Hain avioeron ykkösvaihetta kirjeitse käräjäoikeudelta viime viikolla. Samalla pyysin yhteiselämän lopetusta. Lapsista on tehty jo aikaisemmin huolto- ja elatussopimus; lapset jäävät minulle. Mies ei suostu millään lähtemään yhteisestä omistusasunnostamme, eikä hän suostu kirjoittamaan avioerohakemustakaan. Mitään kirjettä tai päätöstä ei ole vielä tullut käräjäoikeudelta, kauanko siinä menee (nyt jo viikko mennyt)? Alkaa ahdistamaan todella, mies vaan huutaa kotona ja lapsiakin jo masentaa tämä riitely. Voiko mies tehdä jonkin valituksen ja pitkittää yhteiselämän lopetusta?
Yhteiselämän lopetus
toivoton
86663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos ymmärsin oikin, olet jättänyt viime viikolla avioerohakemuksen yksin. Samalla kaavakkeella hait yhteiselämän lopettamista ... eli että asunnon toinen omistaja häädetään kodistaan oikeuden päätöksellä määräajaksi (kunnes ositus tehty, ja asunnon omistussuhde sovittu/päätetty).
Riippuu hieman käräjäoikeuden kiireistä, miehesi saa loppuviikosta tai ensi viikolla kirjeen oikeudesta. Siinä kerrotaan että hänestä on haettu avioeroa (1. vaihe), ja pyydetään lausumaa / vastinetta vaatimukseesi.
Normaalisti ei olisi mitään lausuttavaa, koska yleensä ainoa asia on halu avioerota -- mihin ei "erotettavan" lausumiset vaikuta. Tilanteessasi asia on toisin, miehelläsi on mahdollisuus antaa "todellinen vastine" yhteiselämänlopettamisesta ... eli, perustella että sinun ja lasten muutettava, tai ettei yhteiselämää pidä lopettaa (esim. että olet masentunut ja hän pelkää lastensa turvallisuuden puolesta -- viime talven tapahtumien valossa tuomari saattaa asia selvittää perusteellisemmin, vaikka oli kuinka perätön väittämä).
Tai, hän voi repiä koko kirjeen, jolloin haastemies tulee kertomaan asiansa, ja mahdollisesti teitä kuullaan oikeudenistunnossa aiheesta. Jälleen, ainoa asia mistä jotain kuultavaa on se yhteiselämän päättäminen.
Melko varmaa on, että lopputulema on juuri kuten erohakemuksessa pyysit määräämään, mutta ei se ihan läpihuutojuttu ole ... jos toinen tosiaan tahtoo vaikeuttaa asiaa.
Toivoa sopii, ettei hän ymmärrä miten se tehdään ... tai tulee järkiinsä ja ymmärtää lasten edun ja ettei kiusaamisesta loppupelissä hyödy kukaan.
Eroa hakeva osapuoli on siis todella huonossa asemassa useamman viikon epävakaan ja masentuneen miehen armoilla. Eikö huutavaa kiukkuista miestä saa millään häipymään? Teinkö väärin, kun hain samalla yhteiselämän lopetusta yhdessä avioerohakemuksen kanssa? Miten minun olisi sitten pitänyt hoitaa asia järkrvästi, jotta mies mahdollisimman nopeasti lähtisi?
> Toivoa sopii, ettei hän ymmärrä miten se tehdään
> ... tai tulee järkiinsä ja ymmärtää lasten edun
> ja ettei kiusaamisesta loppupelissä hyödy
> kukaan.
Ei nyt kuitenkaan sitten yleistetä asiaa niin kuin Suomessa yleensä tehdään eli että miehet ovat "aina" hankalia ja eivätkä "ymmärrä" lasten etua (tämä lause saa minun raivostuneeksi).
Sinänsä en kuitenkaan ymmärrä, että kun tilanne on jo ikäänkuin loppu niin ei se tilanne tuosta kotona istuskelusta ja huutamisesta parane.
Mutta tuliko mieleesi että miehesi voi olla lamaantunut koko tästä prosessista? Eikö tässä yhteiskunnan sosiaalitanttojen pitäisi tulla mukaan (asiallisesti) avustaa miestäsi asunnon saannissa ja kenties jonkun psykologin jutuille pääsemisessä?
"On Lottovoitto syntyä Suomeen"
... ei ole tarkoitus olla "kylmä paskiainen" ... mutta on mies millainen hyvänsä, se myös hänen kotinsa. Sinulla on toki oikeus lähteä sieltä, ja jos lasten huoltajuus sinulla ... heidän kanssaan. Niin se nyt vain on.
Tietty kovin huutavan miehen saa putkaan rauhoittumaan yöksi, mutta siihenkin oltava perustelut kun 112 soiton jälkeen virkavalta oven takana.
...minkä vuoksi mielivaltaisesti ei toista kodistan pois saakaan (vastine jne. jne.)... mutta yhtälailla, jos syitä, niin toivottavati myös tapahtuu "häätö".
Pari vuotta ollut yhtä helvettiä. Mies korviaan myöten veloissa ja kaikki minun nimissäni. Kaksi lasta ja minun nimissä oleva koti, auto, koirat.
Viime kesästä saakka olen yrittänyt saada miestä ulos. Ei ole maksanut mitään, eikä tehnyt perheen kanssa mitään viimeiseen vuoteen, menee omissa menoissaan ja nauttii työttömyyskorvauksia. Kun minä käyn työssä, hoidan kodin ja lapset.
Eropaperit kirjoitettu vuoden alusta ja sos. tstoa myöten olemme asuntoa hänelle etsineet, mutta ei löydy!!
Ja nyt sitten ihana äitienpäivä.. Mies kävi minun ja lastemme!! päälle, hajoitti tavaroita yms yms.
Ja siellä se sika makaa kotona kuin joku kuningas, ei sitä saa ulos! Poliisit olisi pitänyt silloin kutsua, mutta myöhäistä nyt. Majailemme nyt lasten kanssa vanhemmillani ja kotiin emme mene ennenkuin se on häipynyt.
Joten ymmärrän täysin, tunteesi. Miestä ei ole tosiaan helppo laittaa ulos! Mutta tee sinä se ajoissa..
Tsemppiä!
miltä tuntuu...
Minäkin olin epätoivoisena. Minä yritin sanoa exälle että hankkisi uutta asuntoa. Soskutantut yrittivät samaa. Tiukasti oli pylly sohvassa kiinni.
Hankin itselleni uuden miehen. Silloin se tajusi, mutta ylireagoi. Otti lapset ja lähti, kostona. Nyt katkera huoltajuusprosessi, jossa lapset jäävät häviäjiksi. Olen sanonut että minä olen valmis laittamaan soskussa paperit ihan niin kuin alunperin sovittiin, exä ei halua. Hän haluaa kostoa.
On se vähän "no way out"-tilanne. Ei ole väliä mitä tekee jos toinen haluaa potuttaa.
mitä tekee, jos toinen haluaa potuttaa???
Etkö itse potuttanut ukkoasi hankkimalla toisen miehen siihen häsläämään?
Lisää katkeruutta väleihinne. Jospa miehesi tunsi, ettei pysty enää muuta kuin tekemään kiusaa? Onko hän huono isä? Pelkäätkö lastesi puolesta? Ota sitten yhteyttä viranomaisiin, jotta saat lapset pois sellaiselta.