Miten?

voi toimia. ollaan oltu yhessä yli vuosi. välimatkaa n. 400 km. tällähetkellä enemmän, kun mies on kuukauden merillä. hyvin toimii. ikävä on aina valtava, mutta sen kestää kun tietää mitä odottaa. arkipäivät menee niin nopiaa kun on töissä ja harrastuksissa. näin viikonloppusin aika meneekin sit matelemalla. mut mihinkään en vaihtais tätä suhetta. vihdoin olen löytänyt se oikian. ja kauaa ei onneksi tarvitse odottaa, kun mies muuttaa luokseni...

Kyllä voi toimia. Meillä oli silloin aikoinaan välimatkaa sellaset 80 kilsaa, ei nähty edes joka viikonloppu ku oltiin alaikäsiä sillon ku alettiin (minä 16 ja mies 17). Kaks vuotta meni näin välimatkan kanssa ja nyt asuttu jo kolme vuotta yksissä ja siitä vuos kihloissa ja suunnitellaan jo perheenlisäystä!

Että kaukosuhteet voi toimia, täytyy vaan löytyä luottamusta puolin ja toisin ja myös paljon uskoa juttuun!!

Meillä on mieheni kanssa hieman pitempi välimatka, mieheni on Suomessa ja minä Keski-Euroopassa. Tapaamme noin kuukauden-kahden kuukauden välein ja tässähän tämä menee kun pian kymmenen vuotta yhteiseloakin on jo takana. Aika tosin menee työskennellessä nopeasti ja kolmen kuukauden välein pääsen Suomeen kolmeksi viikoksi lomalle, työni on projektiluontoista ja siten sopii minulle oikein hyvin tällä hetkellä.
Uskon että kaukosuhteesta tulee ongelma vain jos siitä tekee ongelman, eli jo molemmat on jutussa mukana täysillä ei ongelmia tule. No, ikävähän toki kaihertaa mutta kotimaassa voi soitella puhelimella ja ulkomailla skypetetään ahkerasti. Tsemppiä sinulle!

Kyllä sitä hyvin jaksaa.

Luotto on tärkeintä,ei kantsi turhia huolehtia ku tietää et kumpikin samoilla linjoilla näissä asioissa.

Rakkautta riittää,vaik vuosia asua erillään.Sellainen on oikea kaukosuhde,jossa molemmat on itsenäisiä aikuisia ihmisiä ja kumpikin tietää et jokupäivä toisen muuttokuormaa tehdään...

Tätä jatkunut melkein 3 vuotta ja voin sanoa et mahtavaa aikaa ;)

Itse olen elänyt n. kaksi vuotta kaukosuhteessa. Välimatkaa on 200km. Kyllä sen kestää hyvinkin, kun näemme sentään melkein joka viikonloppu tai ainakin joka toinen. Aluksi kumpikin oli melko epäileväinen asian suhteen. Vain kirjoittelimme ja soittelimme kaksi kuukautta ensimmäisen tapaamisemme jälkeen, koska emme kumpikaan olleet varmoja, haluammeko todella yrittää. Kun sitten ensimmäistä kertaa tuon ajan jälkeen näimme, ei tullut enää kysymykseenkään, että olisimme jättäneet jutun siihen, kummallakin oli jo liikaa tunteita.

Kaukosuhteessa on myös paljon positiivisia asioita. Tapaamiset ovat useimmiten aivan ihania, niitä odottaa, ja niistä saa voimaa arjen keskellä. Toisaalta toista ei ehkä opi yhtä hyvin tuntemaan, kun tapaamiset ovat vain. ns. juhlahetkiä. Luottamusta kaukosuhteessa pitää puolin ja toisin olla, mutta niin kyllä mielestäni myös ns. tavallisessakin suhteessa. Jos yhteydenpito on tiivistä, houkutus pettämiseen ei varmastikaan ole yhtään sen suurempi kuin "lähisuhteessakaan".

Ja olen kuitenkin sitä mieltä, että rakkaus on asia, jota ei pitäisi koskaan ohittaa. Onnea matkaan!:)

Ikävähän oli alussa todella kova, mutta kyllähän se siitä alkoi pikkuhiljaa helpottamaan. Itseasiassa, mitä enemmän tekemistä (eli omaa elämää) niin sitä vähemmän on ikävä.

Eli kaksi parasta neuvoa kaukosuhteeseen:
Olkaa molemmat tosissanne!
Eläkää omaa elämäänne!

Jos kaukosuhteessa ollaan asenteella "katsotaan nyt mitä tästäkin tulee" niin se ei toimi.
Jos ei ole kavereita, koulua, harrastuksia, töitä tai muuta tekemistä, niin ikävä voi käydä niin raastavaksi että se jo haittaa suhdetta.

Minulla on omakohtaista kokemusta. Ollaan seurusteltu pari vuotta ja välimatkaa on ollut parisataa kilometriä. Kun suhteemme alkuvaiheessa tyttöystäväni joskus ilmoitti, että ei tulekkaan seuraavana viikonloppuna käymään, niin lähes raivostuin hänelle. Nykyään taas on viikonloppuisin niinpaljon tekemistä, että välillä se on jopa helpottavaa kuulla että hän ei tulekkaan seuraavana viikonloppuna käymään :)

Olen ollut kaukosuhteessa kaksi kertaa, molemmat kestivät pari vuotta. Minä Suomessa, mies ulkomailla, ei siis suomalainen. Kaksi kertaa kokeilin ja totesin että eivät kestä

Hei!
Kaukosuhteen toimiminen on ihmisistä kiinni, tietenkin. Itsellä jo vuoden ajalta hyviä kokemuksia kaukosuhteesta. Toimii hyvin ja tulee toimimaankin vielä puolisen vuotta, sitten pääsemme saman katon alle. :) Siispä, toimeen vaan on tultava ilman sitä toista, tiivis yhteydenpito auttaa selviytymään. Onhan nykyään sähköpostit, kännykät jne jne. :)