väitteistä huolimatta julmaa. Pettäjät , koska olette tavanneet onnellisen petetyn , ihanaa vaimoni petti minua vuoden.
On aivan sama mikä teidän seliys on, se pettäminen koskee niin helvetisti !! Se että olette onnessanne ainutkertaisessa elämässänne me petetyt olemme tuskissamme ainutkertaisessa elämässämme teidän teoista johtuen.
Pettäminen on pelkurien touhua. Jos rakastuu kakistaa sen sitten ulos puolisolleen jotta hänellä on mahdollisuus tehdä omat valintansa.
Toisen elämämn ja tunteiden kunnioittaminen on asia jota aikuinen ihminen noudattaa.
Lisäksi olette aivan naurettavia niiden salatapaamisten sun muiden kontaktijuttujenne kanssa. Tuntisin itseni idiootiksi, jos ensin valehtelisin työnantajalleni sitten kaverilleni senjälkeen kotona miehelle ja lapsille. Järjestelisin muka jotain koulutuspäiväkansiota jn. ja sitten ajaisin 200 km ja nuhruisessa hotellissa paneskelisin yhden yön ja taas takaisin ja seli , seli, mukana muka jotkut muistiinpanot. Että siis ihminen voi olla ääliö.
Missä se itsekunnioitus on ?? Nivusiinko valahti?
Ja sitten ruikuttamaan takaisi ja voi kun ahdistaa. Nämä isot lapset. Kertokaa joku jos osaatte miten tällainen järkevältä ihmiseltä sujuu?? Siis asiallisesti, ei mitään panojuttuja niitä on jo ihan tarpeeksi kuultu.
Haluan ymmärtää ??? Ymmärrän jopa petturin tuskan ,jos se todellakin on niin, että ihminen on niin heikko tai ajattelematon mutta aidosti katuu.
On aivan sama mikä teidän seliys on, se pettäminen koskee niin helvetisti !! Se että olette onnessanne ainutkertaisessa elämässänne me petetyt olemme tuskissamme ainutkertaisessa elämässämme teidän teoista johtuen.
Pettäminen on pelkurien touhua. Jos rakastuu kakistaa sen sitten ulos puolisolleen jotta hänellä on mahdollisuus tehdä omat valintansa.
Toisen elämämn ja tunteiden kunnioittaminen on asia jota aikuinen ihminen noudattaa.
Lisäksi olette aivan naurettavia niiden salatapaamisten sun muiden kontaktijuttujenne kanssa. Tuntisin itseni idiootiksi, jos ensin valehtelisin työnantajalleni sitten kaverilleni senjälkeen kotona miehelle ja lapsille. Järjestelisin muka jotain koulutuspäiväkansiota jn. ja sitten ajaisin 200 km ja nuhruisessa hotellissa paneskelisin yhden yön ja taas takaisin ja seli , seli, mukana muka jotkut muistiinpanot. Että siis ihminen voi olla ääliö.
Missä se itsekunnioitus on ?? Nivusiinko valahti?
Ja sitten ruikuttamaan takaisi ja voi kun ahdistaa. Nämä isot lapset. Kertokaa joku jos osaatte miten tällainen järkevältä ihmiseltä sujuu?? Siis asiallisesti, ei mitään panojuttuja niitä on jo ihan tarpeeksi kuultu.
Haluan ymmärtää ??? Ymmärrän jopa petturin tuskan ,jos se todellakin on niin, että ihminen on niin heikko tai ajattelematon mutta aidosti katuu.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ehkä olet niitä,joille on ihan turha yrittää kertoa, et halua edes ymmärtää. En puolustele pettämistä enkä vähättele sen seurauksia, mutta sanon vaan, että koskee se sekin, kun puoliso sanoo, että olen rakastunut toiseen. On siis ns reilu ja kertoo etukäteen. En tiedä, minua koskisi enemmän se kuin, että mieheni olisi joskus käynyt yhdenyön vieraissa. Se luultavasti koskisi sen vuoksi vähemmän, että parisuhteen perusta on minusta henkinen yhteys. Ja sehän jotenkin rikkoutuu, kun ihminen rakastuu toiseen. Joten vaikka kuinka tuntuisi reilulta teolta, että kertoo etukäteen ennenkuin ns fyysisesti pettää, koskee se sittenkin.. Mutta jos ihminen rakastuu, eikä ole kysymys pelkästä ihastumisesta, minkäs sille sitten voi, siihen on vain tyydyttävä.
Täytyy huomioida, että me ihmiset olemme erilaisia, naiset ja miehetkin suhtautuvat asioihin vähän eri tavalla. Ja on niitäkin,jotka eivät halua tietää mitään, eivät vaan halua..
kummallista kyllä, mutta niin vain on.
tuossa kertoa ,että en tarkoita mitään yhdenillan tai viikon juttuja vaan parinkin vuoden suhteita. Se se vasta tuntuu kun saa tietää, että on kaksi vuotta päin naamaa valehdeltu. Tuo valehtelu, epärehellisyys, pilkkana pitäminen. Taatusti sattuu jos kertoo, että olen rakastunut mutta kaksi vuotta petosta sattuu enemmän. Kertokaa minulle kun olen niin yksinkertainen ,etten ymmärrä että rakastuminen pitää kähmiä salaa seläntakana. Eihän sitä muissakaan asioissa elämässä hyvällä katsota jos joku valehtelee jatkuvasti. Onko tuo pettäminen jotenkin pyhitettyä ? Haluaisin vain että saisin osakseni kunnioitusta ja reiluutta.
Niin vai onko niin, ettei sille pettämiselle oikein mitään kunnollista puolustusta ole vain onnettomia selittelyjä?
Aivan parin vuoden suhteessa on kysymys jo jonkinlaisesta kiintymyksestä tai rakkaudesta, tai sitten välinpitämättömyydestä, jos kuitenkin ihmisellä on ihan normaali parisuhde. Koskeehan se ja on julmaa.
Ja jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja kai jokaisen puolison tulisi kohdallaan miettiä omaa puolisoaan ja tämän tapaa suhtautua asioihin. Mutta jospa sitä juuri pelkääkin, tavallaan ei haluaisi loukata, eikä pysty kertomaan, koska tietää sen olevan "isojuttu". En usko, että pettävä osapuoli aina on "läpimätä". Tunnen sellaisia ja kyllä he miettivät ja tuntevät syyllisyyttä, ja siksi vain siirtävät kertomista, vaikka tietävät sen olevan edessä. Mutta sitten on erikseen pelurit.. Silloin onkin varmaan parempi, että sellaisesta pääsee eroon. Ainakin minusta olisi.
Sitten on vielä yksi asia. Olen ollut töissä miesvaltaisessa työpaikassa, siis naisena. Näin ja kuulin kaikenlaista. Joskus tuli tunne, että joillekin miehille on jopa kunnia-asia, että on ns hoitoja ja seikkailuja. Oltiin kateellisia siitä, että toisella pyyhki siinä mielessä "hyvin", kerrottiin juttuja jne. Luulen, että aika moni meni ja petti puolisoaan ihan vaan sen takia, että se jotenkin kuului tietyntyyppisten miesten kohdalla asiaan. Kaikki eivät olleet sellaisia, ei läheskään, oli niitä joille perhe oli tärkein. Ja sitten oli eräs rakkaustarinakin, vuosia kestänyt ystävyys muuttui suhteeksi pikkuhiljaa, siinä vain kävi niin. Ja minusta se meni ihan oikein, vaikka siinä vähän aikaa tietysti olikin kriisi useammalla ihmisellä. Mutta se oli ihan "erinäköinen" tarina.
Jos puoliso ei kunnioita, valehtelee ja on epäreilu, ei kai sellaisen kanssa kannata jatkaa yhteistä taivalta, mietin vaan.. jos pettäminen on tosiasia ja sen selvittäminen ei onnistu rehellisesti, putoaa kyllä ihan kaikki pohja pois.. kantapäät vastakkain, ihmettä ei tapahdu !
että kykenee valehtelemaan puolisolleen päin naamaa, pettämään ja jatkamaan petostaan, ilman että omatunto kolkuttaisi.
Tuo valehtelu, huijaaminen, epärehellisyys on kaikkein pahinta.
Sitä olettaa tuntevansa puolisonsa ja pystyvänsä luottamaan tähän vaikka mikä tulisi.
Ja sitten se luottamus katoaa, sitä katsoo ihmeissään omaa puolisoaan ja miettii että: mikä, kuka, millainen sinä oikein oletkaan, oikeasti.
Sitä sitten miettii että onko mitään asiaa jossa voisi luottaa toiseen, ei varmaankaan. Välillä tuntuu että kun puoliso sanoo että ulkona paistaa aurinko, niin sekin pitää sitten tarkistaa, et valehtelitko kuitenkin.
Sitä vain ei enään ole sitä ihmistä joka oli aiemmin, eikä sitä suhdetta joka oli aiemmin. Kaikki mureni ja tuhoutui, noiden valheiden, petosten alle.
Niin se ihminen oli / on sellainen.
Minäkin olen joutunut tuon toteamaan, olen joutunut suremaan sitä ihmistä, jonka kanssa menin yhteen ja jonka kanssa lapseni tein. Onnellisia vuosia oli, mutta sitten vaan kaikki tuhoutui, pikkuhiljaa hiipien. Mieheen tuli uusi piirre, hän rupesi valehtelemaan, katui, valehteli sittenkin, voi huonosti, piilotteli,häneen ei voinut luottaa.
Hän sairastui, alkoholismiin. Elämä muuttui helvetiksi.
Hän oli sellainen ja on nyt tuollainen ja minä en voi sille yhtään mitään. Turha syytellä, elämässä vain kävi näin.
Yritin vain sanoa, että elämä tuo pettymyksiä tullessaan, ihmiset eivät olekaan sellaisia kuin itse kuvitteli. Missä siis vika, niissä ihmisissäkö vai omissa odotuksissako ? Sitä sopii miettiä..
sinun tarinassasi pohjalla oli heikkous ja/tai sairaus. Murheellista, toki en ole mikään eilisenteerenpoika. On elämä minuakin kolhinut monin tavoin. Minä olin meillä tyytymätön suhteeseemme ja halusin pariterapiaan mieheni ei suostunut. Nyt hän pitää sitä virheenä. Sitten kun aloin uupua työssäni ja en jaksanut olla aina iloinen ja reipas mies lähti hakemaan iloisuutta toisesta naisesta ,jonka hän tosin tapasi vai n.25 kertaa mutta soittelivat sitäkin enemmän. Tämä tietysti jatkui kun oli alkanut vaikka olin jo kunnossa. Sitten tuli käry ja mieheni päätti lopettaa suhteen. Tässä on monet mutkat käyty ja nyt ollaan tilanteessa jossa yhdessä on päätetty jatkaa, mies sanoo rakastavansa minua . Ollaan kyllä mielestäni menty tässä hullunmyllyssä eteenkinpäin.
Siksi minä kyselen tuota pettäjän ajatusmaailmaa ja touhua kun esim. en voi uskoa ,että mieheni tarkoituksellisesti halusi minulle tällaista tuskaa. Ja niin hän on sen sanonut mutta mitään muuta ymmärrettävää selitystä en löydä kuin itsekkyydestä johtuva ajattelemattomuus tai tai kykenemättömyys käsitellä vaikeita tunteisiin liittyviä asioita.
kuten sanoit ei uskalla kertoa puolisolleen. Ja pelkää menettävänsä perheensä , lastensa kunnioituksen. Tulee vaikutelma , että yrittää vain kahmia kaiken hyvän itselleen. Vaimo ,lapset rakastajatar minulle kaikki ja heti !! Vieläkin on pieni mahdollisuus ,että tämä kaiken kahmija jää puille paljaille. Ei vaimoa, lapset pitävät isää syyllisenä ,jos perhe hajoaa(jota he eivät missään nimessä tahdo), rakastajatar on oman prheensä parissa ja tiukasti pysyy. Onneksi nyt on yritystä ja ymmärrystäkin. Anteeksianto onkin sitten pitemmän tien takana. Minä en kuitenkaan ole niitä, jotka haluavat mennä itselleni helpoimman tien kautta , rakastan lapsiani yli kaiken jo heidänkin takiaan olen valmis yrittämään eikä tämä ole myöskään minun omia tunteita vastaan.
Mutta se pettjän tie??
Ehkä hän tavallaan pakeni niitä asioita siellä kotona. Tunsi olevansa kykenemätön auttamaan sinua,ja teki sitten tempun, jolla kyllä loukkaa vaan lisää. Haki itselleen lohtua. Mutta ihmisiähän me vaan olemme. Monesti on niin, että tilanteet ovat vain sellaisia, ettei niitä pysty käsittelemään.
Siinä ei oikein toteutunut tuo myötä-ja vastoinkäymisissä. Ts silloin, kun toista eniten tarvitsee, silloin toinen katoaa.
Tuollainen tunne minulla on ollut jo pitkään, olen monesti verrannut pulloa ja pettämistä. Vuosia sitten ajattelin, että hän pettää minua pullon kanssa, se on tärkeämpi, sen kanssa vietetään enemmän aikaa :) No hieman karrikoitua, mutta niinhän se menee, ihmisen voi pettää niin monella tapaa. Mutta nyt tajuan, että sairaushan se on ja paraikaa mietinkin, miten pääsen tästä systeemistä eroon. Yrittänyt olen ja ihan selvää se on, jokaisen on siitä suosta noustava itse, toisen ei sinne kannata mennä mukana. Lapsikin on jonkun hoidettava. Mutta pahinta tässä lie se, että joutuu tekemään surutyötä, se mies, joka joskus oli,johon rakastuin, on katoamassa, tilalla on ihminen, josta en pidä, toisaalta viimeksi tänään, minulle puhui puhelimessa se, joka tietää tuottavansa tuskaa ja joka pelkää itsekin.
Mutta tässä vaiheessa näitä kahta asiaa ei enää voi verrata, ei mitenkään..
Onnea suhteellenne, kannattaa muistaa, että erehdyksestä voi oppia, kantapään kautta !
Niin, mutta olisiko jatkon kannalta tärkeää myös se, että pystyisit antamaan anteeksi. Ei ole helppoa, selvä se, mutta taitaa olla avainasia. Taidat olla vielä aika vihainen ja siinä mielessä ei ole helppo sinunkaan tiesi ja vielä se, että pitäisi löytää se yhteinen sävelkin, sillä muuten mennään ojasta allikkoon.
On nää vaikeita asioita.. tunteet on sellaisia.
En ainakaan itse menisi rakastumisesta ainakaan kertomaan - etenkään, jos ainakin suunnitteilla on koko kakkossuhteen unohtaminen. Mikään ei tapahdu hetkessä ja rakastumisen tunnetta on kovin vaikeaa unohtaa ihan ykskaks. Mikäli taas menee tuossa vaiheessa möläyttämään asiasta kumppanilleen, niin koko hommasta tulee vain kaikille raskaampi. Silloin taas joudutaan useammin tyytymään siihen ratkaisuun, joka eteen tulee tai joka on riidalla saatu jotenkin aikaan, eikä siihen mitä tavoitellaan (käsittääkseni suurin osa ihmisistä tavoittelee tasapainoa parisuhteeseensa).
tämä totaalinen katastrofi, jossa kahdeksan ihmistä itkee ja valvoo öitä? Onko sen arvosta? Ja omasta kokemuksesta sanon, että kyllä sen rakastumisen pystyy ohittamaan jos tahtoa on. Kirpaseehan se, mutta ei loukkaa ketään eikä jää pysyviä arpia kenenkään sieluun. Ei ainakaan minulle jäänyt ja olen edelleen sitä mieltä, että tein oikean ratkaisun. Ja eihän sitä ääliö täydy olla. En tarkoittanut, että tarvitsisi kertoa ,jos ei mitään tee mutta ,jos on aikeissa alkaa suhteen, silloin.
Uskon, että ihminen voi aidosti katua pettämistään ja tehdä jopa parannuksen. On vaan vaikea erottaa milloin ihminen oikeasti katuu ja milloin ei.
Itse olen tullut jymäytetyksi monta kertaa (eli petetyksi, joten olen katsonut parhaimmaksi valita seuraavam kumppanini todella huolellisesti. Minulla ei ole enää epätoivoista "hakua" päällä, joten virhearvioinneilta välttyy paremmin. En lähetä "huolikaa-joku-mut"-signaalia, joten helpon saaliin toivossa metsästävät pettäjät eivät jaksa nähdä vaivaa. Minulla on vihdoin ja viimein terve itsetunto, joten pettäjät suorastaan karttavat minua. Minustahan tulisi vaan ylimääräistä hankaluutta. Entä keitä sitten jää jäljelle? Ihan muutama normaali ja kiva mies, joiden kanssa voi turvallisesti elää elämäänsä. Näin ainakin uskon..
Tämä viesti oli kaikille petetyille, joista jokaikinen ansaitsevat hyvän ja turvallisen ihmissuhteen. Pettämisen jälkeen ihminen tarvitsee paljon rakkautta. Ei kannata ajatella, että on petetyn syys, jos häntä petetään. Kyllä se on niin, että on pettäjän syy että hän pettää.
tuntua siltä ,että katumus on aitoa. Sinä taidat olla minua paljon nuorempi sillä elin ehjässä avioliitossa melkein kaksikymmentä vuotta ennenkuin tämä pettäminen tapahtui. Eli minulla oli hyvä aviomies ja lapsilla hyvä isä kunnes kaikki muuttui. Kaikenlaista ylä ja alamäkeä oli tietysti matkalla,mutta sehän kuuluu asiaan.
Mieheni kohtasi veretseisauttavan ihastuksen. Ymmärrän tällaisen tilanteen koska olen itse myös sellaisen kokenut, mutta valinnut toisen tien. Antanut ihastuksen mennä ohi ja asettanut rakkauden mieheeni ja lapsiini etusijalle. En siis sortunut ihastukseen ehkä senkin takia, että minulla oli nuoruudessa pari pidempää suhdetta , joista toinen oli tällainen shokki-ihastuminen tai rakastuminen ja siitä seurannut kahden vuoden suhde lopulta täysin mahdoton. Tiedän ettei voimakas ihastuminen tai rakastuminen ole välttämättä lainkaan merkki siitä, että kannattaisi suin päin alkaa suhteeseen.
Niin nehän on ne lukemattomat selitykset miksi pettää. Minusta aikusen ihmisen tulisi ymmärtää, että jokaisen elämässä ihastuksia tulee ja menee , eivät ne niin ainutkertaisia sittenkään ole.
Nyt mieheni suhteen loppumisesta on lähemmäs kaksi vuotta ja hän sanoo,ettei kaipaa sitä naista. Rakastaa minua ja haluaa rakentaa avioliittoa. Alan vakuuttua hänen vilpittömyydestään sillä ei nämä reilut puolitoistavuotta pettämisen jälkeen ole olleet kummallekkaan helppoja. Olisi varmaan jo lähtenyt jos ei olisi tosissaan.
En usko katumisella olevan kovinkaan paljon merkitystä vaan pelkällä päätöksellä lopettaa sivusuhde.
Päätökset eivät yleensä toimi, jos päätöksien motiivit eivät ole riittävän hyvät. Katumus toimii hyvänä motiivina tehdä päätös uskottomuuden lopettamisesta. Toisaalta päätös voi olla sekin, että päättää jättää puolison, koska ei pysty olemaan uskollinen.
Tiina hyvä katumuksella, sitten kun se suhde on lopetettu. Ilman katumusta et saa anteeksiantoa.
Ei se riitä Tiina hyvä, että vain lopettaa suhteen ja on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kyllä siinä alkaa molemminpuolin pirunmoinen henkinen työ ja kasvu. Sinä et usko katumisella olevan kovinkaan paljon merkitystä minä taas tiedän ,että sillä on hiivatinmoisen suuri merkitys.
avioliitosta vaikka miehellä oli toinen nainen ollut ja oli edelleen:mutta kun ensimmäisen kerran tapasin itse miehen johon rakastuin,siis jätin kaiken ja en olisi kehdannut enää jatkaa siinä avioliitossa.Nyt nostan itselle hattua ja voin luottaa itseeni sillä minulla on omatunto!
mutta sitä ei oteta todesta. Viime syksyllä petin miestäni, en kertonut hänelle, mutta asia paljastui kuitenkin. Suhteeni oli juuri sitä tosi ihastumista...kuvittelin kaikenlaista ja olisin ollut valmis luopumaaan vaikka mistä.. Kunnes järki voitti. Mieheni antoi anteeksi tai niin hän ainakin sanoi. Edelleen muistuttelee aina välillä mitä tapahtui ja epäilee minun olevan edelleen yhteydessä tähän toiseen osapuoleen. Luottamustani en ole ainakaan vielä saanut takaisin ja tulenkohan ikinä saamaankaan??????????????? Elämä ei ole kivaa kokoaikaisen syyttelyn alla. Jos annetaan anteeksi niin silloin myös annetaan ja yritetään unohtaa, tai vaikka leikitellään että ollaan unohdettu. Jos tämä ikuinen syyttely jatkuu niin ainoa vaihtoehto minun mielestä on ero.
Aivan oikein: Sinusta katumuksella on merkitystä ja minusta ei (niin paljon ainakaan), MUTTA me molemmat olemme oikeassa, et vain sinä ;).
Uskottomien motiivit rooliinsa vaihtelee suunnattomasti; ja niistä riippuu, katuuko ko. ihminen vai ei. Hyvin suuri osa uskottomista ei oikeasti kadu tekoaan, mutta saadakseen tasapainon palautettua parisuhteeseensa vain sanoo niin. Yleensä uskottomat katuvat ainoastaan sitä, että ovat tuottaneet tuskaa kumppanilleen, eikä uskottomuutta sinänsä. Jos uskoton tuntee, ettei saa anteeksi ilman itse tekonsa katumusta, niin tottakai hän sanoo katuvansa! Mutta aikamoista, jos vain valheella voi saada anteeksi, eikö?
Entä jos puoliso haluaa jatkaa ja unohtaa kaiken menneen. Kunnes pienessä laitamyötäsessä taas muistaakin asian, ja joutuu siitä hieman muistuttamaan pettänyttä puolisoaan. Onko oikein?????????? Jos kerran on valmis ja halukas jatkamaan, niin miksi ei sitä voi tehdä, ilman että muistuttaa aina välillä jollakin lailla tapahtuneesta. Eikö olisi valinnan paikka, jatkaako vai unohtaako?????????????
Ei uskottomuutta niin vain unohdeta. Se, mitä olet toiselle tehnyt (hänen sydämeensä) on varmasti ihan toisen luokan kidutusta kuin muistuttelu. Ymmärrän, ettei muistuttaminen ole mukavaa, mutta mitäs petit. Vuodessa ei vielä välttämättä asia unohdu ja luottamus palaa. Se vaatii pitkän ajan, joten sinun on oltava kärsivällinen, tai mentävä uudestaan kalastelemaan -sinkkuna mieluiten tällä kertaa.
Miten sen voi tehdä? Neuvokaa te sen kokeneet.Miten voi unohtaa kun katsoo miestä ja ajattelee miten se sitä toista naista rakastaa ja on sen kanssa rakastellut ja suudellut ja ja ja....Miten se onnistuu?? Mitkä ovat ne keinot??? Joku kirjoitti että voi mennä vuosia. Kuka jaksaa niin pitkään? Jaksaako pettäjäkkään? Voi tätä salarakkaitten muoti-ilmiötä! Hiiteen koko sala-rakkaat ja niitten ihannointi. Hiiteen koko rakkaus ja avioliitto!
on tehnyt sitä useammin kuin kerran, jätä hänet. Hän EI ole uskollinen, eikä oikeasti rakasta/arvosta sinua. Tämä on totuus, vaikka kuinka tekee kipeää myöntää. Yhden kerran mokan voi antaa anteeksi, mutta ei pidempää juttua mitenkään.
Sinua varten on vielä jotain hyvää ja aitoa jossain. On meitä kunnollisiakin vielä olemassa- vaikka häviävä luonnonvara olemmekin.