En ala meidän elämästämme sen enempää kertomaan, mutta haluaisin tietää millaisia kokemuksia teillä on parisuhdeterapiasta?
Entä, jos mies ei terapiaan lähde. Onko naiselle pelkästään omaa terapiaa, jonne voi mennä yksin puhumaan? Vai auttaako se mitään, jos mies ei kerta ole valmis lähtemään mukaan.
Haluamme molemmat pelastaa liiton, mutta mies terapiaa vastaan. Ei halua puhua "vieraille" ihmisille.
Palastiko terapia teidän liittonne?? Kertokaa!
Entä, jos mies ei terapiaan lähde. Onko naiselle pelkästään omaa terapiaa, jonne voi mennä yksin puhumaan? Vai auttaako se mitään, jos mies ei kerta ole valmis lähtemään mukaan.
Haluamme molemmat pelastaa liiton, mutta mies terapiaa vastaan. Ei halua puhua "vieraille" ihmisille.
Palastiko terapia teidän liittonne?? Kertokaa!
Vastaukset 10
Vanhimmat
terapia kokemuksia,luulisin kuitenkin ettei hyödytä yksin mennä,koska useimmiten molemmissa vikaa.
Meillä oli ero lähellä ja piti molempien hieman muuttaa mielipiteitään ja taas menee hyvin ilman terapiaa.
Tosin sitä tulosta että liitto olisi jatkunut ei tullut. Mutta ymmärsin enemmän itseäni ja exäni toimintaa, kun täysin ulkopuolinen, puolueeton ja huom! vaitiolovelvollinen ihminen peilasi minulle mistä ilmiöistä tilanteissa joista kerron on kyse. Olen varma etten olisi tällä hetkellä uudessa ja onnellisessa suhteessa, jossa eivät ainakaan nuo vanhat erheet pääse toistumaan, ellen olisi tehnyt ITSENI takia myös työskentelyä ulkopuolisen avun kanssa.
Parisuhdeneuvoja osaa myös auttaa sinua miettimään keinoja, miten voisit motivoida miehesikin tulemaan terapiaan mukaan jossain vaiheessa. Joka tapauksessa miehesi tulee huomaamaan muutosta sinussa, mikäli käyt yksinkin terapiassa. Kyllä sillä aina jokin merkitys on, eikä vähiten oman itsen paremman olon kannalta. Suosittelen.
Huomasin miettiväni niitä ennakkoluuloja joita sana terapia nostaa joillakin ihmisillä esiin. Terapia kytketään helposti kallonkutistajien ammattikuntaan ja olisko tuo yksi mahdollinen syy miksi miehesi ei halua lähteä kanssasi pariterapiaan...mene ja tiedä...
Pariterapiaan voi hakeutua kun pariskunnan keskusteluyhteys on jumiutunut ja kahden kesken kotikonstein ei päästä asiassa eteenpäin.
Yksin kannattaa ilman muuta mennä jos miehesi ei halua osallistua.
Yksin kannattaa mennä myös jos perheessä on perheväkivaltaa, jolloin puhuminen voi olla turvallisempaa kuin yhdessä.
Pääasia minun mielestäni on että et jää yksin ajatustesi kanssa.
Jos mies ei halua lähteä parisuhdeterapiaan, voit toki itse mennä terapiaan. Auttaahan sekin, jos sinä voit käsitellä asioita ammattiauttajan avulla, mutta vaarana on tietenkin myös se, että miehesi ei sopeudu mahdollisiin muutoksiin sinussa.
Sinuna hankkisin ensin vaikkapa Rakennamme parisuhdetta -kirjan, siinä on ihan konkreettisia neuvoja ja harjoituksia, joita voitte tehdä keskenänne jos miehesi on haluton puhumaan asioista ulkopuolisten kanssa.
Tässä linkki: http://www.kiianmaa.com/Tuotteet/Julkaisut (ostoskori)/Kirjat/4
Olemme käyneet perheterapiassa muutamia kertoja, koska sairauteni on kuormittanut myös parisuhdetta. Muutamalle perheenjäsenelle ja ystävälle olen kertonut käynneistämme ja olen saanut kohdata ihmisten harhaluuloja terapiaa kohtaan. Siskoni mm. oli kauhuissaan, että "en tiennyt, että teillä niin huonosti menee". Olemme kuitenkin onnellisia yhdessä ja minkäänlaisia ajatuksia erosta ei ole ollut kummallakaan. Sairauteni vain rasittaa välejämme niin kovasti, että olemme molemmat väsyneitä ja stressaantuneita ja kaipasimme ulkopuolista apua. Terapeutti onkin kyennyt ulkopuolisena hahmottamaan asioita ja niille on saatu "nimet". Valmiita vastauksia ongelmiin on terapialta turha odottaa ja avoimin mielin kannattaa sinne lähteä. Omalla kohdallani ainakin terapia on avannut uusia näkökulmia asioihin ja selkeittänyt kuvioita. Siellä vaikeistakin asioista puhutaan ääntä korottamatta ja riitelemättä. Terapeutti osaa nostaa oleelliset ja tärkeät asiat esiin. Myös mieheni on kokenut terapian hyödylliseksi ja ensimmäisen kerran jälkeen kun terapeutti kysyi haluammeko jatkaa, vastasi mieheni heti, että haluaa. Hän ei ole puhelias tai erityisen avoin, mutta kokee paikan silti mukavaksi.
Kannattaa käydä tutustumassa ja päättää ensimmäisen kerran jälkeen haluaako jatkaa. Kynnys ensimmäiseen käyntiin on iso, mutta suosittelen sen pelon ylittämistä! Voit käydä myös yksin halutessasi. Jos käyt ensin yksin, voit kysyä terapeutilta neuvoa miten "houkutella" mies mukaan.
Ehdottomasti kannattaa mennä terapiaan, vaikka yksin, jos mies ei halua lähteä. Voihan sitä paitsi sattua, että hän jossain vaiheessa haluaakin tulla mukaan.
Mutta se riittää, että tunnet, että homma ei nykyisellään toimi ja haluat yrittää tehdä asioille jotain. Silloin olet jo oikeilla jäljillä.
Joku sanoi, ettei kannattaisi mennä yksin, koska syytä on usein molemmissa. Syiden osalta hän tietysti oli oikeassa, mutta lopultahan parisuhteessa on aina mukana kaksi yksilöä. Eli jokaisen velvollisuus on hoitaa myös itseään, ja lopultakin vain itseltään voi vaatia muuttumista.
Se oli myös hyvin sanottu, että terapeutilta ei kannata odottaa valmiita vastauksia. Tai sen puoleen minkäänlaisia vastauksia. Terapiaan menemisen ideana on se, että ihminen löytää ne vastaukset itsestään, mutta terapia auttaa avaamaan toisenlaisia näkökulmia. Moni yleensä jumiutuu omiin ajatusratoihinsa, eikä osaa tai halua nähdä, että mitalilla on aina toinenkin puoli ja ne reunatkin vielä!
Jos sinä haluat tehdä jotain parisuhteesi ja oman olosi paranatamiseksi, voit aloittaa vain itsestäsi. Rohkeasti luuria kouraan ja aikaa varaamaan!
Kävimme seurakunnan parisuhdeterapiassa pari kolme kertaa, kunnes puolisoni suuttui terapeutin hieman provosoivaan lähestymistapaan ja minun asiattomaan kiihtymiseeni keskustelutilanteessa. Sen jälkeen olen vaihtanut (vähemmän pätevään) naispuoliseen teraupeuttiin, jonka luona olen käynyt harvakseltaan yksin, eikä tuosta ole juuri muuta iloa ollut kuin että voi jollekin ihmiselle voudattaa ongelmiaan. Toisin kuin mies provosoinneillaan, tämä nainen ei juuri tee muuta kuin kuuntelee, joten tuntuu kuin en pääsisi tästä mihinkään. Puolisonikin on luvannut jo muinoin lähtevänsä mukaan, mutta nyt tuntuu, että meillä menee juur sen verran paremmin, että parisuhdeterapian ehdottaminen tai siellä käyminen saisi aikaan tunteen, että meillä ei menekään paremmin.
Jotain kesäviikonloppujuttua harkitsin, mutta sinne olisi pitänyt ilmoittautua jo ajat sitten.
Summa summarum: Joillekin on apua yksinkin, joillekin ei. Riippuu kaikista asiaan liittyvistä ihmisistä...
sanoa et kannatta,avautuu uusia näkökulmia myös itselle.eräs ystäväni kiteytti,että eivät he kokonaan lakanneet riitelemästä,mutta heidän riitansa tuli tasokkaammiksi.Suosittelen kyllä näitä yksityisiä terapeutteja vaikka vähän maksavat,huom,kela korvaa jos terapeutti hyväksytty malli. seurakunnan ym.ilmaiset ovat minun mielestä hitaampia,eli yksityisen yksi käynti korvaa ilmaisen 3.Ystäväni sai vihdoin miehensä mukaan,kun hän ilmoitti miehelleen että tämän on konkreettisesti näytettävä et haluaa pelastaa liiton,tulemalla kerran.jos on jotain ikävää ei tarvitse tulla uudestaan.ammattitaitoinen terapeutti hoitaa loput,eli harvoin mies kehtaa puuttua seuraavasta istunnosta,sehän olis ikäänkuin näyttäis et minussa oli vika.
me käytiin miehen kanssa kaks kertaa terapautilla ja hän sanoin yhden ainoan lauseen joka sai mieheni luopumaan parisuhdettamme piinaavasta mustasukkaisuudestaan. Eli joskus se voi kolahtaa kohdalleen näinkin nopeasti...
olemme käyneet vaimoni kanssa ainakin 2 eripaikkakunnan seurakunnan perheterapeutilla. Ei löytynyt apua.Rupesi vaan tyrkyttämään uskontoa ja myös vaimoni on uskossa. Ei ollut mitään apua