jatkaa tätä itseni kiduttamista. Tunteet sisälläni kipinöivät, vaikka miten yritän suunnata ajatuksiani toisaalle. Miten olinkin niin tyhmä, että päästin sinut suojamuurini ohi. Nyt kaikki ratkaisut tuntuvat vaikeilta. Ikävä ja kaipaus ovat surumieliset seuralaiseni. Ihastua mahdottomaan ja jäädä tunteisiin kiinni...
En voi
Pilvilinna
161747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos se lohduttaa, niin sinulla on kaimasieluja. Joku muukin tuntee samoin. Paas pilvelle istuen! :o)
Ai tippuakseni maahan... Se olisi paikallaan...
Ei kun istut siinä vaan kevyesti ja mukavasti miun viekussa ja kerrot jotain, jos haluat. Voit olla myös ihan hiljaa ja kuunnella niitä tunteitasi, sillä niillä on varmasti jotain hyvääkin tuotavaa elämääsi mukanaan.
koettu jo ihan riittävästi. Toivoisin jo selkeyttä elämääni. Mitä hyvää tuskasta ja kaipauksesta voisi seurata pidemmän ajan päälle?
No, mun mielestä inhimillinen kärsimys tekee hyvää meille jokaiselle pitkällä tähtäimellä katsottuna. Eihän siitä mtn tulisi, jos ihminen saisi aina kaiken haluamansa ja koska vaan. Kärsimys ja koettelemukset antavat perspektiiviä, ehkä jopa jalostavat ihmisluontoa, ja auttavat ymmärtämään itseä sekä muita. Tietysti ihanteellisinta olisi, jos saisi itse päättää, koska ja miten kipuilee. ;o)
Kyllä se siitä, asioilla on tapana järjestyä. Eikö vaan?
Niinpä. Tiedän mistä puhut. Olen elämässäni kokenut kaikenlaista, kärsimystäkin ja kyllä se on muokannut luonnetta nöyremmäksi ja ymmärtäväisemmäksi. Oppirahat täytyy maksaa, jotta jotain hienoja piirteitä saataisiin esiin :)Enkä minä halua edes saada kaikkea. Toki olisi kivaa olla rakastunut, mutta ilman suurta rakkauttakin voi elää täysipainoista elämää. Mutta siihen kysymykseen, miten joku voi koskettaa niin syvältä ja miten tunteet jäävät elämään omaa elämäänsä, ei löydy vastausta. Mikä on niiden tarkoitus... Ehkä suuremman elämänsuunnitelman ja käsikirjoituksen toteutuminen...
Hitsit, sä painit ihan samanoloisten kysymysten kanssa kuin minäkin. Olla vailla tarkoitusta on ryydyttävä tie ja vie energiaa mukanaan. On häkellyttävää olla hallitsemattomassa tilassa tunteidensa kanssa, jotka eivät olisi suotavia. Mutta ite yritän suhtautua tähän ajanjaksona, yhtenä elämän etappina, jonka merkitys valkenee kenties joskus vielä. Ja siis muka-uskoa selkeään tulevaisuuteen. ;o)
koska, tämä ajanjakso antaa jotain merkityksellistä sinulle ja minulle. Tunteiden on tarkoituskin koskettaa ja havahduttaa huomaamaan elämän ihmeitä. Älä siis tunne itseäsi tarkoituksettomaksi ja häkelly tunteistasi. Tulevaisuus tuo tullessaan iloa ja surua ja elämäntilanteet muuttuvat, mutta sydämen viisaus seuraa mukanamme ajasta ikuisuuteen :) Kiitos vielä paikasta pilvenreunalla kanssasi. Siitä oli kovasti apua :)
Kiitos samoin. :o) Mun piti lohduttaa sua, mutta meni kuviot sitten toisinkin päin. :o) Mutta sitä kai yksilöiden yhteiselämä parhaimmillaan onkin; ihmisiä, jotka koskettavat toinen toistaan ja antavat vastavuoroisesti. Hyviä oloja sinulle ja ties, vaikka ymmärretään tunnelmia taas jossain muussa tilanteessa! :o)
Minun sydänsurut alkavat helpottamaan ainakin ajoittain, joten elämä palailee raiteilleen. Hiljaisina hetkinä ikävä huutaa sisälläni vaatien huomiota, mutta se täytyy vain kestää. Kaipaukseeni auttaa jollain tavalla kiireinen ihmisläheinen työni. Voi olla, että ihastuminen oli vain yksi opettavainen etappi elämänpolulla. Aika näyttää... Ainakin huomasin sen, että näistä sivuista voi löytää parhaimmillaan vertaistukea ja ymmärrystä sekä kaltaisiasi ajattelevia ja tuntevia ihmisiä. Toivottavasti palailemme uusien aiheiden ja tunnelmien parissa ;)
olla niin päättäväinen ja pitää itseni kasassa, mutta sisältä olen rikki sinun jälkeesi. Hymyilen, vaikka sieluni itkee. Elämä jatkuu päivästä toiseen töiden ja arjen parissa. Sinä et pystynyt minua korjaamaan. Toivottavasti aika sen tekee...
etkö voi ottaa yhteyttä häneen? Ja jättää vaikeat tunteet taakse jo. Aika korjaa sinua.
En voi ottaa yhteyttä häneen tai teoreettisesti ajatellen voisin, mutta se vain pahentaisi asioita. Minun täytyy kuitenkin käydä läpi tämä kipeä ajanjakso ja päästää irti hänestä, vaikka kuinka sattuisi.
kaimasieluja siis meinaan...
Minä jo puoli välissä matkalla maahan :o(
vaa hualis mun? Ottasit mun ihan vaan puolisoks ja rakastasit. Ihan vaan mua.
vähän kuka olet :) Ehkä en ihan puolisoksi näin äkkipäätä, mutta kyllä voisin rakkautesi kohde olla. Kaimasieluille kauniille ja herkille toivotan hyvää jatkoa ja kestämistä tunteiden tuiverruksessa. Lohduttavaa tietää, ettei ole yksin ja että on toisiakin kaipaavia.