Niistä kauheista...

käyttäydytte meitä vanhempia ihmisiä kohtaan - siis välinpitämättömästi, ikäänkuin se ikäero olisi se kriteeri, ihan ilman senkummempia sukulaisuussuhteita. Ette ole tainneet sitä huomatakaan.

niin metsä vastaa kun sinne huudetaan?????????

Anoppi ei soita pojalleen, kuin hätätilanteessa, eli silloin kun tarvitsevat apua yrityksessä, muuten olemme molemmat heille ilmaa. Kyllä äitienpäivänä hymyiltiin, mutta en olisi hymyillyt, jos olisin tiennyt heidän taas suunnittelevan vanhoja temppujaan. Appiukko soitti eilen miehelleni, ja pyysi mieheni heittämään tämän yhteen paikkaan appiukon autolla. Ihmettelin pyyntöä, sillä anoppi olisi ihan hyvin voinut heittää miehensä. 15 minuuttia pulju kiinni ja autolla mies sinne minne haluaa mennä. Ei pulju siihen olisi kaatunut. Asiakas olisi soittanut uudestaan. Viesti vain vastaajaan. Mutta ei. Kun täytyy kaikki tehdä mahd. monimutkaisesti. Ja appiukko ei edes voinut ajaa autollaan meidän kautta, vaan mieheni joutui käyttämään kahta paikallisbussia päästäkseen vanhempiensa yritykseen, josta hyppäisivät appiukon autoon, veisi sieltä appiukon tämän autolla tähän paikkaan, ja mieheni ajaisi auton takaisin vanhempien yritykseen, ja taas kahdella bussilla meille takaisin. Ei äitinsä voi ajaa poikaansa takaisin, bensaa kuluu. Ja mitäs jos asiakas soittaa? Ties vaikka Halonen tilaisi jotain, iik.

Heräsi kysymys, miten appiukko aikoo palata huomenna yritykseen, koska mieheni on töissä koko päivän huomenna? Ei voi passata joka pv. Vaimonsa hakee, no miksei vienyt sitä tänään? Aivan iso mysteeri minulle. Miten aiotte pärjätä eläkkeellä, anoppi ja appiukko, kun ette terveenäkään pärjää enää? Taidan taipua mieheni toivomukseen, ja muutamme ulkomaille.

Ja mikset, appiukko, hakenut miestäni tänään kodistamme ja käskenyt hänen sitten ajaa auto takaisin yritykseen? Olisi ollut edes vähän helpompaa meille kaikille. Mutta ei, olisi ollut liian simppeliä.

Onko anoppi sinusta joku yli-ihminen tai muuten omituinen, ettei häntä voi pitää normaalina ihmisenä? Osa ihmisistä on ujoja. Aivan samalla tavalla anoppikin voi olla ujo. Alussa hän ei tiennyt, mitä sinulle pitäisi sanoa. Ehkä hän pelkäsi suututtavansa sinut, jos on liian tungetteleva. Kun nyt olette pikkuhiljaa tutustuneet paremmin, hän on enemmän oma itsensä.

Minun anoppini ei ole ujo, mutta appiukko on. Vaimonikin varoitteli ennen ensimmäisiä tapaamisia, että hänen isänsä on varmaan hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Se vain johtui apen luonteesta. Kun nyt olemme tutustuneet, tulemme hyvin toimeen. Ymmärrän sen, ettei alun hiljaisuus ollut mielenosoitusta vaan ihan normaalia käytöstä ujolle ja hiljaiselle ihmiselle.

"Aivan kuin haluaisi loukata minua tahallaan, omalla huonolla käyttäytymisellään."

Siis ihan oikeasti, miksi pitää ensimmäiseksi ajatella sitä pahinta?