Eilen käytiin pojan perheen luona äitienpäiväkahvilla. Kutsuttu oli.
Keskimmäisellä lapsella oli nuha. Minä sanoin, että taasko se on kipeä ja miksei sitä pueta kunnolla. Miniä suutahti ja tiuskaisi jotakin. Minä vastasin, että kyllä minä tiedän miten lapset pitää pukea ja että meidän lapset eivät olleet koskaan kipeitä. Aina olivat terveitä ja kilttejä.
En ymmärrä, mitä varten miniää suututti. Ihan vaan hyvällä yritin neuvoa ja opastaa. Ja pitkästä kokemuksestani ammentaa hänellekin.
Mutta kun ei kaikkitietävälle nirppanokalle kelpaa. Miksi ei?
Keskimmäisellä lapsella oli nuha. Minä sanoin, että taasko se on kipeä ja miksei sitä pueta kunnolla. Miniä suutahti ja tiuskaisi jotakin. Minä vastasin, että kyllä minä tiedän miten lapset pitää pukea ja että meidän lapset eivät olleet koskaan kipeitä. Aina olivat terveitä ja kilttejä.
En ymmärrä, mitä varten miniää suututti. Ihan vaan hyvällä yritin neuvoa ja opastaa. Ja pitkästä kokemuksestani ammentaa hänellekin.
Mutta kun ei kaikkitietävälle nirppanokalle kelpaa. Miksi ei?
Vastaukset 28
Vanhimmat
On sula mahdottomuus etteivät lapsesi ole koskaan olleet kipeänä,ihan todella mahdotonta, ja jopa vaarallista. Jos eivät edes vesirokkoa ole sairastaneet...aikuisena se tauti on kamala.'
Jotenkin tuntui provolta koko juttu. Tiedät varmasti itsekkin että jos todella olet noin miniällesi puhunut, se oli töykeää ja epäkohteliasta!
Jos sananvaihto oli juuri tuollainen kuin kuvailet, en ihmettel,että miniä suuttui.
Sävy ja sanat pitää valita hienovaraisemmin.
Jos annat hänen ymmärtää, että sinulla on enemmän tietoa ja kokemusta ja valitset sanasi siihen sävyyn, se nostattaa niskakarvat pysytyyn.
Valitse sanasi ja sävysi sellaiseksi, että ne ovat vähän kuin kysyviä: olisikohan ollut liian vähän vaatetta, kun nämä kevätilmat on niin petollisia ja se pukeminen vähän hankalaa kun ei aina arvaa mikä riittäisi.
Ja olisit voinut vaihtoehtoisesti sanoa vaikka, että sellaista se oli minunkin aikana kun ei sitä aina tiennyt....vaikka ei olisi ollutkaan, ja jos tarkemmin muistelet niin taisi kuitenkin omatkin lapsesi joskus sairastella. Olipa sitten kyse väärin pukemisesta tai ei, mutta joskus kuitenkin...
Miniät on joskus kaikkitietäviä nirppanokkia kuten monilla nuorilla on tapana olla, asiassa kuin asiassa ja me vanhemmat ja ns. viisaammat erehdymme joskus olemaan kaikkitietäviä myöskin, ihan kokemuksen opettamina tietysti, sillehän ei voi mitään. Iän myötä kun kokemus tuppaa karttumaan.
Ennen ei ehkä lapset olleet hoitopaikoissa joissa on kummeniä jollei satoja lapsia hoidossa. Ei nuhan ja vaatetuksella välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Hoitopaikat ovat sellaisia tautipesiä että ei ihme että lapset sairastavat.
Ja mitä tulee kommentteisiisi niin minäkin katsoisin ne loukkaukseksi. Varsinkin jos koetaan että yrität puuttua perheen määräysvaltaan oikeuteen kasvattaa lapset niin reaktio on takuuvarmasti puoluskannalle nouseminen.
Eihän ryssiäkään ole suomeen päästetty vaikuttamaan eikä hyväksytä edes muutamien metrien rajaloukkauksiakaan.
Eli mieti ennenkuin aukaiset suuta.
No heh heh.
Harva nykyajan anoppi uskaltaisi näin, ainakaan miniän kuullen sanoa ja se nyt ainakin on selvää, ettei kukaan täysijärkinen anoppi tuollaista tälle palstalle kirjoittaisi.
Joku miniä on keksinyt mielestään hyvän aloituksen anoppien mollaamiseen.
Joo tunnustan kaiken. Olen siis miniä, jolle anoppi on sanonut näin ja lukuisia kertoja. Suorastaan pelottaa kun lapset niistää, että mikähän tuomio sieltä nyt tulee. Eikä lapset edes sairasta erityisen paljoa. Ja jos sairastaisivat, niin silloin sitä tukea vasta tarvittaisiinkin, eikä tuollaista soopaa.
Olisi luullut, että anoppi kokeneempana ja vanhempana osaisi rauhoitella sairaustapauksissa. Jotakin tällaista, että kyllä se siitä ja nuhaa tulee ja yskää riittää. Mutta ei. Aina tuntuu pienikin vaiva olevan katastrofi, joka johtuu miniän huonosta hoidosta.
En ollenkaan häpeä tunnustaa, että näissä tilanteissa tunnen itseni viisaammaksi. Minä otan rauhallisesti, että taudit (siis tavalliset nuhat ja semmoiset) ovat kuitenkin lapsiperheen tavallista arkea. Kyllä niitä on, vaikka miten pukisi ja hoitaisi.
Harmistumistani en silti voi peittää. Ja jos sanon vastaan ja olen puolustuskannalla, niin sitten mummu ei ymmärrä ollenkaan. Että kaikenko minä luulen tietäväni ja osaavani ja sellaisia ne nykyäidit on, että mitään ei passaa opastaa ym.
Muuten tätä en ole hänelle kertonut, mutta täytyypä seuraavalla kerralla sanoa. Tutkimustulokset osoittavat, että kohtuullinen määrä nuhakuumeita lapsena suojelee sydäntaudeilta aikuisiällä. Niin että ne lapsuuden taudit saattavat olla se pienempi paha.
Tämä ketju vahvisti minulle sen, että en ole liian herkkähipiäinen, kun pahastun anoppini puheista. Jos sanon loukkaantumisesta hänelle, niin hän ei ymmärrä, kuinka hyvää tarkoittavista puheista niin suuttuu. Ja saattaa jopa pilkata loukkaantumistani. Huh ja hei, tämmöistä se voi olla.
edellisen kirjoituksen.
Ymmärrän kyllä hyvin närkästyksesi, en itsekään sietäisi sellaista, mutta en silti sulata prvovosoivia kirjoituksia, jotka tavallaan kohdistuvat kaikkiin anoppeihin. Mehän tunnumme muutenkin olevan pohjasakkaa.
Olen silloin, tällöin kirjoitellut kahdesta lapsenlapsestani, joita olemme usein vauvoista asti hoitaneet. Täytyy sanoa, että varsinkin viime syksystä asti, jolloin he menivät tarhaan ja esikouluun, sairastelua on riittänyt. On käyty läpi korvatulehduksia, keuhkoputkentulehduksia, kurkkutulehduksia, äänihuultentulehduksia, vatsaflunssaa, nuhakuumeita, ym. On kuumeiltu tai oksenneltu epämääräisen pöpön vuoksi päivä pari. Näin esim. keväällä, kun poikamme vei aamulla lapset hoitoon ja samantien miniän sairaalaan leikkaukseen.
Ehtiessään työpaikalleen, tarhasta soitettiin, että tyttö täytyy hakea kotiin, koska oksentaa. Seuraavana päivänä oksensi poika ja sitten oksensi lasten isäkin.
Tätä rataa on menty monesti ennenkin. Jopa me isovanhemmat olemme saaneet tartuntoja, kun olemme auttaneet hoitamisessa, koska ei vanhempien aina ole mahdollista olla pois työstä.
Nykyisin on onneksi päästy monista rokoista, jotka aikaisemmin olivat riesana.
Ei näistä sairauksista kuitenkaan ketään voi syyttää. Lapsilla ei juurikaan vielä ole vastustuskykyä ja erilaisia pöpöjä on maailma täynnä.
Anteeksi jos loukkasin. Aloitukseni ei tietenkään ollut tarkoitettu anoppien mollaamiseen (itse asiassa vihaan yleistämistä), vaan tarkoitus oli tällaista kikkaa käyttämällä tuoda näkökulma keskusteluun. Nirppanokaksi mainitun miniän tapaus saattaa olla vaikka tämmöinen.
Kerroin vain ja ainoastaan meidän tapauksesta. Tapa oli kiero ja ehkä alhainenkin. Tarkoitukseni oli myös hetimiten tulla ulos kaapista ja paljastaa, että olen se miniä.
Jos kerran harmittaa anopin huomautukset, niin mikset sano reilusti, että pitää huolen vain omista asioistaan ja että kysyt, jos haluat neuvoja lasten hoidossa.
Reilu peli. Ei jää hampaankoloon ja tule miniällekkään niitä sydänvaivoja vanhemmiten..
Miniä sanoo reilusti, että anopin huomautukset harmittaa, jolloinka anoppi ei enää huomauttele ja kaikki on hyvin.
Haloooooo...
Edellinen kirjoitti, että miksi et sano jne. Teoriassahan se onkin juuri niin ja asian luulisi hoituvan. Mutta käytännössä sama sanominen ja vääntö ja mielen pahoittaminen jatkuu. Jota taas anoppi ei ymmärrä lainkaan, että kuinka se nyt niin vähästä taas ja onpa se herkkänahkainen, kun mitään ei saisi sanoa.
Eli anopin muuttaminen kohteliaaksi ja kunnioittavaksi tuntuu mahdottomalta. Mutta miten muutan ja kovetan itseni niin, että en välittäisi. Järki voi sanoa, että mitäs tuosta, mutta tunteitaan ei voi määrätä.
Ei kai se miniän vika ole, jos lapsi sairastuu. Ja ei ne virukset katso vaatetusta, kun tautia levittää.
mielipiteitäsi sanomaan? Eihän kenenkään anopin lapset ole olleet kipeinä.... Ainakin mitä olen kuullut toisilta. Sitten pitäisi tajuta että nämä lapset elävät ihan erinlaista elämää kuin ennen. Pitäisi tajuta myös se että rajat ovat auki Suomessa ja kansa liikkuu suurin määrin ulkomailla enemmän kuin ennen. Taudit ovat lisääntyneet ihmiskontaktien myötä. Joten turha sanoa mitä ennen oli kun sitä ei voi verrata nykypäivään. Toivottavasti miniäsi osasi selittää sinulle tämän faktan.
mutta ei kyllä tulisi mieleenkään mennä sekaantumaan poikani ja hänen avokkinsa asioihin muuta kuin jos he jotain kysyvät. mahdolliset tulevat lapsensakin saavat hoitaa ihan omin neuvoinensa ilman minun puuttumista siihen
Kuinka kaunaisia ihmisiä te olettekaan, kun noin ilmiselvään provoon ryntäätte vastaamaan närkästyneinä ja pitkiä esseitä kirjoittamalla!
Palsta tuntuu olevan täynnä ihmisiä, joiden kauna kohdistuu aviopuolison vaimoon tai äitiin.
Kiistakapulana lapsi.
Luodaan sääntöjä, joita on noudatettava, vaikka vauva on vasta 4 kk vanha, kuten jossakin vuodatuksessa lapselle lepertelyssä ilmeni.
Ylipäätään nuo lapsen hoitosäännöt ovat uskomattomia. Jos äiti itse pystyy niiden mukaan elämään, niin ei hänellä ole oikeutta orjuuttaa muuta maailmaa samaan.
Ei pidä myöskään aina ajatella, että vastapuolen lauseissa olisi jotain salattuja vihjeitä.
Näiden turhien sääntöjen kohteena oleva lapsi turhautuu ja kärsii, koska ymmärtäähän hän jo pienestä pitäen, että hän pelkällä olemassaolollaan aiheuttaa ristiriitoja äidin ja mummun välille.
Aloitus oli varmaankin tarkoitettu juuri sellaiseksi jolla saadaan keskustelua aikaan ja sen aisti sävystä. Siksi sellaisiin on mielenkiinto, koska keskustelamassahan täällä ollaan.
Se on jutun juoni ja niin pitää ollakkin.
Minun ei ainakaan olisi edes tarvinnut "sääntöjäni" kertoa, ellei anoppi itse olisi oikea TYRKKY. Pysyköön pois meidän kodistamme ja meidän perheestämme.
Kyllä anoppi jaksaa toitottaa, että maassa maan tavalla, kun siellä päin ollaan. Mikähän siinä on, että kun anoppi tulee meille kylään, niin eipä ole sanontaa koskaan kuullutkaan.
Mikä lapsen hoitosääntö sinua on erityisesti ihmetyttänyt? Minun silmiini ei ole sattunut täällä mitään ihmeellistä. Äidit haluavat, että lapset saavat tarpeeksi unta, mallin oikeasta puhekielestä, ei haukuta lapselle äitiä (eikä isääkään), annetaan lapselle ruokaa eikä anneta lapselle mitään, mikä olisi haitallista. Luulisi anoppienkin olevan kiitollisia siitä, että miniät huolehtivat lapsistaan, mutta ei... tuntuu melkein rikokselta pitää hyvää huolta lapsistaan.
Vastapuolen, jolla tarkoitat kai anoppia, lauseissa ei välttämättä ole salattuja vihjeitä, mutta niitä lauseita, jotka olisi saanut jäädä sanomatta, niitä kyllä on. Kun anoppi tulee meille kylään, saa luvan käyttäytyä niin kuin olisi missä tahansa kylässä. Ei siinä sen kummempia ohjeita tarvita, eikä sääntöjä. Luulisi jo vanhempien ihmisten osaavan käyttäytyä kylässä tai vieraiden aikana, mutta kun ei.
Lasten käyttäminen aseena aikuisten välisissä riidoissa on halveksittavaa. Mutta kenenkäs luulet olevan kiistakapulana silloin, kun anoppi miniäänsä haukkuu? Lapsipa lapsi. Se pikkuruinen poikalapsi, jonka kanssa miniä erehtyi naimisiin, koska se näytti aikuiselta.
(Kau) nainen?
Jes.
Ajattelin aikoinaan, että esikoinen olisi suht. helppoa pitää erossa karkeista ym. hyvistä pitkään. No anoppi antoi keksiä käteen jo alle yksivuotiaana vaikka pyysin ettei antaisi. Hyvin äkkiä oppi tietämään mitä hyvä on ja keneltä sitä saa.
Lapsia siunaantui lisää ja otettiin karkkipäivä käytännöksi. Minusta ihan kohtuullinen ja viisas sääntö. Ja toimi hyvin kotona.
Mummula oli silloin hyvin lähellä ja lapset saattoivat juosta siellä monta kertaa päivässä. Ja pyysivät karkkia. Ja mummu sanoi ei. Ja pyysivät uudelleen ja mummu sanoi, että jos nyt ihan vähän.
Tämä saattoi toistua päivässä useinkin ja ainakin useasti viikossa. No miniä harmistui ja hermostui. Oli huolissaan lasten hampaista ja siitä, että ei ei olekaan ei vaan se onkin kyllä, kun jaksaa jankuttaa. Meni pohja ja uskottavuus monelta muultakin tarpeelliselta kiellolta.
No miniä juttelemaan anopille ja ihan asialliseen nättiin sävyyn. Anopin vastaus oli, että kaikesta pienestä sinä jaksat keuhkota. On tässä maailmassa ja teidän perheessäkin isompiakin asioita ja ongelmia kuin joku karkin antaminen. Niinpä. Maailmassa on pahoja ongelmia ja totta sekin, että vanhimman lapsen terveydestä oli isompaakin huolta. Mutta eivät ne poista sitä tosiseikkaa, että hän toiminnallaan vesitti sen, mitä me pidimme järkevänä ja tarpeellisena. Ei se nyt tietenkään lastenhoidon tärkein asia ollut, mutta minusta anoppi toimi väärin ja tyhmästi. Pienehköstä asiasta kasvoi iso juttu, jolla oli vaikutusta muuhunkin kuin karkinsyöntiin.
En voi kuin ihmetellä miksei hän kunnioittanut sääntöämme. Jos mummula olisi kaukana tai siellä muusta syystä käytäisiin harvemmin, niin minusta ei haittaisi, vaikka joskus lipsutaan karkkipäivästä. Mutta meillä se oli lähes jokapäiväistä.
Kyllä minusta nyt tuntuu, että olisitte miehenne kanssa laittaneet asian kuntoon. Yksi anoppi saadaan kyllä yhteistuumin lopettamaan moisen ajattelemattomuuden. Mutta miten on miehesi, miten hän loppujen lopuksi suhtautui asiaan ? Eihän nämä tällaiset vain äidin asioita ole, miksi näistä muka pitää tulla anopin ja miniän välisiä koettelemuksia, mikä on lasten isän rooli.. hyväksyikö hän äitinsä tavan ihan hiljaa vaan. Siinä se ongelma sitten onkin..
Nyt osuit asian ytimeen. Mieheni on ihana, mukava, vastuuntuntoinen, ahkera, seksikäs ja vaikka mitä. Mutta hän on tavattoman sopuisa ja kiltti. Hyviä ominaisuuksia sinänsä, mutta hänelle on todella vaikeaa olla jämäkkä ja sanoa ei. (nyt kun mietin, niin hän on isänsä kaltainen sopuisa sielu. Varmaan on ollutkin helppo kasvatettava. Anoppi muistaa luultavasti ihan oikein, kun hän hehkuttaa, ettei Pekka tuollalailla pienenä kiukutellut ja Pekka kyllä totteli aina heti).
"Pekka" siis sanoo äidilleen nätisti, että lopettaisi sen karkin annon ja asiattomat puheet. Mutta kun ei tehonnut. Hänen olisi pitänyt todella suuttua ja pillastua, mutta kun sellainen on täysin vastoin hänen luonnettaan.
No minä miniäkin olen kiltti, mutta en niin kiltti. Kun aihetta on, niin pystyn nostamaan isommankin metakan.
Arvatkaa kaksi kertaa, millainen olen anopin mielestä.
En ole kaunainen. Kaikkeni olen yrittänyt. Mikään mitä sanon, teen, olen tekemättä jne - ihan kaikkeen on anopilla oma mielipide.
Mielipide jonka hän tuo KUULUVASTI esille, puhuu päälle, korottaa äänensä, korostaa pitkää ikäänsä ja että KYLLÄ MINÄ TIEDÄN.
Ilman minkäänlaisia ennakkoasenteita tulin hänen elämäänsä.
Ihan avoimin mielin ja kaikella kunnioituksella.
Samaa kunnioitusta on kuitenkin lupa odottaa häneltäkin. Sitä vaan ei tartte kai toisinpäin olla, siis hänen mielestään.
Nyt on pakko rajoittaa; ei vastaa joka puheluun (koska harvoin mitään asiaa), ei hyppää luonaan joka ikinen päivä, kaikki juhlapäivät eivät koske välttämättä minua jne.
Paremmin tullaan toimeen, kun hiukkasen rajoittelee. Pakko on, sillä stressi sairastuttaa.
Tilanne on totta ja sanat ovat totta (kuultu lukuisia kertoja), mutta kertoja ei ole tosi. Kertoja on se miniä eli minä, jolle ne lausahdukset on useasti sanottu.
Tein tämän tunnustuksen jo tuolla ylempänäkin, mutta laitan uudelleen, etten johtaisi ketään harhaan.
Muuten kun anoppi tällaisten tilanteitten jälkeen sitten joskus sanookin ihan asiallisen tuntuisesti, että "no onkos pikkuisella taaas nuha" niin kyllä se minun korvissani tai mielessäni vaan tuntuu samalta karkealta moitteelta ja syyllistämiseltä. Mutta jos taustalla ei olisi tämmöisiä "pahoja" sanomisia, niin en minä sitten luultavasti huonoa tykkäisi. Se olisi aika neutraalisti sanottu. Mutta jos mielipahansa näyttäisi anopille, niin kyllä hän syystäkin ihmettelisi, että no mistä se nyt suuttui.
Kuulostaa tutulta ajattelukuviolta.
Mitenkähän sitä voisi olla asennoitumatta niin, ettei ottaisi itseensä vaikka olisi tarkoitettukin otettavaksi?
Tulin hammaslääkäristä pojan kanssa ja anoppi oli sillä välin tällännyt itsensä kotiimme. Hammaslääkäri totesi, että pojalla on kaksi reikää hampaissaan. Poika kertoikin tämän heti, kun olimme tulleet kotiin. Anoppi katsoi minua ja sanoi, että "Kenenkäs syytä se on?"
Kertoisitteko te anopit, miten tuollaiseen pitäisi vastata ja onko tuo lausahdus ei-tarkoitushakuinen?
Anoppi tietää, että pojalla on hampaissa kiillevaurioita. Hampaat pestään neljä kertaa päivässä ja fluoriannokset on kolminkertaistettu hammaslääkärin määräyksestä jo vuosi sitten. Karkkipäivät on ja ainoa, joka on koskaan tuttipullosta lapsille vauvana juottanut mehua on anoppi itse (kielloista huolimatta).
ihan suoraan, mitä anoppi tarkoitti. Sitähän ei nyt ihan 100%:sesti tiedä, mitä hän todella tarkoitti.
Koska hän varmasti tietää miten pojan hampaita hoidetaan, tuntuu käsittämättömältä, että hänen oli tarkoitus syyttää sinua. Minusta ainakin olisi ollut ihan mielenkiintoista tietää, mitä anoppi olisi sanonut kommenttinsa selitykseksi.
Tapanani ei ole haastaa riitaa, päinvastoin, olen hyvinkin varovainen puheissani. Kuitenkaan, minun silmilleni ei hypitä aiheettomasti.
Jos olisin ollut sinun tilallasi ja anoppi olisi todella syyttänyt minua, hän olisi varmasti saanut tietää, mitä mieltä olen asiasta. Ehkä hän sitten seuraavalla kerralla ajattelisi vähän tarkemmin, kannattaako jostakin asiasta huomauttaa.
Oma äitini huolehti viimeksi lasten nuhasta ja ehdotteli syyksi allergiaa. Minä siitä jo vähän tuskastuin ja, äidille kun voi sanoa, sanoin että lapsilla niitä riittää, ei sen kummempaa syytä tarvitse olla. Niin äiti sitä vähän nieleskeli vissiin ja sanoi seuraavana päivänä että "niin ne unohtuu, ne lasten vaivat. Että heti tuntuu erikoiselta jos jotakin on."
Siinä siis selitys sillekin anopin ymmärtämättömyydelle. Ikävä sävy on tietysti oma lukunsa, mutta ne mummot taitavat oikeasti olla sitä mieltä että lapset normaalisti ovat tosi terveitä.
Vanhemmat ovat oman lapsensa parhaita asinatuntijoita. He hoitavat lapsensa parhainpäin ja pukevat hänet yms. niinkuin on sillähetkellä lapselle hyväksi.
Pidä sinä suus kiinni. sinä et kuulu siihen perheeseen. mikä sinä olet miniääsi neuvomaan?
Kun alat kunnioittamaan heidän perhettään, miniääsi myös heidän tapaansa hoitaa asioita, etkä puutu heidän asioihin, et huomauttele typeryyksistä yms. niin tulet huomaamaan silloin kuinka välit paranevat teidän välillänne.
Ihmettelen minkä mamman pojan miniäsi on saanut, kun ei naistansa puolusta tai sanonut mitään.
Ja onpas ERRITTÄIN MUKAVAA MYÖS KUULLA ÄITIENPÄIVÄNÄ OLEVANSA HUONO ÄITI!!!!!!!
ja tiesitkö?? lapset sairastelevat todella paljon varsinkin jos ovat päiväkodissa.
-anoppiaan vihaava mies-
osaisi joskus puhua noin...!:)
Just noin mun anoppikin sanoo JOKA ASIAAN, ja sitten ihmettelee että mitä mitä.
Oikein SINÄ tiedät (siis hän ei?) ja eivät KOSKAAN olleet kipeitä :)) Ja AINA kilttejä :)) :D
joopa joo..kummasti se aika kultaa muistot!!
Kai se miniäkin vissiinkin jostain jotain tietää? Vaikkei olekaan paras mahdollinen tietystikään sinun pojallesi... Sellaistahan ei maa päällään kannakaan, joka olisi tarpeeksi hyvä:)
Eiköhän ne parhaansa tee itse kukanenkin, vai meinaatko?
Pelkkä ikä ei takaa että kaikesta tiedät kaiken. Itse et kunnioita miniääsi tippaakaan. Nimitellä kyllä osaat, ja ottaa nokkiisi itse.
Sen kokemuksen myötä pitäisi osata antaa arvo toisillekin, toisten kokemuksille ja päätöksille.
Oma syysi ihan tyyten. Piste.