jos rakas poikanne raijaisi näytille vähän persoonallisemman miniä ehdokkaan, olisi tatuointia ja muuta kivaa?
Ja oletetaan vielä, että olisitte syvästi uskovainen henkilö, mitä sanoisitte jos pojan mielitietty julistautuisi pakanaksi, ei kuuluisi kirkkoon jne?
Meneekö herne nenään vai pystyttekö suhtautumaan asiallisesti?
Ja oletetaan vielä, että olisitte syvästi uskovainen henkilö, mitä sanoisitte jos pojan mielitietty julistautuisi pakanaksi, ei kuuluisi kirkkoon jne?
Meneekö herne nenään vai pystyttekö suhtautumaan asiallisesti?
Vastaukset 7
Vanhimmat
luonne kuitenkin ole se tärkein, minun mielestäni. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Käytös ja luonne ratkaisevat, kauneushan on kuitenkin katsojan silmässä.
Jos oma poika on valinnut itselleen puolison, kyllä minä ainakin hyväksyn varauksetta. Hänen täytyy olla sopiva, jos poikani on onnellinen, ei ole minun asiani puuttua siihen mitenkään.
Niinpä, toiset oppii vähemmällä. Mutta jotkut oppii vasta, kun ovat useamman kerran harjotelleet.
se riippuu molemmista ihmisistä ja siitä kuinka muuten tulevat toimeen.
Tietysti saattaa olla, että todella vanhoilliset vanhemmat karsastavat tatuointeja ja muuta, mutta tuskin se suhteen lopuksi koituu:)
Eksäni siskolla ollessani jouduin itsekin aina peittämään tatuointini, niitä ei siellä suvaittu.
Nykyisen mieheni vanhemmat ovat ihan tavallisia 50 suomalaisia maalla asuvia ihmisiä, ja ovat ihan hyvin ottaneet minut ja mieheni veljen avovaimon (käly?) vastaan. Molemmat olemme kai vähän persoonallisen näköisiä, minulla on tatuointeja ja lävistyksiä, ja mieheni avokilla rastat ja huulikoru. Ei kai me siis mitään saatananpalvojia heidän mielestään olla:) Ei kumpikaan kuuluta myöskään kirkkoon, muttei olla asiaa appilassa ollessamme julistettukaan.
Eiköhän se kannata pitää omana asianaan, ellei tule puheeksi. Ei kai sitä ekana pidä mennä esittäytymään tyyliin "Hei olen Minna, olen monitatuoitu pakana".
Ole vain reilusti oma itsesi, niin eiköhän se siitä:)
Miniäehdokkaani saisi olla vaikka täynnä tatuointeja, kirkkaan vihreät hiukset, ilman vaatteita tai vaikka vain "arse grass" (saunavastaa kuvaava oksapuska pepun päällä kuten papua-uusi-guinealaisilla), niin kauan kuin hän ei julistaisi typeryyttään sanoin, esim kuuluttamalla omaa uskonnollista (tai sen puutetta) kantaansa, olemalla röyhkeä, epäkohtelias, huonokäytöksinen, laiska, sottainen.
Kyllähän se niin on että jokainen voi koristella oman ruumiinsa mielin määrin, mutta se mitä tulee ruumiin sisältä sanoin ja teoin on sitä jolla kukin meistä mitataan. JA.... jolla kukin itse mittaa itsensä.
Todennäköisesti poikani raijaakin näytille persoonallisen miniäehdokkaan. Kyllähän ikäerokin tekee jo sen, ettei sieltä sellaista miniää tule, joka vaikka pukeutuisi samalla tavalla kuin minä.
Persoonallisiahan nuo ovat omat poikanikin, minun mittapuuni mukaan. Mutta ikäistensä joukossa ihan tavallisia ja muodikkaita kaikin puolin.
Ja tuo pahnanpohjimmainen, huh huh. Ei minun pojistani pitänyt tulla kettinkejä kaulassa kantavia pitkätukkia, mutta tuli vaan.
Aina välillä täytyy muistuttaa, että eipä ne minunkaan ulkonäkö- tai aatevalinnat omia vanhempiani aikoinaan niin riemastuttaneet, joten kuuluu elämään sekin, ettei aina olla tatuoinneista tai muista samaa mieltä.
Niin, mieltä saa olla, mutta arvostelemaan ei tarvitse lähteä. Eikä sitä tiedä, vaikka tämä mummo räväyttäisi vielä itsekin ja laittaisi sen tatuoinnin tai muuta kivaa.
Olipa miniä mikä tahansa, toivon itselleni (tämä ei ole itse keksitty vaan lainattu jostain) kykyä tunnistaa asiat, joille en voi mitään, rohkeutta puuttua asioihin, joihin voin vaikuttaa ja viisautta erottaa nuo kaksi toisistaan.
vakaumus tulee vaikuttamaan. Kirkkohäitä on anopin turha odotella. Mitäs siihen sanotte?