Olen ihan raivoissani miehelleni ja nyt onkin parempi olla täällä töissä, kun sen lähdellä. Yönkin vietin sohvalla ja lähdin töihin ennen kuin se heräsi.
Oltiin eilen kaveripariskunnan luona kylässä ja mentiin kahvipöytään. Oltiin jo aiemmin puhuttu laihduttamisesta ja kaverini onkin siinä onnistunut kivasti, painoa on lähtenyt 12 kiloa. Itse olen 167 senttinen ja painan 62 kiloa eli en mikään lihava ole. Kahvipöydässä oli sitten kaikenlaista syötävää ja olin ottamassa pullaviipaletta ja mieheni siihen tokaisi, että älä nyt enää mitään ota, söithän jo voileivän! Kavereitten kuullen! Sanoin mahdollisimman normaalisti, että syön enää vain tämän, kun jo ehdin ottamaankin. Ilta meni mun osalta siinä vaiheessa pilalle!
Ei se ole ennen mitään tuollaisia huomautellut eikä se sanonut sitä vitsinä. Ei ole koskaan valittanut kropastani, vaan pikemminkin nauttinut muodoistani. Meinaako se nyt sitten sitä, että olen hänen mielestään lihava? Itse olen vartalooni suht tyytyväinen eikä ole aikomuskaan aloittaa mitään dieettiä miehen mieliksi. Ennemmin vaihdan vaikka miestä!
Välillä ei voi kuin ihmetellä tuota miesten järjenjuoksua!!! Tänään tästä keskustellaan, tiedän sen ja olen valmis tekemään isojakin ratkaisuja, jos mies alkaa jotain vaatimuksia esittämään. Mua se ei enää nöyryytä, etsiköön sitten jonkun kukkakepin, jos kiinnostaa. Ääliö!
Oltiin eilen kaveripariskunnan luona kylässä ja mentiin kahvipöytään. Oltiin jo aiemmin puhuttu laihduttamisesta ja kaverini onkin siinä onnistunut kivasti, painoa on lähtenyt 12 kiloa. Itse olen 167 senttinen ja painan 62 kiloa eli en mikään lihava ole. Kahvipöydässä oli sitten kaikenlaista syötävää ja olin ottamassa pullaviipaletta ja mieheni siihen tokaisi, että älä nyt enää mitään ota, söithän jo voileivän! Kavereitten kuullen! Sanoin mahdollisimman normaalisti, että syön enää vain tämän, kun jo ehdin ottamaankin. Ilta meni mun osalta siinä vaiheessa pilalle!
Ei se ole ennen mitään tuollaisia huomautellut eikä se sanonut sitä vitsinä. Ei ole koskaan valittanut kropastani, vaan pikemminkin nauttinut muodoistani. Meinaako se nyt sitten sitä, että olen hänen mielestään lihava? Itse olen vartalooni suht tyytyväinen eikä ole aikomuskaan aloittaa mitään dieettiä miehen mieliksi. Ennemmin vaihdan vaikka miestä!
Välillä ei voi kuin ihmetellä tuota miesten järjenjuoksua!!! Tänään tästä keskustellaan, tiedän sen ja olen valmis tekemään isojakin ratkaisuja, jos mies alkaa jotain vaatimuksia esittämään. Mua se ei enää nöyryytä, etsiköön sitten jonkun kukkakepin, jos kiinnostaa. Ääliö!
Vastaukset 85
Vanhimmat
hihat palaa Sulla. Huumori on ihan hyvä, sillä pääsee pitkälle.
mun mielestä suuttui kyllä ihan syystä!!! Jos mies mua joskus nöyryyttäis kavereiden edessä niin siinä kyllä menis luotto siihen mieheen!!
Eiks sen kumppanin rooli oo enemminkin tukea ja kannustaa eikä nöyryyttää!??! Oma mies on ainakin sellanen, että mua on turha sen seurassa kenenkään nöyryyttää tai saa kuulla siltä kunniansa!! Jos sä itse tollasia letkauttelet niin kumppanis on varmaan aika onneton tai sit täys idiootti!!Jos siis sellasen oot edes onnistunu saamaan..
kippasi seurassa juomansa päälleni, kun en suostunut olemaan samaa mieltä hänen kanssaan. Ja naisten pitäisi olla hyviä kommunikoimaan.
Eipä teillä kovin vakaalla pohjalla suhde muutenkaan tunnu olevan, ihan hyvää voisi pieni breikki tehdä.
käytöstä, mutta hei - aika monilta miehiltä pääsee tuhkatiheään sammakoita suusta. Eihän tuo kivaa ole ja mieluummin ottais toisenlaisen miehen ittelleen (täydellisen), mutta jos miehesi on muuten pääpiirteittäin ok, niin älä nyt tollasesta välitä. Ei kaikkea kannata ottaa itseensä.
Sinulla on asenne ehdottomasti kohdallaan. Liian paljon on naisia jotka ovat täysin tossun alla ja jotka sietävät miehiltään todella alentavaa kohtelua! Olet oikeassa: sulla on oikeus olla sen näköinen ja painoinen kuin haluat olla. Ellet kelpaa miehellesi, niin se on miehesi ongelma.
Sano miehelles ihan suoraan että tuo homma saa loppua, että paino on ehkä sulle arka asia ja et halua tulla loukatuksi.
Olen itse ollut hetken dieetillä ja kerroin poikaystävälleni, että olen laihtunut 4kg. Tähän hän toteaa, että tosi hyvä juttu! Kysyin herjalla, että tarkoittaako että olen lihava. Mies vastasi, että ei toki, mutta kun kerran olen dieetillä niin eikö ole hyvä, että tuloksia tulee?
oli? Naisen logiikka on mysteeri - onko sitä vai ei.
tätä. Jotkut miehet vaan ei tajuu.... =)
En minäkään tajunnut miksi nainen suuttuu jos mies toteaa että on hyvä kun tavoite saavutetaan. Siinä ei ole logiikan hiventäkään.
En minä suuttunut, sitä yritin ajaa takaa. Miehet tahtovat kannustaa, joko kieltämällä pullan tai kehumalla saavutettuja tavoitteita. Olisi tullut paha mieli, jos mies olisi sanonut, että "mitä sitten?".
Pointti: ei kaikkea kannata ottaa vakavasti. Voi välillä vitsailla.
Ettei vaan olisi ollut joku väärinkäsitys tai jotain semmosta? No, puhumallahan ne asiat yleensä selkenee ja samaa mieltä olen kanssasi siitä, että et ole mikään lihava :)
Kannattaa ensin vähän rauhoittua, että keskustelu onnistuu, liian kiihdyksissä jos on, niin sitten se ei toimi! Kiihtyy vain lisää...
olet pikkusieluinen ja sinulla on huono itsetunto, koska suutuit noin helvetisti.
Olisit tuon jälkeen siinä kahvipöydässä tokaissut, että seisookohan miehellä tänäänkään, kun on ollut vähän ongelmia! Siihen loppuisi pään aukominen.
niin ne asiat hoidetaan.
Miesten suusta hyppii sammakoita silloin tällöin, erehtyminen on inhimillistä. Anna anteeksi ja sopikaa asia, kyllä se siitä lutviutuu.
"Miesten suusta hyppii sammakoita silloin tällöin,"
Voi pyhä luoja...
Tuolla logiikalla vissiin mies voi sanoa ihan mitä tahansa. Kyl mielestäni ihmisen pitäis hallita puheensa, et ei sano ihan mitä tahansa missä tahansa. Autistit asia erikseen.
Miehet saa sanoa mitä sylki suuhun tuo koska ovat luomakunnan kruunu. Johtopäätös: mies = autistinen?!
se vaan tuntuu olevan niinpäin, että naiset saavat sanoa mitä tahansa ja heille ei saa suuttua. Mies jos sanoo joskus jotain tyhmää vahingossa niin se on sitten maailmanloppu.
taas yleistettyä... sry... meitä on moneen...
saman ilmiön; nainen vetää pultit ja järkyttyy jos mies vastaa samalla mitalla. Naisen logiikkaa?!
Odotinkin jo, että milloin tämä kaikki onkin mun syytä, näinhän se yleensä aina kääntyy.
Mutta mä osaan pyytää anteeksi, jos huomaan tehneeni/sanoneeni jotain kummallista.
Ei tuossa muuten olisikaan ollut mitään, jos se ei olisi toisten kuullen tuota möläyttänyt tai jos olisi sanonut sen vitsinä tai jotain.
Niin niin, jospa se miehesi pelkää sua kun tietää että suutut vähemmästäkin ja taas lautaset lentää ja ovet soi? Naisen oikkuja ennustellessa karskimpikin mies haluaa välillä ottaa aikalisää. Kyllä se mies varmaan pyytää anteeksikin kunhan ensin selitit sille mistä suutuit. Se kato ei välttämättä ymmärrä mistä popo hiertää.
täydellinen mies, joka olisi yhtä huomioiva ja tunneälyinen kuin sinä naisena, niin huomaat ettei sellaista ole olemassakaan. Sori.
Mut tietenkään ei tule suostua jatkuvaan kritiikkiin ja nälvimiseen. Satunnaiset lipsahdukset (pienet sellaiset) on otettava huumorilla, ei elämästä miehen kanssa muuten tule yhtään mitään.
Voiko joku oikeesti suuttua noin helposti? Miksi te naiset olette niin herkkänahkaisia?
Itsellänikin oli tuossa taannoin vähän ylipainoa ja joskus siitä sain kuulla kuittia, en siitä kuitenkaan ottanut koskaan itseeni... Kai tässä on taas joku miehen ja naisen välinen ero kyseessä. eniveis...
Tuossa tekstissä mainitsit, että olitte puhuneet laihduttamisesta. Satuitko sanomaan, että itse laihdutat?
Tuli vain mieleeni, halusiko se miehesi kannustaa sinua valitsemallasi laihduttamisen tiellä?
Pisti vaan miettiimään tuo kun sanoit:
Ei ole koskaan valittanut kropastani, vaan pikemminkin nauttinut muodoistani.
Itse en ole laihiksella, mutta tuo kaverini on ollut. Kuten jo sanoin, en näe syytä laihduttaa, olen hyvässä kunnossa ja harrastan säännöllisesti liikuntaa.
Mieheni on usein kehunut vartaloani, mutta jos nyt olenkin hänen mielestään lihava, niin voi voi sitten. Ei hänkään täydellinen ole! Kukapa meistä olisi?
En vain pidä tuollaisesta julkisesta nöyryyttämisestä, se tuntui pahalta ja ajattelemattomalta. Ehkä mä sitten (ainkin miesten mielestä) liiottelen asiaa, mutta ei se oikeasti kuullostanut kivalta! Ei kai ole mun miehen tehtävä valvoa ja vahtia mun syömisiä?
se kyl mitenkään nätisti sanonu, siinmieles ihan oikeuteuttuakin vähän suutahtaa.
Laihtuuko sohvalla paremmin kuin omassa sängyssä?
Ei saa pöydässä kommentoida kenenkään syömistä, sillä sitä vartenhan pöydässä ollaan, että syödään.
Et ole tyytyväinen ulkonäköösi etkä ainakaan sinut itsesi kanssa jos yhdestä rakkaan ihmisen lauseesta menee kuppi noin totaalisesti nurin.
Kuulostaa olevan jotakin muutakin taustalla, tämä oli vaan se viimenen korsi joka katkas aasilta selän.
Hyvällä, terveellä itsetunnolla varustettu, tasapainoinen nainen olis reagoinut ihan toisin. Ei sen fiilis olis kaatunut yhteen ajattelemattomaan tokasuun.
Kyllä kysymys on nyt ihan muusta, paljosta muusta.
vain olisi PMS-oireita ? :)
vaikka nainen olenkin, mietin miehen logiikkaa.. tuliko sinulle mieleen että miehesi halusi kannustaa sitä kaverisi laihduttamista????
Mitä se mun kaverin laihduttamista tukisi? Mun kaveri laihduttaa ilman mun miehen apua! Onhan sillä oma mies...
Kuten jo alussa sanoinkin, olen itseeni tyytyväinen enkä näe syytä laihduttaa. Jos mies sitä haluaa, niin saa etsiä uuden vaimon! Mä en pompoteltavaksi suostu! Ehkä miehellä oli joku tarve esittää, että hän osaa naisensa pitää "kurissa", kun kaverinsa vaimo oli laihiksella.
tossa vielä mieleen... Ettei se yrittäny olla jotenkin vitsikäs liittyen tuohon aiheeseen josta puhuitte?
Tosin huonolla menestyksellä, mut kuitenkin.
Ei se tullut vitsinä. Olisipa pitänyt syödä enemmänkin! Mutta kun ei ollut nälkä...
ihan suoraan...katso peiliin, mutta vain sitä naamaas..oletkohan tehnyt *tikusta* riidan??
Hitto, kun kuulostaa draamaattiselta. Mies heittää yhden, tosin todella tökerön, kommentin ja sä olet polttamassa siltoja vähän suuntaan, jos toiseenkin.
Ei se vielä ole sua pompotellut eikä se vielä ole kytännyt jokaista suupalaasi, anna sille nyt mahdollisuus edes selvittää asiaa ja sano miltä susta tuntu. Jos meno jatkuu tollasena, niin eihän sitä voi sietää, mutta eikö tota nyt oikeesti vois edes yrittää selvittää sen miehen kanssa?
Tosin, jos tuo on syy erolle, niin eiköhän taustalla ole jotain muutakin. Yksittäisen mokan voi antaa anteeksi.
asiallisesti ja rauhallisesti siitä, että haluaako mies todellisuudessa sinun laihduttavan vai ei. Ehkä olet vetänyt väärät johtopäätökset miehesi typerästä tokaisusta.
Jos miehellä ei tuon enempää ole käytöstapoja eikä edes anteeksi tajua pyytää, niin potku perseelle vaan ja uusi mies elämään. Mies yrittää hallita sua, pienestä se alkaa ja äkkiä huomaat, kun se vahtii kaiken syömisesi! Kokemusta on. Eroon vaan tuollaisesta paskiaisesta, saat paremmankin!
näin. Kenkää vaan, ota kato parempi mies joka ei lauo typeriä komentteja.
Mun numero on ;)
Ihan tosi, et pienistä jutuista se alkaa. Anteeksipyyntö olis aika kiva juttu, jos sitä ei tipu niin huonosti on asiat.
Toinen laukoo mitä sylki suuhun tuo ja toinen on herkästi loukkaantuva = ei toimi.
Olen nainen, joten paha puhua miehen järjenjuoksusta :) mutta olisiko voinut sitten olla niin, että miehelläsi oli hieman huono omatunto "mässäämisestä", kun tuttavanne on itse laihdutuskuurilla? Jos hän vain halusi olla huomaavainen laihduttajaa kohtaan?
No joo, en minä tiedä...kunhan heitin.
En ymmärrä miksi loukkaannuit niin verisesti. Tuohan oli selvästi tarkoitettu pelkäksi harmittomaksi letkautukseksi. Joskus kun olen rakkaani kanssa jossain kutsuilla hän saattaa taputtaa mahaani ja sanoa "oletkos varmasti nyt syönyt tarpeeksi? Tuossa kohtaa vellikumpua näyttäisi vielä olevan pieni tyhjä kohta". En pidä sitä mitenkään loukkaavana, vaan pikemminkin hellyyttävänä.
Tuo koko riitanne oli tyyppiesimerkki siitä, miten naiset tekevät kärpäsestä härkäsen ja saavat riidan aikaiseksi vaikka kuinka pienestä asiasta. Huumorilla olisi tuostakin selvitty, mutta valitettavan useille naisille huumori tuntuu olevan täysin vieras käsite.
Ok, eli puolivuotta (surusteltu silloin kolme vuotta) sain kuunnella olevani läski ja omat mitat ovat 163cm/57kg. Käyn salilla monesti viikossa, joten lihasmassahan se painaa tuossa jonkin verran. Itse en halua missään nimessä olla kukkakeppi, ja sellaiseen en ryhdy toisen pakottamana.En en en... No tähän tietty liittyy muutakin, mutta jokatapuksessa tämä haukkuminen tapahtui seinien sisällä ei koskaan asuntomme ulkopuolella, esim. en saanut syödä puolenvuoden aikana koskaan klo 19sta jälkeen vaikka kuinka tekisi mieli syödä esim rankkojen treenien jälkeen .. Ok, eli mitta tuli täyteen ja tajusin olevani täysin idiootti ja vielä idiootin kanssa joten yks kaks ja naps jätin hänet. Kuukausi hiljaiseloa tämän jälkeen, itse täysin masentuneena/sairaslomalla kuukauden, tällöin poikaystäväni laittoi elämänsä ranttaliksi ja hankki itselleen sen kukkakepin (kuuluisa malli jne.) No tietty jossain vaiheessa hän sitten rupesi soittamaan ja halusi nähdä/puhua kanssani tästä tilanteesta. Suostuin, ja hän ihan pokkana sanoi, että valitettavasti tässä oli kyse harmittavasta kuudesta kilosta ja siitä, etten voinut laihduttaa hänen vuoksensa. Okei, heh heh olisn siinä kuuntelevana korvana.. Sitten hän rupesi kertomaan tästä nykyisestä panosta, minkälainen hän on ja tulee aina olemaan.. Keskustelu siis oli mitä hirvittävin, mutta pokka pysyi hyvin ja tämän jälkeen rupesin taas miettimään miten ihmeessä olen voinut olla hänen kanssaan ja mitä olen menettättänyt.Heti tämän keskustelun jälkeen kyseinen ihminen tajusi itsekin mitä on menettänyt, eli minut. Puolivuotta sain jokapäivä ruusuja, viikoittain sain anteeksi pyyntökirjeitä, surin ja sanoin monesti etten koskaan pysty antamaan anteeksi.. Kahdeksan kuukauden jälkeen erosta palasimme yhteen eli annoin anteeksi. >Että sellainen on meidän historia, saa nähdä kummitteleeko miten pitkään nämä asiat vielä mielessä.
Jotenka tee asialle jotain tee ratkaisu omaksi hyväksesi eli laita se mies miettimään mitä on saanut sinussa aikaan. Olet selvästi alentuvassa asemassa --->surullinen ja sitä parisuhde ei pitäisi olla vaan toisen tukemista ja kunnioittamista juuri sellaisena kuin olet. Joko hän tulee jossain vaiheessa tajuihinsa tai sitten ei tule, mutta jokatapauksessa se menettää et sinä!
Avioliitossa naisen kuuluu totella miestä ilman mitään vastaväitteitä. Niin on aina ollut ja niin tulee aina myös olemaan.
täysin. Veemäistä tuollainen on. Hyvä vaan ettet alistu ja niele kaikkea paskaa.
Mies laittoi äsken tekstarin "ootko vielä vihainen" ja soitin sille, että kyllä olen. Mies siis koko ajan tiesi sanoneensa pahasti. Kysyin syytä tuohon "letkautukseen" ja vastaus oli, ettei tiedä miksi sen sanoi. Anteeksi ei pyytänyt, vaikka olin aika vaitonainen ja annoin hänelle siihen mahdollisuuksia. Eli mies tietää mokanneensa, mutta ei suostu pyytämään anteeksi. On se niin vaikea asia näköjään.
Tämä taitaa olla kyllä maailman vakavin asia mitä koskaan on ihmiselle tapahtunut. Voi että maailma onkin paha paikka!
Minun mielestäni SINUN pitäisi pyytää mieheltäsi anteeksi kun rupesit sillä tavalla syyttä suotta äkäilemään ja paisuttelemaan pikkujuttua. Sano miehellesi vaikka että "anteeksi kulta kun hermostuin niin helposti, mutta minulla oli huono päivä ja siksi reagoin varmasti vitsiksi tarkoittamaasi kommenttiin niin voimakkaasti".
Sitten miehesi varmasti tulee sinua vastaan ja sanoo "anteeksi, jos loukkasin sinua rakas. En tarkoittanut sitä, mutta olen pahoillani aiheuttamastani mielipahasta".
Olen ihan satavarma, että miehesi ei edes tajua miten on mahdollista, että tuollainen pieni letkautus aiheutti sinussa niin voimakkaan reaktion ja luultavasti hän epäilee että taustalla on jotain muutakin paljon vakavampaa ja sinä vain käytit tätä välikohtausta tekosyynä murjottamiseen ja vetäytymiseen.
Tai ainakin minä ajattelisin että ehkä vaimolla on jopa joku toinen mies jonka syliin se haluaa juosta ja etsimällä etsii jonkun riidanaiheen, jota verukkeena käyttäen hän pääsee toteuttamaan aikeensa ("mun mies on tunteeton kusipää eikä ymmärrä minua. Lohduta minua rakas"). Tai ainakin ex-vaimoni toimi juuri tuolla tavalla.
Annoit oikein mahdollisuuksia pyytää anteeksi.
Yhdesä pullanpalasta olet eroa tekemässä, pidät mykkäkoulua. Ehkä se mies ajattelee hiukan tulevaisuutta; jaksaako se kestää milloin mistäkin pullanmurusta mykkäkoulu ja vihottelua.
Kasva kulta aikuiseksi.
Voi että sentäs.
Ei oikein näin miehen näkökulmasta herätä luottamusta jos vaimo vetää herneen nenään ja on suunnilleen eroamassa noin pienistä asioista. Mitäs sitten jos perheeseen tulee todellisia vaikeuksia; velkoja, työttömyyttä, sairauksia? Voiko mies luottaa että nainen joka musertuu henkisesti yhden pullanpalan takia kestää todellisia kriisejä? Minä miettisin kahdesti.
Entäs jos kyseessä olisi ollut naisen kommentti kollin kelleistä? Ehkä olisi osunut miestä arkaan paikkaan ja hän olisi loukkaantunut vastaavalla tavalla. Nythän mies tietää varmasti loukanneensa ja ei silti suostu pyytämään tyhmää kommenttia anteeksi eli loukkaa ihan tietoisesti. Mitä järkeä? Sitäpaitsi tyylikäs mies olisi heti pyytänyt suustaan päässyttä sammakkoa anteeksi.
Meillä on ollut ihan "oikeitakin" ongelmia. 3 keskenmenoa parin vuoden aikana, äitini kuoli viime vuonna, että ei tässä ihan keksitä vain jotain riitelyn aihetta.
En ymmärrä kuinka kellit tulisivat kahvipöytäkeskustelussa edes puheeksi.
Mutta vastaava esimerkki voisi olla tämä. Mies sopii vaimonsa kanssa treffit johonkin kahvilaan kello kuudelta. Mies on paikalla ajoissa ja odottaa. Kello tulee varttia yli kuusi, vaimoa ei kuulu eikä näy ja mies häipyy paikalta raivoissaan. Vaimo saapuu kahvilaan puoli seitsemältä -hänellä on mennyt kampaajalla odotettua pitempään- ja toteaa että miestä ei näy. Vaimo menee kotiin ja mies murjottaa siellä, pitää mykkäkoulua ja menee illalla sohvalle nukkumaan jupisten eroaikeistaan. Vaimo ei tajua mikä missä mennään.
Kumpi teki em. tilanteessa väärin? Mielestäni mies, koska hän ylireagoi naisen pieneen myöhästymiseen. Miehellä oli ehkä oikeus harmistua myöhästymisestä ja hän olisi voinut mainita asiasta vaimolleen, mutta tuollainen reagointi ei olisi missään suhteessa tapahtuneeseen. Kuten ap-kirjoittajankaan reaktio ei ollut missään suhteessa siihen miehen tökeröön letkautukseen. Tässä kuvailemassani esimerkissä olisi korrektia että mies huomaisi ylireagoineensa ja pyytäisi suhteetonta käytöstään anteeksi. Samoin ap-kirjoittaja voisi pyytää mieheltään anteeksi lapsellista käytöstään.
Ikävä kuulla että on sattunut noin paljon ikäviä asioita. Tuntuu siltä, että miehellä on vielä aikuiseksi kasvamista. Tuolla jossain kirjoitit että mies on lähtemässä kavereiden kanssa ulos. Onkos se nyt sitten kypsä tapa ratkaista asioita. Ehkä se kuvaa miehen suhtautumista asioiden selvittämiseen ja elämiseen parisuhteessa, sehän näkyy ihan pienissäkin asioissa. Olen ollut suhteessa miehen kanssa, jonka oli vaikea pyytää anteeksi. Siitä huolimatta että hän näki miten paha olla minulla oli. Yritti vaan selvitä asiasta niin että juttu unohtuisi.
Toki miehen reaktio vaikuttaa kohtuuttomalta, varsinkaan kun vaimo ei nähtävästi älynnyt soittaa ja ilmoittaa myöhästyvänsä. Ehkä vaimolla on tapana myöhästyä ja tämä kerta oli yksi lisää. Pointti oli se, että toinen ei voi tajuta miten paljon joku asia voi loukata. Varsinkin jos asia on itselle merkityksetön. Tunteet ja niiden voimakkuus koetaan henkilökohtaisesti. Tässä esimerkissä kenties miehelle on käynyt aikaisemminkin niin, että on turhaan odottanut ja reaktio voimistui huonoista kokemuksista.
Tässä näyttää ap loukkaantuneen todella pahasti. Miksi sitä ei voisi pyytää anteeksi, etenkin kun tietää loukanneensa. Minusta on todella loukkaavaa se, että toinen osapuoli tietää loukanneensa, mutta ei halua pyytää anteeksi. Suorastaan pahempaa kuin alkuperäinen loukkaaminen.
:yhtyy kolliin:
Oho, kattokaa siis toiseen suuntaan ;)
Tohon velkaan vois lisätä vaikka lapset. Kuinka kauan rouva Pullanmuru jaksaa kestää lasten kanssa sairastelut, yöheräämiset, tarhaan viemiset, pyykinpesun .... etc. Mieshän on mukana kaikessa mutta jos pikkiriikkisistä asioista tulee mahdoton hulabaloo niin kyllä kannattaa miettiä kerran jos toisenkin.
Jospa ap-kirjoittaja onkin sellainen nainen, joka aina hermostuu suhteettomasti pikkuasioista? Jos uhmaikäinen lapsi raivostuu kaupassa kun äiti ei osta jäätelöä, pitäsikö äidin alkaa pyydellä kullannupultaan anteeksi kun oli pahoittanut tämän mieltä? Ei pidä, vaan aikuisen tehtävänä on osoittaa lapselle rajat. Aivan samalla tavalla parisuhteessa sen vahvemman ja tasapainoisemman osapuolen on osoitettava rajat millainen kiukuttelu on oikeutettua ja millainen täysin kohtuutonta.
Tällainen nykyisen kaltainen "curling-myötäileminen" parisuhteissa on johtanut siihen, että Suomi on täynnä pikkumaisia ja lapsellisesti kiukuttelevia naisia, heidän kanssaan keinottomia miehiä ja tämän epäkohdan seurauksena valtava määrä täysin mitättömistä syistä johtuvia avioeroja.
osaa.
Toivottavasti asiat lähtevät vieläparempaan suuntaan.
Itselläni on kuollut tässä parin vuoden sisään viisi kaveria ja kaikkea muutakin pskaa on sattunut. Kaikesta huolimatta aurinko paistaa ja elämä hymyilee jälleen :)
että näyttää ap loukkaantuneen todella pahasti.
Mistä siis, mulla ei mene ymmärrykseen ? Ja miten mies voisi tietää että loukkaus oli NIIN hirveä ? Onko ap puhunut miehelleen tunteistaan ?
Eikö ap:n kannattaisi opetella kertomaan kiihtymättä miltä hänestä tuntuu ?
Todella loukkaavaa tässä ettei mies pyydä anteeksi vaikka hänelle annettiin mahdollisuus; voi pyhätpyssyt, tämähän on oikeesti kuin jostain nuorten naisten romantiikka-lehdestä.
"Suorastaan pahempaa kuin alkuperäinen loukkaaminen." No huhhuh, tehän teette elämästä ihan kameen vaikeen.
Parisuhteessa on kaksi ihmistä ja he yhdessä asettavat rajat. Jos vain toinen osapuoli asettaa rajat, niin suhde ei ole terve. Jos rajoja ei voida yhdessä asettää, kannattaa miettiä onko järkeä olla yhdessä, jos asioista ei voida sopia.
En ala tässä arvailemaan ap:n käyttäytymistä, ainakin hänelle on tapahtunut kaikkea ikävää. Itsekin mykkäkoulua harrastaneena voin sanoa että se ei ole oikea tapa, mutta joskus toisen sanat loukkaavat niin paljon, että sitä suorastaan jää sanattomaksi ja luukku auki. Ehkä ap:n olisi itse tilanteessa pitänyt sanoa, että hei tuo kommentti loukkasi minua todella pahasti.
Eikä vain naiset ole kiukuttelijoita, miehistä löytyy myös, yhden kanssa olin kimpassa monta vuotta.
Mitä siinä anteeksipyytämisessä voi olla niin vaikeeta? Erityisesti itselle läheiseltä ihmiseltä? Anteeksi pyytäminen ja sen merkitys opitaan yleensä jo lapsuudessa, mutta toiset eivät näytä ymmärtävän sitä aikuisinakaan...
pyytäminen on helppoa: olen sen opettanut omille lapsilleni.
Se miten tässä anteeksipyyntöä haetaan ei ole oikea tapa. Puhukaa hyvät ihmiset tunteistanne. Hyvä tapa on aloittaa purkamaan mieltä esimerkiksi "Kun sanoit XXXXXX niin minusta tuntuu XXXXX...." ei siis mykkäkoulua ja jättää arvaamisen varaan mitä oikeasti on tapahtunut.
Toinen tapa joka on kamala on: "Kun Sinä AINA xxx" tai lisätä Sinä AINA / ET KOSKAAN / JOKA KERTA ...."
Niin, tässä kyseisessä tapauksessa mies olisi voinut hölmöä kommenttiaan heti pyytää anteeksi, niin tälläistä episodia ei olisi syntynytkään. Tai ap olisi itse voinut todeta, että kommentti loukkasi häntä. Ehkä ei halunnut nolata miestä lisää. Tuskin kukaan kahvipöydässä ajatteli, että olipas asiallinen kommentti mieheltä.
jotenkin tuli mieleen että "pullaankin voi tukehtua".
survassu sen pullapalan ukon suuhun tai kahvikuppiin ja sanonu että *** syö sinä kun sinussa se näkyykin!***
Mies nyt sitten menee kavereitten kanssa kaljoille töitten jälkeen, vaikka piti töitten jälkeen jutella tästä ja selvitellä asia. Eli asia vaan siirtyy. Eikä kyse ole siitä pullaviipaleesta, vaan lähinnä siitä kuinka mies mua kohtelee ja hoitaa näitä asioita. Mun mielestä olisi ollut hyvä, että oltaisiin keskustelu ja saatu asia päätökseen. Nyt tuntuu siltä, ettei mies pysty selvinpäin juttelemaan ja/tai anteeksipyytämään. Tätä on kyllä ollut ennenkin.
Mutta en mä ala mieheltäni anteeksi pyytelemään, mies on mua loukannut ja tietää sen ja nyt vaan lähtee ryyppäämään!
Sinähän se et suostunut keskustelemaan asiallisesti vaan pidit mykkäkoulua ja menit vielä mielenosoituksellisesti sohvalle nukkumaan. Tuollainen läheisyyden riisto on muuten henkistä väkivaltaa ja sattuu vähintään yhtä paljon kuin lyöminen. Miehesi on syystäkin vittuuntunut ja itse toimisin vastaavassa tilanteessa ihan samalla tavalla kuin hän. Miehesi ei lähde ryyppäämään koska asia ei liikuttaisi häntä, vaan päinvastoin koska hän on todella loukkaantunut ylimielisestä ja suhteettomasta käytöksestäsi ja haluaa saada nollattua mustanpuhuvat tunteensa. Jos et nyt suostu nöyrtymään ja pyytämään anteeksi ylireagointiasi, tämä asia voi paisua ties kuinka pahaksi kriisiksi.
En kyllä toisaalta usko, että tuo riitanne voi olla seurausta vaan siitä pullaepisodista, vaan taustalla on paljon muitakin kommunikointivaikeuksia ja tulehtuneita käsittelemättömiä asioita. Mutta jossain vaiheessa teidän on molempien nöyrryttävä ja alettava keskustelemaan, tai ero on edessä. Tiedän kokemuksesta.
Tämä vaimokehan sanoi, että kun tuli illalla kotiin mies oli jo "nukkumassa" eli mieshän tässä vetäytyy tilanteesta, jonka itse on aiheuttanut.
Tuollaisen "miehen" voi hyvin jättää omaan arvoonsa, ryypätköön niin paljon kuin sielu sietää, itse en tuollaista katsoisi enää sekuntiakaan.
Mies oli nukkumassa koska meni aamulla töihin ja oli aikainen herätys, ilmeisesti. Olisiko pitänyt riidellä vihaisen naisen kanssa keskellä yötä?
Tuolla parilla on alla muutakin kaunaa kuin pullasiivu ja helvetisti puhumattomuutta.
eli se pullanpala ei ollut pointti tässä. Surun lisäksi teillä on ongelmia.
Miten mies kohtelee SInua ja hoitaa asioita.
Se mies on nyt uupunut tilanteeseen ja haluu relata työviikon päätteeksi. Soita sille ja sano että jätätte heivaattehuolet hiiteen, tänään, ja lähde mukaan istumaan iltaa :)
Lähde Sinä omien kavereitten kanssa istumaan iltaa. Ulkona on ihana ilma ja rentoutuisit hetken. Antaisit ajatusten tuulettuu ja puhuisitte huomenna. Et jäis ainakaan kotiin istumaan ja kiukustumaan aina enemmän.
Huono homma jos oottelet kotona ja mies tulee juubassa kotiin: 100-varmana riitelette kunnolla...
Laita miehelle viesti että meet ja lähde kanssa :)
Nythän on niin, että se, kuinka pahalta kaikenlainen kommentointi kahvipöydässä ja muualla tuntuu, riippuu tietysti täysin siitä, mikä on parin ja ihmisten historia muuten.
Itselläni esim. historiassa paino-ongelmia sekä syömishäiriötä sun muuta. Tämän myös mieheni tietää varsin hyvin. Kun hän sitten toissaviikolla jonkun muun asian yhteydessä telkkaria katsoessaan tokaisi, että "itse en koskaan voisi seurustella ylipainoisen naisen kanssa", otin tämän itseeni. Sillä itsellänikin aikaisemmin tuota ylipaino on ollut. Tähän latasin, että "hyvä tietää, sillä jos joskus tulen raskaaksi, tulen varmasti lihomaan jonkun verran ja sinä et siis sitä katsoisi". Saimme tästä yhdessä lausahduksesta siis kunnon tilanteen aikaiseksi, vaikkei nyt sentään megariitaa.
Näin se vain on. Jokainen reagoi tavallaan. Siihen ei äijien ihmettelyt auta. Kannattaa pitää siis mölyt mahassa.
Tuolla asenteella sinua ei katsele kuin joku pojan hiirulainen. Olet varmaan pikkusen kireä tapaus.
Olisko se mies vaan ajatellut sen laihduttavan naisen parasta. Toisilla kun on sellainen jännä tapa ajatella että jos toinen laihduttaa, niin on jotenkin epäkohteliasta syödä siinä vieressä. Vähän sama kuin jos toinen lopettaa tupakanpolton. Siinäkin yrittää vältellä polttamasta kyseisen henkilön seurassa.
Tökerösti sanottu silti, mutta ehkä se vaan lipsahti. En kyllä usko että sinun linjojasi tuolla kommentilla arvosteli millään tavalla.
Eihän tuolla tokaisulla ole välttämättä mitään tekemistä painon kanssa. Jos se vaan oli huolissaan siitä, että muillekin jää ruokaa tai syöt muita enemmän.
ei tuommosta sammakkoa voi mitenkään puolustella.
tuommosesta saa vähän suuttuakin, varsinkin jos ei älyä edes pyytää anteeksi. vaikkei se anteeksipyyntökään enää mitään tekemättömäksi tekisikään. se olis kuitenkin osoitus siitä, että päässä edes jotain liikkuu.
Heitin ilmaan vaan ajatuksen, joka tuli mieleen aloituskirjoituksesta.
vähän hölmö voi olla, muttei puusilmä kuitnkaan.
ap:n kertoma pöljäily on melkein omaa luokkaansa. eihän tuommoista heitä ees kundit keskenään ilman, että alkaa läski tummenemaan. leikki leikkinä ja vittuilu vittuiluna, siitä lähdetään.
ja naisia kohdellaan kuten naisia kuuluu kohdella.
kohtaan paljon joviaalimpia kuin naistaan kohtaan. Mies tuntee lukkarinrakkautta muita miehiä kohtaan. Naistahan voi kohdella miten vaan...? Eli sovinismistahan tässäkin on kyse. :)
"Älä nyt enää mitään ota, söithän jo voileivän!" - Letkautuksesta, normaalin painoindeksin omaavat kundit alkavat vetämään lättyyn toisiaan.
sellaista letkautusta ajattelin, joka toisessa kundissa vois saada aikaan samanlaisen reaktion kuin tuo heitto naishenkilölle.
ketään tarvitse alkaa paapomaan tai vaikka alkaa neuvomaan mitä syö mitä ei.
enpä jaksa selittää enempää. jos ei näe, niin ei näe.
Kerrohan sitten meille miten ratkasitte asian! Luin koko himputin pitkän ketjun läpi ja asia vielä ilmeisesti keskeneräinen.
mulle mieheni on sanonut pahempiakin asioita, ei tosin kavereiden kuullen, mutta mun luonnetta ja käyttäytymistä koskevia, jotka satutti kyl enemmän, kuin jos olis vaan kommentoinut mun painoa, sillä olen ihan tyytyväinen siihen, vaikka alipainoinen olenkin.. Olisit vaan vastannut törkeästi takaisin, niin olisi tajunnut ettei tommosta puhuta toiselle kavereiden kuullen. Halusi varmaan pönkittää omaa itsetuntoa na näyttää kavereille että on "mies".
että sait aika monta johtopäätöstä vedettyä yhdestä ajattelemattomasta lauseesta. Vaikka niinhän siinä helposti käy, kun keskellä yötä vatvoo asiaa yksinään sohvalla.
Helpommalla olisitte päässeet kumpikin, jos olisit vaikka kotimatkalla (tai lenkiltä palattuasi) sanonut, että kuule, sanoit äsken pahasti ja pahoitin mieleni. Siinä miehellä olisi ollut oikeasti tilaisuus pyytää anteeksi. Vuorokauden mittaisella mykkäkoululla ja uhmailulla olet jo osoittanut, ettei sinulla ole pienintäkään aikomusta tulla edes puolitiehen vastaan sovinnonteossa. Kannattaako silloin anteeksi pyytääkään?