Taas on pienoisen tauon jälkeen alkanut nahistelu karavaanarikuppikuntien välillä. Olisi aika jättää primitiivinen nahistelu ja heittää sotakirveet vaikka suohon.
Karavaanareiden harrastusmuodosta löytyy yhtenäisyyksiä, suon ja karavaaniharrastuksen väliltä. Molemmat ovat parjattuja joutavuutensa takia, karavaanari on köyhien joutomiesten puuhastelua siinä kun suo on jonnin joutavaa joutomaata. Kuitenkin kumpainenkin on arvokas ja kunnioitettu arvonantajansa silmissä.
Tuhottuja soitamme on alettu ymmärtää ja niitä on alettu aktiivisesti ennallistamaan. Ennallistaminen olisi karavaanareidenkin ymmärrettävä tehdä, kestävän kehityksen nimissä hyväksyen erilaiset harrastajaryhmät. Erilaisuus olisi nähtävä rikkautena sekä uusina mahdollisuuksina, sillä emme elä enää missään lintukodossa.
Karavaanareiden harrastusmuodosta löytyy yhtenäisyyksiä, suon ja karavaaniharrastuksen väliltä. Molemmat ovat parjattuja joutavuutensa takia, karavaanari on köyhien joutomiesten puuhastelua siinä kun suo on jonnin joutavaa joutomaata. Kuitenkin kumpainenkin on arvokas ja kunnioitettu arvonantajansa silmissä.
Tuhottuja soitamme on alettu ymmärtää ja niitä on alettu aktiivisesti ennallistamaan. Ennallistaminen olisi karavaanareidenkin ymmärrettävä tehdä, kestävän kehityksen nimissä hyväksyen erilaiset harrastajaryhmät. Erilaisuus olisi nähtävä rikkautena sekä uusina mahdollisuuksina, sillä emme elä enää missään lintukodossa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja halleluja tuollakin jutulle. Jaksokohan kukaan muu lukea loppuun asti.
ymmärtää...sanotko etteivät caravaanarit kunnioita soita ja että vaunuilu on köyhien hommaa ja vielä joutavien....
Kirjoituksellani halusin ilmaista omalla tavallani, kyllästymiseni karavaanareiden loputtomaan nahisteluun.
Varmasti olet huomannut, miten huono maine on karavaanareilla. Mainetta heikentää vielä, harrastajien oma käyttäytyminen. Järjestäytyneiden nettipalstalla kirjoittelee, erinomaiset sanan säilän kirjoittelijat, jotka tietävät kaikki kaikesta. Tämä samainen pieni ryhmä terrorisoi, niin omalla, kuin muillakin kirjoittelupalstoilla. Tällä palstalla on näitä erinomaisia kaikki tietäviä häiriköimässä, josta seuraa yleensä nahistelua eri harrastustyylin omaavien välillä.
Karavaaniharrastusta pidetään harrastuksen ulkopuolella köyhien joutomiesten puuhasteluna, joka johtuu kausipaikalleen jämähtäneistä harrastajista. Jämähtäneillä on vain menneisyys ja nettikirjoittelu harrastuksenaan, joka on lähinnä muistoja varsinaisesta harrastuksesta.
Arvostus ja maine ovat harrastusryhmien ulkopuolella heikko tai olematon, samoin on suon arvostus jota ei ole kuin arvonantajansa silmissä. Suo on arvokasta kansallisomaisuuttamme jota on tuhottu surutta kautta aikojen, samanlaisena tuhon vimmana näen karavaanareiden omassa käytöksessä omaa harrastustaan kohtaan. Luontoihmisenä olen huomannut miten luonnosta vieraantuneita karavaanarit ovat, erähenkiset karavaanialueetkin ovat vain luonnonkaunis tuhottu paikka. Eivät myöskään pysty kiireettömästi nauttimaan luontoelämyksistä tai pelkästään luonnon hiljaisuudesta. Luontoon liittyvät harrastukset, mahdollisuuksista huolimatta, ovat karavaanareiden keskuudessa suurista puheista huolimatta vähäistä.
Kaikesta huolimatta karavaanareilla on erinomaiset mahdollisuudet nauttia, yksilöllisestä elämäntavastaan ja elämysmatkailusta maineestaan huolimatta.
sitten esiinnyt täällä, Vuoren Viisaana Vanhuksena, dsei dsei? Jos nämä karavaanarit ovat niin kelvotonta porukkaa kuin annat ymmärtää? Silloinhan heität helmiä sioille. Jos mielestäsi omat näkemyksesi ovat ainoita oikeita, kuten epätoivoisesti yrität todistella. Ja muiden näkemykset ja toimet tuomittavia. Oletko itseriittoinen narsisti, jonka on pakko päästä näyttämölle esiintymään, heristelemään etusormea, tomppeleille!
Mitä jos vilkaiset peiliin ja heristät keskisormea sille kuvalle jonka peilissä näet!
Riidan kylväminen aiheuttaa vain ... riitaa!
Ei urbaanista kaupunkilaiskaravaanarista tule vaunun oston myötä automaattisesti luontoihmistä. Kehityksen on ennemminkin kuljettava toisinpäin.
Luin juuri tämänpäivän hesarista, että eräkirjailija Seppo Saraspää on tehnyt Eräoppaan kaupunkilaisille, jotka pelkäävät METSÄÄ !!! Olen aikoinani saanut monet makeat naurut, lukiessani eräpoliisi Saraspään osuvan sattuvia kommentteja Itäkairan autiotupien vieraskirjoista (paljon ennen kuin Sepolta oli ilmestynyt ensimmäistäkään kirjaa).
Onko se jokin mitta, kuinka muut arvostavat karavaanaria? Minä en kaipaa muiden arvostusta tai välitä halveksunnasta tien päällä. Matka-auton edut minulle tulevatkin vasta silloin hyödynnettyä täysin mitoin, kun olen pohjoisissa paikoittanut auton sopivan metsäautotien laidassa olevan vesistön ääreen. Siinä sitä viihtyy viikon jos toisenkin auto paikallaa. Itse päivät samoillen "kuntoliikuntaa" luonnossa. Pitäen autoa tukikohtana, vaikka siinä ei jokaista yötä viettäisikään.
Paikalta pois lähtiessä minusta ei jää muuta muistoa jälkeeni, kuin neljä kämmenen kokoista painautumaan maahan auton pyöristä.