Mitä eroa on olla naimisissa ihmisen kanssa jota rakastaa tai jos vain asuu yhdessä avoliitossa tämän kanssa? Mikä on sen tarkoitus? Tietty joo, rakkaus halutaan sinetöidä ja sen sellasta, mutta mitä eroa sillä käytännössä ja teoriassa on? Osaako joku kertoa järkevän selityksen siihen. Tottakai on lailliset oikeudet toisen omaisuuteen (ehkä) ja isyyden tunnustamiset jää pois jne... Itse kyllä haluan vielä joskus naimisiin, en minä sitä sillä, mutta yks päivä vaan miesystävän kanssa tätä asiaa tuli pohdittua ja mikään minun selityksistäni aiheeseen ei mennyt hänelle "läpi". Kyllä hänkin kai joskus naimisiin haluaa, ei ainakaan kieltänyt =)
Avioliitto/ avoliitto
minä vain
6587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
heti huomaa. avoliitto on satunnainen kuppikunta jossa kaikki pitää erikseen todistaa, eihän siinä olla tosimielellä vaan "katsellaan nyt vähäsen" ja jos parempi kaveri löytyy niin lähtemään pääsee sen siliän tien. Isyydet pitää tietenkin tunnustaa, omaisuus on erillistä jos ei erikseen todisteta, eron tullessa rikkaampi jää omilleen (=mies), leskeksi jäätyä ei leskeneläkettä tipu.
NO NIIN jos tämä kaikki muutetaan avioliittokannalle niin avoliitto loppuu samalla olemasta avoliiitto. Siitä tulee avioliitto - sitähän te kuitenkin tahdotte, nimi vain on väärä, eikö niin?
Ihmiset eivät solmi avioliittoa, vaan näkevät kaiken sen vaivan, mitä susiparina eläminen aiheuttaa lasten isyyden tunnustamisesta kaikkien laskujen maksamiseen ja kirjanpitoon omaisuudesta.
Sitten ovat nämä sukupuoliset vähemmistöt, jotka haluavat solmia avioliiton, ja heille ei edes maistraatti riitä, vaan pyritään kirkolliseen vihkimiseen.
Se minua on kummastuttanut jo pitkään. Miksi avoliitto ei homoille riitä?
Kohta aletaan katsoa pitkään jokaista naimisissa olevaa. "Onkohan tuollakin kaikki kohdallaan, kun se on kuulemma naimisissakin!"
Kyllä mä ainakin olen avomieheni kanssa tosimielellä! Eikä ole halua vaihtaa! Ja kyllä lähipiirissä on jollekin avioerokin tullut aika pian (alle vuosi naimisissa), kun löytyi uusi ja parempi mies.
Lasten hankinta on miehille aina stressaava juttu. Kaikille. Vaikka väittäisivät kuinka. Osa hallitsee sen, mutta joillekin se on vaikeampaa. Tiedän tuttavapiiristä kaksi tapausta, jossa äijä on lähtenyt lätkimään raskaana olevan tyttöystävän luota loppumetreillä. Naimisissa oleva ei sitä tee. Miehille pitää olla se juridinen aita estämässä poislähtöä kun nainen on kaikkein heikoimmillaan eli raskaana tai lapsi ihan pieni.
Osa äijistä haluaa olla sekä vapaana (ei naimisissa) että parisuhteessa (seurustella) siksi että herkkua saa tarvittaessa mutta alitajunnassa haaveillaan siitä vielä paremmasta. Naimisiin ei haluta mennä kun se tarkoittaisi toivon menettämistä vielä paremman suhteen. Eli jotain mättää. Kannattaisi kysyä että joko tai, ennen kuin ikää on mittarissa 43 ja äijä tekee lapsen sen nuoremman kanssa.
... on niin että mies on 34 ja minä 25 =) ja tunnettu vasta vähän aikaa (puoli vuotta),tiiviisti ollaan oltu tekemisissä, päivittäin... mutta tälläsistä asioista keskusteltu, niinkuin lukuisista muistakin...
rakkaus ei kanna avioliittoa, vaan avioliitto kantaa rakkautta (tai jotain sinnepäin).
Avoliitto on jo nimenäkin hirveä; avoin ulkopuolisille suhteille; avoin lähteä heti kun siltä sattuu tuntumaan.