tänä yönä, seuraavana ja sitä seuraavana määrittämättömään tulevaisuuteen saakka, kunnes muistot ja ikävä vihdoin haalistuvat sen verran että jaksaa taas elää jonkun verran. Haluan tietää etten ole yksin....
Keneen sattuu juuri nyt
murrettu oranssi
242879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tähän sattuu myös, hamaan tulevaisuuteen asti. Se kalvava tunne sisällä, siis todellakin tiedän mitä tarkoitat.. En todellakaan jaksa tällähetkellä oikein edes uskoa siihen tulevaisuuteen, mutta pakko kai on ainakin yrittää..
Täällä tarvitaan elävää enkulia. Multa olis loppunu toivo jo monasti ilman semmosta. Saa välillä väsyä ja uupua, sit pitää levätä.
Jos en mihinkään muuhun enää usko, niin haluaisin uskoo ainakin yhteen enkuliin.. tai toivoa
-yksmies
On niin perhanan rankkaa.. Ei tiedä mitä toinen haluaa, pitää yhteyttä mutta ei kummiskaan halua yhteistä tulevaisuutta ilmeisesti!? Rakastan häntä, mutta se tunne ilmeisemmin yksipuolista. Sanonko hänelle, että elä pidä yhteyttä vaikka se onkin ainut asia tällähetkellä joka luo edes jotain valoa muuten tähän niin kurjaan tilanteeseen..Pääsenkö hänestä koskaan lopullisesti yli?
Helppoahan se on loppujen lopuksi. Jokaiselle löytyy enemmän kuin yksi "oikea". Sä rakastut vielä uudelleen ja uudelleen. Kyllä se siitä.
oletko itse pitänyt yhteyttä lainkaan vai onko yhteydenpito toisen harteilla ...
Kyllä minä häneen pidän myös yhteyttä, molemmat kyllä löytävät aiheen aloittaa keskustelun melkein mistä vaan.. Tietokone on siinä onneksi loistava väline..
sattuu tällä hetkellä ja paljon. En jaksaisi millään edes mennä nukkumaan, uni ei tule kuitenkaan. Kaikki on ohitse, unelmat, haaveet, ilo elämästä, miten näin voi käydä...
Vituttaa ja raskaasti.
Me ollaan vaan ihmisiä tunteinemme. Eikä ne tunteet aina kestä ikuisuuksia. Ihminen on vaihtelunhaluinen ja tuntuu aika pelottavalta olla yhden ja saman kanssa koko ikänsä.
niin se vaan menee, et jossain vaiheessa kaikki hyvä loppuu ja sitten seuraa kaikki haikeus, ikävä ja haluttomuus, mitä vaan voikaan keksiä.
Mutta joskus ahdistus loppuu.
et oo yksin
Mä täällä kanssa menen päivästä toiseen ilman sitä toista osapuolta. Ahdistaa niin helvetisti.
Mistäköhän syystä? Liian ruma, liian outo, liian epäsosiaalinen?
...tuskaa polttavaa, ikävää, kaipaus toista kohtaan. Hän vain oli niin TÄYDELLINEN Juuri sellainen mitä olin etsinyt ja odottanutkin elämääni. RAKASTAN SUA MIES JA EDELLEEN JAKSAN USKOA JA ENNENKAIKKEA "TOIVOa!!!!
ja Irinan biisin sanoja lainatakseni: "Tahtoisin sun näkevän
miten paljon mä tahdonkaan, et tää vois kantaa
Mut leikitsä sokeaa
vai johtuuko tää siitä, et sä et tahdo?
Sä tiedät miten sääntöjä kierrellään
ja kuinka niistä viidakko väännetään
johon eksyy
Sun leikissäsi ei ole voittajaa
Miten tää auttaa kumpaakaan
eteenpäin..." Mä huudatan tätä ja suren jotain joka ei edes kunnolla ehtinyt alkaa, mut ikävä jäi...
on rinnassa kipu. Kolme lasta jäämäsä isättömäksi jonkun chattivenakon vuoksi. Miten ihmiseltä voi kadota elämästä kaikki arvot? Miten siltä, jota rakasti 20 vuotta sitten ja edelleen...
sattuu, sattuu ja sattuu...eikä voi ymmärtää...
eikä haluaisi tuntea mitään...ikinä...koskaan enää...koska kun tuntee, niin kipu on sietämätöntä.
onhan meitä "syvälle sydämeen sattuu"
ps. irinan biiseissä on paljon hyviä sanoituksia, sääli vain et ne kertoo just mun elämästä =( mieluummin kokisin onnellisten riimien osuvan kohdalleni
ilmottaudun...
Elämässäni olen ollut aina toisia varten, hoitanut tehtäväni ja kantanut vastuuni. Onnen hetkiä on ollut vain pieniä välähdyksiä. Pitkäaikainen suhteeni päättyi ihastumiseen, jossa olen tehnyt itsestäni naurettavan pellen. Ihminen, joka ensin suitsutti tunteitaan ja puhui minut pyörryksiin käänsi kelkkansa juuri, kun itse annoin tunteilleni luvan. Olihan hän varattu ja perheellinen. Hän tuli vain eräänä päivänä "järkiinsä". Minä jäin tuskaisen ja ikävöivän sydämeni vangiksi. Hänelle tunteilla leikkiminen oli vain harmitonta huvia, mutta minä en voi unohtaa.
elämästäni. Koin juuri samanlaisen jutun, eli mies oli mitä ihanin, hurmaava, puheli kauniita ja jopa lupaili yhteistä tulevaisuutta ja sitten ykskaks kaikki loppu. Mä sekosin kun hän sanoi, että ollaan edetty liian nopeaan, pidetään taukoa...tulkitsin sen haluksi luopua kokonaan siitä, mikä oli hetken aikaa maailman ihaninta aikaa minulle. Ja olen syyllistynyt niin hirveisiin tekstareihin, että en taida enää ainakaan tän miehen silmissä vaikuttaa lainkaan normaalilta enkä olekaan. Ei hyvällä itsetunnolla varusteltu ihminen tee kuten mä, mutta mun itsetunto onkin huono ja läheisyyden kaipuu ihan valtava, samoin kun hylätyksi tulemisen pelko. Minua hävettää nyt ja on ikävä tätä miestä ihan suunnattomasti, mutta en selviä tästä ennenkuin hän suostuu puhumaan ja antamaan kunnon vastauksen sille, miksi teki näin, leikki vain minulla :(
kylläpä oli kuin mun elämästä kirjoitettu...Jaksuja kohtalotoverille!
niin niin paha olla. Kaikki asian vuoksi, mitä en ole tehnyt ja uskoit kaveriasi.. Juttu loppui ihan ilman syytä. Mikset luota muhun?????
Mä en taida jaksaa tätä enää vaikka sovittais. Olen ihan kypsä sun kiukutteluus. Ja tää oli miehelle....
Ehkä tämä kipu vielä joskus loppuu, nyt kestänyt jo yli vuoden. Ehkä on useampia oikeita, mutta montako vuotta seuraavan oikean löytämiseen menee? Entä miten voi uskoa seuraavalla kerralla olevan kyseessä oikean, tulessa palamattoman rakkauden?
Tähän mennessä on löytynyt vain sellaisia ehdokkaita, jotka eivät saa sydäntäni liikahtamaan mihinkään suuntaan.
Sattuu nyt ja on ollut aistittavissa tän suhteen kaatuminen jo jonkin aikaa. Mä vaan rakastan eikä se ole yksipuolistakaan, mutta kun tähän liittyy niin paljon asioita. Nyt alkaa taas vedet valumaan silmistä eli kyllä sulla on kohtalotovereita enkä varmasti ole ainut.