Toivoisin, että tähän vastaisivat vain työttömät asiallisesti ja provoilijat pysyisivät omissa ketjuissaan.
Kuinka moni ajatteli opiskellessaan/töissä ollessaan, että kyllä MINÄ nyt aina töitä saan, työttömyys on työttömien oma vika ja pitkäaikaistyöttömät ovat pääsääntöisesti jotain juoppoja? Minä ainakin ja häpeän nyt. Olen itsekin omalla ajatusmallillani vaikeuttanut omaakin työllistymistäni viljelemällä tuollaista asennetta. Tässä niitetään nyt sitä, minkä kylvämiseen on itsekin osallistunut. Harmittaa oma tyhmyys.
Kuinka moni ajatteli opiskellessaan/töissä ollessaan, että kyllä MINÄ nyt aina töitä saan, työttömyys on työttömien oma vika ja pitkäaikaistyöttömät ovat pääsääntöisesti jotain juoppoja? Minä ainakin ja häpeän nyt. Olen itsekin omalla ajatusmallillani vaikeuttanut omaakin työllistymistäni viljelemällä tuollaista asennetta. Tässä niitetään nyt sitä, minkä kylvämiseen on itsekin osallistunut. Harmittaa oma tyhmyys.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Toivottavasti muutkin alkaisivat herätä ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä ihmisten kahtiajakautuminen johtaa väistämättä ennen pitkää siihen, että lopulta kaikilla on paha olla. Ääripäänä ovat väkivaltaisuudet.
Joo, tutkimustenkin mukaan naapurin hakkaaminen tai talon polttaminen parantaa työnsaantimahdollisuuksia 87%.
Siis ei muuta kuin, puukot ja polttopullot esille ja työnhakuun!
Matilla bisnekset kukoistaa! Herrastahan on kirja, elokuva ja on kovasti levyttänyt ja keikkaillut. Siihen väliin tekee vielä ulkomaanmatkoja, että voi antaa haastatteluja rauhassa! Tuo tutkimus pitää varmasti paikkansa.
itse opiskelin tällä alalle -90 luvun lopussa (toimisto hommia). Silloin valitettavasti todella kuvittelin, että työpaikan saannin kanssa ei tule ongelmia. Mutta nopeastipa totuus sitten selveni. Joskus kun on ollut pidemmän pätkän tekemässä välillä meinaa päästä hiipimään ajatuksiin se, että kyllä aina töitä löytyy. Silloin aina palautan mieleeni ne moninaiset kerrat kun on oma määräaikainen päättynyt ja niin tulee jatkossakin käymään, että se ei ole todellakaan niin. Mutta tiedän kokemuksesta, että todella nopeasti tuppaa tuo työnhaun arki unohtumaan. Joten tavallaan hyvin ymmärrän miksi täälä jotkut ilmeisesti vakituiset mölyävät. Vaikka se ei törttöilyä oikeuta, ymmärrän etteivät he voi tietää mistä puhuvat jos itselläkin meinaa mielestä lipsahtaa mitä se hakeminen oikeasti on. Niin entä ne jotka eivät ole ikinä siitä kokemusta saaneetkaan ;)
Valmistuin 1969 opistotason koneinssiksi.
Työtilanteesta meillä ei ollut mitään ruusuisia kuvitelmia. Johtui ehkä osittain siitä että opettajissamme oli teollisuudessa toimijoita.
Ryhmämme 24:stä kaksi sai vakituisen työpaikan.
Toinen isänsä konepajasta, toinen meni konepajan omistajan tyttären kanssa naimisiin.
Sormukseni järjestysnumero on alle 5000, siis siihen mennessä yhteensä valmistuneita.
Itse aloitin ko. keväänä portsarina. Saatuani rahaa kasaan tein työnhakukiertueen. Hamina - Tornio, Helsinki - Kuopio ja pari muuta paikkakuntaan.
Pääsin valitsemaan kolmesta paikasta.
Aloituspalkkani oli noin 4 x rautakaupan täysaikaisen myyjän palkka, aivan tavallista silloin.
Inssinä ollessa vaihdoin vakituista työpaikkaa seitsemän kertaa.
55-vuotiaana tein tilaa nuoremmille ja pistin 'pensselit santaan'.
En ollut haalarihommissakaan paikkakunta- enkä edes maasidonnainen joten oli helppo liikkua.
Kouluttamaton vaimokaan ei ollut hidasteena.
Joten, ei mitään uutta paitsi nykynuorten ihmeellinen usko omaan erinomaisuuteen.
Ps. Koulutettujen palkat ovat pääsääntöisesti suhteessa heikentyneet ja paljon!
ainakin työttömyys on oma valinta.
Ei minunkaan työttömyys ole kuin itsestäni kiinni.
Kouluja tosin en ole hirveästi käynyt, kun ei ole tarvetta.
Sitten jos taas rahasta puhutaan niin työttömänä olo on kannattavampaa kuin kaiken maailman hanttihommien tekeminen.
Ja voitaisiin puhua enemminkin sosiaaliloukusta.
pekkapp, sinä kuten monet muutkin, ottavat huomioon vain yksin asuvat työttömät tai pariskunnat, joissa toisellakaan ei ole töitä. Mutta esim. avioliitossa elävät työttömät työssäkäyvien puolisot eivät saa muuta kuin sen työttömyyskorvauksen ja osa puolisoista ei yhtään mitään. Tällaisessa tapauksessa kannattaa ottaa mikä tahansa työ ja missä tahansa työttömyyden vaiheessa, sillä se siirtää tulevaisuuteen ilman tuloja olemista. Kuka haluaa nykyaikana olla ilman tuloja omavalintaisesti, varsinkin jos ei ole pieniä lapsia ja pienistä lapsistahan jotain tukea saakin ainakin alle 3v.
minusta ei. Olen ajautunut työttömäksi 90-luvun laman seurauksena. Sen jälkeen ei ole koskaan kysytty eli tarjottu töitä. Hakemallakaan en ole saanut muita kuin työllistämistukitöitä ja nyt nekin ollaan tekemässä orjatöiksi.
Työllistämistukitöissä olen sentään saanut normaalipalkan, viimeksi se oli A15 eli 1500 e/kk ja työaika 6,15 t / päivä, ilman kellokorttia.
että nykyinen systeemi on oikein.
Mutta niissä tapauksissa joissa henkilö ei saa rahaa ollenkaan ei puolison palkka ole alle 2000e.
Aina löytyy jotain työtä jos oikein haluaa. Palkka taas on aivan eri juttu.
Mitä siis nälkä oikein on?
Ja työ?
itsestä kiinni?
Sinäkin olet vain pyrkinyt muille töihin. Vai mitä?
Sitten kun olet käyttänyt kaikki oljenkortesi voi vasta sanoa että työttömyys ei ole minusta kiinni.
Palkka on taas aivan erijuttu.
En minä tässä väitäkkään että kaikista tulisi miljonäärejä työllä.
Ja markkinoita ei pysty kukaan ennustamaan etukäteen.
Mutta uskon että tulevaisuudessa me kaikki olemme tavalla tai toisella yksityisyrittäjiä.
Varsinkin jos yrittää huom. yrittää saada enemmän rahaa kuin työllistämistuet on.
Tämä on vain minun mielipide.
Kaikilla on myös oikeus haluta työtä jota haluaa tehdä.
Ja kyllä kouluja käynneellä pitää olla oikeus saada hakea vain työtä mihin on koulutuksen saannut/käynyt.
"Olen itsekin omalla ajatusmallillani vaikeuttanut omaakin työllistymistäni viljelemällä tuollaista asennetta."
Joo, totta kai. Olet varmasti provoilija, koska ei Suomessa voi kukaan olla niin tyhmä, että kuvittelisi asenteensa työttömiä kohtaan vaikeuttavan työllistymistään.
Kuinkahan montaa työnantajaa kiinnostaa työnhakijan suhtautuminen työttömiin? Ehkä hakiessa työvoimavirkailijan tehtäviin on suotavaa ilmaista humaani asenne työttömiä kohtaan.
Alkuperäinen tässä moi. Et sitten sinäkään ymmärtänyt, että ajattelin noin silloin, kun en tiennyt työttömyydestä mitään? Eli ymmärrys ei riitä siihen, että työttömät ovat olleet joskus vakiduuneissa, vaikka se selvästi sanotaan? Rautalangasta: Kyse oli siitä asenteesta, mikä minulla oli silloin kun olin vakituisessa työssä aikaan, jolloin sain töitä helposti. Jos et ymmärtänyt, niin sano, niin koetan vielä selventää.
Tää om ihan yleistä täällä,että kaikki hyvätkin aloitukset teilataan ja leimataan suurinpiirtein provoiksi.Mutta sitten ei kuitenkaan edes tarkkaan lueta,mitä kirjoittaja on sanonut.
Minä ymmärrän kyllä alkuperäisen pointtisi
vallan hyvin.
Mietinpä vaan, että miten suhtautumisesi työttömiin vaikuttaa omaan tai muiden työllistymiseen?
Ja mitä merkitystä on työttömän aiemmilla työsuhteilla kun kysymys on: Mitä teen seuraavaksi?
Katse eteenpäin ja menoksi!
Kun olin 1990 toimistotöissä, työkaverini pitivät kauheana sitä, että päällikkö oli yhden myyjistä ottanut "jostain työvoimatoimistosta". Silloin sai pohjaoppia siihen suhtautumiseen. Ko. myyjää pidettiin koko ajan muita huonompana, koska hän oli tullut työvoimatoimiston kautta. Toisin sanoen, työttömiä ei haluta palkata. En ole huomannut tämän ajatusmallin muuttuneen yhtään, vaikka laajat joukkoirtisanomiset tulivat tuon jälkeen.