minä (n) menetin omalla

jotenkin mukavalta. Helpottaa kun voi jakaa omia kokemuksia ja tarinoita. Jotenkin on aika vaikea selittää kavereille kasvotusten näitä juttuja.

Itse olin pidemmänkin aikaa yhdessä naisen kanssa, jossa todella oli sitä jotain. Itse en sitä tyhmänä tajunnut läheskään yhtä hyvin kuin ihmiset ympärilläni jotka sanoivat miten onnekas olen. Tyttö asui toisella paikkakunnalla, ja nähtiin harvemmin.

Jotenkin oli melkein koko ajan semmoinen pelko että hän jättää mut sen erossa olemisen takia ja mä jään yksin ja mua sattuu ihan helvetisti. Niinpä en oikein koskaan uskaltanut antaa muka itseni kunnolla rakastua häneen, enkä uskaltanut olla hänelle kunnollinen rakas, jotenkin pidättyväinen, en antanut mennä täysillä, antanut itsestäni läheskään kaikkea.

Sitten lopulta sain mitä ansaitsin. Tyttö jätti minut, sanoi että sun kanssasi on kiva olla mutta se ei riitä. Ymmärrän hyvin - se oli se kun en jakanut kaikkea hänen kanssaan kaikkea, en antanut (syystä tai toisesta) kaikkea itsestäni hänelle.

Tavallaan aluksi se ero ei edes tuntunut miltään, oli mennyt vähän huonommin jonkun aikaa. Ihmettelin itsekin että näinkö helppoa tämä on. No ei se ollut. Tyttö haki tavaransa pois mun luotani, halittiin, syleiltiin ja itkettiin. Mutta hän tiesi mitä teki, enkä minä oikein välittänyt silloin kunnolla. Kun en ollut miettinyt asioita, en tiennyt mikä on ongelman oire ja mikä syy.

Meni noin 3kk, helposti. Sitten eräänä yönä näin hänestä unta. Hän ei enää unessakaan ollut mun tyttöni. Sen jälkeen hän on ollut unissani usein. Ja sen jälkeen ei ole enää ollut ainoatakaan helppoa päivää. Olen miettinyt mitä kaikkea itse tein väärin, ennen kaikkea sitä etten antanut itseni rakastua häneen täysillä, etten antanut itseäni hänelle kokonaan, etten luottanut häneen täydellisesti - siinä oli ensimmäinen ihminen johon tiesin että voisin todella luottaa 100%. Olen miettinyt paljon asioita mitkä tein väärin, ja ikävä on ollut kova. Alkaen siitä etten koskaan kertonut hänelle todella miten paljon hän minulle merkitsee, senkin sanominen oli aina jotenkin naamioitava ja kierreltävä.

Olen minäkin noita kaikkia lupauksia ja suunnitelmia tehnyt. Mitä kaikkea tekisin, että olisin hänelle semmoinen mies kuin hän on aina halunnut. Mietin miten laitan oman elämäni semmoiseen malliin, että hän HALUAA olla kanssani. Ja haaveitahan nämä on, en ole saanut joulukorttia tai synttärionnittelua, omat korttini ovat jääneet vastauksetta. Tiedän että pitäisi lopettaa haaveilu ja vain jatkaa eteenpäin. Mutta en tiedä miten se onnistuu - tarvitaan toinen semmoinen sattuma kuin se joka johdatti minut ja hänet silloin aikanaan yhteen. Tyttö joka loistaa kuin aurinko - se oli ensi näkemältä sitä, en nähnyt muita kuin hänet. Ja se kemia, ensi näkemästä pari tuntia myöhemmin mentiin kaupungilla vaistomaisesti kuin pariskunta joka on ollut ikuisuuden yhdessä. Kemia jota ei voi väärentää. Ja suurenmoinen ihminen, lämmin, suurisydäminen ja kaikkea sitä mitä todellisuudessa naiselta haluaisin. Antaisin mitä vain että saisin mahdollisuuden korjata virheeni, puhumattakaan jos olisi mahdollista tehdä oikein kaikki se minkä tein väärin.

Nimimerkki "en taida olla oikea pelimies"