Mukavaa elämää

Onhan se mukavaa elämää. Tietty on kyse mitä elämältä haluaa. Ja silloin kun elämässä on kohokohtia tai kovia vastoinkäymisiä...mukavaa jakaa ne heti... On toki ystäviäkin...mut kaiken tärkeimmän jakaa ns. sydänystävän kanssa....iloiten yhdessä...tai tukien toinen toistaan. Aika hankalaa se on kaukosuhteessa....tekniikka ei vielä ole onneksi niin kehittynyttä, että tunnet läsnäolon ja toisen ihmisen lähelläolemisen...mut kukin taplaa tyylillään...onnea matkaan...

..kuinka kauan olette seurustelleet kaukosuhteessa? Itse olen ollut kaukosuhteessa nyt 2v., etäisyys vähintään yhtä pitkä kuin teillä ja yritämme nähdä n.2krtaa kuukaudessa. Alkuun ajattelin samoin kuin sinä, mutta nyt alkaa tuntua, etten kestä enää. Pakko suunnitella muuttoa yhteen, en voi kuvitella jatkavani näin hamaan ikuisuuteen. Mies onneksi samoilla linjoilla. Tosin yhteenmuutto taitaa olla mun vastuulla, siis niin että muutan hänen perässään.

Olen ollut monessa kaukosuhteessa ja voin sanoa etteivät ne ainakaan mulle sovi. Kaikki saa sanoa siitä mitä vaan mutta parisuhde on muutaki ku lemmenlurituksia. Itse arvostan fyysistä kosketusta, eikä seksin merkeissä vaan esim sen että saa halata toista, koskettaa kasvoja tai hiuksia... tai vaikka istua vieressä, pitää kädestä kaupassa.. pieniä asioita.

Kaukosuhteen vaihtoehto ei ole saman katon alla asuminen. Olen tälläkin hetkellä kaukosuhteessa, 250km on välimatkaa ja voin sen kestää koska olen töissä kesän ja mulla on auto millä liikkua ku siltä tuntuu. Syksyllä aloitan opinnot ja alustavasti on keskusteltu että muutetaan samalle paikkakunnalle joskin omiin asuntoihin. Minusta ainaki tuntuu että ois kiva olla "normaalissa" parisuhteessa edes kerran elämässään. Ei tartteis asua kenenkään kans, mutta vois treffailla ja olla yökylässä...... Ei tartteis miettiä että mitä hankintoja pitää jättää tekemättä että on vara ostaa bensaa autoon ja mennä käymään kylässä.

Rehellisesti sanottuna en tiedä miten kauan jaksan kaukosuhdetta jos ei asuta suht lähellä toisiamme. Olen juossu ja muuttanu miesten perässä aina ja päätin että se loppuu TÄHÄN :) Jos tämä juttu ei onnistu niin pidemmän ajan sinkkuus on edessä koska muut miehet ei kerta kaikkiaan jaksa kiinnostaa.

Saattaa jopa kuulostaa siltä etten välitä kumppanistani, näin asia ei kuitenkaan ole. Eroaminen olisi todella tuskallista mutta ei nin tuskallista kuin olla yhdessä ja potea ikävää ja isoja puhelinlaskuja kuukaudesta toiseen. Tätä asiaa on vaikea selvitellä... mulle on kaverit sanoneet että se kyllä muuttaa samalle paikkakunnalle mun kans jos todella musta välittää. Olen samaa mieltä, koska itse ole menossa opiskelemaan, se tarkoittaa sitä että on pakko asettua 4.5 vuodeksi. Mieheni on tällä hetkellä työtön, eli hänellä on mahdollsuus avartaa työmarkkinoitaan, eikö vain? Suhde on aika tuore, että katsotaan. Olen kuitenkin toiveikas, koska luulen että olen törmännyt siihen ihmiseen jonka kans ois hyvä jakaa elämänsä :)

Pointti koko jutussa oli varmaan se, että me ollaan kaikki erilaisia. Toiset tykkää toisenlaisesta. Eniten ärsyttää ihmiset jotka muodostavat mielipiteensä vähän turhan kärkeviksi ja arvostelevat. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että jokainen elää elämänsä parhaan kykynsä mukaan omaa ja lähimmäisten onnellisuutta ajatellen. Ja niin sen pitää ollakin :)