mitä

Nyt se selvinnyt sinulle; nainen saa tehdä mitä halua!

Historia

Vuosisatamme alussa ne tahot, jotka ajoivat autonomisuutta ja jopa itsenäisyyttä, olivat hyvin kiinnostuneita Japanista, koska Japani taisteli vuosina 1904-05 menestyksekkäästi `sortajaamme´ eli Venäjää vastaan. Japanilaiset olivat kiinnostuneita Suomesta ja eritoten aktiivisesta vastarintaliikkeestä Venäjän keisarikuntaa vastaan, koska he halusivat tätä kautta luoda yhteyden ja yhteistyötä Venäjän vastarintaliikkeen kanssa. Suomen passiivinen vastarintaliike taas toivoi voivansa taivuttaa voittoisat japanilaiset ottamaan esille Suomen autonomisuus- tai jopa itsenäisyyskysymyksen tulevissa rauhanneuvotteluissa. Seuran perustaja, ensimmäinen sihteeri, rahastonhoitajana, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana toiminut P.O. Ekholm kirjoittaa yhdistyksen 25-vuotishistoriikissa: "Ja sangen inhimillistähän oli se, että suomalaiset sieluissaan nauttivat, kun japanilaiset onnistuivat antamaan sortajillemme kunnon selkäsaunan tämän vuosisadan alussa. Ja kun tämä tapahtui suunnilleen samoihin aikoihin kuin täällä kotona, Venäjällä sangen ymmärrettävistä syistä tapahtuneiden levottomuuksien ansiosta, saatiin väliaikaisesti hengittää vapaampaa ilmaa, on selvää, että kansamme syvimpiinkin riveihin syntyi miellyttäviä idea-assosioita, kun Japanista puhuttiin, etenkin kun se oli nousevan auringon maa, ja aurinko meille pohjoisessa on miellyttävämpi, vaihtelevampi ja tärkeämpi kuin päiväntasaajan seudun ihmisille."

Kävi kuitenkin niin, ettei kumpikaan osapuoli saavuttanut tavoitteitaan, mutta syntyi pohja myönteiselle yhteistyökumppanuudelle.

Japani tunnusti Suomen itsenäisyyden 23.5.1919 . Suomen ensimmäiseksi asiainhoitajaksi Japaniin, Kiinaan ja Siamiin (Thaimaahan) määrättiin elokuun lopulla 1919 Gustav John Ramstedt. Syyskuun 6.pnä solmittiin virallisesti diplomaattiset suhteen Japaniin. Ramstedt saapui asemapaikalleen Tokioon helmikuussa 1920.

Olavi K. Fält kirjoittaa kirjassaan "Japanin ja Suomen Suhteet Kansainvälisen Politiikan Ristiaallokossa 1935-1985", oheinen teksti julkaistiin yhdistyksemme julkaisussa nro. 4:

"Lähetystön perustaminen oli tarkoitettu diplomaattiseksi varmistustoimenpiteeksi, jolla pyrittiin selventämään kauko-idässä Suomen uutta asemaa. Helsinki kuului Japanin Tukholman lähetystön alaisuuteen vuoteen 1936 asti. Nuoren tasavallan ensimmäisen asiainhoitajan työtä yhteyksien solmimiseksi keisarikunnan pääkaupungissa helpotti merkittävästi Venäjän-Japanin sodan aikaiset muistot yhteistyöstä Venäjää vastaan. Myös Suomen ja Japanin virallisissa suhteissa 1930-luvulle tultaessa Neuvostoliitto ja sen uhka tarjosi yhteisen nimittäjän. Suomessa presidentti P-E Svinhufvudin presidenttikauden (1931-1937) alkuvuosina Japania pidettiin potentiaalisena tukena Neuvostoliittoa vastaan.

Japanissa oli piirejä, jotka uskoivat Suomen liittyvän taisteluun Neuvostoliittoa vastaan, mikäli sota Neuvostoliiton ja Japanin välillä syttyy. Neuvostoliitossa Suomen ja Japanin hyviin suhteisiin suhtauduttiin epäluuloisesti. Epäluulot suomalais-japanilaisesta yhteistyöstä olivat varsin yleiset eri puolilla maailmaa, niin Isossa-Britanniassa kuin Kiinassakin. Ulkoasiainministeri Antti Hackzell joutui kahteen otteeseen eduskunnassa, sekä 1934 että 1935, kiistämään niiden todenperäisyyttä."

GUSTAF JOHN RAMSTEDT, perustajajäsen ja yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja

Filosofian tohtori, professori Gustaf J. Ramstedtin panos oli erittäin merkittävä yhdistystä perustettaessa ja sen alkuvuosikymmeninä. Gustaf Ramstedt syntyi Tammisaaressa 22.10.1873. Lapsuutensa hän vietti Maarian kunnassa Raunistulassa (nyk.Turun kaupunkia). Hän kävi Turun ruotsalaista klassista lyseota ja valmistui ylioppilaaksi v.1892. Ramstedt aloitti yliopisto-opiskelunsa Helsingin yliopistossa valmistuakseen papiksi. Hän opiskeli latinaa, kreikkaa ja hepreaa. Vertaileva kielitiede ja sanskrit valloitti kuitenkin nuoren opiskelijan mielen, ja hän luopui teologian opinnoista.

Ramstedt suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon v.1895. Hän oli Turun Suomalaisen Lyseon ruotsinkielen opettajana vuosina 1895-1897.

Professori Otto Donner halusi, että Ramstedt lähtisi Aasiaan kielten tutkimusmatkalle. Tätä varten hän jopa kustansi Ramstedtin yliopisto-opintoja. Kun Ramstedt sitten v. 1898 suoritti maisterin tutkinnon hän lähtikin kesäkuun alussa ensimmäiselle tutkimusmatkalleen. Matkan rahoittajana oli Suomalais-ugrilainen Seura. Seuran oli v. 1883 perustanut professori Otto Donner. Matkalla oli mukana hänen vaimonsa Olivia Aleksandra ja hänen 1-vuotias tyttärensä Sedkil Alisa. Ensimmäiseksi Ramstedt tutki Volgan keskitienoilla asuvien suomensukuisten kansojen kieliä. Matka jatkui sitten Aasian puolelle aina Mongolian keskiosiin asti. Tytär sairastui niin, että vaimon oli palattava tyttären kanssa Suomeen v.1900. Gustaf viipyi matkallaan kevääseen 1901. Hän valmistui v.1902 lisensiaatiksi ja väitteli samana vuonna filosofian tohtoriksi. Hänen väitöskirjansa "Über die Konjugation des Khalka-mongolischen" perustui ensimmäisen tutkimusmatkan aikana kerättyyn aineistoon.

Vuoden 1903 aikana hän teki toisen matkansa, palasi ja aloitti kolmannen matkansa. Tältä matkaltaan hän hädin tuskin selvisi hengissä sairastuttuaan malariaan Afghanistanissa marraskuussa 1903, jonka seurauksena hän laihtui 15 kg. Huhtikuussa Ramstedt aloitti neljännen matkansa ja palasi vuoden lopussa Suomeen. Viidettä matkaa, joka alkoi huhtikuussa 1905, säväytti ja vaikeutti aikaisemmin mainittu Japani-Venäjä sota sekä Venäjän suurlakko.

Ramstedt nimitettiin 1906 Helsingin yliopiston dosentiksi oppiaineenaan altailainen kielitutkimus. Vuonna 1908 hänet valittiin vasta perustetun Suomalaisen tiedeakatemian varajäseneksi.

koskaan selvitäkään,luulen,että kuka vaatii vaimolta tai naiselta sitä täydellisyyttä,ei tule koskaan olemaan tyytyväinen,vaikka vaimo olisi kuinka täydellinen.