Seurustelen.. onnellisesti. Yksi asia silti vaivaa.. mieheni ei osoita minua kohtaan minkään näköstä romantiikkaa/"ihanuutta".
Haluaisin edes joskus kukkia.. tai kaulakorun. Tai jotain minkä olen saanut rakkaaltani.. ei mitään ruokaa, vaan jotain pysyvää. Ei toivoa.. kulta ei ole yhtään romanttinen.. kai kaikki miehet tietää että naiset haluaa välillä jonkun pienen lahjan?
Turhauttaa.. en ole suunnittelemassa jättämistä vaan harmittaa vain.
Onko muita naisia/tyttöjä joilla sama tilanne?
Ja ne joiden rakas muistaa aina välillä lahjalla.. mitä te saatte mieheltänne?
Haluaisin edes joskus kukkia.. tai kaulakorun. Tai jotain minkä olen saanut rakkaaltani.. ei mitään ruokaa, vaan jotain pysyvää. Ei toivoa.. kulta ei ole yhtään romanttinen.. kai kaikki miehet tietää että naiset haluaa välillä jonkun pienen lahjan?
Turhauttaa.. en ole suunnittelemassa jättämistä vaan harmittaa vain.
Onko muita naisia/tyttöjä joilla sama tilanne?
Ja ne joiden rakas muistaa aina välillä lahjalla.. mitä te saatte mieheltänne?
Vastaukset 8
Vanhimmat
no me emme seurustele onnellisesti eikä mieheni ole romanttinen mutta olen kyllä saanut kukkia, mp3 soittimen, kirjoja, sormuksen ja muuta mukavaa. yhdessä oltu vuosi.
Olen siinä onnellisessa tilanteessa, että kahdenkymmenen yhdessäolovuoden jälkeen mies jaksaa/muistaa olla huomaavainen (ainakin juhlapäivinä). Täysin hän yllätti minut noin kuukausi sitten, seurustelumme alkamisesta tuli 20v. täyteen. Kotona odotti valtava Atsalea. Viikonloppuna ihmettelin miehen hinkua lähteä paikalliseen ostoskeskukseen, en olisi millään jaksanut, mutta lähdin sitten kuitenkin. Paikanpäällä hän vei minut kultasepänliikkeeseen ja esitteli sormukset joita hän oli etukäteen katsonut ja ajatellut, että vaihdetaan vanhojen kihlasormusten tilalle. Olimme menneet kihloihin 18v sitten samana päivän ja joskus puhuneet sormusten uusimisesta, koska vanhat olivat aika huonossa kunnossa ja katkeamispisteessä. Kävimme vielä ulkona syömässä koko perhe sormuskeikan jälkeen. Tänään hän yllätti varaamalla kymmenelle hengelle äitienpäiväksi pöydän ravintolaan, ettei meidän suvun äitien (äitini, anoppi, minä ja veljen vaimo) tarvitse ruokaa laitta. Yleensä olemme kokoontuneet äitini luo ja äiti on kokannut osan ja minä ja veljen vaimo tuotu osa ruoasta mukanamme... Eli kyllä niitä huomaavaisia miehiä on, tosin tässä on joutunut vuosien aikana jonkun verran kouluttamaan...
tuolla viimeisellä lauseella pilasit kaikki.
Vai joutunut kouluttamaan...
tuollaisen rutkun kouluttaisin kadulle...
Oikeesti se pitää sua vaan kaverina jolta saa välillä pimppiä. Se kokee eittei sulle tartte mitään ostaa, kerran häippäsee heti kun löytää paremman.
juu.. kesti aikansa ennen ku minä sain mitään miesystävältäni.. ensimmäinen juttu mitä sain oli dolce & gabbana hajuvettä. olin aivan tulessa.. saatuani sen.. sittemmin kun hänen vanhempansa olivat käyneet thaimaassa.. oli pyytänyt tuomaan minulle jotain.. ja sain taas ihanaa hajuvettä ja kasvorasvoja.. sittemmin ku oli synttärit minulla. sain valita itselleni kaulakorun.. ja joululahjaksi sain korvakorut.. keväällä sain sormuksen ja kaulakorun.. sitten tuli pitkä väli ennen ku sain yhtään mitään.. mies antoi nimpparilahjaksi. RUUSUN!! se sulatti sydämeni täysin.. ja huomenna saan uudet korvakorut.. olen aivan rakastunut..
mutta kun meidän suhde alkoi.. olin täysin mitätön miehelle.. hän ei luottanut minuun.. tai siihen että olisin erilainen... kuin monet muut tytöt.. ollaan 1v ja 2kk oltu yhdessä -. ja ihanaa on..
Mun mies ei kovin usein tuo lahjoja, mutta sen olen oppinnut että on sanottava mitä tarvii ja haluaa (tarpeella tarkoitan siis sitä että tuntuis kivalta jos saisin vaikka kukkia, ei siis mitään kalliita juttuja). Joten jos ei pitkiin aikoihin kukkia kuulu, sanon miehelleni että "kultiii, vaimo tarvis kukkia tai jonkin kivan kortin." Ja siinä mieheni on hyvä, et hän ottaa tosissaan ja yleensä toteuttaa sen. Eihän se sitten ihan ylläri ole, mutta tuntuu hyvältä et hän tekee sen kuitenkin vuokseni.
Joskus tosin yllättää (harvoin), kerran oli söötti nalle pöydällä, hajuvettä hääpäivänä ja kyl merkkipäivät muistaa...
ELi sano suoraan mitä kaipaat ja kerro että tunnet olevasi rakastettu jos hän toisi sinulle lahjoja joskus. Koska se on joidenkin ihmisten rakkauden kieli. Jotkut pitää tärkeänä palveluksia (ruuan laitto, siivoaminen, hieronta jne.), jotkut kahdenkestä aikaa, jotkut lahjoja jne.
En aio kertoa että haluan jotain.. ei olisi enää yhtään sama asia jos se sitten ostaisi. Oon joskus maininnu mutta ei oo auttanu. Mitään, edes pientä lahjaa ei ole näkynyt. Pienikin lahja saisi minut todella iloiseksi.
Mutta miehet teille tiedoksi: Teidän naiset kaipaa jotain pientä lahjaa välillä VAIKKA sanoisivatkin että ei ole niin väliksi.. ne ilahtuu siitä varmasti. Ostakaa naisellenne välillä jotain.. tulee hyvä mieli kummallekkin.
Ja vaikka ajatus onkin tärkein niin ei se tarkota sitä että voitte minkä tahansa jutun ostaa.
Minäkin seurustelen onnellisesti mutta poikaystäväni osalta romanttiikkaa ei tihku. Olemme kylläkin seurustelleet "vasta" noin puoli vuotta ja meillä on mielestäni pitkänmatkan kaukosuhde.
minäkin toivoisin poikaystävältäni joskus jotain muutakin huomionosoitusta kuin puhelut ja tekstiviestit sillon kuin emme näe..kyllähän hän kauniisti puhui lahjoista ja kukista yms. alku vaiheessa mutta puheeksi ovat jääneet.
En ole saanut häneltä vielä minkään näköistä lahjaa tai muuta kaunista huomion osoitusta. Ruuan tarjoaminenkin näyttäisi hänestä tuntuvan vastahakoiselta.
Ensimmäinen lahja on kyllä tuolossa sillä valmistun nyt kesällä ja hän on ainakin puhunut antavanasa lahjan, mutta tapahtuuko tuo antaminen nyt sitten siksi, että se on kohteliasta vai siksi että hän oikeasti haluaa. Tiedä häntä.
Minäkin kaipaisin romantiikkaa.Harmittaa hirveästi:/