Asumus ero

Edessä...... kirjoitti:

Olaan oltu yhdessä avo mieheni kanssa 8 vuotta,kun muutimme yhteen minulla oli 3 ja 5 vuotiaat lapset.Meni n. vuosi kuin tulin raskaaksi,olin kahen vaiheilla mitä teen koska minusta tuntui pahalta eri isät ja mummot...Minun mieheni sanoi että hän haluaa tämän lapsen mutta tee oma päätös,sinulla tulee olemaa aika rankkaa,kun hän joutuu mennä opiskelemaan eripaikkakunnalle..Mietin ja mietin hän kovasti halusi että tekisin tämän lapsen.Hän oli ihanan tunteikas hiero mun jalkoja osoitti tunteita seksii oli joka päivä,ja miten hän leikki minun lasteni kanssa,jos satuin nukku pienet päivä unet niin hän oli heidän kanssa ulkona leikkimässä,kaikki lapset ihannoivat häntä....Hänellä alkoi koulu mut nähtiin joka viikon loppu.Päätin tehä tämän lapsen:)Hän oli mukana synnytyksessä ja oltii perhe huoneessa eli kolmistaan.Se ensimmäinen tuska mikä minulle tuli oli puhumattomuus,vain tämä pieni käärö tuntui olevan kaikki kaikessa(Kyyneleet valuu kun muistelen)Ei mitään halausta ei mitään tunteita minuu kohtaan,tuntui kuin olisin vaa tyhjää ilmaa ja pierraissut maailmaa hänelle lapsen.Tulimme kotiin seuraavana päivänä,minun oli pakko mennä kaverille melkein heti joka oli saannut lapsen viikkoa aikaisemmin,en kestänyt hiljaisuutta enempää,kun hän kanteli pintä poikaamme sylissä.(Tietenkin onnellinen tuosta ihmeestä)Hän heräili joka yö syöttää ja vaihtaa vaippoja,vaikka sanoin että minäkin voin,hän sanoi ei kyllä hän hoitaa että nuku sinä vaan.3 viikon päästä hänen piti jatkaa koulua,mikä ei enää kestän kuin 3kk.Muutimme isompaa asuntoo...Häneltä loppui koulu ja muuten meillä meni ihan hyvin ,mutta minä ja mun 2 vanhempaa lasta ei enää hellyyttä hirveesti saannutkaan,sanoin hänelle että oletko huomannu ,että täällä on muitakin kuin te,et ennen leikit hypyttelit ym kivaa (mun lasteni kanssa)Hää tokas ettei se nyt niin vain ole.Elikä minusta kaikki loppui tunteet ym.Kun synnytin hänelle pojan,välillä kun olin masentunut ei se sitä huomannut mut lupasi et häntä pitää tökkästä että hän tajuaa....Kaikki reissut heidän vanhemmilleen on olleet tukalia tähän päivään asti,en tarkoita pelkästään hänen vanhemmilleen menosta vaan yleenssäkkin minne tahansa minne mennää,en kestä istua hiljaa tunti tolkulla autossa saati olla jossain,huvipuistoissa sanomatta sanaakaan,siis ei oikeesti ei puhuta niin kuin muut esim.hei kattokaa tuolla on se ja se ,vaa mennää nyt tonne ja sitten tonne grh,ja toiseksi tuntuu pahalta kun toiset pitävät toisiaan kädestä kiinni....Hänen kaverit ovat aika sosiaallisia luonteeltaan,menimme kerran käymää hänen kavereillaan,musta tuntui tosi pahalta katsoa miten he keskustelivat ja me istuttiin ku tuppi suut....Tällästä elämäni on jatkunut,udohdin mainita tässä välissä että hän osti omakotitalon,eli nyt asumme siellä.Itse myös halusin,mikä ei todellakkaan ollut hyvä idea.Mutta hän on ollu aina sitä mieltä että maksaa ennemin omaa ku asuu jossain kerrostalossa vuokralla.Täällä sitten ollaan asuttu 4 vuotta,tunnen itseni vangituksi aitojen sisä puolella,olen muuttunnut tosi paljon,en nää pahemmin ihmisiä,oon masentunut kahta kauheammin(mull on panniikki häiriö ja massennus ollu iät ja ajat)Itsehän olen osittain lissännyttän panniikia ja masennusta kun en mene enää minnee,ei ole ollut kiinnostusta,kun mieheni asuu autotallissa ja elää vain pojalleen,olen kahen vuoden sisällä sanon taas että haloo et ota muutkin huomioon,hän on kyllä myöntän ettei ole tunteinen,eikä osaa ajatella et joku muukin tarvii sitä koska hän ei tarvi sitä.seksit on sujun ihan jees ja jotkut päivät ihan hyvin niin kuin ennenkin,mut puhumattomuus ja tunteitten näyttö minulle ja mun kahelle vanhemmille lapsille ei onnistu,mutta poikalle kylläkin annetaan hyvän yön suukko(Nyt hän on 6v.)Ja mun vanhemmat lapset on 12 ja 9 vuotiaita.Heille hän sanoo vaa syömää ja hyvää yötä "Sotilaallinen" käytös.Olen siitäkin sanon että huomio samalla tavalla kuin poikaasi,ehkäpä se ei enää onnistu kun likat on niin isoja,kyllä hän auttaa läksyissä ja vie heitä uimaa...Pari vuotta sitten kaveri antoi mulle mahtavia paitoja,kokeilin hänen vieressään mun poika tokasi isä kato(ne pelas pleikkaria)Ihana paita,juu kyll hän vilkasi ja jatkoi pelaamista.Vuoden sisällä olen sanon et en jaksa enää,kyll kaikki muuttuu vähäksi aikaa...Mut Nyt joulun alla sanoin parin oluen jälkee että haluun erota,mun poika itki ja itki mun mieskin ekaa kertaa,asunto paperit tuli ja hän ku tiedosti hei täähän onkin totta,pyys juttelee et hei ....Hän otti mua kädestä illalla kiinni,minusta tuntui ihanalta sanoin et tällästä oon hakennut tää tuntuu tosi ihanalta,samoin kun menimme nukkumaan hän tuli ihan kiinni minuun ,mitä ei monii vuosii ollu tehnyt,edelleen sanoin että miksi nyt(Tuntui tosi ihanalta)Ja viikon päästä sovittii että jatketaan Ok.Ei menny kuin 3 päivää sitte loppu tunteiden näytöt,heräsin yöllä ja mietin aamuun asti,pökkyrässä kirjoitin kirjeen mitä aattellin,ja nyt sitten ollaa oltu erottu,mull on kämppä tosi lähellä,viikon päästä muutan..Vaik ois pitän jo lähteä aikoja sitten,mutta pelkään siis tosi paljon pelkääkin!!!!Sen takia olen pitkittän muuttoa,ja yllätys mull on nyt kovat tunteet häntä kohtaa,kun tiedän että hän on nyt valmis asumus eroon,eikä jaksa enää mun jäkätystä ja lähenkö vai enkö lähe,mitä olen jankannut.Poika jää isälleen,mutta ollaan myös sovittu et Me voidaan tulla tänne ja ja toisin päin,ollaa luvattu lasteme kuullen että meillä on niin sanotusti 2 asuntoa,että asumme siellä ja täällä.Mut myönnän itessäni on hemmetisti vikaa,oon masentun ja aika kiukkunen ollu oon aika paljo korottan ääntä,ja haukkun aika pahasti mun avo mieheni lähi päivinä,ja hän muistuttelee siitä,luulen ettei hän enää tunne mitää minuu kohtaan......Sorry mun virheet,kirjoitan koko ajan mitä päässäni liikkuu.Toivoisin kohtalo tovereita jos joillakin on ollu niin sanotusti samanlaisia kokemuksia ja viittis kirjoittaa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä