Yks juttu kaikille, jotka täällä kirjoittelee.
On helppoo alkaa kirjoittaan jonkun tuntemattoman kanssa. Vähän ajan kuluttua tää ko. henkilö tuntuu todella ihanalta (paljon ihanammalta kuin oma mies/vaimo). Sitten ehdotellaan tapailemista, tavataan - joskus sattuu niin että se tyyppi on joko hirveän näköinen tai omaa sellaisen luonteen- tai muun piirteen, jota ei voi sietää. No, jos tapahtuukin niin, että tyyppi on suht normaali, aika pian järkätään tapaamisia ja tapaillaan ja uskotaan että tää on nyt se mun juttu.
Mut melko pian huomaa, että oma mies/vaimo onkin 100 % parempi. Ja yritäpä sitten päästä eroon tästä ex-mailikaverista. Se onkin vaikeeta. Mut kaikista parhain puoli tässä on, että huomaa kuinka paljon rakastaa omaa miestään/vaimoonsa! Eiks oo näin???
On helppoo alkaa kirjoittaan jonkun tuntemattoman kanssa. Vähän ajan kuluttua tää ko. henkilö tuntuu todella ihanalta (paljon ihanammalta kuin oma mies/vaimo). Sitten ehdotellaan tapailemista, tavataan - joskus sattuu niin että se tyyppi on joko hirveän näköinen tai omaa sellaisen luonteen- tai muun piirteen, jota ei voi sietää. No, jos tapahtuukin niin, että tyyppi on suht normaali, aika pian järkätään tapaamisia ja tapaillaan ja uskotaan että tää on nyt se mun juttu.
Mut melko pian huomaa, että oma mies/vaimo onkin 100 % parempi. Ja yritäpä sitten päästä eroon tästä ex-mailikaverista. Se onkin vaikeeta. Mut kaikista parhain puoli tässä on, että huomaa kuinka paljon rakastaa omaa miestään/vaimoonsa! Eiks oo näin???
Vastaukset 1
Vanhimmat
Paitsi että teen empiiristä tutkimusta pelkästään tuttujen ja tuttujen tuttujen (ja tuttujen tuttujen tuttujen..) piirissä!
Vaikka on valinnastaan erittäin varma, niin rakkauteen tulee aina ryppyjä. Niitä on helppoa suoristella vain kuuntelemalla mitä kenenkin mies on tehnyt. Sitten äkkiä kotiin oman ihanan miehen luo! Mieskin on ihmeissään miksi olen aina niin huippuiloinen saapuessani kotiin jostain "tutkimuspaikoista"... Epäilee varmasti, että minulla on toinen ;D.