ovat niin julmia toisilleen? Itse toivoisin ystävieni kohtelevan minua niin kuin minä heitä...Monesti olen kuunnellut ja ollut tukevana olkapäänä, mutta sitten kun itse tarvitsisi edes hieman tukea ja ymmärrystä, niin olen saanut vain yhden kommentin ja asia on sitten ollut loppuunkäsitelty.
Eräs ystäväni, jonka olen tuntenut kohta viisi vuotta, osoittautui joksikin aivan muuksi kuin olin luullut. Vielä viime syksynä hän oli paras ystäväni, mutta nykyään häntä ei kiinnosta pätkääkään, mitä minulle kuuluu. Olen huomannut, että loppupeleissä en merkinnyt hänelle yhtikäs mitään, vaikka hän antoi minun toisin ymmärtää. Hän oli koko ajan vain käyttänyt minua hyväkseen, kun tarvitsi seuraa baariin, kahville, leffaan jne..Nyt kun hän ei enää kaipaa seuraa, ei häntä kiinnosta elämäni ollenkaan.
Mietin tässä vaan sitä, että miten uskallan/pystyn enää luottamaan keneenkään kun paras ystäväkin pettää luottamukseni :o/
Koskaan en ole ollut yhtä yksinäinen kuin nyt, vaikka sosiaalinen tapaus olenkin..
Eräs ystäväni, jonka olen tuntenut kohta viisi vuotta, osoittautui joksikin aivan muuksi kuin olin luullut. Vielä viime syksynä hän oli paras ystäväni, mutta nykyään häntä ei kiinnosta pätkääkään, mitä minulle kuuluu. Olen huomannut, että loppupeleissä en merkinnyt hänelle yhtikäs mitään, vaikka hän antoi minun toisin ymmärtää. Hän oli koko ajan vain käyttänyt minua hyväkseen, kun tarvitsi seuraa baariin, kahville, leffaan jne..Nyt kun hän ei enää kaipaa seuraa, ei häntä kiinnosta elämäni ollenkaan.
Mietin tässä vaan sitä, että miten uskallan/pystyn enää luottamaan keneenkään kun paras ystäväkin pettää luottamukseni :o/
Koskaan en ole ollut yhtä yksinäinen kuin nyt, vaikka sosiaalinen tapaus olenkin..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itselläni myös samanlaisia kokemuksia. Olin 3 vuotta mukamas hänen paras ystävänsä, mutta karvas oli totuus: aina hän vaan tilitti omia murheitaan eikä minun kuulumisillani näyttänyt olevan mitään merkitystä. Sain myös selville että hän teki kaikkea kivaa toisen yhteisen ystävämme kanssa selkäni takana eikä minua koskaan kutsuttu mukaan. Välit on nyt lopullisesti poikki, vihaan häntä vieläkin vaikka on kulunut jo useampi vuosi.
Minuun se on vaikuttanut niin, että epäilen jatkuvasti myös nykyisiä ystäviäni ja kaikkea mitä he tekevät. Pieninkin vihje saa minut tuntemaan itseni ei-toivotuksi ja merkityksettömäksi.
Tunnen myös itseni todella yksinäiseksi...
Kannattaa pyrkiä luomaan hyvät suhteet omiin vanhempiin. Viime kädessä he ovat ainoita jotka
eivät hylkää.
Valitettavasti ihmiset ovat petoja toisilleen. Ja jotkut etsivät ystäviä vain sen perusteella jos heistä voi hyötyä jotenkin. Kun et ole enää hyödyllinen, niin loppuu ystävyyskin. Tämän takia kannattaa pyrkiä rakentamaan itsensä niin vahvaksi, että viime kädessä olisi mahdollisimman riippuvainen kenestäkkän jos ongelmia tulee
Ei tarvi huolehtia jos pitää itse itsestään. Ei huonoja kamuja kukaan tartte.
tunnistaa, että kun muut astuvat ovesta ulos, he astuvat sisään. Lapsuudenystävät ovat ehkäpä kaikista kallisarvoisimpia.
aitoa ystävyyttäkin olemassa.Pyyteetöntä,usko vaan,Toivon,että sellaisen itsellesi saat.
voi olla myös vaiheita, ehkä taas jossain vaiheessa olette ystäviä ja huomaat, että eihän hän sinua hyväksikäyttänyt.
Hyvät ystävät ovat kyllä tärkeitä, sitä ei pitäisi unohtaa missään
ai jos toinen on hyväksikäyttänyt, niin mistä sen nyt sitten huomaa, että ei se ollutkaan sitä. Ehkä toinen vain luuli niin, ehkä sen silmät ja korvat ja muut aistit petti jotenkin. Kyllä hän on hyvä ja tärkeä ystävä, luulit vain että se hyväkskäytti, niinkö? Kyllä tuonlajin "hyvät ystävät" saa ja pitääkin unohtaa. Etsii sitten vaikka niitä huonoja ystäviä, kunhan ne osaa käyttäytyä.
Kyllä ihmiset antaa joskus idiootteja kommentteja.
Parasta itselle on olla oma ystävänsä, ja pistää hyväkskäyttävät kaverit käveleen.
nyt herpaannu neropatti. Ymmärrän hyvin, mitä tuolla tarkoitetaan. Minulla ainakin on yksi ystävä, joka aina vetäytyy seurasta silloin kun hänellä on vaikeata tai paljon mietittävää. Aiemmin otin sen henkilökohtaisesti, mutta sitten ymmärsin, että se on vain hänen tapansa toimia. Tekee niin muillekin. Eikä taatusti hyväksikäytä ketään. Tarvitse välillä tilaa itselleen ja se on ihan normaalia. Etenkin iän myötä huomaa, että eri ystävyyssuhteissa tulee erilaisia jaksoja. Välillä ollaan enemmän ja välillä vähemmän yhdessä.
Eri asia on sitten tietysti, jos joku oikeasti käyttäytyy törkeästi tai räikeästi hyväksikäyttää, ei sellaista tarvitse hyväksyä. Kirjoittajan mainitsemassa tilanteessa kannattaa kuitenkin ehkä kysyä ystävältä, mistä kenkä puristaa ennen kuin tekee liian hätäisiä johtopäätöksiä.
Mutta kukin toimikoon kuinka haluaa, silloin voi vain tulla turhaan pahaa mieltä ystävysten välille, jos ei selvitä suoraan asioita. Että sillain.
tuttua tuo minullekkin.aina välillä tuntuu että käytetään vaan hyväksi,silloin kun jollain''kaverilla''menee huonosti niin sillon on maailman paras ja tärkein ihminen,mutta auta armias kun itse tarttis joskus tukea/apua,niin eipä sillon ehditä kuunnella,saati että vastattaisiin puhelimeen...samoin jos on tiedossa jotain juhlia tms.niin niissä sitten tuntee''kamun''taholta olevansa 2n luokan kansalainen,jos edes sitäkään.mulla on kaks kaveria jotka harrastavat tätä,tosin eivät tule kyllä keskenäänkään juttuun(samanlaisia liiaksi varmaan,kukas sitä sietämätöntä itseään kestäisikään)...onneksi on löytynyt myös oikeita ystäviä,joihin noiden kamujen takanapäin puhumat jutut ei ole uponneet.avoin mieli ja puhdas sydän vie kuitenkin vieläkin eteenpäin,usko pois!
Harmittavaista että sä olet törmännyt tuollaisiin ns. ystäviin. Mutta älä anna periksi. Kyllä meitäkin ihmisiä vielä löytyy joihin voi luottaa. Kyllä minulle ainakin kaltaisesi ystävä kelpaisi.
ja tiedän minkä kaiken menetin.tää on mutkikas juttu,älkää kyselkö.