Suhteemme oli hieman väljähtynyt. Kumpikaan ei tehnyt mitään asian hyväksi vaan elomme oli vain olemista ilman mitään yhteistä. Sitten sain selville hänen kirjoittelevan täältä löytämien naisten kanssa, unohtaen kertoa perheestään. Ja oli löytänyt jonkun, johon oli rakastumassa. Ei kumminkaan ollut valmis heittämään perhettään pois, vaan haluaa yrittää kanssani vielä. Sovimme, että molemmat yrittämme. Kuuntelisimme toisen toiveita, osallistuisimme toisen harrastuksiin, tekisimme enemmän perheenä lasten kanssa. Anteeksi pystyn antamaan, haluan tehdä töitä meidän kahden eteen, eikä lapsia ole vedetty välien selvittelyihin eikä vedetä, oli päätös mikä hyvänsä. Mutta hän edelleen pitää yhteyttä tähän toiseen naiseen. Mikä kynnysmatto minä olen? Olen aina halveksinut naisia, jotka sietävät tämän ja nyt olen yksi heistä! Lasten takia en tätä tee. Rakkauteni ei vain ole hävinnyt vaikka väsymistä onkin ollut. Olenko minä tyhmä kun uskon, että meistä voi vielä jotain tulla?
Eroko?
tournesol
4665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
uskoa kun aviossa ollessani mies vanno ja vanno että rakastaa vain minua ja samalla seurusteli toisen naisen kanssa vuosia.
Minä oli se kynnysmatto ja sylkykuppi.
Mutta tuli se päivä että en enää uskonut hänen puheitaan.
Nyt elän yksin ja miehellä sama nainen.He muuttavat yhteen ja itse elän yksin.
Taustalla on ajatus kuitenkin että_vanha koira ei opi uusille tavoille!Ei kuulu mulle enää vaikka vielä vatvoinkin.Hyvää kesää!
Minäkin kirjoittelen perheellinen mies kaikenlaista eikä siitä kannata kenenkään nokkiinsa otta ja jos joku ottaa niin senkun vaan.
Mitenkäs sinä oikein vakoilet miestäsi??
Jos kännykkää aletaan piilotella, pidetään se suljettuna. Pin-koodin kun satuin tietämään, ei se vaivakaan ollut puhelutietoja/tekstiviestejä lukea. Sitten kun kiinni jäi, alkoi puhelutiedot olla tyhjinä. Tietokoneella ruksista ohjelma suljetaan kun huoneeseen tulen.
Narri mikä narri minä olen. En asiasta ala riitelemään, rehellisiä vastauksia vain haluan. Joko minä tai ne muut, epätietoisuudessa en elää halua.
Mutta onko sinusta hauskaa nöyryyttää omaa puolisoasi, onko ruoho vihreämpää aidan tuolla puolen? Eikö omaa tuntoasi kolkuta vai onko vaimosi, kuten minä, vain nalkuttava akka joka ansaitsee tuommoista kohtelua?
jos mies on menossa, niin sitten on. Mutta tietääkö, mitä siitä seuraa?
Rakastatko miestäsi vielä?
Tästä se jatko riippuu