Kysymuksiä.

1. Vibrato on äänen huojuntaa, eli äänen taajuus vaihtelee todellisen korkeuden molemmin puolin nopeasti ja syntyy sellainen huojuva ääni. Vibraton löytäminen ei ole laulamisen päätarkoitus, vaikka sen täytyy kuulua kun ääni vapaasti ja luonnollisesti soi. Se tulee itsestään, kun ääni vapaasti ja luonnollisesti soi. Vaikka vibratoa olisikin äänessä, niin senkin pitää olla vapaan ja luonnollisen kuuloista, eikä tiukan päkättävä kuten ei myöskään kerran sekunnissa huojahtava.

2. Alaäänet ovat keskiäänien alapuolisia ääniä;) Ne ovat jokaisella laulajalla henkilökohtaiset. esim. Tenorin alaäänet ovat hyvinkin vielä basson keskiääniä tai alempia keskiääniä. Alaääniä on periaatteessa helppo päästellä, mutta niiden soimaan saaminen onkin oma taiteenlajinsa ja vaatii harjoitusta yhtälailla kuin korkeidenkin äänien saaminen. Alaäänissä korostuu rintakehän resonanssitilojen soiminen/resonanssi, mutta nekin täytyy saada kirkkaiksi, jotta ne kuulostaisivat oikeasti matalilta ääniltä.

3. Rekisterit ovat puhekielessä juuri noita alaäänet/keskiäänet/ylä-äänet juttuja eli puhutaan alarekisteristä, keskirekisteristä ja ylärekisteristä. Kun laulutekniikka on kohdallaan, niin rekisterinvaihdoksia ei ole, tai niiden välinen liukuma on hiottu huomaamattomaksi ja laulu kuulostaa ikäänkuin se tulisi samasta putkesta alhaalta sekä ylhäältä laulettaessa.

Puhutaan myös rinta- ja päärekisteristä. Mikä tarkoittaa resonoinnin korostuneisuutta jommassa kummassa osassa kehoa. Yleensä se menee niin, että mitä alempaa lauletaan sitä korostuneempi on rintarekisterin osuus ja mitä korkeammalta niin sitä korostuneempi on päärekisterin osuus.

4. Fraasi on ikäänkuin musiikillinen lause. Sellainen osa laulusta tai instrumentaalikappaleesta, joka muodostaa yhden säkeen tai pienen kokonaisuuden. esim. kaikkien tuntemasta laulusta "Ukko Nooa", voidaan erottaa fraasiksi "Ukko Nooa, ukko Nooa oli kunnon mies".

Kun puhutaan fraseerauksesta tarkoitetaan tuollaisien fraasien musiikillista muotoilua. Tuota yllämainittua "Ukko Nooa"-fraasia voitaisiin muotoilla vaikka niin, että kiihdytetään hitusen laulua kohti jälkimmäistä "Nooa" -sanaa ja sitten annetaan tempon pysyä fraasin loppuun. Samalla laulun voimakkuus voisi kasvaa kohti jälkimmäistä Nooa sanaa ja sitten taas pienentyä alkuperäiseen voimakkuuteen mies sanaa kohti tultaessa. Samalla voitaisiin vielä pitää neljän ensimmäisen sanan väliset katkot hieman tavanomaista lyhyempinä ja sitten neljän jälkimmäisen normaaleina. Tuollaisista yksityiskohdista fraseeraus muodostuu.

5. En jaksa kovin juurta jaksaen selittää, mutta lyhykäisyydessään se on sitä, että hengitysilma "putoaa" vapaasti keuhkojen pohjalle ja jää sinne jättäen hengitys- ja äänielimistön valmiiksi laulamista varten. Hartiat ei saa nousta.

6. Oppilaitoksiin on pääsykokeet (Konservatoriot, AMK:t, Sibelius-akatemia) ja niiden harjoitusoppilaspaikkoihin. Yksityisoppilaana ei ole, mutta voi olla, että ainakin kysytyt pedagogit haluavat kuulla ensin ääntä ja potentiaalia, ennenkuin lupaavat enemmän. Samoin yksityisiin musiikkikouluihin pääsee useimmiten ilman pääsykokeita, kuten myös kansalaisopistoihin.