huhhuh, ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun niin monen tämän palstan kirjoittajien katkeruus loistaa läpi! Onhan se tietysti ikävää, että on epäonnea rakkaudessa, kun ei löydä sopivaa kumppania. Mutta tuskinpa se parisuhteen aloittaminenkaan on helppoa, kun tuollaisella asenteella on liikenteessä, että esim. kaikki naiset ovat pettureita ja vain leikkivät tunteilla... Jos kaikki edelliset pettymykset on vielä painolastina kun tapaa uuden mielenkiintoisen ihmisen, niin valitettavasti tämä vaikuttaa orastavaan suhteeseen aika lailla, jopa niin paljon ettei suhteesta tulekaan mitään.
Muistuttaisin myös, että muut henkilökohtaiset ongelmat eivät mitenkään poistu parisuhteen myötä. Kyllä elämän täytyy olla reilassa muilta osin, ennen kuin pystyy rakentamaan tasapainoisen ja antoisan ihmissuhteen, itsellä kun täytyy olla myös annettavaa, eikä pelkästään tarpeita ja vaateita...
Ja lopuksi vielä, sitten kun se oma kullannuppu löytyy, niin ei ole yhtä autuutta. Siinä joutuu tekemään paljon kompromisseja ja se voi olla aika iso pala, mikälion tottunut aina päättämään kaikista asioista alusta loppuun itse.
Muistuttaisin myös, että muut henkilökohtaiset ongelmat eivät mitenkään poistu parisuhteen myötä. Kyllä elämän täytyy olla reilassa muilta osin, ennen kuin pystyy rakentamaan tasapainoisen ja antoisan ihmissuhteen, itsellä kun täytyy olla myös annettavaa, eikä pelkästään tarpeita ja vaateita...
Ja lopuksi vielä, sitten kun se oma kullannuppu löytyy, niin ei ole yhtä autuutta. Siinä joutuu tekemään paljon kompromisseja ja se voi olla aika iso pala, mikälion tottunut aina päättämään kaikista asioista alusta loppuun itse.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja mitäs sitten vaikkei löydäkään. Itse en välttämättä ees halua naista mutta oma lapsi olisi kyllä hienoa saada ainakin.
Miehenähän se ei ole niin helppoa..
..mutta jos kerran ei sitä suhdetta halua, niin eikö asiat sitten ole kunnossa, eikä ois tarve kirjoittaa noita katkeria viestejä...
helvettiä on olla AINA yksin. Vuodesta toiseen. Vaihtoehtona on olla ihmisen kanssa, josta ei oikeasti välitä, aidosti rakasta (sitäkin on ikävä kyllä kokeiltu) vain sen vuoksi että ei tarvitsisi AINA olla yksin, myös ilman seksiä ja läheisyyttä. Puhumattakaan ystävästä ja juttukaverista, jostakin jonka kanssa voi tehdä kaikkea yhdessä.
Kaikki eivät ole olleet aina katkeria. Minäkin olin ensimmäiset 30 vuotta iloinen., optimistinen ja tulevaisuuteen/ihmisiin luottava. Kun kerta toisensa jälkeen joutuu torjutuksi, AINA ja ikuiseasti, niin eiköhän keskivertoihminen ala masentua ja katkeroitua.
Tiedätkö mitä oikea yksinäisyys on? Kun ainoa jolle voit puhua, on ruokakaupan kassa, joka sekin katsoo sinua kuin hullua, kun alat juttelemaan..? Kun kerta toisensa jälkeen soitat "ystävillesi", tuttaville, työkavereille, puolitutuillekin, ja kaikilla on aina niin kiire ja tärkeämpää tekemistä, kuin lähteä kanssasi pizzalle, lenkille, leffaan? Kun kymmenen kertaa kysyt, ja aina saat kieltävän vastauksen, tulee jo vähintäänkin hölmö olo.
Tiedätkö miltä tuntuu, kun "ystäväsi" toivottavat sinulle hyvää joulua/juhannusta/uutta vuotta, ja juhlivat omalla porukalla? Tietävät että olet yksin kotona, mutta eivät koskaan kutsu sinua juhliinsa mukaan. Pariskunnat ja perheet juhlivat keskenään, ja sinkkuja ei siihen porukkaan oteta.
Kaikkia ei ole luotu sinkuiksi. Jotkut ihmiset kaipaavat enemmän seuraa/vastakkaista sukupuolta kuin toiset. Yleensä nämä hyvin yksinään viihtyvät saarnaavat täällä että miten hienoa ja vapaata se sinkkuelämä on, ja nauttivat täysillä. Kaikki eivät nauti siitä, että vuodet, jopa vuosikymmenet joutuu vastentahtoisesti olemaan yksin!
Entäpä sitten seksipuoli? Kuinkas se hoidetaan, kun jatkuvasta runkkaamisesta tulee itku ja paha mieli, ja kaipaa läheisyyttä? Fysiikka silti vaatii laukeamista, vaikka kuinka yrittäisi torjua kehonsa valituksen ...
Ihminen on sosiaalinen eläin, ja kaipaa muita ihmisiä lähelleen. Nuorille on helpompaa tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä, esim. opiskelujensa piiristä , mutta vanhemmat ovat jo ystävä/tuttavapiirinsä muodostaneet, eivätkä ole niin helposti tutustumassa uusiin ihmisiin.
Ja tiedoksi - minä etsin koko ajan ihan ilmoituksen muodossa omaa sukupuolta olevaa ystävää lenkille, syömään, baariin, jne. En ole saanut yhtään vastausta! Joten menee kai sitten tulevakin kesä yksin.
Olet varmasti kuullut tämän ennenkin, mutta SINUN ON PAKKO LOPETTAA VALITUS JOS HALUAT SAAVUTTAA / SAADA TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ YHTÄÄN MITÄÄN!
Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa (ja pidä taukoa tietokoneesta)
vasta aloitin valittamisen, kun olen ollut koko elämäni hiljaa ja tyytynyt kohtalooni. Kehottipa ns. ammattiauttaja välillä olemaan itsekäs.
Kuinkas kauan sinä olet viettänyt elämässäsi aikaa yksin sinkkuna? Ja jos et seurustele mutta sinulla on joku vakipano niin sitä ei lasketa yksinoloksi.
...ollut 7 vuotta ennen nykyistä suhdettani. tuo edellinen suhde oli siis ensimmäinen ja alkoi kun olin 20 v.
Minun ei ollut tarkoitus tuolla aloituksella pahoittaa kenenkään mieltä, olen pahoillani siitä, että niin kuitenkin taisi käydä! Voin kyllä ymmärtää, että yksinäisyys voi olla raastavaa, varsinkin mikäli ei sitten ole edes oikeita ystäviä!!
Viittasin siinä aloituksessa moniin todella katkeroituneisiin (agressiivisiinkin) kirjoituksiin, joita tälläkin palstalla on ollut. Jos nyt ihan järjellä ajattelee, niin kuinkahan moni oikeasti sellaisista ihmisistä viehättyy!? Eli oravanpyörässä siinä taidetaan sitten olla...
Kyllä oli ihan hyvä pointti, ja ikävintä on, jos joku kuvittelee kaikkien ihmisten olevan yhtä katkeria kuin internetin inisijät.
Itse työskentelen it-alalla, mutta tämä on ehkä viides viestini tai ylipäätään chattini viiteen vuoteen. Nettitreffeillä en ole käynyt, enkä mene, sillä en voi hurmata ulkonäölläni koneen kautta (vai pitäiskö ottaa joku tasokas fotosessio...)
Se on kieltämättä paha oravanpyörä. Pitkään jatkunut sinkkuus saa ihmisen kyyniseksi ja katkeraksi ja kukapa sellaista haluaisi, ei kukaan ja katkeruus senkun lisääntyy, kierre on valmis. Ja kuitenkaan siihen ei tarvittaisi muuta kuin hyvän suhteen löytyminen niin kyynisyys olisi poissa saman tein.
Mutta arvasin ihan oikein, sinä et ole sinkku. Jos olisit sinkku edelleenkin niin et varmaan voi kieltää etteikö se sinkkuus sinuakin harmittaisi, kun kesäkin on tulossa ;)
Vai eikö muka oo? :)
Heh
.................................................
"Ja lopuksi vielä, sitten kun se oma kullannuppu löytyy, niin ei ole yhtä autuutta. Siinä joutuu tekemään paljon kompromisseja ja se voi olla aika iso pala, mikälion tottunut aina päättämään kaikista asioista alusta loppuun itse."
No juurikin noin.
Siksipä tässä itsekseen eletäänkin.