Täällä on joissakin ketjuissa keskusteltu siitä, miten tärkeä mummo on lapsenlapsilleen.
Mitenkä sitten käytännössä, kun lapset saavat olla ja tulla mummolaansa? Mikä on mummon ja vaarin työnjako?
Meillä anoppilassa mummo vastaa lähinnä ruuan laittamisesta. Vaari oli se, joka leikki lasten kanssa, luki satuja, istui hiekkalaatikolla, teki retkiä, jutteli asioista, kuskasi lapsenlapsiaan harrastuksiin, tuli sairaalaan istumaan sairaan lapsen sängyn reunalle, otti mukaansa kalaretkille, vahti ja vartioi pienimpiä jne.
Kun vaari kuoli, mummonkin mielenkiinto lopahti. Mummo kyllä lupaa ottaa lapsenlapset luokseen, mutta yhä harvemmin. Mummo on myös peruuttanut sovittuja tapaamisia, mitä ei vaarin aikana tapahtunut koskaan.
Lapset eivät enää viihdy kovin hyvin mummolassa, koska siellä ei ole enää tekemistä. Mummo ei lähde mihinkään eikä suostu tekemään lasten kanssa mitään. Vasta nyt olemme huomanneet, että näinhän se on ollut aina.
Miten teillä muilla? Kumpi on se, joka todellisuudessa välittää lapsista ja viettää aikaa lasten kanssa, mummo vai vaari?
Mitenkä sitten käytännössä, kun lapset saavat olla ja tulla mummolaansa? Mikä on mummon ja vaarin työnjako?
Meillä anoppilassa mummo vastaa lähinnä ruuan laittamisesta. Vaari oli se, joka leikki lasten kanssa, luki satuja, istui hiekkalaatikolla, teki retkiä, jutteli asioista, kuskasi lapsenlapsiaan harrastuksiin, tuli sairaalaan istumaan sairaan lapsen sängyn reunalle, otti mukaansa kalaretkille, vahti ja vartioi pienimpiä jne.
Kun vaari kuoli, mummonkin mielenkiinto lopahti. Mummo kyllä lupaa ottaa lapsenlapset luokseen, mutta yhä harvemmin. Mummo on myös peruuttanut sovittuja tapaamisia, mitä ei vaarin aikana tapahtunut koskaan.
Lapset eivät enää viihdy kovin hyvin mummolassa, koska siellä ei ole enää tekemistä. Mummo ei lähde mihinkään eikä suostu tekemään lasten kanssa mitään. Vasta nyt olemme huomanneet, että näinhän se on ollut aina.
Miten teillä muilla? Kumpi on se, joka todellisuudessa välittää lapsista ja viettää aikaa lasten kanssa, mummo vai vaari?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Molemmat ovat ihan perseestä, mummo ja vaari. Kun kyläilemme mummolassa, lapset kelpaavat anoppilaan pyhävaatteissa ja max 2-3 tuntia kerrallaan. Siis jos osaavat käyttäytyä fiksusti.....
Jos lapset uskaltavat ottaa juoksuaskeleita mummolan olohuoneessa, vaarin hermot menevät (on äkkipikainen luonne). Vaari komentaa lapsia ihan mitättömistä syistä ja koko ajan.
Mummo katsoo TV:tä ja syöttää lapsenlapsille eineksiä. Hän kun on liian laiska laittamaan kotiruokaa.
Pakollisten mummolavierailujen (saavat kehuskella suvulle, kuinka lapsenlapset kävivät TAAS mummolassa!) lisäksi lapset kelpaavat esiteltäviksi perhe- ja sukujuhliin. Siellä isovanhemmilla onkin mitä mainioin tilaisus pönkittää omaa egoaaan ja kehuskella saavutuksistaan (!) isovanhempina sukujen silmissä.
Totuus on se, että he eivät osallistu arkeemme mitenkään. Eipä tarvitse laittaa tikkuakaan ristiin perheemme hyväksi. Lapset hoidamme itse ja kaikki kotityöt myös. Laiskat isovanhemmat haluavat vain kuoria kermat päältä lapsistamme.
"Totuus on se, että he eivät osallistu arkeemme mitenkään. Eipä tarvitse laittaa tikkuakaan ristiin perheemme hyväksi. Lapset hoidamme itse ja kaikki kotityöt myös. Laiskat isovanhemmat haluavat vain kuoria kermat päältä lapsistamme."
Osuu lähes kaikkiin isovanhempiin. Olisipa outo koti nykymaailmassa, jossa isovanhemmat hoitasivat lapset ja kotityöt.
Miten isovanhemmat voisivatkaan osallistua lastensa perheen arkeen? Heillä on omakin arki.
Millä tavalla te itse osallistutte isovanhempien arkeen? Te olette nuoria ja ripeitä. Luulisi että teillä olisi enemmän voimia hoitaa isovanhempien kotityöt.
Tuntuisiko asialliselta, jos isovanhemmat perhe- ja sukujuhlissa eivät noteeraisi ollenkaan lapsenlapsiaan, koska eivät ole osallistuneet heidän hoitamiseensa ja teidän kotitöihinne?
Miltä kuulostaisi, jos he selittäisivät, että te pidätte heitä epäkelpoina ja laiskoina, koska te itse joudutte hoitamaan kotinne ja lapsenne. Ja siitä johtuen he, isovanhemmat, eivät nyt voi huomioida lapsenlapsia mitenkään.
Minkälaisia lapsien saavutuksia yksikään isovanhempi voi omanaan esittää? Lapset ovat saavuttaneet itse sen minkä sitten ovatkin saavuttaneet. Kukaan ei "saavuta" toisen puolesta.
Sinussa meillä taitaa olla tuleva anoppi, jonka poikakulta ei kotoa lähdettyään tule koskaan enää saamaan sitä hoivaa ja huolenpitoa, mikä hänelle kuuluu, kun hän valitsee äitinsä tilalle jonkun tytönheilakan. Heilakka kuittaa eineksillä ateriat ja tykkää makeisista.
Niitä on paljon nykyjään irrallaan. Heilakoita, meinaan.
Meillä sitten vissiin on outo koti, kun isovanhemmat mielellään osallistuvat arkeen. Tulevat auttamaan, jos pyydetään milloin missäkin. Siivousta, remonttia tai ihan vaan muuten vaan. Samoin ottavat tytön hoitoon jos vanhemmat haluavat aikaa kaksin.
Luepa edellisen viestin alku uudestaan. Ei kuulosta normaalilta jos eivät lapset saa juosta olohuoneessa tai jos vain pari tuntia kerrallaan kestää vieraskoreasti käydä.
Meillä sukuapu toimii myös toiseen suuntaan. Jos vanhempi polvi tarvitsee jotain, niin nuoremmat auttavat mikäli pystyvät. Nostot ja raskaat työt, autokyydit, tietokoneen virittämiset jne.
enää muuta, kun kuoria kermat päältä..näin se menee...
En ole äiti, mutta kai saan kommentoida nimim. muuan anopin närkästystä erään äidin viestistä. Tämän äidin mielestä hänen lapsistaan ei mummolassa oikeasti välitetä, sukujuhlissa kyllä brassaillaan. Muuan anoppi närkästyy ja asettuu mummolan asukkien puolelle, koska on itsekin oletettavasti mummo, ja suvussa on lapsenlapsia. Kumma, että muuan anoppi ja muut anopit tällä palstalla närkästyvät kirjoituksista, joissa kommentoidaan kokonaan aivan muiden anoppien ja mummien käyttäytymistä. Miksi asetutte heti puolustuskannalle, ettekä edes yritä ymmärtää? Minäkin toki puolustan tässä äitiä, vaikka en itse sellainen olekaan.
Kummilapseni isovanhemmat pitävät huvilansa tiptop kunnossa, ja sinne on oikeastaan tervetullut vain se kiltimpi, ja rauhallisempi lapsonen, ei se tinttapulla, joka hyppii ja riemuitsee ja ilakoi. Arvatkaa kumman synttäreitä heillä välillä vietetään, ja kumman synttärit jäävät heillä aina huomioimatta? He kutsuvat vieraat kyllä kummityttöni synttäreille, mutta jättävät tämän pikkusiskon synttärit pitämättä. Ja ei, ei mummon ja papan tarvitse tehdä tarjottavia synttäreille, vaan äiti hoitaa tämän puolen. Jouluna järjestetään koko perheen kesken nyyttikestit, eli vieraat tuovat omat spesiaalinsa. Mummon ja papan kontolle koituu vain juhlatilan järjestäminen. Vaikka anoppini ei olekaan täydellinen, ja minäkään en ole, niin ei anoppini sentään oleta, että kun kerran kutsuu kylään, niin vieraat saavatluvan tuoda kaiken. Johan siitä puhuisi koko kylä.
En ymmärrä muuan anopin mielipidettä siitä, että mummojen ja pappojen ei kuuluisi vahtia lapsenlapsiaan. Heidän tehtäviinsä nyt vaan sattuu kuulumaan jälkikasvusta huolehtiminen, kun he oleilevat samassa tilassa näiden ja heidän vanhempiensa kanssa. Olettaen, että mummo ja pappa ovat siinä kunnossa, että voivat pitää heistä huolta. Aivan samalla tavoin, minä pidän huolta, ettei se lettipää nyt vain taas lipsu laiturilta, ja ettei pikkusisko vedä koiraa kraivelista.
Muuan anopin on aivan turha närkästyä äidin kirjoituksesta, sillä suvun ja perheen nyt vaan kuuluu vahtia pienempien perään, tämä on mielestäni aivan selvä juttu. Jopa tehdä ruokaa jälkikasvulleen, jos niin haluavat. Lasten hoitoon ei vaadita mitään insinöörin tutkintoa, aika simppeliä hommaa. Vain pientä hoivaviettiä ja terveen järjen käyttöä. Onko muuan anopin mielestä vaadittua liikaa, että mummo ja pappa edes välillä katsovat lastenlapsiensa perään?
Ja jos mummot ja papat eivät pahemmin välitä lapsenlapsistaan, niin on turha paapoa niitä julkisestikaan.
Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia, nuoria eläkeläisiä. Aika riittää matkusteluun, ristikoiden täyttämiseen, kaupoissa kiertelyyn ja television katseluun. Meitä eivät ole ikinä auttaneet mitenkään. Kas kummaa, kieli muuttuu kummasti kellossa perhejuhlissa. Laiskasta mummosta kuoriutuu lapsenlapsiaan hoitava isoäiti ja känttyinen vaari esittää leppoisaa isoisää. Suvulle esitetään "arkeen osallistuvia isovanhempia".....On siinä naurussa pitelemistä! Arjen apua on turha odottaa, kermat kelpaavat lapsenlapsista kyllä.
Isovanhempien kodissa olemme osallistuneet erilaisiin ulko- ja sisätöihin. Me teemme mummolassa erilaisia rästitöitä, lähes joka kerta heillä kyläillessämme.
Ainakin omalta asuinalueeltamme löytyy isovanhempia, jotka auttavat aikuisten lastensa perheitä tarvittaessa, vastavuoroista apua vastaan. Onpa täällä lapsenlapsiaan perhepäivähoitajana hoitava mummokin. Hänelläkin taitaa olla oma arki pyöritettävänään......
On turha esittää aktiivista isovanhempaa, jos ei ymmärrä lapsiperheen arjesta yhtään mitään. Lapsiperheen äidin ja isän rooli ei ole helpointa työtä nykyään. Emme elä enää lintukodossa. Isovanhemmilta odottaisi edes lapsiperheiden puolustamista ja vanhempien kannustamista arjen kasvatustyössä.
No ei keskustelua saada aikaan, jos kaikki sanovat juu ja aamen esitettyihiin väitteisiin.
Minulla muuten on se mielikuva, että ko. kirjoittaja on valittanut aikaisemmin anoppiperheen alkoholismista ja laiskuudesta. Olen ihmetellyt, miksi lapset sinne on väen vängällä työnnettävä!
On tarkemmin selitettävä, mitä tarkoitetaan arjessa olemisella.
Olisi mielestäni vähintäänkin outoa, jos seitsenkymppiset isovanhemmat olisivat lapsen kotona huushollaamassa ja arkeen osallistumassa. Kun väki tulisi kotiin koulusta ja ansiostaan, olisi siellä mummu vastassa pölyrätti kädessä, makaroonilaatikko tuoksuisi uunissa, vaari olisi luonut lumet tai haravoinut roskat, niinkö?
Sitäkö olisi arkeen osallistuminen? Vai ikkunanpesutalkoot?
Talkoot ja tilapäisiin projekteihin kuten remonttiin osallistuminen ei ole "arjessa elämistä". Se on kertaluontoinen tapahtuma.
Kun lapsi tulee hoitoon isovanhemmille, ei sekään luultavasti ole jokapäiväistä. Ei ainakaan saisi olla, sillä lasten hoito jo lasten itsensä vuoksi kuuluu nuoremmille. Lapsella on oikeus olla vetreitten ja lapsen ikää lähempänä olevien kanssa. Jos ikäeroa on 60 v. on ristiriidat nopeammin vallalla, kuten jo on väitetty, eli lapsi ei saa juoksuaskeltakaan ottaa olohuoneessa.
Olisi mielenkiinnon lisäämiseksi vähän tarkemmin selostettava meille isovanhemmille, mitä meiltä odotetaan, kun kuitenkin katsotaan, että loukkaannumme arvostelusta.
Asenteesi osoittaa, että moitteet saa esittää, mutta isovanhempien on vain oltava kiitollisia ja nöyriä ja ottaa opikseen.
Heidän pitää tunnustaa oikeiksi kaikki ne syytökset, joita lastenlasten vanhemmat, usein äidit, esittävät.
Muistuttaa näytösoikeudenkäyntiä.
Kuulostaa tutulle. Muistan kuinka vastenmielistä oli olla mummolassa esim. hiihtolomalla, koska siellä ei saanut tehdä mitään vähänkään riehakkaampaa, ei hiihtää isolla pihalla tai leikkiä piilosta sisällä. Kesäisin sama juttu. Virkata toki olisi saanut mutta ei sekään jaksanut lapsena kiinnostaa muutamaa tuntia pitempään. Pitemmät vierailut loma-aikoina loppuivatkin hyvin pian juuri sen takia, että mummolassa oli äärettömän tylsää.
ehkä mummo saattaa olla masentunut miehensä kuoleman vuoksi, eikä siksi jaksa eikä viitsi viihdyttää lapsiasi? Voihan olla, että tilanne muuttuu jossain vaiheessa tai sitten ei, turha siitä on mummoa syytellä, ei kai hän ole mikään kakaroittesi viihdyttäjä.
enemmän asiaa, etkä heti tuomitsis mummoa, jos vaikka työnjako oli vaarin aikana tehty niin, kun mummo ei enää lasten kanssa jaksanut touhuta ja nyt kun vaari on pois, niin se tulee konkreettisesti esiin..
ap:n mukaan mummo peruu sovittuja tapaamisia. Miksi sitten sopii jos ei kerran jaksa??
Saako mummot pettää lupauksensa lapsille ja unohtaa sitten oikeutensa kun ei ittee enää huvita?
välittämistä? Meillä ainakin rooli on juuri niin,mies leikkii lapsen kanssa,jolloin saan rauhassa keskittyä esim. illallisen tekoon.Ja varmasti välitämme lapsesta ihan yhtä paljon,vaikka en olekaan niin hyvä leikkimään.
Omalla lapsellani on tavallaan kolmet isovanhemmat,miehen vanhemmat ovat eronneet ja avioituneet uudelleen tahoillaan.
Anopin mies jaksaa leikkiä omien lasten lastensa kanssa,eikä näe eroa verisukulaistensa ja vaimonsa suvun välillä.Anoppi taas ei ole lainkaan sellainen,joka ymmärtää lasten leikkejä,esim.siivoaa majat pois kesken leikin,ym.
Appi eikä isäni osaa olla lainkaan tuollaisen viisivuotiaan tytön kanssa,eivät keksi leikkimistä sitten millään.Heidän mielestään dvd on ratkaisu lapsen viihdyttämiseen :)
Apen vaimo taas kehittää ohjelmaa ja leikkiä lapselle joskus liiaksikin asti,oman äitini kanssa lapsella on vain yksi yhteinen juttu ja harrastus,koirat.
Vaikea tuosta on lähteä ratkomaan,kuka isovanhemmista eniten lapsestä välittää.Kukin tavallaan,luulen.Parhaiten porukasta tunnen tietysti omat vanhempani,ja vaikka ovatkin sieltä "jäyhimmästä" päästä,tiedän heidän välittävän todellisesti..
Poikamme lapsilla, tytöllä, pian 7 vuotta ja pojalla syksyllä 6 vuotta, on kahdet rakastavat isovanhemmat. Jokainen meistä tekee parhaansa heidän hyväkseen ja lapset varmasti ovat mielellään meidän kaikkien kanssa.
Luulen kuitenkin, että mieheni on erityissuosiossa. Hän on heitä kohtaan äärettömän kärsivällinen ja jaksaa touhuta ja leikkiä ja pelata ja opettaa heille esim. "miesten hommia", viedä heitä luistelemaan, ongelle tai vaikkapa vaan leikkipuistoon kiipeilemään ja keinumaan, ym. ym. Sen lisäksi, varsinkin kyselevälle pojalle hän selittää asiat niin, että se tyydyttää todella tiedonhaluisen lapsen.
Yhtenä päivänä menin hakemaan heitä tarhasta ja esikoulusta, jonka seinälle tytön vuoro oli ollut tuoda taulu, jossa oli hänelle tärkeitten asioitten kuvia.
No, pappahan siellä komeili keskimmäisenä keinutuolissaan, suu leveässä hymyssä.
Minulle tietenkin lankeaa aina ruoanlaitto ja kyllähän sekin oman aikansa ottaa.
Sen lisäksi olen saanut varsinkin tytön kiinnostumaan omasta harrastuksestani, piirtämisestä ja maalaamisesta.
Olen ostanut heille myös paljon kirjoja ja äitinsä on kuljettanut heitä pienestä asti kirjastossa, joten satuja olen aina lukenut.
Olemme käyneet tutkimusretkillä myös "taikametsässä" ja ne retket ovat olleet hauskoja ja jännittäviä. Olen huomannut, että tytöllä on samanlainen mielikuvitus kuin minulla oli lapsena (ja on vieläkin). Me kerromme toisillemme mielikuvituksellisia tarinoita taikametsän asukkaista. Nyt olen kuitenkin joutunut vähän tätä leikkiä hillitsemään, koska pelkään, että tyttö kertoo siitä muille lapsille ja joutuu naurunalaiseksi. Hänellä on kuitenkin valtava halu puhua minulle siitä. Yhtenä iltana hän soitti, että taikametsästä oli hakattu puita ja hänellä oli kauhea huoli siitä minne taikametsän asukkaat nyt joutuvat. Minun piti lähteä heille 10 km:n päähän ja sitten menimme yhdessä tutkimaan asiaa. Puita oli todella harvennettu, mutta kyllä me sitten pystyimme yhdessä uudet asuinpaikat järjestämään.
Tiedän, että minun on jotenkin lopetettava tämä leikki. Olen vaan odottanut, että hän itse huomaa tosissaan, että se on satua. Ainakin hän puhuu minulle asiasta kuiskaten, jos joku kuulee, niin että kaipa hän siitä yli pääsee, niinkuin minäkin aikoinani "Mestaritontun seikkailuista", vaikka vieläkin muistan kihelmöivän jännityksen, jonka se aiheutti.
Kyllä meillä kaikki isovanhmmat välittävät lapsista tosissaan, mutta normaailien hoitorutiineiden lisäksi jokainen tekee heidän kanssaan mikä milloinkin parhaalta tuntuu ja mitä itse parhaiten osaa.
Meilläkin toiset isovanhemmat harrastavat enemmän musiikkia ja mummo käsitöitä, joten he tuovat niitä muitten harrastusten ja leikkien lisäksi lasten elämään ja hyvä näin.
Eivät kaikki ihmiset leiki ja laulata lapsia, ei omiaan eikä lapsenlapsia.
Ei se ole rakkauden ja huolenpidon mitta.
Leikitätkö itse lapsiasi kaiken aikaa? Arjen pyörittäminen on myös huolenpitoa ja rakkautta.
ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, meillä myös vaari oli aidosti kiinnostuneempi lapsenlapsestaan. aikoinaan ei ollut rahaa haaliesaan ehtinyt seurustella omiensa kanssa. tämän vuoksi mummo oli katkera.
jossain vaiheessa mummo ei viitsinyt enää varoa ja lopetti esittämästä mukavaa, tosin lapsemme oli kyllä kertonut erinäisiä seikkoja mummon käyttäytymisestä..
nyt on välit mummoon kylmenneet ja ainut asia mikä häntä risoo, on mitä selitellä sukulaisille kun pojantytär ei suostu tulemaan kylään ja toinen seikka on se että ei tapaa omaa poikaansa, jossa roikkuu epänormaalin sitkeästi. hänellä ei tämä äidinrakkaus ylttänyt poikaansa pidemmälle, vaan hän osoittaa sen 47 vuotiaalle pojalleen, jonka oma tytär oli vain esittämisen väline..kehuvat kyllä tytön lahjakkuutta ja hyviäpuolia muille, mutta eivät antaneet minkäänlaista rohkaisua lapselle itselleen.
eivät myöskään koskaan tukeneet rahallisesti lapsenlapsen harrastuksia tahi matkoja..mutta aikuisen pojan opitolainoja makeselivat ja lähettelivät ruokaa postinvälityksellä...
no, ajattelen että mummon antama henkinen perintö on niin laiha että ei kannata edes vaivaantua enään miellyttämään ja ymmärtämään..
poikansa ei ole enää juurikaan tekemisissä vanhempiensa kanssa, koskapa hänkin loukkaantui äitnsä asenteellisesta käytöksestä tytärtään ja vaimoaan kohtaan, onneksi vihdoin tajusi.
kun mummoa kartetaan ei vaarikaan saa olla meidän kanssa tekemisissä..
Kiitos vastauksistanne. Ymmärrän tuon ruuan laittamiseen menevän ajan ja kaiken muunkin, mutta en sitä ettei lapset saa enää tulla ollenkaan. Olkoon mummo vaikka tekemättä mitään, kyllä me laittaisimme lasten mukana ne ruuat tai lapset voisivat käydä syömässä kotonaan. Isommista lapsista on ollut jo apuakin, ovat siivonneet mummolle, pesseet mattoja ja leikanneet ruohon pihalta.
Lapset ovat ihmeissään ja jos mummo on surullinen ja masentunut sen pitäisi näkyä muuallakin kuin että lastenlapset eivät saa tulla kylään.
Oma vaarini kuoli paljon ennen mummia. Vaari oli juuri se joka leikki kanssani, ja mummi laittoi ruokaa. Vaarin kuoleman jälkeen käymiset jatkuivat kuitenkin samalla tavalla ja surimme mummin kanssa yhdessä vaaria. Molemmat olivat rakkaita. Olisi tuntunut kauhealta jos mummi olisi sulkenut ovensa sen lisäksi että vaaria ei enää ollut.
Kyse on siis anopista eli mummusta.
Haetko täältä ymmärrystä, tuohon Sinua mietityttävään "pulmaan"?
Vai lynkkaus porukkaa anopille?
Mikä on ollut kyseisin perheen työjako kautta aikain?
Olivatko ne kotityöt aina anopin töitä, ehkä palkkatyönsä lisäksi?
Onko anopin suvussa Dementiaa?
Onko Anoppi saanut joskus aivotärähdyksen?
Kokoikänsä ruokaa laittanut, ei vanhana välttämättä enää kykene siihen.
Syitä voi olla monia, yksi on alkava Dementia.
Väsyminen elämään ainaisena piikana, naisenpaikalla, omassa perheessä talouskoneena, vanhakin ihminen voi haluta istua valmiiseen välillä, seurustellen aikuisten kanssa kuten kait vaari teki teidän läsnä ollessanne.
Vaarin aikana työjako oli selvä, kotityöt ovat naistentöitä.
Kuka jakoi?
Muodostunut käytäntö, koska vaaria ei kiinnostanut taloudenteko?
(helpompaa, kun naisväki teki)
Ikänsä on alistunut talouskoneeksi, nyt on alistaja ja "käytäntö" poissa.
Vain perhepäivähoitaja tekee kaiken hoitolasten kanssa.
Kyseessä on vaativa, mutta EI arvostettu ammatti.
Miksi vanhan ihmisen (yli 50 vuotiaankaan) pitäisi olla täyspäiväinen talouskone ja lastenhoitaja? Kyetä siihen ja jaksaa tehdä työ, täysaikaisena hoitajana.
Vaarin aputyö leikittäminen, ei mahdu ruoanlaiton lomaan.
Ruuan valmistaminen valmiiksi; edellisenä päivänä, tekisi hoidosta kaksi päiväsen.
Eikä suunnittelu; hoitotyön jakamiseksi kahdelle päivälle riitä motivoimaan, tekemään työtä, saatavan annin vuoksi.
Ehkä työn anti, ei ole sen väärtti, miniän kiitos tai arvostus olematon. Ei ole tottunut huomioimaan anoppia, Vaarin kanssa aina juteltiin, anoppi oli siinä sivussa ja passasi.
Entäpä anopin on toive elämässään: aikuisen ihmisen seura, jossa voisi kuulla kuunnella ja jakaa asioita tai tapahtumia.
Lapsenlapset ovat siis hoidossa ja aikuiset vapaalla, ehkä ei kykene enää paneutumaan lapsenmaailmaan ja eläytymään siihen. Omaelämä mennyt, eikä oikeutta aikuisten kanssa vuorovaikutukseen näkyvissä, edes "omassa perheessä".
http://www.ykliitto.fi/maakansa/ikaihm/2-vanhene.html
"Ehkä suurimmaksi ongelmaksi tällä hetkellä hauraimpien kotonaan asuvien ja laitoksissa elävien vanhusten elämässä onkin muodostunut "yhteisen olemassaolon" puute, vuorovaikutuksen vähäisyys, sellaisen elämän vaje, jossa voisi lomittua ja liittyä toisiin.
Ongelma korostuu erityisesti naisilla."
Täällä on asetelma selvä: Anoppi haukutaan niin ihmisenä kuin isoäidin ominaisuudessa. Anopit yrittävät sanoa oman mielipiteensä, ja heittävät vain sillä öljyä tuleen.
Monen puheenvuoron ja nimimerkin voimin esitetään kumoamattomasti kuinka väärin on, että anopit ja mummut yrittävät elää omaa elämäänsä ilman velvoitteita toimia lastensa palkattomina apulaisina ja lastenlasten viihdytysjoukkoina.
Sinä esität harvinaisen mielipiteen. Ajattelet asiaa jostakin muusta näkökulmasta kuin miniän ja lastenlasten äidin.
Olen toivonut keskustelua ja erilaisia näkemyksiä.
Kiitos sinulle.
Meillä ei mummo ole kertaakaan ottanut lapsiamme hoitoon sen jälkeen kun vaari kuoli eili 15 vuotta sitten. Hyväkuntoinen ihminen on, mutta täysin kylmä ja egoisti.Toisten sisarusten lapsia ottaa joskus hoitoon,syytä en tiedä.
Hän ei myöskään koskaan käy tervehtimässä lapsiamme, tai jos käymme hänen luonaan, hän ei huomaa heitä.
En ole nyt vuoteen käynyt tämän asian vuoksi anoppilassa. Nuorin lapsemme on 3-vuotias.