Onko kenelläkään hyviä kokemuksia siitä, että ei ole vaihdettu kuvia ennen treffejä, mutta toinen on kuitenkin ollut ihan kivannäköinen ja "normaali"?
Itse olen muutamilla treffeillä käynyt ja joka kerta toiminta on ollut melko avointa, kuvat vaihdettu ja puolin sekä toisin tuntunut siltä, ettei kummallaan ole mitään salailtavaa. Ja treffitkin ovat sitten sujuneet aina ihan kivasti.
Nyt olen kirjoitellut miehen kanssa, joka välttelee kaikki ulkonäkönsä kuvailut, eikä todella puhettakaan että hänen kanssaan kuvien vaihto onnistuisi. Jotenkin alkanut tuntumaan siltä, että on vähän turhan salamyhkäistä minun makuuni. Eritoten, kun näiden edellisten miesten kanssa treffailtuani muutamalla oli ollut kokemus treffeistä, jolloin kuvia ei ollut vaihdettu ensin. Kummatkin miehet kertoivat, että oli yhtä tuskaa istua treffit läpi, koska toinen ei yhtään ollut ulkoisesti sellainen, josta pitää.
Että onko kenelläkään ollut hyvää kokemusta nyt tässä parin vuoden sisällä treffeistä, jolloin ei ole etukäteen tiennyt miltä toinen näyttää. Parin vuoden sisällä siksi, että uskon seuraa etsivien laadun yleisesti ottaen huonontuneen nyt lähiaikoina netissä. Ja toisaalta, kuva sähköisessä muodossa on nyt vasta yleistynyt. Että mitään kokemusta viiden vuoden takaa ei oteta huomioon ;-)
Itse olen muutamilla treffeillä käynyt ja joka kerta toiminta on ollut melko avointa, kuvat vaihdettu ja puolin sekä toisin tuntunut siltä, ettei kummallaan ole mitään salailtavaa. Ja treffitkin ovat sitten sujuneet aina ihan kivasti.
Nyt olen kirjoitellut miehen kanssa, joka välttelee kaikki ulkonäkönsä kuvailut, eikä todella puhettakaan että hänen kanssaan kuvien vaihto onnistuisi. Jotenkin alkanut tuntumaan siltä, että on vähän turhan salamyhkäistä minun makuuni. Eritoten, kun näiden edellisten miesten kanssa treffailtuani muutamalla oli ollut kokemus treffeistä, jolloin kuvia ei ollut vaihdettu ensin. Kummatkin miehet kertoivat, että oli yhtä tuskaa istua treffit läpi, koska toinen ei yhtään ollut ulkoisesti sellainen, josta pitää.
Että onko kenelläkään ollut hyvää kokemusta nyt tässä parin vuoden sisällä treffeistä, jolloin ei ole etukäteen tiennyt miltä toinen näyttää. Parin vuoden sisällä siksi, että uskon seuraa etsivien laadun yleisesti ottaen huonontuneen nyt lähiaikoina netissä. Ja toisaalta, kuva sähköisessä muodossa on nyt vasta yleistynyt. Että mitään kokemusta viiden vuoden takaa ei oteta huomioon ;-)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Merkit on selvät: olen tavannut 3 tuolla tavoin käyttäytyvää miestä, joiden ulkonäköä en etukäteen tiennyt, ja kaikki olivat vähintään epämiellyttävän näköisiä.
Makuasiahan se tietysti on..
toi ulkonäkö merkkaa kanssa..vittu et te ootte tyhmiä..ei saatana..haluutte siis seurustella miehen ulkonäön kanssa ettekä sen miehen kanssa..huhu huh..säälittävää.
On se vähän vaikee olla semmosen kanssa, jonka lärvi oksettaa, vaikka muuten olis kuinka kiva tyyppi. Vai säälistäkö pitäis jonkun paskahousun kanssa olla?
Taidat ite olla niin säälittävä ja epätoivonen että menisit naimisiin vaikka jonkun kaheksankymppisen kuvotuksen kanssa.
Taisi taas koira älähtää siellä mihin kalikka kalahti?
No en minä ainakaan ole väittänyt, että vain ulkoinen merkitsee! Tottakai luonne on tärkeä. Mutta itse en tykkää salailusta ja salamyhkäisestä toiminnasta. Jos ei ole mitään salattavaa, niin miksi kuviakin ei voisi vaihtaa?
Jos taas on sellainen ihmistyyppi, että epäilee nettiä tutustumisvälineenä, eikä muka sen vuoksi uskalla lähettää kuvaansa, niin sitten kannattaa etsiä seuraa live-elämästä, eikä netistä.
ei mitää säälittävää et ettii seuraa välittämättä ulkonäöstä..=)..katos kun se ulkonäkökin muuttuu yhdessäolon aikana..ex muija oli hoikka ku alettii ja paisui 20 kiloa 2 vuoden aikana..suhteellista..ja sitäpaitti pikkusen tärkeempää et yleensä tulee toimeen toisen kanssa kun sitä loppuelämä kerta ollaan yhdessä..ja nyt oli puhe ulkonäöstä eikä iästä..että olen 31 ja periaate on et nainen ei olis mun systeriä vanhempi..eli vm. 67 ja 88 on alaraja..kato en ranttuile nii pahasti..mut en silti ota jokasta joka tielle osuu..kyl kemian tarttee kohata.
kuvan annan mut sitä tarttee pyytää..=)
no muista sitte kulkea baarissakin silmät ummessa, että tulee huomioitua vaan se sisäinen kauneus, eikä missään nimessä ulkoinen viehättävyys! idiootti-juntti!
mutta en käy baareissa ja vaikka kävisin niin en eti sieltä seuraa..et näin..kun baarit ei oikein kiinnosta..vitun lehmä.
olet kun oletkin justiin joku juntti, joka ei saa livenä seuraa. ja ilmesesti tuotat pettymyksen aina nettituttavuuksillekin ulkonäkös puolesta, kun noin suivaannuit heti tästäkin aiheesta :D
baarit vaan ei kiinnosta ja netistä hakemani seura niin ehtii tutustua kunnolla ja selvinpäin kiitos,ja kyllä niissä naisissaki vikoja ollu ettei ole mulle kelvannu,kato se etten välitä ulkonäöstä nii ei tarkoita etteikö olis kriteerejä naisen suhteen..niitä on ja valitettavasti kaikki eivät täytä niitä kriteerejä.
Minäkin olen tavannut sellaisen miehen ja olen hänen kanssaan edelleenkin :) (kohta vuosi täynnä). Hän kyllä laittoi kuvansa "pakon edessä), mutta siitä ei saanut mitään selvää, joten ihan sokkona menin. Menin ja rakastuin :). Onnea sinulle, älä tuollaisen takia luovuta. Näin jälkeenpäin oli vain hyvä huomata heti aluksi ettei toinen ole niin pinnallinen että esim. treffeillekään (esim tunti kahvilla) voi mennä jos ei toinen näytä hyvältä. Taatusti ei meistä kumpikaan näytä hyvältä enää kolmenkymmenen vuoden päästä ja silti toivon meidän olevan edelleen yhdessä.
sellaisista treffeistä joissa ei olla vaihdettu kuvia etukäteen. Joka kerran ollaan kuitenkin vaihdeltu viestejä sen verran, että on ehtinyt muodostaa omassa mielessä jonkinlaisen mielikuvan toisesta myös ulkonäöltä. Ja joka kerta on jännittänyt, että minkähän näköinen ihminen sieltä vastaan asettuu, eli miellyttääkö omaa silmää. Pari kertaa on käynyt niin, ettei ole iskenyt millään muotoa ja pari kertaa on lähtenyt miltei jalat alta. Näistä jälkimmäisen muitoisista parista kerrasta, toisella ei kai minun naama miellyttänyt "vastapeluria", kun homma kuivui siihen, mutta toisen kanssa oltiin vajaa puolivuotta yksissä tuumin, kunnes ero tuli muista syistä kuin ulkonäöllisistä. Oltiin vain loppujen lopuksi sen verran erilaisia.
Niin sitähän tässä yritän sanoa, että kaikin mokomin voi mennä sokkotreffeille. Joskus tulee lunta tupaan joskus ei, mutta joka tapauksessa treffit jännittävät kaksin verroin enemmän kuin sellaiset joissa jo tietää vastapuolen ulkonäön. Ja pieni extra jännitys tekee höpöä ;)
nettituttavuuden kans treffeille,anteeks vaan,mutta on se vähän noloa sit ku haluaiski juosta karkuun.
Parempi kun heti näkee livenä,jos kolahtaa niin se kolahtaa,kyl sen tietää.
turiset. Monelta ikävältä tilanteelta voi ns. liueta, kun käväsee ulkona mahdoliisimman pian ns. ensimmäisestä viestistä. Viestitellessä kun saattaa juttu luistaa ihan hyvinkin ja sitten live tilanteessa juttu ei etene yhtään ja vastapuolen naamakaan ei häikäise (niin kyllähän naamavärkillä on merkitystä, "joka muuta väittää, sillä sanon, että terve vaan!") niin sitten on soma selitellä, että eipä kolahtanut.
Toki olen edelleen sitä mieltä, että kuva ei ole välttämättömyys siihen, että voiko tavata toisen. Onhan se ainakin jännää, kun ei tiedä toisesta juurikaan mitään ja sitten juoda kupponen kahvia seisaltaan tuli takapuolen alla tai sitten ihan rauhassa istualtaan, toisen kupillisen kera :)
kaikki sellainen,ei riittäisi pelkkä kuva.
Kun ihmisessä on sitä jotain tai sitten ei.
Olemus on kaikkein tärkeintä! Samoin eleet, ilmeet puhetyyli ja jopa se miltä tuoksuu.
En perusta kovinkaan paljon kuvista, sellaisen minulta saa pyydettäessä, mutta en innostu siitä että mies pyytelee kymmeniä eri otoksia minusta. En itsekään pyytele mieheltä kuvia, tutustuminen käy kuvan kanssa tai ilman. Enemmänkin olen kiinnostunut tapaamisesta, jossa saa käsityksen koko paletista.
Poikaystäväni kysyi ulkonäköäni vasta päivää paria ennen treffejä ja vain siksi, että tunnistaisi minut tavatessamme. Samalla kysyin minäkin hänen tuntomerkkejään. Oltiin siinä viestitellessä tultu molemmat siihen tulokseen, että toinen on mukava ja ehdottomasti treffaamisen arvoinen. Yhdessä on oltu kohta kahdeksan kuukautta. Niin että ulkonäkökeskeiset pellet etsikööt seuransa live-elämästä.
pelle,jos ei ole nettitreffien kannalla.
Minä en ole ja haluan nähdä ja kuulla ja haistaa koko paketin livenä ja myöskään toisen osapuolen ei tarvitse arvailla enempää.
Kuiteskin aika vakavastakin asiasta kysymys,tulee mieleen nettitreffeistä,ikäänkuin tilais jostain kuvastosta ihmistä.
Minä kun en haluu olla massanormaali, vaan erikoinen itseni ja varsinkin sille, jonka kanssa jaan tulevaisuuteni. "Aaronin" tapasin ilman kuvaa, puhetta kyllä oli, mutt luotin enemmän siihen kuuluisaan kemiaan..ja muutamme yhteen kesäkuun alussa.
Sokkotreffeilläkin kävin kahvilla, kemiaa ei ollut ja tullut,mutt ystävä kuitenkin. Asenne ratkaisee..ainakin täällä pohjoisessa :)