En tiedä miksi kirjoitan tänne.Ehkä haluan vain purkaa pahaa oloani.Minun miesystäväni yritti hirttäytyä.Löysin hänet roikkumassa naulakosta.Jollakin ihmeen voimalla sain hänet alas,ja ambulanssin paikalle.Silloin en tiennyt elääkö hän,vai onko hän jo kuollut.Sen jälkeen kun ambulanssi saapui,en muista päivästä muuta.Syitä siihen,miksi hän teki niin ...olen miettinyt.Hän kävi psykiatrilla ja haki apua kaikesta mahdollisesta,myös Kirkosta.Mutta,se ei auttanut.Jotain tapahtui,jokin vain "naksahti".Hän ei halunnut kuolla.Mutta,vammautunut hän on,pahasti.Tuon päivän aikana särkyivät kahden ihmisen unelmat ja haaveet.En osaa tai pysty nyt muuta kirjoittamaan,mutta haluan sanoa teille muille,että joskus elämässä saattaa joku tulla sanomaan,että hänellä on paha olla.Älkää silloin kääntäkö hänelle selkäänne..me tarvitsemme toisiamme.
Särkynyt maailma
minä
141472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Veljeni teki itsemurhan 4 vuotta sitten. Suru ja kaipuu ei ole päättynyt. Miksi hän teki näin? Hänen naisystävänsä sekä entinen vaimonsa tiesivät hänen aikeistaan mutta eivät voineet kertoa "toisen yksityisasioista" sukulaisille. Jäähyväiskirjeessään veljeni kertoi, että nämä naiset eivät osanneet auttaa ja hän ei osaa hakea apua muualta. Me sisarukset olisimme kuunnelleet ja tienneet mistä etsiä apua, olenhan minäkin etsinyt pahaan oloon apua mielenterveyskeskuksesta ja lääkäriltä. Ja olen myös apua saanut.
Siis miksi piti käydä näin? Asia painaa edelleenkin ja yritän kuunnella aina kun jollakin on huolia. Miehet varsinkaan eivät puhu asioistaan toisille.
Jaksamista sinulle!
Voimia sinulle,niitä toivon itsellenikin.Niitä voimia ei nyt vain löydy.Kiitos kuitenkin että vastasit.
Vieläkin kulttuuri on sellainen että miehet eivät puhu pahasta olostaan. Miehet tuntee että tunteista puhuminen on heikkoutta ja se ei kuulu miehen rooliin, sen takia se on joillekin miehille vaikeaa. Roolimallit opitaan usein kotoa. Puhuiko teillä perheen isä omista tunteistaan?
Olen onnellinen siitä että omat vanhempani näyttivät tunteensa muille perheenjäsenille. Rakkautta ei puuttunut ja paha olo näytettiin muillekin ja siitä keskusteltiin. Vielä nykyäänkin kun käyn vanhempieni luona niin isä kertoo rakastavansa minua, kuvitelkaa. Teininä sitä piti nolona mutta aikuisena sitä osaa arvostaa. Ja laitan hyvän kiertämään nyt kun on oma lapsi.
Monikaan mies ei puhu,tai osaa puhua tunteistaan.Oma isäni aloitti omistaan puhumisen,nyt kun olen hänen silmissään tarpeeksi "vanha".Miesystäväni puhui minulle,ja hän tosiaan puhui ja kertoi olostaan..mutten minä yksin jaksanut häntä auttaa..
Mukavaa että päätit tässäkin aiheessa kertoa erinomaisuudestasi. Mahdatte olla oikein "malliperhe"....
...ymmärrät ettei se ole sinulta pois? Miksi olet niin katkera? Tunnetko itsesi epäonnistuneeksi?
Sinä voisit harjoittaa hieman "ymmärtämystäsi" ja empatiakykyäsi tuomatta aina omaa erinomaisuuttasi esille.
a) se ei ole minulta pois b) en ole katkera c) en tunne itseäni epäonnistuneeksi. Onnellinen?
...se sinut onnelliseksi jos kerron että isälläni on syöpä? Pikkusiskoni kuoli jäädessään auton alle? Oletko sinä nyt onnellinen kun tiedät että elämäni ei olekaan ollut niin täydellistä?
En ymmärrä sinua enkä kaltaisiasi surkimuksia jotka saavat virtaa toisten vastoinkäymisistä eivätkä voi sietää jos joku on elämäänsä tyytyväinen.
En kommentoi enää avuttomia viestejäsi.
Ei, se ei tee minua onnelliseksi, olen pahoillani isäsi puolesta ja toivon että syöpä on havaittu ajoissa ja hoidettavissa jos näin on. Sinun ja perheesi puolesta olen pahoillani kokemuksestanne sisaresi menetyksen takia. Kumpikaan asia ei kerro siitä, että elämäsi olisi tai ei olisi ollut täydellistä. Kumpikin kertoo siitä, että sinun pitäisi _ymmärtää_ elämästa ja ihmisistä kokemusten keskellä enemmän kuin mitä annat ymmärtää. Silloin, kun sinulla oli paha olo, tarvitsit kuuntelijaa, neuvoja tai mitä tahansa, et varmaankaan kaivannut tietoa siitä, miten asia jonkun muun mielestä olisi pitänyt hoitaa/ hoidettiin muilla? Raaka esimerkki: isälläsi on syöpä. Jos on esim. keuhkosyövästä kysymys, sinua ei varmasti helpota tieto, että olisi pitänyt jättää tupakat polttamatta? Ei, luultavasti oloasi auttaisi enemmän se, mitä voit _nyt_ tehdä oman ja isäsi olon helpottamiseksi. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaan voi yrittää vaikuttaa.
Sitä en tiedä, mikä minusta surkimuksen tekee, mutta muiden vastoinkäymisistä en todellakaan saa virtaa, vaan yritän auttaa, mikäli se on mahdollista.
Miksen voisi sietää jos joku on elämäänsä tyytyväinen? Hyvä niin, olen tyytyväinen omaanikin, kaikkine hyvine sekä huonoine hetkineen, ainoatakaan en antaisi pois, ja näin varmasti monilla muillakin. Vaan en tunne tarvetta sitä missään tuntemattomille mainostaakaan, missään tarkoituksessa, ketä se kiinnostaa, tai kenen oloa se helpottaa?
Ja kommentoinnista...en ole pyytänytkään. Ja suoraan sanoen...tämä viimeisin kirjoituksesi... ihan hyvä huomata, että on _ihmisestä_ kysymys. Älä rakenna itsestäsi kuvaa itsellesi ja muille yli-ihmisenä, kun kukaan meistä ei sellainen ole, jokaisella on todellinen elämä elettävänä, hyvine ja huonoine hetkineen, kumpiakaan ei pidä unohtaa vaikka eivät juuri kohdalla sattuisi olemaankaan.
Esimerkki:
kerroin ystävälleni, että olemme eroamassa, mieheni ja minä - ja mitä ystävä tähän vastaa... alkaa kertomaan siitä, kuinka hyvin hänellä ja hänen miehellään menee, ei ole koskaan kuulemma mennyt paremmin.
Niin no, olin tietysti onnellinen heidän puolestaan, muttei silloin vain oikein jaksanut näyttää iloista naamaa. Halusin lohdutusta enkä kuulla sitä, miten hyvin asiat jollakin muulla on. Se teki jotenkin oman olon vielä surkemammaksi. Ei se, että joku on onnellinen, vaan se, että itsellä menee huonosti, muttei ketään edes kiinnosta kuunnella.
Ymmärrätko nyt hieman paremmin, mitä lohdutus tarkoittaa?
En ole ollut lohduttamassa ketään. Tiedän kyllä mitä se sana tarkoittaa. Tuo alkuperäinen viestinihän oli kommentti nimimerkki Siskon esittämään kysymykseen "miksi näin?" Siis jos rautalangasta pitää vääntää niin viestini alkuosa oli kommenttia ja loppuosan kirjoitin sen takia että lukija ymmärtäisi miksi näin ajattelen. Eli miksi olen sitä mieltä kuin alkuosassa luki.
Kun luet keskustelupalstoilla olevia viestejä niin voisit miettiä miksi niissä lukee mitä lukee ja miettiä tarkemmin mitä niillä viesteillä on haluttu sanoa.
Täällähän voi lukea näitä viestejä ja "tajuta" asiat aivan niinkuin HALUAA. Tätäkään viestiä sinä et luultavasti ymmärrä ja kirjoitat jonkun eipäs/juupas vastineen.
Hmph.
Se, joka tällä hetkellä tarvitsee tukea, olet sinä. Ota yhteyttä esim.paikkakuntasi mielenterveystoimistoon ja kerro tilanne. Sinä tarvitset voimia kokemasi tilanteen jälkeen, sekä jatkossa, että pystyt tukemaan miesystävääsi.
Kenellekään ei pidä kääntää selkäänsä, mutta sinun on huolehdittava myös itsestäsi saadaksesi voimia tukea muita, muista se.
Ihmisten tukemistapoja on erilaisia, ja toiset tarvitsevat erilaista tukea. Asia mihin kykenevät kaikki, on kuunteleminen, vaikka ei tilanteelle mitään voisikaan, sekin helpottaa toisen oloa. Paras mitä voit tällä hetkellä tehdä, on hakea voimia itsellesi, sillä kokemus oli aivan varmasti järkyttävä, ja tietoa siitä, mitä voit tehdä miesystäväsi hyväksi ettei näin enään käy, mikäli mitään on ulkopuolisten tehtävissä.
Voimia sinulle :)
On ehdottomasti tärkeää että sinä haet NYT itsellesi apua. Ei kenenkään tarvitse, eikä voikkaan kestää yksin, kun jotain tuollaista tapahtuu.
Tästä eteenpäin, on tärkeintä että pidät todellakin itsestäsi huolta! Eli haet apua.
Et voi toimia tukena itsellesi etkä läheisellesi ellei joku auta sinua ensin, muista se.
VOIMIA SINULLE!!!
Oletteko te jotain multipersoonia? Tekstit oli melkein samanlaiset, tyyliset ja niissä käytettiin samoja sanoja.