Tämä päivä on ollut hyvin antoisa minulle. Tapahtui jotain sellaista mikä sai minut ymmärtämään, että nykyinen tilanteeni poikamiehenä on sittenkin just se minulle parhain vaihtoehto. En ala tarkemmin selittämään mitä tänään hoksasin mutta sen sanon, että asiasta ei tämän päivän jälkeen ole enää pienintäkään epäselvyyttä; Tulen elämään koko loppuelämäni poikamiehenä, tai vanhanapoikana, ihan miten vaan.
Minusta on tullut tällainen kuin mitä olen monen kokemuksen summana. Useat pettymykset ovat saaneet minut hyvin kyyniseksi eikä minun päähäni muodostunutta takalukkoa pysty kukaan ihminen avaamaan, en edes minä itse. Suurin ja tärkein tekijä lienee sittenkin lapsuus ja teini-ikävuodet, joiden pitäisi olla huoletonta aikaa mutta minulle oli yhtä helvettiä.
Oma äitini oli/on alkoholisti ja omasta isästäni en tiedä kuin nimen. Meillä äidin luona ramppasi koko lapsuuteni ajan kaiken maailman reiskoja ja jamppoja, joista jotkut hakkasivat äitiäni ja monet löivät minuakin. Äitini kehoitti minua olemasta ärsytämättä heitä ja muutenkin minun turpiin saamiseni alle 10-vuotiaana aikuisilta miehiltä oli ihan minun vikani. 16v ikäisenä eka kerran pystyin vetämään äijää takaisin päin pläsiä. Vaikka siitä sitten seurasi entistä pahempi selkäsauna niin se oli todellinen vapautus minulle. Myöhemmin olen niitä äijiä nähnyt ja kun ikää on tullut lisää ja voimasuhteet kääntyneet päinvastaisiksi, olisin halutessani voinut pieksää moiset äijät mennen tullen, mutta en ole niin tehnyt. Raukkamaisuuteen ei pidä vastata raukkamaisuudella vaikka mieli olisi tehnyt maksaa potut pottuina. Ainoastaan hyvän kaverin järkipuhe esti minua todennäköisesti tekemästä murhan kun kohtasin erään äitiäni ja minua hakanneen äijän. Hyvät kaverit ovat todella tarpeen, hyvä osoitus.
En silti voi olla ajattelematta, että lapsuuteni todennäköisesti on muovannut minusta tällaisen mitä olen eli en pysty kenenkään naisen kanssa sitoutumaan ja olen muutenkin kenties hieman, en nyt sanoisi häiriintynyt tai epätasapainoinen, mutta henkisesti invalidi. Nyt kun aikaa on kulunut niin on jo myöhäistä. Kaikki naiset ovat sanoneet minulle, että olen henkisesti lukkiutunut ja sulkeutunut. Sen takia varmaankin olen viettänyt elämäni tähän asti yksin ja tulen siten viettämään jatkossakin. Kenties löydän jonkinlaisen elämänlangan, kenties en. On tässä aika monta vuotta tallattu nykyisellä meiningillä joten miksei jatkossakin.
En enää kirjoittele tälle palstalle. Täällä ei ole enää minua kiinnostavia aiheita koska olen valintani tehnyt. Jatkossa kommentoin ainoastaan itseäni kiinnostavia aiheita yhteiskunta- ja politiikkaosastojen alta. Kiitos silti kaikille kanssani täällä keskustelleille ihmisille. Mukaviakin ihmisiä on olemassa. Hyvää kesää teille kaikille!
Minusta on tullut tällainen kuin mitä olen monen kokemuksen summana. Useat pettymykset ovat saaneet minut hyvin kyyniseksi eikä minun päähäni muodostunutta takalukkoa pysty kukaan ihminen avaamaan, en edes minä itse. Suurin ja tärkein tekijä lienee sittenkin lapsuus ja teini-ikävuodet, joiden pitäisi olla huoletonta aikaa mutta minulle oli yhtä helvettiä.
Oma äitini oli/on alkoholisti ja omasta isästäni en tiedä kuin nimen. Meillä äidin luona ramppasi koko lapsuuteni ajan kaiken maailman reiskoja ja jamppoja, joista jotkut hakkasivat äitiäni ja monet löivät minuakin. Äitini kehoitti minua olemasta ärsytämättä heitä ja muutenkin minun turpiin saamiseni alle 10-vuotiaana aikuisilta miehiltä oli ihan minun vikani. 16v ikäisenä eka kerran pystyin vetämään äijää takaisin päin pläsiä. Vaikka siitä sitten seurasi entistä pahempi selkäsauna niin se oli todellinen vapautus minulle. Myöhemmin olen niitä äijiä nähnyt ja kun ikää on tullut lisää ja voimasuhteet kääntyneet päinvastaisiksi, olisin halutessani voinut pieksää moiset äijät mennen tullen, mutta en ole niin tehnyt. Raukkamaisuuteen ei pidä vastata raukkamaisuudella vaikka mieli olisi tehnyt maksaa potut pottuina. Ainoastaan hyvän kaverin järkipuhe esti minua todennäköisesti tekemästä murhan kun kohtasin erään äitiäni ja minua hakanneen äijän. Hyvät kaverit ovat todella tarpeen, hyvä osoitus.
En silti voi olla ajattelematta, että lapsuuteni todennäköisesti on muovannut minusta tällaisen mitä olen eli en pysty kenenkään naisen kanssa sitoutumaan ja olen muutenkin kenties hieman, en nyt sanoisi häiriintynyt tai epätasapainoinen, mutta henkisesti invalidi. Nyt kun aikaa on kulunut niin on jo myöhäistä. Kaikki naiset ovat sanoneet minulle, että olen henkisesti lukkiutunut ja sulkeutunut. Sen takia varmaankin olen viettänyt elämäni tähän asti yksin ja tulen siten viettämään jatkossakin. Kenties löydän jonkinlaisen elämänlangan, kenties en. On tässä aika monta vuotta tallattu nykyisellä meiningillä joten miksei jatkossakin.
En enää kirjoittele tälle palstalle. Täällä ei ole enää minua kiinnostavia aiheita koska olen valintani tehnyt. Jatkossa kommentoin ainoastaan itseäni kiinnostavia aiheita yhteiskunta- ja politiikkaosastojen alta. Kiitos silti kaikille kanssani täällä keskustelleille ihmisille. Mukaviakin ihmisiä on olemassa. Hyvää kesää teille kaikille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
itse olin ollut samassa jamassa jo vuosia kunnes yhtäkkiä eräs minulle täysin entuudesta tuntematon hyväsydäminen nainen otti "huostaansa" ...
Meillä kaikilla on ollut elämässämme ikäviäkin kokemuksia. Harvalla kuitenkaan tuon veroista. Sinun lapsuutesi ei ole todellakaan ollut ruusuilla tanssimista.
Enpä voi sanoa muuta kuin että olen todella pahoillani. Toivon että löydät sen elämäsi langan. Elämä on aina elämisen arvoista, elipähän sen yksin, kaksin tai suuremmassa porukassa. Tärkeintä on varmaankin että on rehellinen itselleen ja että huomaa ne pienetkin onnen aiheet joita tulee vastaan.
Hyvää kesää sinullekin.
Kurjan kuulonen lapsuus mutta onneksi sä itse voit tehdä nyt elämästäs semmosen kuin haluat.
Tosta sun kuvauksesta tuli mieleen alkukantanen laumakäyttäytyminen, johtajauros puuttuu ja sitten kun joku tulee niin se pistää "laumaa" aisoihin jne.
Mut siis pääasia että kun ihminen on kasvanut aikuiseksi ja päässyt muuttamaan omaan asuntoon tai muutenkin niin silloin pystyy muokkaamaan oman elämisensä sellaiseksi kuin haluaa ja itseään siinä samalla. Ei pidä antaa menneisyyden pitää otteessaan kun se on kuitenkin vaan menneisyyttä. Eikö? =)
KOET ITSE LAPSUUTESI VOIMAKKAANA JA EN IHMETTELE .
MIELESTÄSI OLET HENKISESTI LUKKIUTUNUT JA SULKEUTUNUT .
MUTTA JOS TILANTEESI ON TUO MITEN VOIT ANTAA OLLA ASIAN , MITÄ OLEN KIRJOITUKSIASI LUKENUT . OLET ASIOISSA ERITTÄIN LAAJAKATSEINEN JA SE ETTÄ , OLETKO MIETTINYT SELVITTÄÄ ITSELLESI TILANNETTA . JOTTA VOISIT JATKAA ELÄMÄÄ TASAPAINOISESTI VAIKKAKI TOISTEN ASIOIDEN PARISSA .
YHTEISKUNTA ON MEITÄ KAIKKIA VARTEN JA ASIAAN LÖYTYY APU JOS OTAT VASTAAN TAI OLET HALUKAS YRITTÄMÄÄN .
ÄLÄ IHMEESSÄ LUOVUTA . MUTTA SYDÄMMESTÄNI TOIVON SINULLE ILOISTA PIRTEÄÄ MIELTÄ SEKÄ KANNUSTAN JATKAMAAN , ALÄ ANNA PERIKSI . SAAT SELVITETTYÄ ITSELLESI ASIAT JOS ON HALU YRITTÄÄ . SISUA SINULTA PUUTTUU JA ÄLÄ IHMEESSÄ YLEISTÄ ASIOITA EI ME KAIKKI OLLA SAMANLAISIA .