tai "ei-varattua"... Lisäksi luulen että avioliiton suosio laskee edelleen koska useampi uskaltaa ajatella omilla aivoillaan eikä sorru yhteiskunnan, uskonnon, suvun tai muunkaan "instituution" painostuksen edessä, HYVÄ NIIN!

Lue lisää

Sormus on varma merkki muillekin, että on naimisissa ja sitoutunut, etenkin silloin kun joku yrittää iskeä, tunnistaa ketkä ovat varattuja ja ketkä eivät.

Ei kai kukaan täysi järkinen tekisikään mitään suvun tai yhteiskunnan painostuksesta, painosti ne sitten mihin tahansa avioon tai kauneusleikkaukseen, niin jokainen eläköön omaa elämäänsä. Sinä ilmeisesti väität että avoliitto ja irtosuhteiden harrastaminen ovat sitä vapaata elämää. Miten sen nyt ottaa.. Mä ajattelin teininä samalla lailla kuin sinä, mutta kun tuli ikää ja viisautta lisää tajusin mikä elämässä on oikeesti tärkeintä.

Honda- mies kirjoitti:

En ymmärrä mikä yhdistää käsitteitä perhe ja avioliitto? Eikö sinun mielestsi ole perhe jos ei ole naimisissa?? halle ja luja!

Perhettä toki minäkin pidän tärkeänä.

Lue lisää

on perhe. Avoliitto on vitsi ja avoperhe on porukka joka voi hajota eikä ole siitä paljon kenellekään vastuussa.

avioperhe kirjoitti:

on perhe. Avoliitto on vitsi ja avoperhe on porukka joka voi hajota eikä ole siitä paljon kenellekään vastuussa.

Lapsien kannalta on paljon turvallisempaa, kun isä ja äiti ovat naimisissa ja sitoutuneet sekä lupautuneet selviämään yhteiselämän kriiseistä yhdessä. Se jos mikä kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun tietää että toinen on luvannut koko suvun ja seurakunnan edessä rakastaa puolisoaan aina. Nykyajan lapset kaipaavat kipeästi jotain pysyvää ja turvallisesta kotiinsa.

Avoliitossa ei viitsitä nähdä sitä vaivaa, että sopeudutaan yhteisiin sääntöihin. Jossain vaiheessa tilanne riistäytyy käsistä ja pariskunta vain eroaa. Lapsien kannalta todella ikävää kun vanhemmat eivät kykene näyttämään pitkäjänteisyyden ja sitoutumisen esimerkkiä.

vuoksi on hyvä pitää avioliitto kunniassa. Kuka teidätkin vanhat huhhailijat hoitaa, jos ei nuoret uskalla tehdä lapsia, kun ole turvaa, ei tietoa.

järjestyksen kirjoitti:

vuoksi on hyvä pitää avioliitto kunniassa. Kuka teidätkin vanhat huhhailijat hoitaa, jos ei nuoret uskalla tehdä lapsia, kun ole turvaa, ei tietoa.

hoitamatta joka tapauksessa. Ei tämä nuoriso huolehdi vanhuksista!!!!!! Jos ei osaa tehdä lapsia, ei niitä tarvitsekkaan.

haaveilen ihanista häistä ja häitten jälkeen yhteen yhteen asumaan ja eka kerran sänkyyn. oon seurustellu 2 vuotta ja ei oo käyny mielessäkään että en pitäs häitä ennen ku muutetaan yhteen. paljosta sitä joutuu luopumaan mutta paljo sitä saa. luulisin. T: tyttö 18

Kertoisitko mikä on "tämän päivän Suomi / Eurooppa"?

Mit sit kun olet ollut juhlien keskipiste ja arki tulee vastaan ja suhde alkaa tökkiin. Kaikki muu alkaa tuntuu kivalta paitsi oma kumppani mitäs teet?

silmissä. Häissähän se juttu vasta virallistetaan sukulaisten ja yhteiskunnan edessä. Avoliitto on avoin ja siinä voi tehdä äkkinäisiäkin päätöksiä.

muidenkin kirjoitti:

silmissä. Häissähän se juttu vasta virallistetaan sukulaisten ja yhteiskunnan edessä. Avoliitto on avoin ja siinä voi tehdä äkkinäisiäkin päätöksiä.

Avioliitossakin voi tehdä äkkinäisiä päätöksiä. Avioerotilastot. Sukulaisille ja ystäville ei tarvi todistella mitään.
Minua ei ainakaan kiinnosta meneekö joku sukulainen naimisiin vai ei.

tytti kirjoitti:

Avioliitossakin voi tehdä äkkinäisiä päätöksiä. Avioerotilastot. Sukulaisille ja ystäville ei tarvi todistella mitään.
Minua ei ainakaan kiinnosta meneekö joku sukulainen naimisiin vai ei.

Lue lisää

tietäisit miksi naimisiin mennään. Siksi että synnytetään lapsia! Jos ei ole aikomusta tehdä lapsia, niin voi ottaa kevyemmän kaavan mukaan. Niin kauan kun ei ole lapsia ei munkaan mielestäni edes avioliitossa tarvitse kummempia perustella jos eroaa. Ja onhan sitä syytäkin erota jos ei lapsia kuulu, jos niitä haluttu on. Jospa jonkun toisen kanssa tulisi.

Tuttavallani oli kauhea hinku mennä naimisiin. Kova haku päällä ja jokainen melkein olisi kelvannut.
Lopulta löytyi mies jonka kanssa meni avioliittoon. Pettää tätä miestä kun tilaisuus tulee.

Eihän avoliitto ole mikään liitto. On vaan joillekin saamattomille jäänyt menemättä avioon, tai puuttuisiko uskallusta. Avioliitto on ainoa oikea yhteiskuntaa ylläpitävä instituutio, joten kaikenlaiset muut "liitot" ovat riittämättömiä. Lasten kannalta säälittää nämä avoperheet.

Parempi elää realistisessa maailmassa, niin voi olla tyytyväinen ilman sen kummempia "tällaista rakkauden pitäis olla"-haihatteluja.
Tosiasioiden hyväksyminen tuo sisäistä rauhaa, mitä ei mystiset loruilut taivaanisukista tai muista vastaavista huru-ukoista ole kenellekään lopulta suonut.

Kun todella rakastaa toista, vaivautuu tutustua tähän ja mennä naimisiin. Avoliitossa ei tutustuta toisen todelliseen minään, sillä molemmat pelkäävät toisen lähtöä ja esittävät siten ihan jotain muuta mitä oikeasti ovat. Tietty poikkeuksiakin on. Joillekin sopii avoliitto sillä he eivät halua sitoutua kehenkään loppuelämäkseen.

Monet keitä olen kuunnellut ketkä ovat ajatteellet tai ovat aviossa,sanovat mut mitä jos toiselle puolelelle käypi jotain?Ei mun tietääkseni se ole mikään turva mennä naimisiin.VAI?En minäkään olisi halukas ottamaan jonkun aviomiehen perintöä vastaan,antaisin lapsilleni ne,jotka myös kuuluisivat heille(Riippuu tientenkin jos ois miljoonista kyse)Mutta monet menevät tämän takia namisiin,takaavat turvan"itselleen"

Mitä hiton merkitystä on jollain paperilla?Olen itse ollut avoliitossa 17 vuotta,miksi menisin naimisiin?Muuttaisiko se mitään iso EI!!!Alku huumaa tietty ihan kuin alkaisi seurustella uudestaan,mutta siihen samaa se sitten kumminkin jäisi(Sama perhe elämä ym,kivat ja pettymykset)Ollaan onnellisia ilman avioliittoakin:)Ja niinkuin joku mainitsi raha ei me merkitse paljoonkaan,ei myös minulle!

Hei, ajattelu on sallittua, jopa suotavaa.

Kukaan ei käske järjestämään näyttäviä "satuhäitä". Vihille meneminen on tietääkseni parin oma juttu. Mikään ei estä järjestämästä vain pienelle lähipiirille olevia juhlia. Pappi on varmaan ainut (parin lisäksi), joka tarvitaan paikalle.

Että näin.

m..33 kirjoitti:

Hei, ajattelu on sallittua, jopa suotavaa.

Kukaan ei käske järjestämään näyttäviä "satuhäitä". Vihille meneminen on tietääkseni parin oma juttu. Mikään ei estä järjestämästä vain pienelle lähipiirille olevia juhlia. Pappi on varmaan ainut (parin lisäksi), joka tarvitaan paikalle.

Että näin.

Lue lisää

eri juttu. Se vahvempi sopimus, kuin avoliitto joka ei oikeastaan mikään sopimus olekaan. Lasten takia pitäisi mennä avioon.

koulusi loppuun ja valmistu ja katsele ympärillesi. sinulla ei ole kiire mihinkään.

Olen eronnut minäkin.Kolme lasta ed.avioliitosta.Seurustelen ja nyt tuntuu siltä että haluaisin uudestaan naimisiin kyseisen ihmisen kanssa.Mutta ei toki ole mikään pakko aika näyttää....Voihan toki olla vaikka kihloissakin asua ja saman katon alla.