menetellä. Olen pettänyt miestäni exäni kanssa ja nyt syyllisyys painaa mieltä ihan tolkuttomasti, omatunto kolkuttaa ihan koko ajan. Kannattaisiko minun kertoa siitä miehelleni vai jättää kertomatta ? Rakastan häntä todella paljon, enkä halua häntä menettää .
Tarvitsen pikaisia neuvoja
teiltä, miten
212550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
mennä tonne suhteet-palstalle? Sieltä varmaan löytyy joku "uskottomuus"-osastokin. Taitaisi juttusi kuulua paremmin sinne. Täällä keskustellaan vanhoillislestadiolaisuudesta.
Koitan olla ajattelematta , että jospa oletkin leikkimielinen kyselijä. Tämä on kaksiteräinen asia. Toisaalta olisi hyvä kertoa siitä miehellesi, mutta kun ihminen on niin heikko ja tekosi on aika raskas hänen työstää ja unohtaa, vaikka jaksaisikin anteeksi antaa. Ajattelen, et tee väärin jos et kerro ,koska sen saat salaripissä panna syntinä pois ja uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jos sielun vihollinen vielä kiusaa anteeksi annetuilla synneillä, kerro sitten miehellesi lankeemuksestasi.
pystyykö sitä antamaan anteeksi itselleen, vaikka toinen sen anteeksi antaisikin ?
Anteeksi, kun juutuin sanaasi " exäni kanssa". Oliko tämä oikein pitempiaikainen suhde? Kannattaa myös miettiä, miten pääsee siitä kierteestä ulos. Suosittelen sinulle Jumalan valtakunnan armon ja evankeliumin vapauttavaa sanomaa syntien anteeksiantamuksesta.Tämä turvin pääset syytöksistäsi ja saat tunnon rauhan.
yhden kerran, vaikkei se mikään puolustus olekaan.
eikä toista kertaa enää tapahdukaan ... otin jo tästä opikseni. Siitä en vain saa rauhaa, että pitäisikö tämä kertoa miehelleni vai ei.
Mikä on totuus. Aina kannattaa olla rehellinen.
Kerro hänelle, että esim. se ei toistu. Ja olet pahoillasi ja pyydä anteeksi.
sinusta ? Itse en oikein usko siihen. Ehkä sittenkin olisi parasta olla kertomatta. Vaikka sitten taas toisaalta, mitä taakseen jättää sen edestään löytää.
siitä mitä tekee tai sanoo tällaisessa tilanteessa.
Mutta itse ajattelisin, että en vois olla kertomatta jos tulis tällaista. Miltä se tuntuis jos liitto on epärehellisellä pohjalla.
Tiedän erään parin jolle kävi näin. Mutta he molemmat saivat parannusken armon ja heistä tuli Vl:iä.
Ja asiat on nyt kunnossa ja tälle toiselle osapulelle on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin ne on taivaassakin anteeksi annetut. Ja eroa ei tullut.
Kuule, ihminen on näin heikko.Jopa uskovaisina olemme näin heikkoja, että voimme joutua huoruuden syntiin ja aviorikokseen.Et kerro oletko uskovainen vai uskosta osaton.Sinulle joka tapauksessa kuuluu Jumalan armo ja jos olet epäuskoinen , saat vielä enemmän kuin tämän yhden synnin anteeksi , saat epäuskon ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin pääset Jumalan valtakunnan asukkaaksi , pääset uskosta osalliseksi. Jumala siunaa elämääsi kaikella tavalla. Muuten näin yleisellä tasolla ajattelen tätä sinun lakeemustasi miestäsi kohtaan, että sitä on vaikea antaa itselleen anteeksi kun on tällaiseen joutunut, mutta se on synti Jumalan edessä ennenkaikkea. Vaikeaa se olisi miehesikin unohtaa, me olemme kaikki niin vajavaisia omaltapuoleltamme. Miten arvelet hänen asiaan suhtautuvan , jos hän tietäisi asian? onko sinulla ketään luotettavaa ihmistä , jolle asian voit kertoa. Varjele rakkauttanne ja avioliittoanne jokatapauksessa, mikä on tapahtunut , sitä ei saa tapahtumattomaksi
on jo hieman viisaampaa vastausta.... Harvinaista tällä palstalla, joka
on pullollaan provoilijoita ja väärillä nimimerkeillä kirjoittavia.
välttämättä, jos toinen ei sitä hyväksy :). Vaikeita asioita....
Tällä palstalla on paljon hätää ja ahdistusta. On pettäjiä ja petettyjä. Jokaisella on omalla tavallaan paha olla. Juuri ahdistuksessa olevia varten Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan.
suuntaan tämä keskustelu. Et kyllä minua saa käännytettyä mihinkään lestadiolaisuuteen, et sitten millään.
parhaaseen ystävään.
Tapauksesani en ollut rehellinen ja kertonut petämistäni, mutta jouduin kiinni siitä. Näin jälkeenpäin mietin, olisiko ollut parempi kertoa heti vai antaa asian paljastua.....Minun tapauksessani lopputulos olisi ollut sama. Pettäjä ei saa luottamustaan takaisin...ei ehkä koskaan.. ja jos näin on, olen miettinyt, että kannattaako jatkaa..Tämä turhanpäinen syyttely ja asioista muistuttaminen, ei ole kivaa, kun tietää tehneensä väärin ja yrittää unohtaa. Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa....
sinä kärsit ja tiedät itsekin ettei asia tule toistumaan. Minusta sinun ei kannata kertoa. Minullekin on käynyt samalla tavalla, inhottaa vieläkin koko asia vaikka aikaa on kaksikymmentäkolme vuotta (ajattele). Olin kai säälistä tai jotenkin surusta siihen rikkoutuneeseen suhteeseemme. Ei ole toistunut, huomasin että "no hyvä".
Ettei vain ollut edellinen kirjoittaja pettänyt
mieheni kanssa,sillä hänenkin suhteesta tulee kuluneeksi suurinpiirtein saman verran ja hän katuu edelleenkin,vaikka asia tuli julki vasta
noin vuosi sitten.Eli jos joskus tuleekin pettäminen julki,niin samallalailla se koskee sitä petettyä puolisoa ja asian käsitteleminen on erittäin vaikeaa.Miehellänikin oli painanut tämä vuosia ja kun tuli malja täyteen,niin sitten vasta tunnusti,että hänellä on ollut suhde työkaveriinsa silloin aikoinaan.
Jos miestäsi rakastat ja kadut, niin on mielestäni reilumpaa olla kertomatta. Sinua se saataisi keventää, mutta miestäsi loukata, eikä se unohtuisi kuitenkaan. Ota opiksesi!
...mielestäni ei kuitenkaan. Minulla on kahdenkymmenen vuoden kokemus liitosta; ensimmäisinä villeinä vuosina kerroimme toisillemme mahdolliset syrjähypyt, se vei pikkuhiljaa kriisiin, erosimme joksikin aikaa. Palattuamme yhteen sovimme, että emme pompi enää ympäriinsä, mutta sovimme myös että jos jotakin tapahtuu siitä ei kerrota ellei hommasta tule suhdetta.
Näin olemme toimineet ja asiat sujuvat OK. Elämässä sattuu ja tapahtuu, pikkuhairahdukssta ei kannata nostaa mahdotonta meteliä. Kertomalla haet lohdutusta omaan huonoon omatuntoosi, ei se miestäsi lohduta että kerrot hänelle.