Nyt on kulunut kuukausi shokista kun vaimo ilmoitti, että hän ei rakasta enää minua ja hänellä on toinen. Asian tekee todella kipeäksi se, että meillä meni kaikki minun mielestäni todella hyvin. Kaikki toimi niin kuin normaali perheessä kuuluukin. Tämä ilmoitus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Asian tekee todella kipeäksi se, että vaimollani on ollut tämä uusi suhde jo viime kesästä lähtien ja hän on pystynyt elämään täydellistä kaksois elämää siitä saakka. Asia järkytti myös kahta teini iässä olevaa lastamme. Vaimoni pystyi vielä suunnittelemaan kesäloma reissuja kanssani. Miten tälläisestä toipuu tuntuu tosi pahalta . Kuukausi lasten kanssa asuen on mennyt kuin olisi sumuverho silmien edessä.
18 vuotta onnea
sydän rikki
204604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mä tein ja tuon sikatempun miehelleni.Salasuhde vuoden vieraaseen.Halusin avioeron.Hän oli aivan sokissa.Varmaan samassa tilassa kuin nyt sinäkin. Ei me sitten erottukkaan. Mieheni houkutteli minut jäämään. Rukoili ja itki.Minä jäin.
Siitä on nyt toista vuotta aikaa, kun jäin.Tällä hetkellä asutaan erossa.Asumuserossa.Ei siitä mitään tullut enään sen jälkeen, vaikka kummatkin oltaisiin haluttu.Ei tuollaista petturikäytöstä pysty antamaan anteeksi.Totta kai olen murtunut.Minä mokasin ja pilasin 19-vuoden yhteisen elämämme.Rakastan kuitenkin häntä.Olen aina rakastanut.Enään en vaan saa häntä takaisin.Hän itse on nyt päättänyt että ei halua minua enään.
Elämä on just tätä.Yritä kiltti pieni jaksaa jotenkin.Mä toivon sulle vaan kaikkea hyvää.Ooon pahoillani sun puolesta.
Katsos, muijas oli pakko pitää linjat auki molempiin suuntiin. Lomaa oli suunniteltava kanssasi siltä varalta, että uusi ei suostukaan maksamaan kesälomamatkaa tms. Ja muutenkin ex-vaimosi vaikuttaa olleen perinteinen laskelmoija: ei hätkähdä mitään, voi mennä sängystä sänkyyn vaikka tunnin välein.
Omasta shokki erosta on aikaa kaksi kuukautta. Minäkin luulin, että vanhenemme yhdessä ja kaikki on OK. Hölmö minä! Tuntuu tosi pahalta. Ensimmäiset viikot olivat aivan hirveitä, joten tiedän hyvin, miltä sinusta nyt tuntuu.
Toipuminen vaatii pitkän ajan ja monta kyyneltä. On kauheaa, kun läheisin ihminen pettää aivan pokkana ja itse on luullut elävänsä jopa onnellisessa parisuhteessa. Mitään hienoa neuvoa en osaa antaa, mutta elä päivä kerrallaan.
Luulen, että vielä joskus puolisomme havahtuvat, ettei se elämä vain puolisoa vaihtamalla parane, kun arki astuu mukaan kuvioon. Jaksellaan:)
Kiitos rohkaisusta, tuntuu vaan tosi pahalle jos rakastaa puolisoa 110 prosenttisesti niin tälläisen tilanteen jäkeen tulee hirveä ikävä toista. En tiedä kauvan tätä ikävä vaihetta kestää ja vaihtuuko se seuraavaksi viha vaiheeksi, kun minulla ei ole rakkaudelle on/off nappulaa.
Niinpä! Miehen puolelta nämä jutut ovat tavallisia. Niin meilläkin, 30 vuotta yhdessä ja mies elää kakksoiselämää sujuvasti puoli vuotta. En todellakaan voi ymmärtää, että kaiken voi pitää sisällään. Luulisi jo uuden onnen pursuavan niin, että siitä on pakko kertoa. Meillä paha olo tuli kyllä ilmi syyttelynä ja äksyilynä omalle perheelle. Asian tultua julki ja avioerosta puhuttaessa mies ei ollenkaan ollut suostuvainen siihen. Uusi "rakkaus" halusi vain seksiä eikä rakastanut, vaikka uskon miehen puolelta olleen uuden vaimon haku päällä. Tässä nyt vielä eletään, jos olisin nuorempi niin en harkitsisikaan jäämistä, mutta kuusikymppinen...Voimia, keskustelua,anteeksiantoakin, jos siihen toisella on halua.
Sama juttu täälläkin. Mies ilmoitti 16 yhteisen vuoden jälkeen ihastuneensa netin kautta tutustumaansa lapsettomaan, nuorempaan neitoon. Mutta nyt hän ei tiedä kumman haluaa, meidät vai hänet. Asia on vielä niin tuore, etten ole päätöksiä pystynyt tekemään. Rakkauteni ei ole kuollut, mutta voinko antaa anteeksi, jos hän minut haluaa?
Minun tarinani oli hyvin samantapainen, eli mies eli kaksoiselämää puolisen vuotta, ennenkuin pudotti pommin niskaan ja kertoi toisesta naisesta. Millään lailla ei hänestä kotona huomannut, että asiat olisivat olleet huonosti...
Pari kuukautta minullakin meni sumussa, hain ja otin vastaan kaiken avun mitä minulle oli suinkin tarjolla. Hae sinäkin apua, käy suruasi, tuskaasi läpi. Rankkaa, mutta varmasti selviät!
Sen jälkeen on ruvennut helpottamaan hetki hetkeltä. Tänään 5 kk siitä kun sain tietää uudesta rakkaudesta.
Nyt kuukauden treffailtuani huomaan jo tavallaan itkeväni toisen miehen perään jonkunlaisen suhteen nyt ilmeisesti loputtua ( tai ehkä itken ylipäätään menetettyä turvallista elämääni, loukattua sydäntäni? )Eli vaikka alkuun tuntui, etten ikinä tule haluamaan toista ihmistä lähelleni, on tämä tunne jo muuttunut. Nytkin tuntuu vain, että olen edelleen liian luottavainen, edelleen miehet puhuvat minulle asioita, joita eivät tarkoitakaan.
mitään erikoista? Naisena luulisin, että ei sitä voi edes olla samalla periodilla vanhan ja uuden rakkauden kanssa.
Hmmm...meillä ainakin seksielämä oli ehkä tavallistakin vilkkaampaa. Mies oli kai niin onnensa huumassa, että halutti koko ajan. Vain muutama päivä ennenkuin ilmoitti uudesta rakkaastaan, hän vielä halusi minua...
Vaimostani tuli tämän kaksoiselämän aikana enempi aloitteen tekijä petihommissa.
Tuntuu siltä, että samankaltaiset tilanteet ovat saaneet suoranaisen epidemian luonteen. Meilläkin on 18 vuoden suhde ja mies ilmoitti jonkin aikaa sitten harkitsevansa eroa. Haluaa kuulemma rakkautta elämäänsä. Sanoin, että minun rakkauteni hänellä jo on, samoin lasten. Missä vika? No, tietenkin siinä, ettei Hän enää rakasta.Sitten kävi selville, että kaveripiirissä on muutamia tapauksia, joissa on syttynyt ukkomieheille ihania salaromansseja. Aikaa on kulunut ja romanssit ovat saaneet uusia käänteitä; ensihuuma on haihtunut ja kaverit alkaneet ikävöidä perheidensä pariin. Keskustelut ja tuntojen purkamiset kavereiden kanssa ovat saaneet mieheni mietteliääksi, eikä hän enää hehkuta asialla kuten aikaisemmin.
Itse otin tietysti mieheni puheet todesta ja olen käynyt omaa sisäistä, kipeää taisteluani selvitäkseni tämän uhkaavan tilanteen yli. Välillä kaikki tuntuu hyvältä ja välillä taas ahdistus valtaa mielen. Päätin, että ainoa keino selvitä on vahvistaa itseään sekä henkisesti että fyysisesti. Pidän yhteyttä ystäviini, käyn ulkona, osallistun tilaisuuksiin, olen hyvä ja läheinen lapsillemme, pidän yllä optimismia kävi miten kävi (vaikeaa välillä) ja hoidan kuntoani sekä ulkonäköäni. No, nyt on käynyt sitten niin, että kauniiden kevätpäivien myötä olen alkanut katsella muita miehiä sillä silmällä ja huomannut myös mukavaa silmäpeliä siltä puolelta. Itsetunto on noussut kohisten ja suhtaudun mieheni aikeisiin rauhallisesti. Rakastan häntä ja teen kaikkeni suhteemme puolesta, mutta jos hän ei todellakaan enää rakasta ja lähtee en sille mitään voi. Uusi elämä odottaa myös minua, koska niin haluan.
ja kun huomaa että kaikki on jo raunioina on vaikeaa korjata enää.
ja toimit,kun liikut ja tapaat muita ihmisiä, jos miehes lähtee, niin lähtee elämää on senkin jälkeen, kun sen oikein oivaltaa..iloista mieltä sinulle!
Hei,
Toivon Sinulle paljon voimia tulevaisuudessa ja uskon että pärjäät hienosti, kaikkea hyvää ja parasta kesääsi!
Kiitos tuesta !! Mieliala menee kuin vuoristorata ylös ja alas. Aallon pohjalla on tosi kurjaa. Niihin hetkiin auttaa ajatus omista ihanista lapsista joiden tähden kannattaa tsempata.
...täälläkin...miehellä toinen puol vuotta kun minä otin asian esille.. huomasin sen heti kohta kun hän oli ekan kerran pettänyt... seksielämä muuttu.. ei halunnut enää niinku ennen... yhteisiä vuosia lähes 25 ja niistä avioliittossa 19... kaks vuotta oltiin viel yhdessä... hän ei halunnut luopua minusta mut ei myöskään siitä toisestä... mut mulle riitti... tästä kaikesta on aikaa jo viis vuotta... kyllä siitä selviää.. ex on muuten yhä sen saman naisen kanssa ja ovat kihloissa.. muuten suhde on kaukosuhde... se nainen asuu 200 kilsan päässä.. vapaa-ajat viettävät yhdessä...
Kun menee kaksi vuotta niin helpottaa . Niin se vain on että syytön osapuoli kärsii enemmän . Vielä se kärsii sinun vaimosikin , kun huomaa että ongelmat ei ainakaan vähene pakenemalla niitä . Vaimosi on nauttinut tilanteesta hänellä kaksi miestä "olempa minä valloittava" . Minulla viimeksänä sama tilanne , ihmettelen miten paljon "sillä" oli vielä suunnitelmia , uusia mattoja ja kukkapenkkejä jne.. vielä edellisenä päivänä kun lähti . Kumma juttu minulla on vieläkin helliä tunteita "sitä" kohtaan vaikka teki moisen tempun . Inulla on hyvin kun sinulla on lapset luonasi he pitävät sinut elämässä kiinni . Päivä kerrallaan kyllä se siitä , voimia vaan .
vaikka pahaa tekeekin. Sitä vaan ihmettelee voiko toisen tunteet loppua kuin seinään. Luulen kuitenkin, että ex:ää kalvaa omatunto kun kaikki käytännön asiat minua ja lapsia kohtaan hoituvat paremmin kuin hyvin. Tulisi varmaan siivoamaan ja laittamaan ruokaakin jos pyytäisin. Mutta tällä keinolla hän puhdistaisi omaatuntoaan joten parempi antaa olla. Kiitos tuesta
Minun puolisoni ilmoitti myös lähtiessään, kun sitä kysyin, että hän ei rakasta minua enää... Mietin, että miten on mahdollista, että tunteet loppuvat kuin napin painalluksesta? Nyt kaksi kuukautta myöhemmin sanoin hänelle, että varmasti rakastat minua vieläkin, vaikka lähdit ja hän mutisi vaivautuneesti, etteivät ne tunteet hetkessä mihinkään katoa. Suruni keskellä minua jopa huvitti, että mielipide olikin jo hieman muuttunut! Luulen, että siinä lähdön huumassa on helppo sanoa ns. mitä sylki suuhun tuo...
Minäkin ihmettelin, kun vaimo ennen lähtöä siivosi talon ja jopa pesi ikkunatkin. Onko nämä jotain omantunnon puhdistus riittejä? Sitä vaan ajattelee, että jos tunteet ovat täysin kuolleet ja rakkaus loppunut, niin miksi vielä vaivautuu tälläiseen. En kumminkaan usko, että pesi ja siivosi vain lasten takia. Vai olenko väärässä?