haluaisin ymmärtää..
Ollaan erottu vajaa vuosi sitten ja alkuun yritettiin viikko ja viikko systeemillä hoitaa yhteistä lasta.. isä jaksoi sitä tasan 3 viikkoa, sitten ilmoitti että ottaisi vain joka toinen vkoloppu. yritin silloin jo ehdottaa että jos ottaisi vaikka joskus myös parina arkipäivänä, kun ei hän kuitenkaan niin kaukana asu päiväkodistä (18km ja on auto). ei kuulemma sopinut, kun ei ehdi viettää laatuaikaa sitten.. Täh? mitähän se laatu aika sitten on? eihän mullakaan sen enempää aikaa lapselle. No ensin sujui ihan ok tää jokatoinen vkoloppu, mut nyt on vuoden vaihteen jälkeen jo neljästi jättänyt väliin omia viikonloppujansa ja kun papereissa lukee että lapsi hänellä vain parittomina vkoloppuina niin ei silloin ota kuin vasta seuraavana parittomana, elikkäs nähnyt nyt lastaan kerran kuussa. Nyt sitten ilmoitteli että ei otakaan juhannuksenakaan vaikka näin oli määrätty.
Tässä on nyt sitten käynyt niin että mä en juuri puhu lapselle isästään kauheasti, että ei ikävöisi, en uskalla etukäteen puhua että nyt pääset isän luo jne. koska pettymys on sitten niin suuri. lapsen isä sanoo että lapsi hänelle ihan ykkös asia, mutta mun on vaikea uskoa. Kotiin palatessa lapsella on samat vaatteet kuin lähtiessä, ja isän luona on vain kuulemma pelattu pleikkaria.
Lapsi (joka 5v siis) on alkanut kysellä että onko minun nyksäni hänen isänsä ja ollaan sitten selitetty että isäpuoli, eli tavallaan.. Hän on jopa kysellyt että onko Vaarikin hänen isänsä, koska näkee tätäkin useammin kuin oikeaa isäänsä. Tietenkin selitän että hänellä on oikea isä, mutta on nyt jo leimautunut tähän minun nyksääni, että se on isi ja nyksäni tosiaan rakastaa tätä lasta yhtälailla kuin minua, koska onhan se osa minua.
Haluaisin ymmärtää tota mun exää vaikka sitä vihasinkin..
isät kertokaa..
18
1498
Vastaukset
- päivä
Eiköhän olisi aikuismaista ja viisasta että keskustelisitte asiasta sen ex:n kanssa ja puhuisitten lapssen tulevaisuudesta kuinka kaikki tälläinen vaikuttaa sitten lapsen tulevaisuuteen.
Itse elän tällä hetkellä täysin pojan ehdoilla joka on 5v ja en kaipaa itselleni sitä laatu aikaa, vaan se laatu aika on sitä että saa olla pojan kanssa, matkaa on pojan luokse 100km ja kuukaudessa tulee pojan haku reissuihin yli 1000km, mutta se ei ole este vaan hidaste, tärkeämpää on kuitenkin se että poika tietää että iskä välittää siitä ja haluaa olla sen kanssa.
En tiedä sitten kuinka ex miehesi suhtautuu siihen että elät siellä uuden miehen kanssa, voi olla että hänellä on kova hinku löytää itselleen uusi ja näyttää että hänelläkin pyyhkii hyvin erosta huolimatta ja voi olla että hän on luovuttanut kun on huomannut että pärjäätte siellä uudessa liitossa ihan hyvin ja näin ollen kokee itsensä tarpettomaksi lapsen isäksi, jonka kasvatuksen hoitaa paremmin isäpuoli ja hän on vaan tiellä. Se mitä lapsi sanoo isälleen kotona voi olla satuttaavaa ja särkevää, siinä menee usko omaan itseensä, siksi onkin tärkeätä että kaikki olisi samaa mieltä lapsen tarpeista ja muistaa sen asian kuinka tärkeä isä on kuitenkin lapselle, sitä ei kukaan voi korvata, ei äiti isäpuoli eikä pappa.
Tiedän tapauksia jossa isä on hyljännyt lapsensa ihan sen takia kun tapaamiset ovat liian kipeitä ja haluavat aloittaa kaiken alusta uudelleen, se kuulostaa itsekkäältä toiminnalta mutta käytännössä se on kuitenkin selviytymis keino.
Sanoit tuossa aikaisemmin että isäpuoli rakastaa lastasi kuin omaansa "mutta on nyt jo leimautunut tähän minun nyksääni, että se on isi ja nyksäni tosiaan rakastaa tätä lasta yhtälailla kuin minua, koska onhan se osa minua" ehkä on niiin että ex miehesi kans näkee lapsessa sinut ja pelkää omia tunteitaan ja tuntemuksiaa.
Kyllä se niin on että lapsissa nähdään kuitenkin se aviopuolison toinen puoli ja itse ihmettelen että kun puhutaan että rakkaus on liitosta loppunut ja kuitenkin rakastetaan lapsia yli kaiken jotka kuitenkin muistuttavat vanhempiaan ulkonäön puolesta että minne se rakkaus toista kohtaan on sitten mukamas hävinnyt. - arttola
Jaa siis sulla on uusi mies ja ihmettelet ex miehesi käytöstä. Sori vaan. En pysty tuntemaan minkäänlaista myötätuntoa, tuskin antamaan neuvojakaan. Miten nyxäsi on noin lyhyessä ajassa alkanut rakastaa lastasi kuten sinua. En kysy, ihmettelen. Mutta hyvä niin, että ajattelette lapsen parasta kuitenkin. Suhteenne on niin tuore (ellei sitten alkanut jo edellisen avioliiton aikana??) että mitään varsinaisia kauaskantoisia johtopäätöksiä ja suunnitelmia en voisi itse kuvitella. Jos lapsen isä on passiivinen, en ihmettele. Ymmärrä sinäkin hieman häntä äläkä ainoastaan paheksu. Jospa hän ei pysty kohtaamaan sinua, vaikka se nyt kohdistuukin lapseen.
Lapsen kannalta teidän kannattaisi mennä jonkun asiantuntijan, lastenvalvojan tms. juttusille nimenomaan keskustelemaan eri vaihtoehdoista vaikkapa uudelleen jos olette sen jo tehnyt. Selvittäkää mikä oikeasti käytännössä sopii kummallekin, ja miksi miehelle ei käy sopimuksen mukainen systeemi. Ehkä hänellä on siihen jokin syy? Jos mies ei ole halukas lainkaan tapaamaan lasta, niin miksi ihmeessä hänen pitäisi tehdä tapaamisista lapsellekin epämiellyttävä? Mielummin lapsi ei tapaa isäänsä ja muistaa hänet mukavana, kuin että alkaa inhota isäänsä vain siksi että isä pakotetaan huoltamaan lasta satunnaisesti. Kokemuksesta tiedän, että on täysin eri asia pitää lasta pääsääntöisesti luona ja vain joka toinen viikonloppu antaa exälle, kuin saada lapsi luokseen vain joka toinen viikonloppu. Jälkimmäinen tuntui minusta pahalle. Se etäännytti jossain määrin ja muistutti aina omasta kykenemättömyydestäni elää avioliitossa ja pitää perhe kasassa. Minusta tuntui kuin olisin joku hätävara tai pakko. Onneksi kaikki eivät koe asiaa niin, mutta ota huomioon, että sekin on mahdollista miehesi kohdalla vaikkei sitä sanoisi.
Mikä estää ettet sinä voisi hoitaa lasta yksin, yksinhuoltajana jos mies sellaiseen suostuisi? Sinullahan on miehen , nyxäsi tuki. Teitä on kaksi. - on vähän
Kallistun sille kannalle, että erokriisi on entisellä miehelläsi vielä kovin pinnassa. Toisen miehen näkeminen teidän arjessa ei varmaankaan ole helppoa ja kivutonta. Minusta autat parhaiten lastasi ja miestäsi puhumalla avoimesti ja hauskasti asioista joita on tehty isän kanssa. Uuden kumppanin tulee hyväksyä menneisyys ja sen olemassaolo (niin miehn kuin naisen). Lasten kautta menneisyys tulee aina olemaan läsnä. Kiitä ja arvosta lapsen isää myös kaikesta pienestäkin mitä hän tekee lapsen kanssa, isän omanarvon tunto kohoaa ansaitulle tasolle ja lopulta siitä hyötyvät kaikki. Varmasti isälle on ollut kolaus että näin nopeasti asut (?) toisen miehen kanssa.
- Tytsä..
Mun ex ei juuri puhu mitään, ei puhunut liitossa ei parisuhdeteapiassa, ei nytkään. Niinkuin äitini totesi, ei oppinut tuntemaan koskaan exääni 8 vuodessa, ei ollenkaan, en minäkään. Väkivaltaa ja huoritteluahan siltä vaan tuli, mutta vain minua kohtaan. siksi erottiinkin. ajattelin kysellä täällä mies perspektiivistä että mikä tässä nyt sitten voisi olla. Itse en voisi olla erossa lapsestani, siksi ihmettelen..
Ja isä ehdokkaita on mulla ovella kolkutellut heti melkein muuttopäivänä, ja siis eteenpäin jatkaminen oli yllättävän helppoa minulle. (puskaverkosto ärsyttävän tehokasta) Törkeintä oli jopa että yksi mun exän kaveri ehdotteli mulle kaikenlaista.. tämä nyksäni vain vei jalat alta jo vuosia sitten kuihtuneen elämän jälkeen.. - Wedjat
Minäkin haluaisin mielelläni ymmärtää, mutta en vaan voi. Noinhan se monesti menee, että etävanhempi saattaa jostain syytä unohtaa lapsensa olemassaolon lähes tyystin, niin ikävää ja käsittämätöntä kuin se onkin.
Minäkin olen eronnut noin vuosi sitten. Lapsemme on tarhaikäinen ja asuu minun kanssani. Isän kanssa tapaamissopimus tehtiin alunperin melko normaalin käytännön mukaiseksi, joka toinen viikonloppu ja yksi arki-ilta viikossa. No käytännössä homma ei toiminut ollenkaan. Pikkuhiljaa lapsen isä alkoi perua ja siirrellä tapaamisia enenevässä määrin, jopa hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Ja vei lapselle hänen luokseen varatun oman sängynkin pois kellariin. Lopulta en enää uskaltanyt lapselle puhua tapaamisista etukäteen mitään, ettei taas joutuisi pettymään, kun isä peruu. Enkä myöskään voinut sopia itselleni mitään menoja isän tapaamisajoille, kun en voinut luottaa siihen, että pitääkö hän kiinni sopimuksesta eli ei.
Nyt tilanne on mennyt siihen, että lapsi on ollut viikonlopun isänsä luona viimeksi tämän vuoden alussa. Arkitapaamisia on ollut silloin tällöin. Viimeisen kuukauden aikana lapsi on tavannut isäänsä yhtenä arki-iltana noin kolme tuntia. Lapsi on yleensä hyvin kiukkuinen kun on ollut isällään, nukkuu levottomasti ja itkee öisin ikäväänsä tapaamisten jälkeen. Selvästikään muutama hassu tunti silloin tällöin isän tapaamista ei lapselle riitä. Olen tästä yrittänyt lapsen isän kanssa puhua, mutta hän ei suostu keskustelemaan eikä halua yrittääkään nähdä asioita lapsen näkökulmasta.
Kyllästyin siihen, että minun kuitenkin oletettiin pitävän kiinni tapaamissopimuksesta ja että minun piti kysellä jatkuvasti perään, että aikooko isä tavata lastaan sovittuina aikoina vai ei ja olla sopimatta itselleni mitään menoja tapaamisajankohdille, kun hän kuitenkin sitten perui tapaamisen viime tingassa, pahimmillaan jopa muutamaa tuntia ennen tapaamisjankohtaa. Varasin ajan lastenvalvojalta, että tapaamissopimus tehtäisiin uusiksi sellaiseksi, että isä voisi ja haluaisi sitä noudattaa. No isä ei vaivautunut ilmestymään sovittuun tapaamiseen.
Tein sitten yksin sellaisen uuden sopimuksen, jossa tapaamisten yksityiskohdista ei ole sovittu mitään. Isä itse ilmoittaa minulle, kun haluaa lastaan tavata ja minä katson sopiiko se meidän aikatauluihimme. Sen mukaan nyt on sitten toimittu noin kuukauden verran, kun isä kävi erikseen myöhemmin allekirjoittamassa uuden sopimuksen. Tämä systeemi on ihan kaikkea muuta kuin mitä minä olisin halunnut. Olisin halunnut selkeät säännöt siitä, milloin isä tapaa lastaan ja että sovitusta myös pidetään kiinni. Mutta se ei ollut hänen kanssaan mahdollista, joten tämä oli pakkoratkaisu. Mutta tilanne on siinä mielessä rauhoittunut, ettei minun tarvitse pitää häneen yhteyttä, kysellä tapaamisten perään ja sietää mitä käsittämättömintä pompottelua, kiusantekoa, tapaamisten perumisia ja siirtelyitä viime tingassa. Odottelen vain kaikessa rauhassa, että hän ilmoittaa itse aikeistaan, jolloin hän luultavammin myös pitää sopimastaan kiinni.
Itsellänikin on uusi suhde ihanan miehen kanssa, joka tulee hyvin toimeen myös lapseni kanssa. Olemme tapailleet jo yli puoli vuotta, mutta lapseni hän tapasi ensimmäisen kerran vasta pari kuukautta sitten. Eli etenemme melko hitaasti ja harkiten. Mutta haaveissa ja toiveissa minullakin on se, että jonain päivänä olisimme perhe ja uudesta miehestäni tulisi lapselleni isähahmo, kun oma isänsä kerran vähät välittää sellaisesta. Myös omat vanhempani ovat nykyään suuressa määrin osa lapseni elämää. Enemmän hän heitä tapaa kuin isäänsä.
Uudella suhteellani en usko olevan mitään tekemistä lapseni isän käytöksen kanssa, koska hän itse aloitti uuden suhteen välittömästi eromme jälkeen, esitteli uuden naisensa heti myös lapselle ja muutaman kuukauden jälkeen muutti jo yhteen uuden naisensa kanssa. Tuota isänsä uutta kumppania lapseni ei tosin ole enää pitkään aikaan tavannut eli ilmeisesti heillä on jonkinlaista ongelmaa keskenään tässä asiassa. Lapseni isä vaikuttaa sopivan tapaamiset sellaisiin ajankohtiin, jolloin hänen kumppaninsa ei tarvitse lastamme tavata.
Nauti sinä vain kaikessa rauhassa uudesta suhteestani äläkä ota paineita siitä, jos lapsesi pitää nyxääsi tai vaariaan isähahmona itselleen. Hyvähän se vain on, että lapsella on elämässään ihmisiä, jotka välittävät hänestä ja antavat miehen mallia. Ja jos kerran lapsen isä kuvittelee, että erotessa voidaan erota myös lapsista eikä pelkästään entisestä puolisosta, niin sille ei kukaan muu mitään mahda. Puhua voi yrittää vaikka ammatti-ihmisten avustuksella, mutta ketään ei voi pakottaa lastaan tapaamaan. Minun ainakin on se ollut pakko hyväksyä, että näin se minun ja lapseni kohdalla vaan on. On ollut pakko lakata hakkaamasta päätä seinään ja järjestää oma ja lapseni elämä sen mukaisesti, että lapseni isä ei ihan omasta halustaan ole eikä tule olemaan kuviossa juurikaan mukana. Mutta ajatuksena en oman lapsensa hylkäämistä voikaan millään tavalla ymmärtää enkä hyväksyä.
Voimia ja jaksamista sinulle, nämä asiat osaavat olla kyllä todella hankalia, mutta kyllä niistä selviää.- Tytsä..
Tuota minäkin olen tässä ajatellut että lapsenvalvojalle menen jos tätä nyt jatkuu uudestaan ja uudestaan, niin parempi meille sitten että minä päätän milloin sopii ja milloin ei tuo tapaaminen kuin että toinen menee ihan miten huvittaa ja pompottaa. Tavallaan pääsisin tuosta ihmisestä eroon..
Juuri äsken soittelin tälle exälleni ja sanoi että kyllä tämä tästä kunhan saa asiansa kuntoon.. ei suostu kertomaan mitään. töissä käy, jopa viikonloppuisin jne. eli ei ole edes työtön. Että en sitten tiedä mikä mättää, masennus? jotain muita ongelmia?
Jos näitä selityksiä jatkuu, ei oo varaa ottaa lasta, oon töissä, oon menossa laivalla, täytyy lähteä porukoille eikä voi ottaa lasta mukaan (lapsen mummolaan!!) jne. - Surutyö
Tytsä.. kirjoitti:
Tuota minäkin olen tässä ajatellut että lapsenvalvojalle menen jos tätä nyt jatkuu uudestaan ja uudestaan, niin parempi meille sitten että minä päätän milloin sopii ja milloin ei tuo tapaaminen kuin että toinen menee ihan miten huvittaa ja pompottaa. Tavallaan pääsisin tuosta ihmisestä eroon..
Juuri äsken soittelin tälle exälleni ja sanoi että kyllä tämä tästä kunhan saa asiansa kuntoon.. ei suostu kertomaan mitään. töissä käy, jopa viikonloppuisin jne. eli ei ole edes työtön. Että en sitten tiedä mikä mättää, masennus? jotain muita ongelmia?
Jos näitä selityksiä jatkuu, ei oo varaa ottaa lasta, oon töissä, oon menossa laivalla, täytyy lähteä porukoille eikä voi ottaa lasta mukaan (lapsen mummolaan!!) jne.Jippii hurraa ja malja selviytymiselle.
Voi yksinkertaisen yksinkiertaisuus, että ihan oksettaa kun luen teidän viestejä ja samalla näen rivienvälistä kuinka tuhotatte toisen elämän omalla käyttätymisellänne ja tietynlaisien lasien läpi katsomisella.
Se on taivaan tosi asia, että eron jälkeen menee erotyöhän vuosia ja jos siihen lentää heti toinen tilalle, niin se erotyö sitten vaan lykkääntyy eteenpäin ja sen minkä nyt jätätte taakse niin sen sitten vuosien pääästä edestänne löydätte, tämä on ihan psykologinen perustotuus ja käytetään nimitystä laastari suhteet, tosi asiassa eron jälkeen solmitut liitot 90% hajoavat ja siinä käytetään sitä toista osapuolta hyväksi eron tuomassa surussa. - fiilikset
Surutyö kirjoitti:
Jippii hurraa ja malja selviytymiselle.
Voi yksinkertaisen yksinkiertaisuus, että ihan oksettaa kun luen teidän viestejä ja samalla näen rivienvälistä kuinka tuhotatte toisen elämän omalla käyttätymisellänne ja tietynlaisien lasien läpi katsomisella.
Se on taivaan tosi asia, että eron jälkeen menee erotyöhän vuosia ja jos siihen lentää heti toinen tilalle, niin se erotyö sitten vaan lykkääntyy eteenpäin ja sen minkä nyt jätätte taakse niin sen sitten vuosien pääästä edestänne löydätte, tämä on ihan psykologinen perustotuus ja käytetään nimitystä laastari suhteet, tosi asiassa eron jälkeen solmitut liitot 90% hajoavat ja siinä käytetään sitä toista osapuolta hyväksi eron tuomassa surussa.tuli minullekin noista em. viesteistä. Ihan samaa mieltä olen kuin Surutyö.
- Tytsä
Surutyö kirjoitti:
Jippii hurraa ja malja selviytymiselle.
Voi yksinkertaisen yksinkiertaisuus, että ihan oksettaa kun luen teidän viestejä ja samalla näen rivienvälistä kuinka tuhotatte toisen elämän omalla käyttätymisellänne ja tietynlaisien lasien läpi katsomisella.
Se on taivaan tosi asia, että eron jälkeen menee erotyöhän vuosia ja jos siihen lentää heti toinen tilalle, niin se erotyö sitten vaan lykkääntyy eteenpäin ja sen minkä nyt jätätte taakse niin sen sitten vuosien pääästä edestänne löydätte, tämä on ihan psykologinen perustotuus ja käytetään nimitystä laastari suhteet, tosi asiassa eron jälkeen solmitut liitot 90% hajoavat ja siinä käytetään sitä toista osapuolta hyväksi eron tuomassa surussa.Eron tuoma suru..hmm.. Minulle ero oli suuri helpotus, kaikki se vuosien tuska, itkut, tappelu, pelko ja pahoinvointi, kaikki poissa. Kyllähän minäkin elin ja hoidin ja kannoin vastuuni, pelon, masennuksen ja uupumuksen keskellä (liiton aikana).
Ja kaikenlaisia päätöksiä joutuu tekemään. Lasta tässä suojellaan.. Ei sitä ole kiva katsella kun lapsi kerta toisensa jälkeen on kyyneleet silmissä, kun joutuu ilmoittamaan ettei isä nyt taaskaan tulekaan hakemaan.. Jos itse mietin miten se olisi vaikuttanut minuun lapsena jos olisin samassa tilanteessa ja voin vain kuvitella miten pahalta se lapsesta tuntuu.
Mulle on aivan sama miten minun exäni voi tms. jaksaako hoitaa vastuutaan, tämä lapsi on minulle pääasia ja minä teen kaikkeni suojellakseni.
Minähän siinä joudun enemmän jaksamaan kun toisen ei enää tarvitse laittaa tikkuakaan ristiin lapsen hyväksi. Ja tähän asti olen kerta toisensa jälkeen perunut, sopinut kääntänyt vääntänyt omia menemisiä, töitä, tapaamisia, sovittanut lasta mukaan jopa töihin, kun ex on perunut omia viikonloppujaan. Joku järki pitää saada tähänkin asiaan.
Ja laastarisuhde tai ei, elämässä on otettava joskus sekin riski. - Ero takana
Surutyö kirjoitti:
Jippii hurraa ja malja selviytymiselle.
Voi yksinkertaisen yksinkiertaisuus, että ihan oksettaa kun luen teidän viestejä ja samalla näen rivienvälistä kuinka tuhotatte toisen elämän omalla käyttätymisellänne ja tietynlaisien lasien läpi katsomisella.
Se on taivaan tosi asia, että eron jälkeen menee erotyöhän vuosia ja jos siihen lentää heti toinen tilalle, niin se erotyö sitten vaan lykkääntyy eteenpäin ja sen minkä nyt jätätte taakse niin sen sitten vuosien pääästä edestänne löydätte, tämä on ihan psykologinen perustotuus ja käytetään nimitystä laastari suhteet, tosi asiassa eron jälkeen solmitut liitot 90% hajoavat ja siinä käytetään sitä toista osapuolta hyväksi eron tuomassa surussa.Sinä nimimerkki Surutyö, mitä tarkoitat?
Tottakai eroon liittyy surutyö. Mutta mitä helvetin tekemistä sillä on sen kanssa miten vastuu vanhemmuudesta hoidetaan?
Ja joku selviää eteenpäin laastarisuhteella ja joku ilman ja joku urheilemalla ja kuka mitenkin mutta mitä tekemistä sillä on sen kanssa miten vastuu vanhemmuudesta hoidetaan.
Jippii hurraa ja yksinkertaisuuden yksinkertaisuus että ihan oksetti itsekeskeinen paskapääviestisi. - kakkosavioliittoa
Surutyö kirjoitti:
Jippii hurraa ja malja selviytymiselle.
Voi yksinkertaisen yksinkiertaisuus, että ihan oksettaa kun luen teidän viestejä ja samalla näen rivienvälistä kuinka tuhotatte toisen elämän omalla käyttätymisellänne ja tietynlaisien lasien läpi katsomisella.
Se on taivaan tosi asia, että eron jälkeen menee erotyöhän vuosia ja jos siihen lentää heti toinen tilalle, niin se erotyö sitten vaan lykkääntyy eteenpäin ja sen minkä nyt jätätte taakse niin sen sitten vuosien pääästä edestänne löydätte, tämä on ihan psykologinen perustotuus ja käytetään nimitystä laastari suhteet, tosi asiassa eron jälkeen solmitut liitot 90% hajoavat ja siinä käytetään sitä toista osapuolta hyväksi eron tuomassa surussa.Saisikos tietolähteen, mistä on peräisin että eron jälkeen 90% liitoista hajoaa? Minä kun tunnen moniakin toisessa avioliitossa eläviä, eivätkä ole eronneet.
Paremmin ne toiset tuntuvat onnistuvan kuin ensimmäiset, jotka solmitaan nuorena tai vääristä syistä (halutaan lapsi tai lapsi on jo tulossa). Ainakin toinen on onneton viim. 10 vuodessa, tai ainakin pateettisen flegu koska akka valittaa tai ukko ryyppää tai lyö. Toisen avioliiton kohdalla ollaankin oltu jo hieman viisaampia, ettei oteta ketä tahansa.
Olet vielä ja lopun ikääsi katkera exällesi. Taisit olla jo avioliiton aikana. Tuskin eroa muuten olisi tullutkaan. Ainakaan et puolisoasi rakastanut.
Vai surutyö... mitä sinä siitä tiedät? Ainoa surutyö jonka tunnet on se kun puolisosi ei pomppinutkaan tahtosi mukaan. Suoraan sanottuna, olen kiinnostunut siitä miten itsekeskeinen ihminen tekee surutyötä. - Jälkeen
kakkosavioliittoa kirjoitti:
Saisikos tietolähteen, mistä on peräisin että eron jälkeen 90% liitoista hajoaa? Minä kun tunnen moniakin toisessa avioliitossa eläviä, eivätkä ole eronneet.
Paremmin ne toiset tuntuvat onnistuvan kuin ensimmäiset, jotka solmitaan nuorena tai vääristä syistä (halutaan lapsi tai lapsi on jo tulossa). Ainakin toinen on onneton viim. 10 vuodessa, tai ainakin pateettisen flegu koska akka valittaa tai ukko ryyppää tai lyö. Toisen avioliiton kohdalla ollaankin oltu jo hieman viisaampia, ettei oteta ketä tahansa.
Olet vielä ja lopun ikääsi katkera exällesi. Taisit olla jo avioliiton aikana. Tuskin eroa muuten olisi tullutkaan. Ainakaan et puolisoasi rakastanut.
Vai surutyö... mitä sinä siitä tiedät? Ainoa surutyö jonka tunnet on se kun puolisosi ei pomppinutkaan tahtosi mukaan. Suoraan sanottuna, olen kiinnostunut siitä miten itsekeskeinen ihminen tekee surutyötä.Eron jälkeen ja vieläkin käyn psykologin juttusilla, ensimmäiseksi siellä sanottiin että käy surutyö rauhassa läpi ja se voi kestää vuosia, suurin virhe mitä voit siinä vaiheessa tehdä on se että otat itsellesi toisen naisen, todennäköisesti teet sen uuden kanssa samat virheet kuin edellisen ja sanottiin että liian nopeasti solmitut uudet suhteet sitten kariutuvat nopeasti. Erityisesti eron jälkeen painotettiin sitä miten tärkeää on pitää riidat erilään lapsista ja erossa suurin häviäjä on lapsi ja meistä vanhemmista johtuu tätysin kuinka lapsien tulevaisuudessa käy, tuleeko niistä rikkinäisiä lapsia vai sitten ehjiä, ero on kuitenkin lapsille suurin stressi mitä he voivaat kokea.
Sanoit että en rakastanut ex:ää hyvä tietää että ajattelet noin, kun itse tiedän että häntä rakastin ja rakastan edelleenkin jollain tasolla, ainakin lapsen äitinä ja se on eräs asia jossa mielessä pitää olla itselleen rehellinen, en ole lähtenyt kuitenkaan lapseni äitiä mollaamaan pojalle, vaikka moni siihen sortuukin, tärkeintä eron jälkeen on edelleenkin se että lapsi ei saa kokea jääneensä heitteille ja luulen että joka erossa on omat katkeruutensa ja koston himonsa toista kohtaan ja jossa käytetään enemmän tai vähemmän lasta välikappaleena, itsellä oli kans pimeitä hetkiä elämässä jossa ajattelin että aloitan elämän uudelleen ja lakkaan tapaamasta lastani, onneksi oli kuitenkin hyvä ex vaimo joka mustina hetkinä jaksoi valaa uskoa siihen toivottomuuteen ja venymiseen että sain lapseen taas hyvät välit, mutta luulen että jos ex:llä olisi ollut mies siinä vieressä niin ollisin luovuttanut ja lakannut tapaamasta lastani, sen verran koville se ero lapsesta ja avioero otti, tyhmyyksiä tulee tehtyä helposti ja niiden korjaaminen vaatii aikaa jos ei sitten käy ihan mahdotomaksikaan.
Kuitenkin ex:n kanssa ollaan tahoillaan kumpikin molemmat yksin ja kunnioitetaan toisia, ehkä enemmän kuin liiton aikana ja perus ajatuksena on kuitenkin että lapsi on tärkein ja mikään ei saa mennä lapsen edelle, kaiketikin me olemme nyt molemmat tahollaan huomanneett omat vajavaisuutemme, vaikka aikaa se on vienyt ja tehnyt kipeää, mutta kuitenkin se on ollut kasvun paikka joka suhteessa ja ihmisenä olemme kypsempiä kuin liiton aikana, suurin virhe mitä olisimme tehneet eron jälkeen olisi se että oltaisiin etsitty laastari suhde, siinä olisi poika kärsinyt eniten ja ei lapsen mieli pysty jäsentämään sellaisia asioita kuin isäpuoli ja isä, jossain vaiheesssa hänelle tulee ristiriitoja ja pahaa oloa, kun arvomaailma menee sekaisin.
Mutta näinhän on että jokainen taaplaa tyylillään ja kantaa siitä myös sitten sen vastuun. - paskpää viesti
Ero takana kirjoitti:
Sinä nimimerkki Surutyö, mitä tarkoitat?
Tottakai eroon liittyy surutyö. Mutta mitä helvetin tekemistä sillä on sen kanssa miten vastuu vanhemmuudesta hoidetaan?
Ja joku selviää eteenpäin laastarisuhteella ja joku ilman ja joku urheilemalla ja kuka mitenkin mutta mitä tekemistä sillä on sen kanssa miten vastuu vanhemmuudesta hoidetaan.
Jippii hurraa ja yksinkertaisuuden yksinkertaisuus että ihan oksetti itsekeskeinen paskapääviestisi.Tarkoitan sitä että me vanhemmat olemme liian itsekeskeisiä ja omaan napaamme tuijottajia, unohdamme lapset erossa hyvin nopeasti ja miellämme omat tarpeemme ja motivaatiot että se on lapselle hyväksi, vaikka käytännössä se ei sitä ole, eli huijaamme itseämme niin hyvin että jopa itse rupeamme uskomaan siihen.
Jos on näin että lapsi vieraantuu jommasta kummasta vanhemmasta, niin ensisijaisesti pitää käänytä itseensä ja miettiä missä itse on tehnyt virheen ja miten sen asian voisi korjata, täkein tekijä eron jälkeen kuitenkin on lapsi, se ei saa missään vaiheessa mennä rikki.
Se on tosiaan ihan sama mitä mieltä toiset on asiasta mulle on tärkeintä lapsi ja sen hyvinvointi ja ehkä sitten joskus tulevaisuudessa myös tulee rinnalleni nainen, jos ja kun olen siihen valmis, nyt olen keskeneräinen vielä ja sen asian olen valmis tunnustamaan ja hyväksymään, mutta uuteen suhteeseen en lähde, ihan senkään takia, että vanhasta tulee kuitenkin niin paljon kuonaa mukaan, että se tavalla tai toisella vaikuttaa siihen uuteen suhteeseen, annetaan ajan kulua ja aloitetaan sitten suhde kun pöytä on putsattu ja pöly laskenut.
Oikeastaan näin vois ajatella se älähtää johon kalikka kalahtaa ja luulen että paljon on uusio liittoja jossa on pelkona se että se ei kestä, kun ei kestänyt edellinenkään ja se 90% luku on luku joka tarkoittaa sitä että jos on menyt yhteen edellisen liiton aikana ja jossa on petetty toista puolisoa, niin uudessa liitossa sen onnistumisprosentti on 10%, siihen vaikuttaa se että rupeaa miettimään että jos se toinen kykeni pettämään toista liiton aikana, niin mikä tässä liitossa sitten olis erilaista jossa niin ei tulisi tapahtumaan, eli ei voi luottaa siihen toiseen ja luottamuksen puutten takia sitten tulee ero. - aalpio
Jälkeen kirjoitti:
Eron jälkeen ja vieläkin käyn psykologin juttusilla, ensimmäiseksi siellä sanottiin että käy surutyö rauhassa läpi ja se voi kestää vuosia, suurin virhe mitä voit siinä vaiheessa tehdä on se että otat itsellesi toisen naisen, todennäköisesti teet sen uuden kanssa samat virheet kuin edellisen ja sanottiin että liian nopeasti solmitut uudet suhteet sitten kariutuvat nopeasti. Erityisesti eron jälkeen painotettiin sitä miten tärkeää on pitää riidat erilään lapsista ja erossa suurin häviäjä on lapsi ja meistä vanhemmista johtuu tätysin kuinka lapsien tulevaisuudessa käy, tuleeko niistä rikkinäisiä lapsia vai sitten ehjiä, ero on kuitenkin lapsille suurin stressi mitä he voivaat kokea.
Sanoit että en rakastanut ex:ää hyvä tietää että ajattelet noin, kun itse tiedän että häntä rakastin ja rakastan edelleenkin jollain tasolla, ainakin lapsen äitinä ja se on eräs asia jossa mielessä pitää olla itselleen rehellinen, en ole lähtenyt kuitenkaan lapseni äitiä mollaamaan pojalle, vaikka moni siihen sortuukin, tärkeintä eron jälkeen on edelleenkin se että lapsi ei saa kokea jääneensä heitteille ja luulen että joka erossa on omat katkeruutensa ja koston himonsa toista kohtaan ja jossa käytetään enemmän tai vähemmän lasta välikappaleena, itsellä oli kans pimeitä hetkiä elämässä jossa ajattelin että aloitan elämän uudelleen ja lakkaan tapaamasta lastani, onneksi oli kuitenkin hyvä ex vaimo joka mustina hetkinä jaksoi valaa uskoa siihen toivottomuuteen ja venymiseen että sain lapseen taas hyvät välit, mutta luulen että jos ex:llä olisi ollut mies siinä vieressä niin ollisin luovuttanut ja lakannut tapaamasta lastani, sen verran koville se ero lapsesta ja avioero otti, tyhmyyksiä tulee tehtyä helposti ja niiden korjaaminen vaatii aikaa jos ei sitten käy ihan mahdotomaksikaan.
Kuitenkin ex:n kanssa ollaan tahoillaan kumpikin molemmat yksin ja kunnioitetaan toisia, ehkä enemmän kuin liiton aikana ja perus ajatuksena on kuitenkin että lapsi on tärkein ja mikään ei saa mennä lapsen edelle, kaiketikin me olemme nyt molemmat tahollaan huomanneett omat vajavaisuutemme, vaikka aikaa se on vienyt ja tehnyt kipeää, mutta kuitenkin se on ollut kasvun paikka joka suhteessa ja ihmisenä olemme kypsempiä kuin liiton aikana, suurin virhe mitä olisimme tehneet eron jälkeen olisi se että oltaisiin etsitty laastari suhde, siinä olisi poika kärsinyt eniten ja ei lapsen mieli pysty jäsentämään sellaisia asioita kuin isäpuoli ja isä, jossain vaiheesssa hänelle tulee ristiriitoja ja pahaa oloa, kun arvomaailma menee sekaisin.
Mutta näinhän on että jokainen taaplaa tyylillään ja kantaa siitä myös sitten sen vastuun.Laastasarisuhde .. surutyö .. sanoja joita kylvetään, toiset elää niiden mukaan. "etsitään laastarisuhde" Ihan siis tarkoituksella? Sehän on väärin suhteen toista osapuolta kohtaan. Miksi ei ennemminkin ajaudu suhteeseen jos joku sellainen henkilö osuu kohdalle jonka kanssa viihtyy? Vai kutsutko jokaista eron jälkeistä suhdetta laastarisuhteeksi?
Nää yleistykset on kaikkein typerimpiä. Ja ne ihmiset jotka haluaa elää yleistysten mukaan kuvitellen että niin kuuluu tehdä. Ei tehdä siten kuin itsestä tuntuu, vaan siten kun on luettu jostain lehdestä. Tai kallonkutistaja heittänyt termin.
Ensimmäisen eron jälkeen tämä toinen avioliittoni on parasta mitä on tapahtunut. Se ei ole laastarisuhde vaikka alkoikin jo ensimmäisen avioliiton aikana. 18 vuotta, eikä mitään merkkiä siitä että suhde olisi mennyt edes huonompaan, viilentynyt, tai muuttunut arkiseksi. Arkeahan ihmisen elämä on, enkä ymmärrä mitä hlvttiä tarkoitetaan "arki astuu kuvaan" - termillä. Kaikille ensimmäinen avioliitto ei olekaan se ihminen jonka kanssa on hyvä viettää loppuelämänsä. Ja mistäpä sen nuorena tietäisikään kun ei ole elämästäkään kokemusta. pari vuotta asuttu omillaan ja sitten joku kiva löytyy vierestä muutaman aamuna ja pari vuotta kivaa päätetään sinetöidä avioliitolla.
Mut jokainen taaplaa tyylillään. Monet ei koskaan suostu hyväksymään että omassa tyylissä olisi jotain järjestelemistä. Sitä pidetään kiinni totutusta kynsin ja hampain, ja sitten katkeroidutaan. Avoimuus elämälle jää syrjään. Siitä kärsii jo sitten lähimmäisetkin. - autettu
Tytsä kirjoitti:
Eron tuoma suru..hmm.. Minulle ero oli suuri helpotus, kaikki se vuosien tuska, itkut, tappelu, pelko ja pahoinvointi, kaikki poissa. Kyllähän minäkin elin ja hoidin ja kannoin vastuuni, pelon, masennuksen ja uupumuksen keskellä (liiton aikana).
Ja kaikenlaisia päätöksiä joutuu tekemään. Lasta tässä suojellaan.. Ei sitä ole kiva katsella kun lapsi kerta toisensa jälkeen on kyyneleet silmissä, kun joutuu ilmoittamaan ettei isä nyt taaskaan tulekaan hakemaan.. Jos itse mietin miten se olisi vaikuttanut minuun lapsena jos olisin samassa tilanteessa ja voin vain kuvitella miten pahalta se lapsesta tuntuu.
Mulle on aivan sama miten minun exäni voi tms. jaksaako hoitaa vastuutaan, tämä lapsi on minulle pääasia ja minä teen kaikkeni suojellakseni.
Minähän siinä joudun enemmän jaksamaan kun toisen ei enää tarvitse laittaa tikkuakaan ristiin lapsen hyväksi. Ja tähän asti olen kerta toisensa jälkeen perunut, sopinut kääntänyt vääntänyt omia menemisiä, töitä, tapaamisia, sovittanut lasta mukaan jopa töihin, kun ex on perunut omia viikonloppujaan. Joku järki pitää saada tähänkin asiaan.
Ja laastarisuhde tai ei, elämässä on otettava joskus sekin riski.Kuule Tytsä, nämä internet-neuvot ja kommentit kannattaa jättää syrjään. Saat elämääsi parempia neuvoja, "neuvoja", mielipiteitä, kokemuksia kun juttelet ihmisten kanssa kasvokkain. Joskus ihan työkaverilla voi olla fiksuja kommentteja, joilla ei ole tarkoitus arvostella isää eíkä äitiä vaan juuri saada lapsen asioiden hoitoon järkeä. Vaikka suhde työkavereihin usein on pinnallinen, niin tositilanteissa hekin voivat yllättää. Kun hieman harkitsee kenen kanssa omista asioista voi puhua. Ei sen, joka jaarittelee kaikkien muidenkin asioita kaikille. Monesti käy niin että kun on umpikujassa ja puhuu asioista jollekin, niin vaikka ei saisi kuulijalta mitään kommentteja kuin "jaa, vai niin", "no voi voi", niin sitä voi yhtäkkiä seljetä itselleen uusia ajatuksia. Sehän kai tarkoitus olisikin, eikä ainoastaan saada valmiita vastauksia.
- ......
aalpio kirjoitti:
Laastasarisuhde .. surutyö .. sanoja joita kylvetään, toiset elää niiden mukaan. "etsitään laastarisuhde" Ihan siis tarkoituksella? Sehän on väärin suhteen toista osapuolta kohtaan. Miksi ei ennemminkin ajaudu suhteeseen jos joku sellainen henkilö osuu kohdalle jonka kanssa viihtyy? Vai kutsutko jokaista eron jälkeistä suhdetta laastarisuhteeksi?
Nää yleistykset on kaikkein typerimpiä. Ja ne ihmiset jotka haluaa elää yleistysten mukaan kuvitellen että niin kuuluu tehdä. Ei tehdä siten kuin itsestä tuntuu, vaan siten kun on luettu jostain lehdestä. Tai kallonkutistaja heittänyt termin.
Ensimmäisen eron jälkeen tämä toinen avioliittoni on parasta mitä on tapahtunut. Se ei ole laastarisuhde vaikka alkoikin jo ensimmäisen avioliiton aikana. 18 vuotta, eikä mitään merkkiä siitä että suhde olisi mennyt edes huonompaan, viilentynyt, tai muuttunut arkiseksi. Arkeahan ihmisen elämä on, enkä ymmärrä mitä hlvttiä tarkoitetaan "arki astuu kuvaan" - termillä. Kaikille ensimmäinen avioliitto ei olekaan se ihminen jonka kanssa on hyvä viettää loppuelämänsä. Ja mistäpä sen nuorena tietäisikään kun ei ole elämästäkään kokemusta. pari vuotta asuttu omillaan ja sitten joku kiva löytyy vierestä muutaman aamuna ja pari vuotta kivaa päätetään sinetöidä avioliitolla.
Mut jokainen taaplaa tyylillään. Monet ei koskaan suostu hyväksymään että omassa tyylissä olisi jotain järjestelemistä. Sitä pidetään kiinni totutusta kynsin ja hampain, ja sitten katkeroidutaan. Avoimuus elämälle jää syrjään. Siitä kärsii jo sitten lähimmäisetkin.Ei voi muuta sanoa, kuin yhtyä mielipiteisiisi!:)
- Tytsä..
aalpio kirjoitti:
Laastasarisuhde .. surutyö .. sanoja joita kylvetään, toiset elää niiden mukaan. "etsitään laastarisuhde" Ihan siis tarkoituksella? Sehän on väärin suhteen toista osapuolta kohtaan. Miksi ei ennemminkin ajaudu suhteeseen jos joku sellainen henkilö osuu kohdalle jonka kanssa viihtyy? Vai kutsutko jokaista eron jälkeistä suhdetta laastarisuhteeksi?
Nää yleistykset on kaikkein typerimpiä. Ja ne ihmiset jotka haluaa elää yleistysten mukaan kuvitellen että niin kuuluu tehdä. Ei tehdä siten kuin itsestä tuntuu, vaan siten kun on luettu jostain lehdestä. Tai kallonkutistaja heittänyt termin.
Ensimmäisen eron jälkeen tämä toinen avioliittoni on parasta mitä on tapahtunut. Se ei ole laastarisuhde vaikka alkoikin jo ensimmäisen avioliiton aikana. 18 vuotta, eikä mitään merkkiä siitä että suhde olisi mennyt edes huonompaan, viilentynyt, tai muuttunut arkiseksi. Arkeahan ihmisen elämä on, enkä ymmärrä mitä hlvttiä tarkoitetaan "arki astuu kuvaan" - termillä. Kaikille ensimmäinen avioliitto ei olekaan se ihminen jonka kanssa on hyvä viettää loppuelämänsä. Ja mistäpä sen nuorena tietäisikään kun ei ole elämästäkään kokemusta. pari vuotta asuttu omillaan ja sitten joku kiva löytyy vierestä muutaman aamuna ja pari vuotta kivaa päätetään sinetöidä avioliitolla.
Mut jokainen taaplaa tyylillään. Monet ei koskaan suostu hyväksymään että omassa tyylissä olisi jotain järjestelemistä. Sitä pidetään kiinni totutusta kynsin ja hampain, ja sitten katkeroidutaan. Avoimuus elämälle jää syrjään. Siitä kärsii jo sitten lähimmäisetkin.tässä taisi minullekin käydä, tuli mentyä naimisiin kun oli lapsi tuloillaan ja ikää 21v, aivan pihalla.. ei sitä tajunnut että ei se lapsi sitä perhettä pidä kasassa ja tuo parisuhdetta kahden ihmisen välille, tarvitaan rakkautta, kunnioitusta välittämistä yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuutta.
Nykyiseni kanssa palat ovat vain toinen toisensa jälkeen loksahdellut paikoilleen ja kaikki on niin täydellistä että pelottaa, mutta rohkeasti tässä täytyy vaan tallustaa eteenpäin. tämä tuntuu oikealta..
- isää
Jos haluat elämääsi pahoinvointia ja kurjuutta niin tevetuloa tälle palstalle. Täällä keskustellee ne jotka ovat seurustelleet ja joko jätttäneet toiset tai sitten pettäneet, täältä ei löydy tukea sellaisille henkilöille, jotka ovat joutuneet jätettäväksi ja näin ollen elmästä täysin syrjään, tämä on itsekeskesiten henkilöiden paratiisin ja juttelun paska palsta. Tämä on mun mielipiteeni ja toisin ajattelijat pitäköön sen haisevan mielipiteensä sisällään, muutenkin myrkytättee työilmapiirinne oma keskeisyydellään että hävetkää edes joskus. Kuitenkin teitäkin katsotaan parhaillaan. ehkä ns. Jumalakin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26216685Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235370- 1152545
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152010Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361742Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111975- 59941
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto28849Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?43843