vaan ollaan avoliitossa ? Siis miksi ?
miehet ei kerro
miksi ei avioon
171913
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
en ole avoliitossa, asutaan vain yhdessä
siitä kiinni menee, jos menee naimisiin? =0
Vaikeampi erota jos suhde ei toimikaan..... Parempi vain mennä rauhassa eteenpäin,miksi sitä paitsi edes pitäisi kiirehtiä?
Mitenkä niin vaikeampi erota? En ymmärrä.. =0
No jos et ymmärrä niin sitten sinulla ei ole mitään tajua siitä, miten vaikeita avioerot ovat.
Avioeroa ei saa noin vaan. Ensin kaksi vuotta asumuseroa, jonka aikana aviopari voi vielä harkita yhteen palamista, sitten tapellaan siitä että kuka saa mitäkin ja siitä eivät päätä aviopari itse vaan se käydään läpi oikeudessa. Onhan toki olemassa avioehto, mutta varmaan ihmettelet sitäkin käytäntöä...se turvaa molempien omaisuuden jos ero sattuu.
Avoliitossa kukaan ei päätä mistään muuta kuin avopari itse....
Olen käynyt itse avioeron läpi ja tiedän kyllä mistä puhun...
Mitäpä jos kasvaisit hieman ja alkaisit sitten miettimään realistisesti asioita....
En tiedä millä vuosikymmenellä olet avioeron käynyt läpi, mutta nykyään avioero ei ole niin monimutkainen prosessi.
Ensinnäkin: "Avioeroa ei saa noin vaan." Nykyään ei tarvita perusteita avioerolle, sen saa hakemusasiana kärjäoikeudesta, ensin tehdään hakemus jonka jälkeen harkinta-aika alkaa kulumaan. 6kk-12kk harkinta-ajan alkamisesta tehdään toinen hakemus jonka jälkeen pari voidaan tuomita avioeroon. En nyt mene avioeron prosessuaaliseen puoleen sen syvemmin, mutta sanon että Suomessa prosessi on yksinkertainen ja edullinen verrattuna muihin maihin. Syy miksi avioeroja ei myönnetä ilman harkinta-aikaa (paitsi jos pari on jo ennen avioeron hakemista asunut erillään kaksi vuotta) on se, että avioerohakemusten peruutuksia tulee paljon. Sen vuoksi harkinta-aika on olemassa. Suurin osa avioeroista ovat sopuisia ja yksinkertaisia, mutta tokihan vaikeitakin tapauksia löytyy.
Seuraavaksi sitten: "Ensin kaksi vuotta asumuseroa, jonka aikana aviopari voi vielä harkita yhteen palamista, sitten tapellaan siitä että kuka saa mitäkin ja siitä eivät päätä aviopari itse vaan se käydään läpi oikeudessa." Selvitin jo että kahden vuoden asumusero ei ole välttämätön. Avioeroa voi myös hakea vaikka asuisi vielä saman katon alla ja omaisuusasiat olisivat kesken (itse asiassa omaisuuden ositusta ei voi aloittaa ennen kuin avioero on vireillä) sillä omaisuuden ositus ja avioeron hakeminen ovat erilliset prosessit. Omaisuuden ositus hoidetaan muuten nimenomaan parin itsensä kesken, eli useimmiten heidän edustajiensa kautta. Omaisuuden ositus voidaan sen jälkeen viedä maistraattiin vahvistettavaksi, tuomioistuin ei sitä tee.
Ihmettelen hieman asennettasi. Avioliittohan nimenomaan suojaa parin yhteistä omaisuutta sillä "avoerossa" omaisuus jaadaan sen mukaan kenen nimissä omaisuus on. Mikäli pari on ostanut yhdessä esimerkiksi yhteisen auton, maksavat yhteisistä varoista lainaa pois mutta auto on vain toisen nimissä ei toinen osapuoli voi tehdä eron sattuessa asialle mitään. Kokemuksesta voin sanoa myös, että avioeroissa ei useimmiten tule riitaa omaisuudesta tai itse avioeroprosessista vaan jos jostain tuomioistuimeen päädytään riitelemään se on lapsista.
"Onhan toki olemassa avioehto, mutta varmaan ihmettelet sitäkin käytäntöä...se turvaa molempien omaisuuden jos ero sattuu." Avioehtosopimuksia on monenlaisia, viittasit varmaan poissulkevaan sopimukseen tekstissäsi. Pareille voidaan myös räätälöidä juuri heille sopiva aviehtosopimus, ja tällaiset ovatkin lisääntyneet viime vuosina.
Loppujen lopuksihan se, millainen eroprosessista tulee, oli kyse sitten avoliitosta tai avioerosta, riippuu suhteessa olevista ihmisistä eikä muusta.
Havaitsen kasvaneeni ehkäpä enemmän kuin sinä. Olen toki eronnut. Enkä edelleenkään näe mitä ovia se sulki.
tarkoitit varmaan puolen vuoden harkinta-aikaa? Eihän se kaksi vuotta ole.. onko koskaan ollutkaan? Ei kai. Jos on elänyt kaksi vuotta erillään (aviolitossa), eron saa ilman mitään harkinta-aikaa.
Avoiliitosta eroaminen ei ole millään tavalla yhtään sen vaikeampaa kuin mistä tahhansa suhteesta eroaminen. Kukaan ei estele eikä pakota mihinkään. Senkun vain lähdet ja sillä selvä. Omaisuus- ym. riidat ovat käytännössä jokseenkin samanlaisia kaikissa suhdemuodoissa, joissa on asuttu saman katon alla pitkään ja omistamiset ovat menneet vuosien varrella suloisesti sekaisin.
Mistä tahnsa erosta saa helpon taikka vaikean. Avioliittoon ja sen purkamiseen liittyvä "virallinen byrokratia" on nykyisin täysin sivuseikka muun asiaan liittyvän tuskan ja ahdistuksen rinnalla.
Ei avioliittoon, koska kerran jo olin. Tunteistani nykyistä miestä kohtaan en ole niin varma, että haluaisin hänen kanssaan avioitua. Tai tiedän, etten koskaan mene naimisiin enkä ainakaan hänen kanssaan.
sitten hänen kanssaan?? Pelkän seksin vuoksiko? sitä saa mielinmäärin muutenkin yhdenyön jutuista...
Ei misään tapauksessa seksin takia, sekään ei mua nyt huvita.
Hän tekee kotihommat, arki sujuu vaikka olen töissä lähes aina. Eikä vähänä vapaa-aikana tarvitse olla yksin.
Häissä on aivan jumalaton järkkääminen ja jos ei nauti sukuloimisesta ja huomion keskipisteenä olemisesta niin ei se paljoa houkuta. Tokihan naimisiin pitäisi mennä, jos oma kulta haluaa, ja hänen kanssaan meinaa elää, mutta tyypillisesti miehisestä näkökulmasta avioon astuminen on "turhaa" koska käytännön tasolla harva asia muuttuu (ainakin miehen näkökulmasta, naisen näkökulmasta kaikki varmasti muuttuu).
Ei minunkaan mielestä mikään muutu kun meneen naimisiin, ja miksi pitäisikään muuttua. Mutta minulle ja varmaan monelle muullekin naiselle naimisiin menemisen syy on se, että turvataan elämää jos toiselle jotain sattuukin. Tällainen elämän turvaaminen on taatusti järkevää siinä vaiheessa kun aletaan ostamaan yhteistä asuntoa ja lapsia hankkimaan.
Kaiken maailman bileet pitäisi pitää ja paperit täyttää.
naisten juhlat, joissa miestä siedetään vain välttämättömänä pahana. Hullummaksi on vain menossa, katsokaa vaikka noita amerikan morsiamia. Erään sulhanen kysyi että pidetäänkö suuret häät vai ostettaisiinko mieluummin talo. Morsian tietysti halusi suuret häät.
Itse en suostunut koska exäni muuttui vuosi vuodelta vaikeammaksi (äitiinsä tuli, vaikken uskonut sen olevan mahdollista). Aviossa oletin tilanteen vain entisestään pahenevan. Nyt kun itseksenne ihmettelette huonoja ominaisuuksiani, joista exäni vaikeus johtui, niin en koe omien ominaisuuksieni juurikaan vaikuttaneen tilanteeseen (ole raitis ja sivistynyt, sekä hellä ja kuunteleva, vaikkakin huono siivoamaan). Uskon että vaikeus olisi ollut olemassa, vaikka itse olisin ollut jotenkin täysin erilainen.
En lisäksi oikein arvostanut exäni sukua, jonka paras jäsen hän itse kyllä oli. Jotenkin ajatus sukujen esittelemisestä toisilleen oli vaikea (minullakin on muutama outo suvussa).
Yksinkertainen siviilitoimitus olisi ollut mahdollinen. Siis jos olisin ollut varma ettei elämäni olisi muuttunut sen seurauksena täysin sietämättömäksi.
Hän tulkitsi etten rakasta, mutta ei se ollut niin. Päinvastoin, rakastin niin paljon etten kyennyt riitelemään hänen kanssaan.
olen vielä nuori, vaikkakin olemme olleet yhdessä jo lähemmäs kymmenen vuotta. Koska olen opiskelija, eikä minulla ole varaa järjestää häitä. Ehkä joskus sitten kun olen ollut riittävän monta vuotta töissä ja saanut sen verran rahaa säästöön, ettei häitä varten tarvitse ottaa lainaa. Yksinkertaisetkin häät maksavat, jos meinaa tarjota ruuat ja juomat koko väelle, lisäksi hääpuvut, tilanvuokrat ja kuvat ja ties mitä kaikkea.
Olen tyytyväinen avoliittooni, miksi panikoida häihin? Kyllä me vielä ehdimme, ja haluamme olla yhdessä avioliitosta huolimatta, elämämme loppuun asti.
No ensinnäkään minä en viitsisi käydä läpi sitä häiden suunnitteluprosessia, pukujen valintaa, miettiä ketä kutsuisi häihin (vrt. suku on pahin, kuten hössöttövät lähiomaiset), sitä rahamäärää mitä voi saada uppoamaan syömisiin & juomisiin.
Yksinkertaisesti sanottuna, siinä ei ole paljon järkeä järkätä mitään suurta tilaisuutta, ne rahat voisi käyttää järkevämminkin. Kyynisesti sanottuna, komea häätapahtuma onkin vaan ulkokultaista kulissia. Omasta lähipiiristäni tiedän muutaman tapauksen, et jopa muutaman kuukauden jälkeen on parilla jo mennyt sukset ristiin, ja erottu.
No okei, voin minä naimisiin mennäkin, mutta maistraatissa. Jollei em. järjestely sovi tulevalle aviosiipalle, niin ollaan sit vaan avoliitossa. Tuolla tavoin pääsee kumpikin osapuoli paljon helpommalla. Kiitos EI kirkkohäille, vieraineen, juhlatilaisuuksineen ym. hömpötyksineen päivineen.
Lisäksi jos tulee avoero, niin ei tarvi osittaa omaisuutta. Toisen velat eivät koske minua ja päinvastoin. No riippuen tietenkin paljonko sitä omaisuutta onkaan kertynyt, mut pääsääntöisesti siitä ei tarvi "tapella" eroprosessissa. Tai joo, saa siitäkin monimutkaisen jos haluaa.
Ja asianajajat nettoavat mukavat rahat noista avioerojen sovitteluista, eli osituspapereista. Etenkin jollei eroava pari pääse yksimielisyyteen omaisuuden jaosta, mikä yleensä pitää paikkansa. Mun kustannuksella eivät "pykälänvääntäjät" tee rahaa, ei ainakaan osituspaperien laatimisessa.
Taistellaan joka h-vetin kiposta ja kaposta, olen kuullut jopa tapauksista et yksi ylimääräinen kahvikuppi on jouduttu särkemään, kun jako ei ole mennyt tasan osituksessa. Voiko olla enää lapsellisempaa?
Lisäksi, avoliitosta on tavallaan helpompaa lähteä "kävelemään" kuin avioliitosta. Kuitenkin tilastoistakin jo näkee kuinka suuri se avioerojen määrä on, siis miksi liittyä yhä kasvavaan joukkoon?
Ei se sinänsä mitään sitoutumisen pelkoa ole, jollei halua avoliitosta avioliittoon. Se on näitä mieltymysasioita, ja avioliitto on vain paperia. Pystyn kunnioittamaan, pitämään huolta, olemaan hellä ja rakastamaan puolisoani, ilman avioliittoonkin menoa. Jollei riitä hänelle, se on voi voi...
Jo kerran avoeron kokenut...