viime viikonloppuna mun ystävä sanoi mulle, että mun kanssa on inhottavaa käydä baareissa, kun kaikki miehet ihastuu vaan muhun. mä sanoin ettei se niin ole. eikä se olekaan, ei tietysti kaikki miehet ihastu minuun, mutta joissakin paikoissa aika monet saattaa ottaa kontaktia. toi mun ystävä on mulle ollut aika läheinen, mutta nyt keväällä se muuttui etäisemmäksi, ja siitä tulee jotenkin vihainen mulle silloin, jos joku osoittaa mulle huomiota. mä en tiedä mitä mä aina silloin tekisin, koska en mä sille voi mitään jos joku ihastuu muhun eikä siihen. nämä tilanteet on usein siis sellaisia, että jos ollaan esim. tanssilattialla tanssimassa. mä olen harrastanut tanssia, ja rakastan tanssia, ja tanssiessani ajattelen usein vain tanssia, enkä edes tajua aina, että siinä ympärillä voi olla miehiä, jotka mun ystävän sanojen mukaan kuolaa mun perään, koska mä flirttailen niille niin avoimesti. mulla on inhottava ja likainen olo, enkä tiedä mitä mun pitäis tehdä. tää mun ystävä suuttui nyt kai siitä, kun se oli ihastunut johonkin mieheen (niin ulkonäöltä!) joka oli siinä baarissa mut se sattui juttelemaan minulle kun olin baaritiskillä. enkä tiennyt että mun ystävä oli iskenyt siihen silmänsä. juttelin sen kanssa siinä jonkin aikaa, ja sit tää mun ystävä tuli siihen ja oli tosi vihainen ja lähti pois. nyt me ei olla nähty sen jälkeen. mä laitoin sille viestin, että mitä kuuluu, ja se sano vaan että on opiskelukiireitä.
tää on monien mielestä varmasti ihan tosi tyhmä juttu, ja niin on munkin mielestä, eikä mun pitäs tästä välittää, mut kun en tiedä mitä teen. mun ystävä ei tajua tai kuuntele kun mä yritän selittää. ja en mä niitä miehiä siellä ole pokaamassa, en harrasta yhdenillanjuttuja tmv mut on tietysti kiva, jos joskus joku, joka vaikuttaa kivalta tulee juttelemaan, ja olis kiva jos jostakin tulis jotain enemmänkin.
tämä mun juttu on lapsellisa vouhotusta. mut mitä mä teen? lopetan tanssimisen baareissa ja pukeudun johonkin säkkiin ja vilkuilen ihmisiä piilosta hupun alta? musta tuntuu kamalalta kun en tiedä miten voin olla. miks minä en saa hymyillä muille, mut se saa? neuvotteko te mua jättämään tuon mun ystävän? vai pitääkö mun ymmärtää kun se on mun ystävä. mä oon sille nyt tosi vihainen mutta myös itkettä kun meillä on kuitenkin ollut myös niin kivaa yhdessä. ja mun ystävä ei ole ruma, mutta se sanoi joskus, että ei ole kivaa, jos seurassa on sitä viehättävimpiä ihmisiä.
ahdistaa!! neuvokaa mua
tää on monien mielestä varmasti ihan tosi tyhmä juttu, ja niin on munkin mielestä, eikä mun pitäs tästä välittää, mut kun en tiedä mitä teen. mun ystävä ei tajua tai kuuntele kun mä yritän selittää. ja en mä niitä miehiä siellä ole pokaamassa, en harrasta yhdenillanjuttuja tmv mut on tietysti kiva, jos joskus joku, joka vaikuttaa kivalta tulee juttelemaan, ja olis kiva jos jostakin tulis jotain enemmänkin.
tämä mun juttu on lapsellisa vouhotusta. mut mitä mä teen? lopetan tanssimisen baareissa ja pukeudun johonkin säkkiin ja vilkuilen ihmisiä piilosta hupun alta? musta tuntuu kamalalta kun en tiedä miten voin olla. miks minä en saa hymyillä muille, mut se saa? neuvotteko te mua jättämään tuon mun ystävän? vai pitääkö mun ymmärtää kun se on mun ystävä. mä oon sille nyt tosi vihainen mutta myös itkettä kun meillä on kuitenkin ollut myös niin kivaa yhdessä. ja mun ystävä ei ole ruma, mutta se sanoi joskus, että ei ole kivaa, jos seurassa on sitä viehättävimpiä ihmisiä.
ahdistaa!! neuvokaa mua
Vastaukset 38
Vanhimmat
En osaa sinua auttaa, mutta minusta tuntuu samalta kuin ystävästäsi, kun olen erään ystäväni kanssa jossain ulkona.
Kiukuttaa niin vietävästi kun häntä on siunattu täydellisellä kropalla ja naamalla. Nään aina kun miehet katselee hänen peräänsä ja kehuvat häntä minun kuulteni ja vaikka mitä. Kukaan ei kuitenkaan minua noteeraa kun olen hänen seurassaan. Siksi olenkin vähentänyt hänen kanssaan oleskelua.
Mottoni on, älä oleskele itseäsi kauniimmassa seurassa.
Tämänkaltaisesta asetelmasta voi tulla myöhemmin ongelmia lisää. Itselläni on kokemusta siitä, mitä on olla sinun asemassasi. Ei tiedä, millainen suhteenne on muuten, onko toinen teistä riippuvaisempi toisesta tms. Jos ystäväsi on sinusta jollain tavalla henkisesti riippuvainen, hän saattaa vuosien varrella kerätä sinua kohtaan kaunoja muistakin asioista. Ei tee hyvää ystävyydelle.
Joku on sanonut, että ystävillä pitäisi on suunnilleen sama määrä onnea ja vastoinkäymisiä, jotta ystävyys voisi ylipäänsä säilyä. Jos esim. jollain ihmisellä on elämässään kohtuuttomasti vastoinkäymisiä ja hänen ystävällään tilanne on päinvastainen, ystävyys ei lopulta kestä tätä epätasapainoa.
Vaikea antaa yksittäisitä neuvoa; se, että voitte 'ratkasita' tällaisen ristiriidan suhteessanne riippuu nimittäin paljon siitä, millaisia olette muuten ihmisinä. Antaisin siis vain neuvon: olkaa mahdollisimman avoimia ja rehellisiä, mutta samalla realisteja. Ystävyys ei ole niitä maailman helpoimpia ihmissuhteita.
Mulla oli aikoinani samantyyppinen juttu, tämä nainen sanoi mulle aivan suoraan, ettei halua mun kanssa ravintoloissa käydä, kun "kaikki" pyörivät aina mun ympärillä ja mähän olin aivan tyrmistynyt! Olinhan jo silloin naimisissa, hänellä myös avokki, etten itse edes ajatellut asioita sillä tavalla. Jos oltaisiin oltu jotain bilettäviä sinkkuja, niin sitten ehkä olisin voinut jotenkin ymmärtää, mutta ei tässä tilanteessa.
Ystävyys sitten päättyikin "dramaattisisissa" merkeissä, kun tämä ystäväni sai linja-autossa hurjan mustasukkaisuusraivokohtauksen ja syytti miestään siitä, että tämä muka olisi aina ollut ihastunut minuun.
Mihinkään näihin juttuihin ei auttanut ns. järkipuhe sen enempää mun puolelta kuin hänen miehensäkään ja se ystävyys päättyi siihen.
Näitä tapahtumia edelsi monta muutakin tapahtumasarjaa, mutta nuo olivat ne viimeiset. Ja lisäyksenä vielä, että mulla ja hänen miehellään ei koskaan ollut yhtään mitään menossa enkä häneltä ollut koskaan ns. vienyt ketään miestä.
Joskushan nämä asiat saattavat mennä ohi ajan mittaan, toivottavasti aloittaneelle niin käy. En kuitenkaan kehota pukeutumaan mihinkään säkkiin tms., olet vain oma itsesi, jos se ei ystävällesi käy, niin ongelma on hänen, ei sinun.
Ystäväni saa paljon huomiota miehiltä baarissa, mutta yleensä nämä miehet ovat sellaisia, että eivät täytä mun vaatimustasoa...
Joskus ärsyttää kuunnella vierestä, kun toista kehutaan, mutta kyllä mäkin olen saanut kehuja, joten...
Ja onneksi tosiaan on niitä hyvännäköisiä ja komeita miehiä, jotka on musta kiinnostuneita...
Näin miehen näkökulmasta ajatellen.
Hänelle tarvisi vääntää rautalangasta, että ei ole olemassa mitään varausjärjestystä jolla jompi kumpi saa jutella ihastukselleen.
Hänellä on varmaan melkoisen heikko itsetunto ja tapa käsitellä tätä asiaa on syyttää sinua.
Onko hän ystävyytesi arvoinen? Jos on niin kysy jos voisitte puida asian läpi keskustelemalla muussakin kuin puhelimessa.
Jolleivat asiat selviä, niin olet ainakin yrittänyt.
Oho. Siis minä olen viime aikoina ihmetellyt ystäväni käytöstä. Jos olen hänen kanssaan baarissa niin hänestä tulee jotenkin kiukkuinen jos miehet osoittavat minulle huomiota. Vaikka hän saa vähintäänkin yhtä paljon sitä huomiota kuin minäkin. Minulle taas ei ole mitenkään ongelma, että joku muu saa huomiota, koska tiedän, että jossain välissä saan sitä aina itsekin(= Myös minulla on usein "hymy herkässä" ja minun on suorastaan vaikea olla ihmisille epäystävällinen... Inhottaa vaan kun ystäväni naama menee (ikävä kyllä) ihan norsun****lle kun saan vähääkään huomiota. Voiko naiset todellakin olla niin säälittäviä ja kateellisia toisilleen...?
Kun naiset tanssivat niin turha sinne on ennestään tuntemattomana miehenä mennä jotain änkyttämään meteliin, riippumatta onko selvinpäin vai humalassa..monet naiset tulevat yleensä vain tanssimaan, jos sitä nyt siksi voi sanoa ;)..katsoo tilanteen sitten mahdollisesti "paremmissa" olosuhteissa, ja ei, en tarkoita seksijuttua vaan jos haluaa tutustua vakavamminkin. T. Mies.
Mulla oli aikaisemmin vastaava tilanne kauniin kaverin kanssa, kun oltiin ulkona liikenteessä, mun "tehtäväksi" jäi olla se, jonka luokse miehet ensin tulivat, sitten hetken päästä siitä luontevasti siirtyi tän kaverin seuraan ja muapas ei enää ollutkaan olemassa, paitsi jos piti hakea jotakin tai lähtä vessaan katsoon oliko sen meikit ja kampaukset kohdillaan. Mulle ainakaan ei ollut kaverista sen jälkeen mitään iloa, kun miehet alkoi sitä piirittää, siinä vieressä vain katselin tarpeeksi kauan, yritin jutella väliin, mutta ei edes vastattu eikä nähty. Ei se sitä ehkä tahallaan tehnyt, kyllä minä uskon, ettei ne tosiaan sillä tavalla oikeasti enää nähneet.
Sen lisäksi mitä itse kuvittelisit toisesta tuntuvan, kun aina minne hyvänsä sinä menet, hän ei olekaan se jolle kukaan puhuisi, kiinnostuisi tai pyytäisi tanssiin, siinä vaan vieressä katsoo ja miettii, että tänne piti tulla viihtymään. Hän tuntee itsensä jätteeksi sinun kanssasi. Olkoot se hyvää tai huonoa itsetuntoa, niin mukavaa se ei koskaan ole. Miten kuvittelet hänen oikeasti viihtyvän. Kauanko itse katselisit tilannetta, että aina vierestä viedään.
Ilman muuta hän ehkä ymmärtää, ettet sinä sille mitään voi, mutta hänkään ei voi sille mitään. Kyllä sun ystävä on varmasti oikeassa jos se sanoo, ettei sillä ole kivaa. Jostakin syystä jotkut naiset, niinkuin mun kaveri, vielä oikein provosoitu flirttaileen miehille, kai se sai siitä jotakin tyydytystä, että tiesi olevansa mua parempi. Kyllä sitäkin varmasti ahdistaa myös tuo tilanne. Mitä sinä tekisit sen tilanteessa. Minä jätin lähtemättä, lopetin kaikenlaisen yrittämisen, kun jäin aina ja ikuisesti kakkoseksi.
Tavallaan ymmärrän, miksi se suuttui siitä että sä juttelit sille ihastukselle. Asiana se voi olla tosi kova juttu hyväksyä taas kerran, ettei sillä ole mitään mahdollisuuksia ja varsinkin kun kyse on susta, sen ystävästä. Helpompi on menettää joku jollekin tuntemattomalle, mutta se on ikuisesti sun rinnallasi luuseri. Se ei ehkä ole henkilökohtaisesti sua kohtaan vihainen, mutta kun se tilanne on niin sairaan kurja. Se ei voi olla tasaveroisena sun kanssa missään, niin että siitäkin ihmisenä kiinnostuttaisiin. Sinä et voi muuttaa itseäsi sen enempää kuin sekään. Kuinka kauan itse jaksaisit vastaavaa tilannetta?
Mä luulen, että se tajuaa sen tilanteen paremmin kuin arvaatkaan, sehän tietää, ettei sen edes koskaan kannata muiden suhteen mitään niin kauan kuin sinä olet olemassa, se häviää aina. Silti se on sun kaveri. Kavereina te voitte olla tasaveroisia, mutta ette koskaan silloin kun joku kolmas on siinä. Ei sille voi tehdä kumpikaan mitään. Voit olla kaveri, mutta enintään voit välttää niitä tilanteita, missä se tasoero näkyy niin selkeästi. Ystävyytenne ei kestä, jos ette voi olla samalla viivalla koskaan.
Jopas ilmestyi heti kasa naisia jotka ovat (olleet) samassa tilanteessa kuin ketjun aloittaja.
Etkö tiennyt, että tämä on ihan arkipäivää meidän naisten keskuudessa? Olen todella hämilläni...
jos joku saa jotakin, vaikka palkankorotuksen töissä tekemättä mitään, niin kyllä sitä ei muut hyvällä katsele. Ei niitä miehiä sanota kateellisiksi vaan oikeudenmukaisiksi. Ja eihän sillä yhdellä ole ongelmaa vaan isompi tili. Mut jos joku nainen saa huomiota miehiltä tekemättä mitään ja toinen tekisi mitä vain, niin samalla tavalla se alkaa suututtaan. Tekee kaikkensa, ja silti tietää, ettei mikään auta, kun se kauniimpi astelee näköpiiriin on miehet mennyttä kalua.
Ovatko naiset todellakin noin kateellista sakkia?
Usko huviksesi. Vaikka eläisit naisen kanssa 50 vuotta niin sinulla ei ole siltikään kuin pieni aavistus naisten sielunelämästä;)
...pelottavaa! :-O
.. että katsos kun se kauniimpi saa tehdä mitä hyvänsä, mies leimaa sen toisen naisen heti kateelliseksi. Siinä kauniissahan ei ole koskaan mitään vikaa, se voi tehdä mitä hyvänsä sairasta ja jos vähemmän kaunis nainen ei ylistä sitä tai palvo maata sen jalkojen alla ja oikein tuo sille miehiä ja ihailijoita, niin yllätysyllätys se onkin kateellinen. Miehille jää loppuviimeksi aina se mielikuva vain, että se toinen oli kateellinen, millään muulla ei ole mitään merkitystä. Törkeimmätkin temput saa hyvitettyä sillä, että toinen nainen vain leimataan kateelliseksi tai katkeraksi. Se on niin ovela keino pistää toinen pois pelistä. Ei tarvi kuin vinkata, et älä ukko välitä tosta, se on vaan kateellinen tai katkera, niin joka ainut mies on heti samaa mieltä täydellisesti, juu kun se on niin rumakin vielä. Tätähän se on, miehiäkin kusetetaan enemmän kuin kaivosta lirua löytyy, mutta ei ne vaan sitä itse tajua.
Tuokin voi olla totta. En tiedä nyt, että vihjaatko, että minä olen tässä se kusettaja...?Tilanteita on kaksi: kauniille (mukavalle) naiselle ollaan kateellisia tai kaunis nainen on kakkapää ja hän pistää muiden (muka kateellisten) piikkiin sen, että kaikki eivät palvo häntä (vaikka itse todellisuudessa on se kateellinen)...naiset ovat kierojakin kierompia...
..mä ihmettelinkin kun en ole joutunut tällaisiin "ystävänkateus" tilanteisiin.
En minä mitään vihjaa. Puhun vain siitä mitä olen kokenut. (Tuo luulo on juuri sitä naisen logiikkaa. :)) Mutta ku niitä tilanteita on valitettavasti myös se, että osa näistä kauniista on myös kateellisia rumille, jos niille nyt yhtään osoitetaan huomiota, valitettavasti olen itse joutunut tähän tilanteeseen, ettei sitä huomiota saisi rumalle tulla, kun kaunis olettaa ilman muuta ansaitsevansa sen paremmin. Aina heti jos puhutaan kateudesta oletetaan sen kateellisen olevan se rumempi tapaus, mutta hirveintä kateutta on sen kauniin kateus, kun se kostaa sen ruman huomioimisen sille rumalle pahimmalla mahdollisella tavalla. Ja siinä ei ole rajaa, mitä aletaan tehdä, kun se ruma on "ryöstänyt" sen kauniin miehen. Sillä miehen kiinnostuksella ei olisi siinä osaa eikä arpaa, koska ilman muuta se kaunis olettaa, että se mies on sille ennemmin, kun se on kauniimpi. Mä olen menettänyt sekä miehiä elämästäni, että ystäviä tämän takia liikaa.
On myös paljon hyväluonteisia kauniita ja hyväluonteisia rumia, jotka eivät ole kateellisia. Minä olen jonkinverran, myönnän sen kyllä suoraan. Mitä sitä kieltelemään, etteikö itse haluaisi samaa. Mutta ei sen tarvitse mennä silti yli, niin että siinä menettää sitten kaikki.
Miehet ei koskaan tiedä mistään mitään ja vaikka niille sormella osoittaisi mitä mätäpaiseita löytyisi, niin nekin sanoisi, että äläs nyt, taidat olla kateellinen. Turha niille on mitään mistään koskaan sanoakkaan, kun ei mene perille. Saa vaan itse vihat niskaan, kun ne ei nää edes selvällä päivänvalolla selviä asioita vaikka niille sanoisi siitä.
Miehillä on putkiaivot ja sillä siisti! Ei me mitään tajuta? hehe
kauneudesta.... Joku tyttö voi pahastua jo siitä, että se toinen saa huomiota, vaikka itse saisi ihan yhtä paljon tai enemmän.
Mun kaveri on kauniimpi kuin minä, ainakin ulkoisesti, ja silti se on kateellinen mulle ollut aina kun miehet kiinnostunu enemmän musta.
Ei todellakaan pidä paikkaansa toi mitä kirjoitit.
Kaiken lisäksi kaverilla on asiat aina ollu paremmin kuin mulla, sillä ei olisi mitään syytä olla kateellinen mulle. Ihan uskomatonta ja typerää.
jossakin vaiheessa. Viimeistään siinä, jos hän joskus sattuu löytämään jonkun miehen, joka sinut nähdessään jättää hänet heti ja innostuu sinusta. Ei kenenkään ystävyys kestä sitä, että yhtä vain huomioidaan ja muita ei. Voisit etsiä yhtä kauniita ystäviä ja hän samannäköisiä kavereita, niin ei tulisi tuollaista tilannetta. Miehet menee aina sen kauniimman perässä ja jos hän koskaan aikoo saada mitään aikaan, niin se ei onnistu ikinä sinun seurassa.
siiten kävin usein hyvän ystäväni kanssa baareissa. Ystäväni on hyvän näköinen ja muodokas, erittäin sosiaalinen ja iloinen. Hänellä oli todella usein seuraa kotimatkalla. Ei se kyllä minua haitannut yhtään!
Se hiukan kirvelsi välillä, että tämä ystäväni ei hyväksynyt sitä että minulle osoitettiin huomiota. Todella usein ystäväni tuli minun ja uuden tuttavuuteni väliin. Jos hän ei saanut miestä itse iskettyä, hän ajoi miehen pois ilkeämielisillä kommenteilla. Ja tämä toistui useasti.
Luulen että syy siihen, miksi en ollut kateellinen hänelle, taisi olla siinä, etten yksinkertaisesti olisi silloin niin huomiota kaivannutkaan. Olin enemmän sellainen kaikkien kaveri, en kaivannut suhteita. Tai sitten en vaan osaa olla tuollaisista asioista kateellinen.
Jos mulle harvinaisesti joku osoittaa huomiota, niin mun kaverit tekee kaikkensa, että se varmasti jotenkin kääntyy. Tunkee mukaan juttuihin, järjestää jonkun shown, miten törkeän hyvänsä. Tai ilkeilee salaa sillä tavalla, et saa mut hirveän huonoon ja inhottavaan valoon. Sit ne "pelastaa" sen miehen mun kynsistä, niinkuin mä olisin joku munahaukka tosiaan. Kiitos vaan kavereille, kyllä ne pitää huolen, et mulla ei miestä ole eikä tule. En ole kateellinen..
No ei nyt ihan noin. Tietysti olen raivoissani niille kotkille!!!
Ja hoh hoh hoijakkaa...Jo se, että tästä asiasta pitää haloo nostaa, kertoo jotain alkuperäisestä neidistä.
Ymmärrän kyllä, että kauniit ihmiset saa huomiota (tosin yleensä se vaatii myös jonkun näköistä sisäistä hehkua ja sosiaalisuutta), mutta sitten on nämä "miks kaikki miehet aina ihastuu muhun...voi eih ! " -tyypit. Jankutetaan ja jankutetaan, kun se ja sekin taas on niin mun perään. Luullaan oikeasti, että ollaan niin kertakaikkiaan ihania, että kukaan ei voi vastustaa. Ja juuri nämä samat neitokaiset eivät sitten kestä yhtikäs tippaa, kun kavereilla on vientiä esim. baarissa, vaan sitten liimaudutaan kylkeen naama myrtsinä ja ilme kertoo, että "häh, miks toi tota yrittää, eikä mua !?!?! "
Please, tulkaa alas korkeuksistanne miss Juupajoet !
No ei se ole kuule sattumaa, että joistakin ei kiinnostuta koskaan mitenkään ja jotkut toiset ei tarvi kuin ilmestyä paikalle, niin jopas heti kääntyy päät ja kohta siinä on lauma tyyppejä ihan innoissaan. Ei se ole mitään vouhotusta, että joistakin kiinnostutaan ja joistakin ei, olen nähnyt sen niin monta kertaa, että tietyt naiset saa sen köyden peräänsä, työstä, harrastuksista, kavereista, kaupan kassasta, rappukäytävästä, korjausmiehestä, siis melkein mistä vaan. Joku niissä naisissa on, että jos samasta naisesta kiinnostuu hirveän monet miehet, ja toisesta ei kiinnostu. Ja se joku on ulkonäkö.
Ei ne itse luule olevansa niin ihania, vaan miehet luulee niiden olevan niin ihania ja ne miehethän sitä ei voi vastustaa. Ja kyllä niitä perässäroikkujia toisilla on ihan haitaksi asti ihan oikeasti.
Osa kestää kaverin viennin ja osa ei. Mut mä en ole enää kateellinen kenellekkään vaikka mulla ei niitä ihailijoita olekkaan, mitäs se mihinkään auttais. Pitää vaan hyväksyä, että toisille annetaan kauhalla ja toisille ei anneta. Jos syntyy väärän näköiseksi väärään ympäristöön, niin ei se ainakaan oma vika ole.
Ei kukaan mitään tasa-arvoista elämää mulle ole luvannutkaan. Ja voihan sitä olla onnellinen toisten puolesta jos haluaa välttämättä onnelliseksi.
Se on sen oma ongelma jos ruikuttaa!! ei se oo sun syys jos se on sulle kateellinen!
Joskus yks omakin kaveri sano mulle tosi pahasti festareilla että nyt hän ei voi saad enää ketään ku mä tulin mukaan ..ku oon niin kaunis.. Tuli tosi tyhmä olo kun ottaa huomioon etten todellakaan ikinä oikeestaan yritä ketään ja oon aika hiljanenkin ja kaiken lisäks omasta mielestäni ihan taviksen näkönen. Ja sit se vaan murjotti mun seurassa.. Mut enää en jaksa sellasia miettiä tai murehtia. Sellasilla on aika paljon töitä ittensä kanssa jotta pääsee eroon noista kateuksista..
En jaksanut nyt edes kaikkia kommentteja lukea, joten en tiedä että tuliko jossain vaiheessa esille että minkä ikäisistä neidoista mahtaa olla kyse?
Joka tapauksessa, en kyllä ymmärrä, että miten sen ongelman voi saada kehitettyä aina ja kaikesta? Meillä ainakin synkkaa ystävien kanssa sillälailla hyvin, että kun ollaan viihteellä ja jos siihen tulee jotain miehiä, niin yleensä esitellään toinen toisemme miehille. Jos muutkin kuin yksi ihminen on kiinnostunut niistä miehistä, niin ei meillä ainakaan käy niin että yksi korjaisi koko sadon. Jos joku saisi meidän porukan suuttumaan, niin se varmaan sitten olisi itseään täynnä oleva ja huomionhakuinen, joka unohtaa kaverit heti siinä vaiheessa, kun miehiltä alkaa sataa huomiota. Mutta onneksi sellaisia ei meidän porukassa ole.
On minullakin ystäväpiirissä yksi naisihminen, joka menee aina tanssilattian keskelle ja hakemalla hakee huomiota vilkuillen koko ajan ympärilleen että näkeekö nyt kaikki :) mutta me muut yleensä vaan hymyilemme hyväntahtoisesti sitä meininkiä, koska tiedämme että hän on aina ollut samanlainen. Ja kun meistä kukaan muu ei ole mitenkään huomionhakuisia.
Myöskin oli aikoinaan yksi naispuoleinen tuttu, joka kerran sanoi, ettei ikinä lähde itseään kauniimpien kanssa viihteelle. Ei tainnut vissiin kukaan sen jälkeen pyytääkään, ja hän on jäänyt ajansaatossa pois kuvioistamme.
No, eiköhän se nyt puhumalla selviä se asia, jos olette pitkään hyviä ystäviä ollut. Jees, ainakin kannattaa yrittää sitä puhumista, se yleensä auttaa! Niin, ja sitten ystäväsi huomioonottamista, jos vielä lähdette johonkin yhdessä.
Niin onhan afrikassakin nälänhätä, mutta ei täällä. Ei kai koko ongelmaa silloin olekkaan kun sitä ei ymmärrä. Hyvä jos teillä ei ole tuollaista, veikkaan kyllä, että sitäkin on, olet vain sen verran naiivi tai et huomaa sitä. Tai sitten olette jollakin mittareilla aika paljon toistenne tasoisia ulkonäön puolesta.
Sitäpaitsi sinäkin kommentoisit tilannetta kuten ap, jos olisit samassa jamassa kumpi vain. Ei se ole iästäkään aina kiinni, ihan aikuiset naiset voi kuule kaivaa kuoppaa oikein urakalla toistensa alta. Sulla on ihmeellinen tuuri, jos et ole sitä koskaan nähnyt. Onni on, jos voi olla tasa-arvoinen muiden naisten kanssa. Yleensä nimittäin sen valinnan tekevät miehet näön perusteella kenestä kiinnostutaan ja kenestä ei. Ei siihen voi vaikuttaa ruma eikä kaunis. Rumalle se on huono, kauniille hyvä asia.
Minusta on hyvä, että nuori nainen ottaa tällaisen ongelman esiin. Kyse on vain siitä, etä hän on tietoinen tilanteesta 'hyvissä ajoin'. Ongelmia on tiedossa tulevaisuudessa, jos näitä asioita ei mieti ajoissa.
Jos jonkun seurassa on paha olla, niin miksi ihmeessä jatkaa sitten ystävyyttä? Jokainen valitsee seuransa itse. Aika usein myös metsä vastaa niin kuin sille huudetaan.
Ehkä en sitten näekään kaikkea pahaa ympärillä. Olen kasvanut viiden veljen keskellä ja ilmeisesti jäänyt jotkut kotkotukset oppimatta? Yleensä ne, jotka eniten ovat mustasukkaisia ja pelkäävät pettämistä, ovat itse epäluotettavia. Olisikohan tässäkin tapauksessa niin, että ne jotka asiasta eniten toitottavat, ovat itse eniten eripuraa lietsomassa.
No ihan sama. Tapelkaa pois minun puolestani. Hyvät viikonloput!
Mun ystävä on myös aivan helv*tin kade kun kerään miesten katseita. Varmaan on kyse huonosta itsetunnosta, siitä noi kaikki alemmuuskompleksit johtuu.
Harmi vaan ettet oikein voi tehdä mitään ystäväsi itsetunnon kohottamiseksi. Mäkin alan olla hiukan epätoivoinen miten menettelisin ystäväni kanssa. Tietty se aina välistä arvostelee mun "heikkoja kohtia" ja on kateellinen kun en anna niiden häiritä itseäni. Olisiko aika nostaa kädet ylös ja sanoa: "Kärsi epävarmuutesi kanssa, mutta älä pura sitä muihin".
vastauksista on muutkin huomanneet naisten järkyttävän kilpailun, toisen sorsimisen, kateuden, ilkeyden yms. keskenään. Sitä se naisen elämä pahimmillaan on =(
Itselläni on niin kauniimpia kuin ei-niin-kauniita ystäviä ja samoihin tilanteisiin törmännyt. Sitten on vielä tyypit joille baari-illan "hauskuus" mitataan miesten huomion määrällä.
Eipä tähän muuta neuvoa ole kuin sopeutua, ja yrittää vain löytää ystävästä ne muut hyvät puolet ja punnita mihin vaaka kallistuu.
Kokeilla voisi puhua ystävien kans hiertävistä asioista, ja miltä itse kustakin tuntuu. Harvoin kuitenkaan kummosia tuloksia tulee, kateus kun on aika syövyttyvä voima.
Itselläni on yksi erittäin kaunis, muodokas ja sosiaalinen kaveri, joka kans kerää aina miesten huomion. Ei pahemmin ole itseäni haitannut, koska harvoin olen kuitenkaan seinäruusuksi minäkään jäänyt.
Ärsyttävintä ystävässäni vain on mun puolesta puhuminen, itse kun olen enemmän sivusta seuraaja kuin huomion keskipisteenä olija, vaikken mikään ujokaan ole. Monesti en saa suunvuoroa kaveriltani vaikka itseltäni jotain kysyttäisi, vaan hän kertoo auliisti työni, mielipiteeni, harrastukseni yms. kysyjille. Olen kyllä ottanut asian esille hienovaraisesti, et osaan kyllä itseki puhua, ja hän on aika hyvin oppinut lopettamaan kesken lauseenkin huomatessaan puhuvan puolestani =)
eli joskus asian esille otto auttaa ja luulen ettei hän ollut edes huomannut sitä tekevänsä, loukkaavansa mua!!
sanotaan, ja välillä todella totta. Minulla samoja ongelmia. Siihen lisäksi vielä "arvostelut" siitä mikä ihme minussa on kun ne kaverit haluaa kaikki seurustellakin. Tulin siihen tulokseen, että se on itsetunto-ongelma/kateus. Tilanne kärjistyi juuri ennenkuin tapasin mieheni, ja sen jälkeen en oikestaan tätä "ystävää" enään noteerannut.
Vieläkin joku joskus osoittaa kateuden merkkejä, se on todella typerää. Jätä moinen omaan arvoonsa, sillä ihmisellä on todella paha olla, kun joutuu elämään tuollaisen piirteen kanssa.
Kun sinulla vientiä riittää niin luovutahan joku tanssikavereista ystävällesi. Kysy suoraan, kenestä hän on kiinnostunut ja jätä ko. tyyppi sivuun.
Jos kateus jatkuu edelleen niin sitten varmaan kannattaa lähteen toisen kaverin kanssa baariin.
Sinäpäs sen sanoit, siinä yksinkertainen ratkaisu ongelmaan. Älkää naiset aina tehkö kärpäsestä härkästä :-).
Siinä hän sitten saa "vapaasti" koittaa vokotella sitä kiinnostuksensa kohdetta, vaikkapa baarin tanssilattialle.
Ja jos tosiaankin sama meno jatkuu jutun alkajan kohdalla, niin hänen ystävänsä ei ole silloin se oikea. Uskon puutettako, saamaton vai odottaako et "hedelmä tippuu suoraan puusta käteen"? Siinäpä kysymyksiä.
No jos pahasti sanon, niin hakekoon sitten "tasoisensa" ystävättären jonka kanssa mennä baariin kilpailemaan miesten huomiosta.
kiitos ihan tosi paljon kaikille teille jotka olette kirjoittaneet. etenkin musta oli tosi kiva kuulla muiden naisten kommentteja, ja että muillekin on käynyt samalla tavalla. oli myös tosi kiva lukea itseäni vanhempien ihmisten samankaltaisista kokemuksista, ja siitä, että kyseessä on usein väliaikainen vaihe. olin aika surullinen aluksi mun ystävän käytöksestä, enkä käynyt lukemassa vastauksiakaan ennen kuin nyt, kun mun olo oli jo iloisempi.
luulen, että mun välit korjaantuu vielä mun ystävän kanssa. en ole nähnyt sitä, mutta me molemmat ollaan oltu aika kiireisiä, kun ollaan luettu kevään viimeisiin tentteihin. voihan myös olla että ystävälläni on stressiä tenteistä (sillä on joskus ennenkin ollut) ja se stressi vaan purkautui minuun.
olen myös ajatellut baarissa ym. paikoissa tarkkailla enemmän tilannetta, etten vahingossa ajautuisi keskustelemaan niiden poikien kanssa, kenestä mun ystävä tykkää. se ei haittaa minua, sillä olen nyt vielä selvemmin kuin ennen tajunnut, että ei minun kuulu löytyy itselleni miestä varmaankaan baarista, vaan jostain muualta ehkä, ja ehkä silloin kun en ole tän mun ystävän kanssa, koska silloin voin olla jotenkin rennompi.
kiitos näistä kommenteista ja myös kaikista kritiikeistä. ja kiitos myös että miehetkin vastasi. keskustelu jatkukoon täällä tai missä vaan:)