Takana pitkähkö parisuhde, joka sitten päättyi vuosi sitten siihen, että minut jätettiin. Kaikesta tästä olen pikku hiljaa päässyt yli, mutta nyt mietteissä on ollut se, että olikohan exäni sittenkään ihan mieleltään ja käytökseltään normaali. Nyt kun asioita katsoo ilman niitä rakastuneen vaaleanpunaisia silmälaseja.
Exäni (mies) oli pääsääntöisesti mukava, hellä kiltti, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut jne., minkä takia hänen kanssaan pysyin kimpassa useita vuosia. Kuitenkin nyt jälkikäteen asioita läpikäyneenä hänessä oli muutamia hankalia piirteitä, joita ilmeisesti opin vaan sietämään ja alistumaan. Tätä käyttäytymistä esiintyi siis aina, eikä vain jos suhteessa sattui menemään vähän huonommin. Tässä vähän listaa:
- Raivoaminen ja huutaminen hänelle tapahtuneista asioista ja siitä miten häntä on kohdeltu väärin. Hän ei suostunut uskomaan että jokin asia tai kohtelua olisi ollut hänen vikansa. Eivät siis välttämättä liittyneet minuun, mutta joiduin räyhäämistä kuuntelemaan. Tietenkin jos siihen väliin pisti väärän kommentin niin sain osani myrskystä. Näitä "kohtauksia" yleensä 1-2 krt viikossa. Jos mitään raivottavaa ei ollut, exäni saattoi kaivella vanhoja juttuja esiin, joista sai aihetta raivota.
- Jos exälläni oli huono päivä, niin sen saivat muutkin tuntea nahoissaan vaikkapa työpaikalla. Vastaavasti, jos hänellä oli oikein hyvä päivä, niin hän oli todella huomaavainen ja mukava.
- Riitojen tai väittelyiden päättäminen johonkin ilkeään huomautukseen, siis sellaiseen joka ei liittynyt millään tavalla aiheeseen. Opin jättämäään tälläiset taistot kesken, sillä selvästikään hän ei halunnut hävitä tai myöntää olleensa väärässä.
-Anteeksipyytämisessa oli suuria vaikeuksia vaikkapa tuollaisen ilkeän kommentin jälkeen. Parin päivän hiljaisuuden jälkeen hän saattoi nöyrtyä pyytämään anteeksi, mutta olikohan se nyt sitten aito anteeksipyyntö vai keino päästä eteenpäin hankalasta tilanteesta, varsinkin jos hän tarvitsi apuani johonkin.
- Exälläni oli tapana myös joskus uhkailla erolla, jos en taipunut johonkin hänen haluamaansa asiaan. En taipunut ja eroajatus haudattiin vaivihkaa. Joskus sain jostain asiasta tai sanomisesta "rangaistuksen" esimerkiksi että hän ei halua tavata minua kahteen viikkoon. Nämä kyllä peruttiin yleensä ennen kuin "tuomio" loppui. Näitä sattui siis pari kertaa ennenkuin muutimme yhteen.
-Exäni pystyi helposti valehtelemaan puhelimessa tai jopa päin naamaa muille ihmisille, jos siitä oli hänelle hyötyä tai asia selvisi helpommin niin. Ilman mitään suurempia tunnontuskia, siis minun läsnäollessani. Lähinnä oli tyytyväinen että homma hoitui. Varmaan valehti minullekin silloin tällöin.
- Antamiensa lupausten pitäminen oli sitä sun tätä. Saattoi pitää lupauksensa jos oli sillä tuulella että se hänelle sopi. Muutoin oli aina hänen mielestään hyvät perustelut miksi lupaus voidaan pettää. Pettämistä tapahtui sekä suurissa että pienissä asioissa.
- Omien aikataulujensa ja menojen tärkeys etusijalla. Aina oli perusteltua tehdä jotain muuta kuin sovittu, muut menot ja asiat aina tärkeämpiä kuin meidän sovitut asiat. Jos minulla joskus sattui olemaan jotain menoa vaikka kavereiden kanssa, mutta hänellä olisi ollut aikaa, niin siitäkin nousi kauhea meteli. Kyseessä ei siis olleet mitkään baarireissut, vaan shoppailu kaverin kanssa tms.
Tässä siis listaa exäni epämiellyttävistä puolista. Mitä mieltä olette, kuulostaako tälläinen ihan normaalilta ja onko kokemuksia vastaavanlaisista tyypeistä? Olisi jotenkin helpompi jatkaa eteenpäin kun saisin toisten kokemuksia asiasta ja voisin oppia tapahtuneesta. Toki minussakin on ollut vikansa, mutta ehkä pahimpana kuitenkin se että siedin tuollaista käytöstä.
Exäni (mies) oli pääsääntöisesti mukava, hellä kiltti, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut jne., minkä takia hänen kanssaan pysyin kimpassa useita vuosia. Kuitenkin nyt jälkikäteen asioita läpikäyneenä hänessä oli muutamia hankalia piirteitä, joita ilmeisesti opin vaan sietämään ja alistumaan. Tätä käyttäytymistä esiintyi siis aina, eikä vain jos suhteessa sattui menemään vähän huonommin. Tässä vähän listaa:
- Raivoaminen ja huutaminen hänelle tapahtuneista asioista ja siitä miten häntä on kohdeltu väärin. Hän ei suostunut uskomaan että jokin asia tai kohtelua olisi ollut hänen vikansa. Eivät siis välttämättä liittyneet minuun, mutta joiduin räyhäämistä kuuntelemaan. Tietenkin jos siihen väliin pisti väärän kommentin niin sain osani myrskystä. Näitä "kohtauksia" yleensä 1-2 krt viikossa. Jos mitään raivottavaa ei ollut, exäni saattoi kaivella vanhoja juttuja esiin, joista sai aihetta raivota.
- Jos exälläni oli huono päivä, niin sen saivat muutkin tuntea nahoissaan vaikkapa työpaikalla. Vastaavasti, jos hänellä oli oikein hyvä päivä, niin hän oli todella huomaavainen ja mukava.
- Riitojen tai väittelyiden päättäminen johonkin ilkeään huomautukseen, siis sellaiseen joka ei liittynyt millään tavalla aiheeseen. Opin jättämäään tälläiset taistot kesken, sillä selvästikään hän ei halunnut hävitä tai myöntää olleensa väärässä.
-Anteeksipyytämisessa oli suuria vaikeuksia vaikkapa tuollaisen ilkeän kommentin jälkeen. Parin päivän hiljaisuuden jälkeen hän saattoi nöyrtyä pyytämään anteeksi, mutta olikohan se nyt sitten aito anteeksipyyntö vai keino päästä eteenpäin hankalasta tilanteesta, varsinkin jos hän tarvitsi apuani johonkin.
- Exälläni oli tapana myös joskus uhkailla erolla, jos en taipunut johonkin hänen haluamaansa asiaan. En taipunut ja eroajatus haudattiin vaivihkaa. Joskus sain jostain asiasta tai sanomisesta "rangaistuksen" esimerkiksi että hän ei halua tavata minua kahteen viikkoon. Nämä kyllä peruttiin yleensä ennen kuin "tuomio" loppui. Näitä sattui siis pari kertaa ennenkuin muutimme yhteen.
-Exäni pystyi helposti valehtelemaan puhelimessa tai jopa päin naamaa muille ihmisille, jos siitä oli hänelle hyötyä tai asia selvisi helpommin niin. Ilman mitään suurempia tunnontuskia, siis minun läsnäollessani. Lähinnä oli tyytyväinen että homma hoitui. Varmaan valehti minullekin silloin tällöin.
- Antamiensa lupausten pitäminen oli sitä sun tätä. Saattoi pitää lupauksensa jos oli sillä tuulella että se hänelle sopi. Muutoin oli aina hänen mielestään hyvät perustelut miksi lupaus voidaan pettää. Pettämistä tapahtui sekä suurissa että pienissä asioissa.
- Omien aikataulujensa ja menojen tärkeys etusijalla. Aina oli perusteltua tehdä jotain muuta kuin sovittu, muut menot ja asiat aina tärkeämpiä kuin meidän sovitut asiat. Jos minulla joskus sattui olemaan jotain menoa vaikka kavereiden kanssa, mutta hänellä olisi ollut aikaa, niin siitäkin nousi kauhea meteli. Kyseessä ei siis olleet mitkään baarireissut, vaan shoppailu kaverin kanssa tms.
Tässä siis listaa exäni epämiellyttävistä puolista. Mitä mieltä olette, kuulostaako tälläinen ihan normaalilta ja onko kokemuksia vastaavanlaisista tyypeistä? Olisi jotenkin helpompi jatkaa eteenpäin kun saisin toisten kokemuksia asiasta ja voisin oppia tapahtuneesta. Toki minussakin on ollut vikansa, mutta ehkä pahimpana kuitenkin se että siedin tuollaista käytöstä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kannattaako kelata jotain exää vielä? Päästä irti ja unohda koko tyyppi. Varsinkin, jos se on tollanen dorka ollut. Teet vaan itsesi hulluksi.
Kiitos, dorka kuulosti oikein hyvältä minun korvaani. Nythän juuri tässä yritän päästää irti, niin hyvässä kuin pahassakin. Ja varoa seuraavaa dorkaa. Ei vaan ole helppoa kun takana on pitkä suhde ja tunnettu ollaan lähes parikymmentä vuotta.
siitä onkin ollut täällä juttua. Narsismista siis.
Mut kyllä maailmaan kaikenlaisia kaheleita mahtuu, varsin usein näemmä exiin ;)
Tietysti pohdiskelu on kasvattavaa, mutta nälä tuhlaa voimavarojasi liikaa exän ja sun suhteen läpikäymiseen, se syö energiaa nykypäivästä ja tulevasta. Elä ja nauti, ajattele että opitpahan jotain siitäkin suhteesta :)
Ei hyvältä kuulosta. Kun luin miehen tempauksia, se sai voimaan mut tosi pahoin. Voin edelleen pahoin. Persoonnallisuushäiriötä ja/tai narsismia(??), kuulosti siltä. Jos mulla olisi suhde, loppuisi se välittömästi, toisen raivoamiseen tai jos sanottua ei pidetä.
Mulla on kokemusta kauempaa. Myös pidemmistä "tuomio"-ajoista lähempää.
Kiitos kommentistasi, heti tuntuu olo paremmalta! Enkä ihan kaikkea viitsinyt tässä kertoa, ettei tapausta tunnisteta. Voin olla hyvillä mielin että pääsin tyypistä eroon, vaikka kovillehan se on ottanut. Nyt voin jopa tuntea sääliä exän uutta kohtaan. Exä nimittäin muutti todella nopeasti uuden naisen kanssa yhteen ja pisti tämän puolessa vuodessa raskaaksi. Hohhoijaa
No tollanen äijä on just tyypillinen "alista ja hallitse". Ilmankos teillä meni poikki kun et ollutkaan se ovimatto jota hän oli toivonut. Tämä uusi nyt on luultavasti pienessä liemessä jos on yhtään itsetuntoa...
Näitä tällaisia miehiä on, ja toki naisiakin, olemassa jotka eivät ole ihan ajan tasalla miten parisuhdetta hoidetaan. Omakohtainen kokemus moisesta on erään vanhan suhteeni kohdalla. Nainen halusi päättää ihan kaikesta ja raivosi, kiukutteli, laittoi polvet ristiin:) ja muuta jos en mennyt hänen tahtonsa mukaisesti.
Kaipa hekin joskus löytävät itselleen oman paikkansa mutta se on varmaa että joulujen ja muiden pyhien kotihälytykset eivät tule laskemaan.
ja omasta vapaasta tahdostasi aikaasi tuollaisen kaverin seurassa.Kait sinä siitä jotain tyydytystä sait, että sinua kohdellaan kuin paskaa.Ethän muuten olisi roikkunut suhteessa.