Olisi kiinnostava kuulla, miten lapsenne ovat reagoineet
a) saadessaan tietää eroaikeista (& miten tämä tuli heidän tietoonsa)
b) eroprosessin ollessa vireillä (jos ovat olleet tietoisia)
c) myöhemmin, x-aikaa eron jälkeen.
Meillä lapsille kertominen vielä edessä, ja ehdottomasti vaikeimmalta tuntuva asia tällä hetkellä...
a) saadessaan tietää eroaikeista (& miten tämä tuli heidän tietoonsa)
b) eroprosessin ollessa vireillä (jos ovat olleet tietoisia)
c) myöhemmin, x-aikaa eron jälkeen.
Meillä lapsille kertominen vielä edessä, ja ehdottomasti vaikeimmalta tuntuva asia tällä hetkellä...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä oli tuuria siinä mielessä kun luokalla yli puolet oli erolapsia.Meidän lapsella oli jo näkemystä mitä oli tulossa,muuttamisia ja riitoja omaisuudesta esimerkiksi.Lapsi keskusteli kokemuksista lasten suustatavalla,tarkoitan sillä,että lasten ajatusmaailma on poikkeava aikuisten ajatusmaailmaan nähden ja keskustelun yksityiskohdat saattoivat olla hyvin epäolennaisia näkökantoja eroasioista.
Kuulin myöhemmin näitä`totuuksia`silloisesta perhe-elämästämme ja eroon johtaneista syistä,lasten näkökulmasta nähtyjä.
ketään hätkähdytä kun todetaan jopa "ylpeänä" tai onnesta soikeena kuinka oli hyvä tuuri, kun luokalla on yli puolet erolapsia!!
Ei tarvitse selitellä - ei..tuttua kaikille ja kohta ollaan tilanteessa, että 95% luokasta on erolapsia. Viimeistään silloin kun nyt koulua käyvät lapset eroavat omista liitoistaan ja avosuhteistaan ja heidän lapset jne...
Mahtaa olla mukavaa se sukujen sekasotku tulevaisuudessa kun se on alkaa olla monille jo nyt...kuka on kenenkin isä, kummi ja mummi???
Minun lapseni kummastelivat asiaa aluksi, mutta näytävät kuitenkin sopeutuneen tilanteeseen jokseenkin hyvin.
Selitin itse että tällänen on tilanne, mutta että ei se meidän eikä lähisukulaisten tapaamista muuta mitenkään. Itse asiassa minun kohdallani lapset tapaavat sukulaisiani nykyään useammin.
Kukaanhan ei ole kuitenkaan hävinnyt maan alle tai kuollut. Samat ihmiset ovat yhä kuvioissa mukana.
Arvatenkin sellainen ihminen (siis aikuinen) hämmästelee miten lapset muka-suhtautuvat-tyynesti, joka itse haluaisi edes lapsilta tukea omille käsityksilleen eron pahuudesta. Kaikki eivät voi ymmärtää ettei ero ole kaikille Maailman Pahin asia.
Niin paljon on aikuisista kiinni miten ero lapsille esitetään. Siitä voi tehdä isonkin numeroon, eroa voi dramatisoida kaikenlaisine kauhukuvineen. Esiin nostetaan maailman tärkeimpinä arvoina sellaisia arvoja, jotka ihan oikeasti eivät ole maailman tärkeimpiä. Mutta lapsiin uppoavat kuin kuuma veitsi voihin. Ja siitä se lasten maailmankuvan kehittyminen lähtee. Aikuisista. Jos aikuiset itse suhtautuvat eroon tietyllä vakavuudella, mutta kuitenkaan dramatisoimatta, lapset oppivat kyllä ettei ero ole itse tarkoitus, eikä tavoitekaan, mutta siitäkin voi selvitä.
On luonnollista että lapset kummastelevat. Mitä tahansa uutta ja ihmeellistä omalla kohdallaan, vaikka olisivat kuulleet jostain.
Kaikki eivät ymmärrä juuri tuota pointtia jonka otit esiin: kukaanhan ei ole kuollut eikä hävinnyt, vaan kaikki elävät. Erilaisessa tilanteessa tosin.
todella paljon. Eivät olleet varmaan koskaan edes ajatelleet, että näin voisi käydä meidän perheessä.
Tieto tuli yllättäen, samoin isän äkkilähtö.
Oli paljon itkua ja pahaa oloa. Isä sai kuulla kunniansa haistattelujen kera, oli hyvä kun tunne purkautui lapsen sisältä.
Olin hetken kotona, pyrin jatkamaan arkea, että lapset konkreettisesti näkivät elämän jatkuvan.
Paljon oltiin yhdessä, juteltiin. Kerroin avoimesti pahasta olostani,itkin,en salaillut mitään.
Valoin uskoa tulevaisuuteen, kyllä me selviämme tästä. Ja ollaanhan me ihan hyvä tiimi kolmisin, ja hyvin on pärjätty.
Lapset onneksi jo sen verran isoja, että asioita on paljon viety eteenpäin puhumalla. Ikä siis vaikuttaa todella paljon.
Kaikki hyvin kohdissa a), b), c). Avioliiton riitaisuus oli lapsille selvä ja se haittasi lasten koulumenestystäkin. Ei ollut paikkaa keskittyä läksyihin. Lapsia ei niinkään häiritse vanhempien ero, kuin toisen vanhemman uusi suhde. Sekään ei häiritsisi niin paljon, jos toinen vanhempi tukisi lapsia siinäkin sen sijaan että keskittää kaiken energian entisen puolisonsa haukkumiseen ja väheksymiseen. Toinen heittää löylyä lasten mustasukkaisuudelle.
Teille toivon että voitte vetää yhtä köyttä ja ottaa yhteisesti vastuu erosta. Olkoon syyt mitkä hyvänsä, niin tehän molemmat olette päätyneet eroon koska yhteiselämänne ei enää millään keinoin ole mahdollista? Kumpikaan ei ole syyllinen eikä kumpikaan Hyvä ihminen. Molemmat rakastatte lapsia ja ero on parempi ratkaisu. avioliiton jatkamisella olisi vain huonot seuraukset. Kannattaa varautua lasten vastustukseen. Lasten kuunteleminen, ymmärtäminen ja mielipiteen kysyminen siitä kumman luona haluavat asua on tärkeää. Koska asia on kuitenkin teidän vastuullanne, kertokaa että te päätätte, vaikka pyrittekin ottamaan lasten mielipiteet huomioon. Lapsethan eivät kanna vastuuta perheen elättämisestä, asumisesta ym., joten lapset eivät ymmärrä miksi vastustus ei ole mielekästä. Toisaalta jos asiasta ei tee liian suurta numeroa se ei ehkä aiheuta niin paljon hässäkkää lapsissakaan. Te tunnette lapsenne ja varmasti parhaat keinot kertoa heille.
Onnea matkaan. Sitä tarvitsette.
Valmistelkaa lapsia ettei tule pommina. Me ajattelimme toimivamme hienosti runsas vuosi sitten. Hoidimme asiat kuntoon ja kun tiedettiin mihin mies muuttaa istuimme yhdessä pöydän ääreen ja kerroimme "sivistyneesti" mikä on tilanne ja että rakastamme hietä ja syy ei ole heidän, eikä mitenkään liity heihin ym. pefheterapiassa neuvottua. Itkua ja järkystystähän siitä tuli, pahaa oloa, alakuloa, pelkoa jne. Itkupuuska kesti noin 15 min, jonka jälkeen päästiin juttelemaan. Lapset eivät ajattele asioita niin monimutkaisesti kuin vanhemmat. Kaksi vanhempaa sanoi että ei tämä ollut heille yllätys. Nuorin, 10v, masentui. Syksy meni koulussa niin ja näin, koulussa hän kävi miten milloinkin. Apea, iloton jne. Eräänä iltana katsoin TV:stä keskusteluohjelmaa, jossa sanottiin että lapsille pitäisi kertoa rehellisesti missä mennään, lapsia pitäisi valmistella ja että lapset ymmärtävät asioita enemmän kuin aikuiset uskovat. Koin piston sydämessä, mehän emme olleet sanalla sanoneet vaikeuksista mitään ja ristiriitoja puitiin lasten poissaolessa. No, olin tavannut pari kuukautta ennen keskusteluohjelmaa miehen, jota tapailin niinä viikonloppuina kun lapset olivat isällään. Ohjelman nähtyäni päätin kertoa lapsille, että olen tavannut miehen johon olen vähän ihastunut, kerroin myös ohjelmasta ja siitä että olen pahoillani ettemme heidän isänsä kanssa kertoneet tilanteestamme aiemmin. Kertominen jännitti, koska nuorimmainen oli niin apaattinen ja pelkäsin hänen reaktiotaan ihastukseni suhteen. Mutta kuinkas kävi? Kuopuksen energia muuttui kuin taikaiskusta ja hymy palasi hänen kasvoilleen. Ehkä sai uuden asian mitä ajatella tai ehkä oli murehtinut minun puolestani.Totuutta ei voi tietää kukaan. Mutta tältä pohjalta... Joku valmistelu on ehkä paikallaan, vanhemmat siirtävät lapsille kertomista koska se on aikuiselle kurja tilanne. Se ei ehkä kannata. Lasten kannalta kokonaisuutena on tärkeää että avioeroprosessissa pitää kristallin kirkkaana mielessä, että lapselle on parasta, kun vanhemmat eivät riitele silloin pikkuasioista tai päädy arvostelamaan toisiaan lapsille/lasten kuullen. Muutenkin mielestäni "paskapyykin peseminen" kannattaa hoitaa pääosin ammattilaisen kanssa.
kokemusta on avioerosta siitä ja traumoja ja muista pätkiä päähän jotka tulevat esille ku jotain hirveää tapahtuu . Vanhempien ero on pelkkää riitelya se ei ole hyväksi lapselle nimimerkillä kokemusta on :´(
Sanottiin lapsille,että isi lähtee pitkäksi ajaksi ulkomaille töihin.Odotetaan,että lapset kasvaa,kerrotaan vasta sitten.
Perheenä oli paljon kivempaa.Tätä nykyä metästelen yksinäisenä sinkkuna katkeria eronneita muijia.Nyt oikeen huomaa miten fiksun vaimon olin saanut.Ei meidän eroon ollut isoja syitä,kyllästymistä molemmilla.Nyt oikeen kaduttaa koko avioero.Alussa oli hyvä meno kun sain vapaana mellastaa,mutta se tuntui yhtäkkiä tyhjän toimittamiselta koko vapaus.
Avioero muuttaa kaiken.Ihmissuhteet,sukulaissuhteet,ystävät,kaiken. Jos koko maailma hajoaa aikuiselta,sama tapahtuu lapsen maailmalle.Lapsia on huijattu,kun heitä haluttiin maailmaan,mutta ajan päästä revitään ja rikotaan heiltä elämä.
LOPETTAKAA TURHAT EROAMISET.NE EROT SALLITTAKOON JOISSA KÄRSIVÄT KOKO PERHE
Ero-asia, kun tuli ääneen sanottua se oli lapsille suuri helpotus.. jopa auttoivat pakkaamaan iskän vaatteita sun sellaista. Isähän toi kotiimme uuden tyttöystävän joka on ja oli minua n.14v. nuorempi. Erosta on jo kohta 5v.
Lapsemme kaipaavat isäänsä, mutta häntä ei yhteyden otot kiinnosta saatikka vastais aina edes viestiin taikka puheluun.Edestään löytää vielä yksinäisyyden, kun vanhainkodissa istuu keinustuolissa. voi voi.
En ole katkera, mutta lapsistaan saisi olla enemmän kiinnostunut..ovat kohta aikuisia ja reippaita nuoria opiskelijoita. OLEN VALTAVAN YLPEÄ LAPSISTANI JOITA RAKASTAN SUUNNATTOMASTI:::