Kannattaa harrastaa liikuntaa niin ei pääse sinkkumasenns iskemään. Itse olen huomannut tuon reseptin tehoavan todella hyvin kun joku vuosi sitten aloitin säännöllisen liikkumisen.
Ensin aloitin uimisen n. kolme kertaa viikossa. Sitten tein siitä sellaisen ohjelman itselleni että kilometri tai kaksi ma-ke-pe ja sen jälkeen lisäsin lihaskunto harjoituksen. Nytten käyn sillointällöin juoksemassa ja hyvältä tuntuu.
Täytyy kyllä sanoa että kaikin puolin on olo parantunut ja kroppakin alkaa olla jo ihan mukavassa kunnossa ;)
Nyt kun tavallaan sellainen turha aika on jäänyt pois, eli sellainen milloin sitä tulee aina tuumittua että "miksi minä olen sinkku" jne jne jne joka on sitä pahinta myrkkyä, niin olo on paljon parempi. Ei tule enää läheskään yhtä usein näitä tuumimis kohtauksia ja masennuksia.
Eli jos alkaa iskeä stressi tai masennus päälle niin ulos lenkille tai urheilemaan jotain, siitä ei ole ainakaan haittaa. Eikä sitä tiedä jos sieltä jostain polulta löytyisi kaveri vierelle! :)
Ensin aloitin uimisen n. kolme kertaa viikossa. Sitten tein siitä sellaisen ohjelman itselleni että kilometri tai kaksi ma-ke-pe ja sen jälkeen lisäsin lihaskunto harjoituksen. Nytten käyn sillointällöin juoksemassa ja hyvältä tuntuu.
Täytyy kyllä sanoa että kaikin puolin on olo parantunut ja kroppakin alkaa olla jo ihan mukavassa kunnossa ;)
Nyt kun tavallaan sellainen turha aika on jäänyt pois, eli sellainen milloin sitä tulee aina tuumittua että "miksi minä olen sinkku" jne jne jne joka on sitä pahinta myrkkyä, niin olo on paljon parempi. Ei tule enää läheskään yhtä usein näitä tuumimis kohtauksia ja masennuksia.
Eli jos alkaa iskeä stressi tai masennus päälle niin ulos lenkille tai urheilemaan jotain, siitä ei ole ainakaan haittaa. Eikä sitä tiedä jos sieltä jostain polulta löytyisi kaveri vierelle! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei tarvitse edes liikuntaa harrastaa kunhan tekee jotakin eikä vain nyhjötä niiskuttamassa kotona että asiat ovat kurjasti. Minullekin liikunta sopii aika hyvin ja voi ainakin ihailla omaa treenattua kehoaan kun ei ole ketään muutakaan.
Käyhän se noinkin kun täyttää päiväohjelmansa riittävän tarkkaan erilaisella toiminnalla, niin ei ehdi ajatella epämieluisia asioita ja yönkin nukkuu sikeästi kun on illalla aivan puhki.
Aivan totta, kyllä silloin on hyvä mieli kun on paljon tekemistä eikä ehdi turhia pohtimaan.
Ongelma tulee vastaan sitten, kun ei enää jaksa yksin lähteä lenkille, vaan kaipaisi seuraa, eikä kukaan kaveri seurustelultaan tai parien yhteisiltä illanvietoilta ehdi.. tai sitten, kun sairastuu ja istuu monta päivää vain sisällä yksin eikä kukaan edes soita ja kysy että miten voit..
Mitä jos joku kiinnostavan näköinen henkilö tulee vastaan iltalenkillä? Minua ei ainakaan haittaisi jos joku vastaan tuleva lenkkeilijä pyytäisi minua seuraksi mukaan, se olisi ihan jees homma.
Itsekkin treenaan aika kovasti ja huomaan sen. Harrastukset pitävät pään jotenkin kasassa, kun masennus meinaa iskeä.