Olen puolisen vuotta seurustellut miehen kanssa jonka kanssa kaikki oli alussa kuin unta vain. Vuoden alussa mihelle tarjottiin työpaikkaa jonka saaminen edellytti 4 kuukauden ajan opiskelua toisella paikkakunnalla. Tilanne tuntui toki hankalalta mutta päätimme jatkaa suhdetta huolimatta viikkojen erossa olosta, koska molemmat tunsimme pajon toisiamme kohtaan. Mustasukkaisuutta lukuunottamatta selvittiin hyvin, ainoa ongelma oli se, että mies epäili minulla usein minun olevan jonkun muun miehen luona täällä yksin ollessani jne, vaikka syytä ei ollut. Toivoin tuon loppuvan kun mies pääsi takaisin kotiin, nyt nuo pitkät kuukaudet ovat takanapäin ja olemme päässeet arkeen kiinni, mutta
sama vaivaa yhä. Jos juttelen baarissa jonku miespuolisen tuttuni kanssa, mies suuttuu, jos puhelimessani on soitettu/vastattu outo numero, hän suuttuu, josen vastaa hänen puheluunsa heti, hän suuttuu,.etc,etc,etc.
Muutama viikko sitten kanssani tuli juttelemaan baarissa naapurissa asuva mies, mistä mies kilahti täysin. Hänen mielestään minulla on täytynyt olla suhde naapurini kanssa hänen poissaollessaan, -ja vain sillä perusteella että meillä oli kuulemma ollut niin hauskaa jutellessamme. Riita jatkui koko illan ja mentyämme yöllä miehen asunnolla, hänellä "naksahti". Ensin hän tönäisi minut nojatuoliin, ja yrittäessäni nousta hän painoi minut aina takaisin kurkusta puristamalla. Hän huusi ja raivosi jotain suusntaan "minua et enää kuseta, saatanan huora, tapan sinut". Hän alkoi vedellä litsaria ja lisäsin vettä myllyyn haukkumalla häntä naista lyöväksi raukaksi. Mies vain hoki naapurin miehestä, käveli ympäriinsä..
Yritin päästä ovelle ja juosta ulos mutta hän tuli eteen ja jatkoi haukkumista. Lopulta hän raahasi minut hiuksista takaisin olohuoneen lattialle ja alkoi potkimaan jalkoihin ja väänsi käsiäni. Kun yritin laittaa käteni pään eteen suojaksi, huitaisin häntä vahingossa leukaan minkä seurauksena mies löi minua kovasti vatsaan ja juoksi keittiöön. Itkin ja pelkäsin kai enemmän kuin koskaan, samalla mies tuli keittiöstä märäksi kastellun pyyhkeen kanssa ja alkoi hakata minua sillä.. Olin kai hysteerinen koska filmi katkeaa kutakuinkin tuohon.
Heräsin aamulla ja pakkasin tavarani lähteäkseni, mies pyysi minua vielä viemään hänet kaverinsa luo ja lupauduin.. Päädyimme kuitenkin syömään missä mies pyyteli anteeksi ja minä idiootti annoin, kun mies lupasi itkien ettei löisi minua enää koskaan. Anteeksi saatoin unohtaa mutt unohtaa en koskaan.
Mies tuntuu olevan taitava manipuloija, hän onnistuu kääntämään asiat aina niin päin että minä olen se jonka on pyydettävä häneltä anteeksi, sitä että olen saanut hänet käyttäytymään niin.
Juttelin pari päivää sitten miehen veljen ystävän kanssa, joka kertoi miehen hakanneen jokaisen tyttöystävänsä..
Sisimmässäni tunnen siis
että jos hän saisi vielä aihetta mustasukkaisuuteen,hän tekisi saman taas, ehkä pahemmin, niin kuin lupasi,- eli tappaisi.
Kaiken se rakkaus kestää. Pelkään, milloin taas, pelään, kuinka jättäisin, pelkään.. =,(
sama vaivaa yhä. Jos juttelen baarissa jonku miespuolisen tuttuni kanssa, mies suuttuu, jos puhelimessani on soitettu/vastattu outo numero, hän suuttuu, josen vastaa hänen puheluunsa heti, hän suuttuu,.etc,etc,etc.
Muutama viikko sitten kanssani tuli juttelemaan baarissa naapurissa asuva mies, mistä mies kilahti täysin. Hänen mielestään minulla on täytynyt olla suhde naapurini kanssa hänen poissaollessaan, -ja vain sillä perusteella että meillä oli kuulemma ollut niin hauskaa jutellessamme. Riita jatkui koko illan ja mentyämme yöllä miehen asunnolla, hänellä "naksahti". Ensin hän tönäisi minut nojatuoliin, ja yrittäessäni nousta hän painoi minut aina takaisin kurkusta puristamalla. Hän huusi ja raivosi jotain suusntaan "minua et enää kuseta, saatanan huora, tapan sinut". Hän alkoi vedellä litsaria ja lisäsin vettä myllyyn haukkumalla häntä naista lyöväksi raukaksi. Mies vain hoki naapurin miehestä, käveli ympäriinsä..
Yritin päästä ovelle ja juosta ulos mutta hän tuli eteen ja jatkoi haukkumista. Lopulta hän raahasi minut hiuksista takaisin olohuoneen lattialle ja alkoi potkimaan jalkoihin ja väänsi käsiäni. Kun yritin laittaa käteni pään eteen suojaksi, huitaisin häntä vahingossa leukaan minkä seurauksena mies löi minua kovasti vatsaan ja juoksi keittiöön. Itkin ja pelkäsin kai enemmän kuin koskaan, samalla mies tuli keittiöstä märäksi kastellun pyyhkeen kanssa ja alkoi hakata minua sillä.. Olin kai hysteerinen koska filmi katkeaa kutakuinkin tuohon.
Heräsin aamulla ja pakkasin tavarani lähteäkseni, mies pyysi minua vielä viemään hänet kaverinsa luo ja lupauduin.. Päädyimme kuitenkin syömään missä mies pyyteli anteeksi ja minä idiootti annoin, kun mies lupasi itkien ettei löisi minua enää koskaan. Anteeksi saatoin unohtaa mutt unohtaa en koskaan.
Mies tuntuu olevan taitava manipuloija, hän onnistuu kääntämään asiat aina niin päin että minä olen se jonka on pyydettävä häneltä anteeksi, sitä että olen saanut hänet käyttäytymään niin.
Juttelin pari päivää sitten miehen veljen ystävän kanssa, joka kertoi miehen hakanneen jokaisen tyttöystävänsä..
Sisimmässäni tunnen siis
että jos hän saisi vielä aihetta mustasukkaisuuteen,hän tekisi saman taas, ehkä pahemmin, niin kuin lupasi,- eli tappaisi.
Kaiken se rakkaus kestää. Pelkään, milloin taas, pelään, kuinka jättäisin, pelkään.. =,(
Vastaukset 22
Vanhimmat
rakkauteen kuuluu hellyys ,pussailu ja halailu-ei väkivaltaa ei fyysistä eikä henkistä!
Puoli vuotta on niin lyhyt aika seurustelussa, että valitettavasti arki ei ole vielä edes astunut suhteeseenne ja jo nyt, kun kaiken pitäisi vielä olla uutta ja ihanaa saat turpaasi! Älä edes ihanimmissa haaveissasi usko, että tuo kerta jäi viimeiseksi... Lähde, äläkä haaskaa aikaasi, sillä tuosta suhteesta ei mitään hyvää seuraa! Mitä kauemmin seurustelet sitä vaikeampaa lähtö on, mutta suhteen lopetus on sinulle ainoa oikea ratkaisu jos ajattelet järjellä etkä tunteella! Olen pahoillani, etten voi rohkaista sinua jäämään -tsemppiä.
Jätä se jätkä välittömästi. Jos et sitä tee heti niin loppuelämäsi on yhtä helvettiä. Kerran se vaan kirpasee ja pian löydät uuden rakkauden joka pitää sinusta huolta.
että naiset osaa olla tyhmiä!!!!!!!
se mitä miehesi teki sinulle, on sairasta, äärimmäisen sairasta. hän tekee sen uudelleen, etkä sinä pysty käytökselläsi siihen vaikuttamaan. tosin seuraavalla kerralla sinulta murtuu luita, saat sisäisiä verenvuotoja, kallon murtuman, jopa hirveämpää henkistä kuin fyysistä kipua tulet kärsimään, jos et jätä.
puoli vuotta on lyhyt aika. voit lähteä nyt ja selvitä pienemmällä surulla, koska teillä ei ole pitkää yhteistä historiaa.
ole kiltti ja lähde. miehesi tappaa sinut vielä. voin luvata sen sinulle. lähde salaa, kun hän on esim.töissä, muuta puhelinnumero salaiseksi, älä suostu tapaamaan häntä enää ikinä. niin selviät hengissä.
ihminen saa vain yhden elämän, ja hänellä on oikeus ja vastuu itselleen elää se onnellisena!
voimia!!!
Lähde HETI ja älä selittele.
kunhan lähdet...muuta en osaa sanoa, koska en ole joutunut koskaan kokemaan vastaavaa. Tulin lukemaan "huvikseni" tätä palstaa ja tajusin, miten onnekas olen: saan nauttia rakastavan miehen huolenpidosta ja toisinaan en edes osaa arvostaa sitä. Hän ei ole koskaan alistanut, loukannut henkisesti tai fyysisesti millään tavalla. Voin luottaa täysin siihen mitä hän tekee tai jopa jättää tekemättä. Hän arvostaa ja rakastaa minua ilman mitään vaatimuksia ja toivoo edelleen (yli 10 v. jälkeen), että minä pysyisin aina yhtä ihanana itsenäni...
En kirjoittanut tänne kehuakseni miten hyvin asiat minulla on. Halusin vain kertoa sen miten asiat voisivat olla, jos uskallat vain lähteä. Vaikeaa se varmasti on, mutta älä jää odottamaan "parempia huonompia aikoja", Pidän sinulle peukkuja ja toivotan rohkeutta!
Näin se on,kun kerran lyö,tulee toinen kerta ja sitä,kuule jatkuu..lyönteineen,anteeksipyytelyineen niin kauan,kuin sinä jaksat katsoa.Mietipäs oikein todella,mikä on se asia,oikeasti,mikä pitää tuollaisessa suhteessa.Minä olin ja olin myös päästä hengestäni.Onneksi,alistuneenakin,rakkauden ja hyväksynnän paineissa tein rikosilmoituksen.Mies tuomittiin,olen vapaa.Se vaatii itseltä,asettumista ns.ulkopuolisen asemaan,suhteessa omaan minään.On tajuttava,että minua käytetään hyväksi,lyömällä,palkinnoksi saan hitusen ns.rakkautta,hellyyttä,hetkeksi.Älä jää siihen,lähde,kun vielä voit,seuraavan kerran voi olla myöhäistä.Tuo tekstisi on tutun tuntuista,kuin olisin ollut itse tilanteessa.Toivottavasti ei ole sama mies.
Voi prkl! Kerro missä se saatanan hanu asuu niin mä käyn veteleen turpaan, enkä millää pyyhkeellä,prkl!
Valitettavasti suuri osa suomalaisista naisista on Mervejä, mutta onneksi pieni osa miehistä Matteja.
Ei sellainen hamppi tarvitse mitään anteeksiantoja, siitä se vain jatkaa uudelleen.
Jätä heti semmonen raukkamainen paska ja hanki itsellesi Oikea Mies ja ELÄMÄ..
Tiedätkö miten tyhmältä kommenttisi mateista ja merveistä kuulosti?Suurin osa naisista Mervejä,pieni osa Matteja?Niinkö?Kuinka se on mahdollista?Tekeekö Mervit miehistä Matteja?Se on kyllä niin päin,että mitä enemmän Matteja (väkivaltaisia miehiä),sitä enemmän Mervejä (väkivaltaa sietäviä naisia).En ole vielä nähnyt yhtään tilastoa joka puhuu sen puolesta,että väkivaltaiseen suhteeseen jääviä naisia on enemmän kuin miehiä jotka käyttää väkivaltaa..Eihän se ole mitenkään mahdollista.
Sitä paitsi,kuinka niin moni täällä voi syyllistää "uhria",kuten tämä brokenN24:kin tässä tilanteessa on?Syytetään tyhmäksi ja idiootiksi kun ei "tajua" lähteä.Menkää itse sellaiseen suhteeseen henkilön kanssa jota todellakin rakastatte.Kun sitten väkivalta astuu kuvioon,ei olekaan helppo lähteä.Been there,seen that,ihan tosi.Se on niin monesta seikasta kiinni,muttei mitään tekehmistä tyhmyyden kanssa.Tyhmä ei ole edes se ihminen joka lyö,vaan se on sairas.Ja sen sairauden uhriksi joutuu se ketä rakastaa.
käypä netissä googlen kautta ja etsi luonnehäiriö ,niin löydät faktaa siit minkälaisia he ovat ja mitä tehdä heidän kanssaan
valitettavasti se vaan on käytännössä paras vaihtoehto kun lähdet ja jätät koko miehen mieluummin vähin äänin kuten tuossa joku ehdotti, vaihda numero ja älä suostu tapaamaan. sellaiset ihmiset ei muutu, pahemmaksi vaan menee. syy ei ole sinun, sinä et koskaan pysty tekemään asioita niin että ne olis oikein tehty. niin tai näin niin aina väärinpäin. voimaa ja jaksamista , ja ennenkaikkea älä usko sanaakaan mitä se mies sulle puhuu ja lupaa , ne on pelkkiä sanoja jotka ei tarkoita mitään
Kuulut näköjään siihen kastiin, joka vain hokee, että "kyllä se mies minua rakastaakin vaikka hakkaa.." Haloo! Herätys!
Olette seurustelleet VAIN puoli vuotta ja silti ALISTUT tuollaiseen käytökseen. Miksi?
Ärsyttää kun ihmiset kestävät tuollaista, eikä lähde suhteesta.
Nyt pääset vielä luikahtamaan suht. helpolla pakoon, mutta nyhjääpä vielä ja hommaa lapsiakin, niin huolenasi on varjella heidänkin henkiään!
Jos sinua ei ole sitä ennen jo tapettu!
Nimimerkki: tiedän kyllä mistä puhun.
Onpa vaan ovela jätkä. Sattuu niin saakelisti, mutta ei jätä suurempia jälkiä.
Jätä kun vielä kerkeet. Pieksämiset vaan pahenee ajan kuluessa. Pian ei pyydellä enää anteeksikaan.
Joskus aikoinaan kyselin "mieheltäni" että miksi sinä lyöt? Että eniten minua koskee sydämeen, koska en ymmärrä...miksi?
Vastaus oli: Ethän sinä ole saanut kuin pieniä "pusuja", tiedätkö nainen miten sinun käy jos hän oikeesti lyö....sinähän kuolisit?!
No ei mennyt kuin tärykalvot, häpyluu(potkimisten vuoksi),muutama kylkiluu, hiusmurtumia kasvoissa. Pahin on kuitenkin se. että tulen elämään loppuelämäni, nuo muistot mielessäni (tunnevammaisena)!!!!!Arvaas vaikuttaako noi jutut tuleviin suhteisiin? VAIKUTTAA!!!!!
Jätä hitto vie, kun vielä voit!
Kts.viestini nimim. Helppo elämä.....mihin se pahimmillaan voi johtaa
Juu...otin kantaa otsikolle Ihmettelen naisia
exäni oli täysin samanlainen.minunkin hakkaaminen alkoi jo ensi metreillä-anteeksi pyyntöineen ja sitä rataa.uskoin ja petyin,monesti.kuulin,miehen olleen ed.suhteissaan samanlainen.luulin ja oletin,olevani se oikea,ettei tarvii lyödä-petyin siinäkin.tämmöiset miehet ovat tosi hyviä manipuloimaan naisiaan.minuakin, aiemmin jo väkivaltaisia suhteita kokeneena,tämä sai minut retkuun.hävetti niin vietävästi kun sanottiin:sinäkin järkevä nainen lähde ja juosten!aivankuten muutkin, neuvon sinua lähtemään.älä usko mitä mies sinulle selittää.seuraava kerta on jo tulossa..sinuun sattuu ja lujaa, ei häneen-edes jälkeen päin.muille hän kuitenkin selittää sinun ansainneen käsittelyn.mieti kumpi tuntuu pahemmalta,seuraava isku vai mielekäs elämä?itse käyn ero-tuskaa läpi,mutta jaksan uskoa että,näin on parempi.
parantaa haavat, niin minunkin.
En tiedä miksi vielä haluan tuon ihmisen kanssa elää. Tilanne on kyllä uusi minulle, ensimmäistä kertaa eläessäni olen saanut mieheltä turpaan, eli häneltä..Alun alkaenkin periaatteeni on ollut se, etten voi hyväksyä kenenkään, -en naisen enkä miehen lyömistä, ja jos joku niin minulle tekisi, lähtisin heti.. mutta kuinkas kävikään.
Jossakin sisimmässäni ajattelen ja uskon, ettei hän voisi toista kertaa minua lyödä, niinkuin selitteli.
Kuitenkin hänen tulinen luonteensa ja takertuva mustasukkaisuutensa on pinnassa aina.
Eikö elämänkumppanin tulisi olla sellainen, jonka kanssa voisi jakaa kaiken, ilot ja surut, päivän tapahtumat, voida luottaa täysin, olla rakastettu ja rakastaa..
Minä en uskalla puhua hänelle työpäivistäni, tapaanhan työni puolesta (asiakaspalvelu) myös miehiä jatkuvasti,(saattaisinhan vaikka käydä panemassa heitäkin) hän sai mustasukkaisuuskohtauksen puhuessani yhdestä miespuolisesta asiakkaasta. en voi luottaa häneen enää, en uskalla olla surullinen, sillä hänen mielestään se on heikkoutta..
Kun meillä menee hyvin, meillä menee todella hyvin, mutta riidat ovat jotain mitä pelkään, ja onneksi niitä on harvoin, -koska minä annan aina periksi.
Luulin olevani vahva nainen, -jota kukaan mies ei voisi lyödä, harrastin jopa itsepuolustuslajejakin, mutta niistä taidoista ei tuossa tilanteessa ollut apua, enkä olisi niitä häneen (rakastaamaani ihmiseen) halunnut käyttääkään, mutta mitä hän sitten teki minulle?! Kävin lukemassa tuosta luonnehäiriöstä, ja kieltämättä moni kohta osui häneen.
Elän päivän kerrällaan miettien ratkaisua, kuinka jatkaa. KIITOS kaikille teille! \o/
Kirjoitan vielä varulta, jos satut lukemaan: Olen kokenut aivan vastaavan kuvion ja olen elänyt aivan samat mietteet.
En uskaltanut myöskään heti lähteä, sillä se ei ole helppoa, tiedän sen. Mutta toivon todella että päädyt eroon. Minä tajusin todella mitä HYVÄ IHMISSUHDE kaikessa turvallisuudessaan on vasta kun erosin ja tapasin uuden ihanan, turvallisen miehen. Sellaista suhdetta ei saa KOSKAAN ihmisen kanssa, joka on sinua kerran lyönyt.
Toivon todella, että uskallat irroittautua suhteesta vaikka se varmasti pelottaa. Mitä pidempään olet suhteessa, sitä hankalampaa eroaminen on. Tee itsellesi palvelus ja lähde.
On ammattilaisen valinta. Sen käyttö vaatii
a.) ennalta harkintaa
b.) tietoa
c.) kokemusta
Päättele loput itse. Tavis ois tyytynyt nyrkkeihin tai puukkoon. Sun siippas on spesialisti.
Sinulla on vielä kanttia. Hän ei ole vielä murentanut itsetuntoasi ja saanut sinua uskomaan että kaikki on sinun syytäsi, mutta sinun uskosi itseesi murenee joka päivä. Älä hukkaa aikaa.
Teet näin:
Ensimmäiseksi unohdat ne anteeksipyynnöt ja ruikutukset, ne ovat ihan yhtä tyhjän kanssa. Miehesi on aivan selvästi oikein odottanut tilaisuutta hakata sinut, päätellen tuosta pyyhkeestä. Miksi ihmeessä luulet ettei hän tekisi sitä toistekkin?
Soitat kaverisi kylään ja pakkaatte yhdessä sen verran tavaroita että tulet vähän aikaa toimeen. Menet vanhemmillesi tai kaverillesi tai suojakotiin siksi aikaa että saat oman asunnon. Haet loput tavarat isommalla porukalla kun saat oman asunnon.
Jos kehossasi on vielä jälkiä, mene heti lääkäriin ja pyydä niistä todistus ja sen jälkeen menet tekemään rikosilmoituksen.
Otat uuden salaisen puhelinnumeron, ettei sinun tarvitse kestää mitään maanittelusoittoja ja viestejä, eikä sen paremmin uhkailujakaan.
Sinulla ei ole mitään syytä antaa anteeksi ja ole rehellinen itsellesi, et edes pystyisi siihen. Tuo on takaraivossa aina tästä eteenpäin. Ainoa selviytymiskeinosi tuossa suhteessa on olla ärsyttämättä miestäsi, puhumatta kenellekkään toisille miehille, olla käymättä missään yksin ja silti kohta häntä ärsyttää sekin. Todennäköisesti rima on nyt alentunut ja seuraavalla kerralla tulee pahemmin turpiin ja pienemmästä syystä.
Jos tarvitset konkreettista apua kuntasi sosiaalitoimisto järjestää sitä.
käyn lukemassa tätä palstaa. Lähinnä siksi että itsellä on ollut samanlaisia kokemuksia. Joka kerta yhtä sydäntä särkeävää, samat puskahuutelut ketjuissa, samat selitykset uhrilta.
Ei ole taikasanoja joilla sinutkin broke saisi uskomaan että sinun pitäisi ottaa jalat allesi, niin kuin tässä ketjussa on jo sanottu. Toivottavasti tajuat sen niin kauan kuin pystyt vielä liikkumaan. Tiedät sen itsekin, muuten et tänne kirjoittaisi, ja toivottavasti tulee hetki jolloin sinulla on tarpeeksi voimia lähteä ja erottaa sääli, rakkaus ja toivo toisistaan, vaikka ne joskus voivatkin olla yksi ja sama. Olet samassa tilanteessa kuin tuhannet naiset, mutta toivottavasti olet yksi niistä tuhansista jotka tajuavat oman arvonsa ja jaksavat nousta. Tsemppiä!