Kertokaa miten voin unohtaa sellaisen ihmisen joka kummittelee mielessäni vielä lähes neljän vuoden jälkeen. "suhdetta" välillemme ei ikinä päässyt alkamaan, ja pian se juttu oli jo ohi. Laitoin poikki, mutta siitä päivästä lähtien olen sitä katunut, enkä ole enää yhteyttä häneen saanut. Kaipaan edelleen keskusteluja, vitsejä sekä juhannusta rannalla joka jäi unohtumattomasti mieleeni. mielestäni meillä oli ihan hauskaa puolen vuoden aikana.. mutta kai sitä pitäs sanoo ett kaikki hauska loppuu aikanaan...
kumpa vain kaipauskin loppuisi. Miten saan sinut mielestäni, vuosienkin jälkeen olet ajatuksissani aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä käydessäni nukkumaan.
ikävä sua
vuonna 2002
16
2914
Vastaukset
- rakkaus raastaa
sama ongelma ja murhe..uskon ettet koskaan unohda mut joskus se voi hellittää..ehkä..
jos oikeasti kaipaat niin ota ihmeessä yhteys häneen..et varmasti häviä mitään..- vuonna 2002
kerrotaan, että pitäisi ottaa yhteyttä.. mutta kun se on mahdotonta.Haluaisin jonkun muun keinon lopettaa tämän kaipauksen. haluaisin vain päästä unohtamaan koko ihmisen, sillä tiedän ettei tulevaisuutta ole, vaikka kuinka haluaisin. En voi ottaa yhteyttä, vaikka haluaisin. Jos voisin olisin varmaan tehnyt sen jo vuosia sitten. Miksi en voi vain unohtaa. Miksi se on niin vaikeaa? Voiko keskeneräinen juttu olla näin vaikea unohtaa...
Suosittelisin sinua ottamaan omaasi yhteyttä jos vielä on jotain tunteita tms, mielessä. Miksi et ole jo ottanut yhteyttä? - v. 1998
vuonna 2002 kirjoitti:
kerrotaan, että pitäisi ottaa yhteyttä.. mutta kun se on mahdotonta.Haluaisin jonkun muun keinon lopettaa tämän kaipauksen. haluaisin vain päästä unohtamaan koko ihmisen, sillä tiedän ettei tulevaisuutta ole, vaikka kuinka haluaisin. En voi ottaa yhteyttä, vaikka haluaisin. Jos voisin olisin varmaan tehnyt sen jo vuosia sitten. Miksi en voi vain unohtaa. Miksi se on niin vaikeaa? Voiko keskeneräinen juttu olla näin vaikea unohtaa...
Suosittelisin sinua ottamaan omaasi yhteyttä jos vielä on jotain tunteita tms, mielessä. Miksi et ole jo ottanut yhteyttä?no vuosiluku kertoo. Paljon on tapahtunut, elämää jatkettu. Itse laitoin poikki, totesin, että minusta ei ole. Ihana ihminen, todellakin suloinen! Mutta kun se ei toiminut, niin ei toiminut. Yhdessä jatkaminen olisi ollut vain itseni kiusaamista, olisimme eronneet joka tapauksessa joskus.
En voi ottaa häneen yhteyttä. Se ei olisi oikein. Kaipaan häntä koko ajan, mutta kenellekään en voi sitä kertoa. Miksi kaipaan, en ymmärrä. Ei siitä olisi voinut tulla mitään, entistä pahempi mieli vain. Mutta ehkä juuri siksi? Lopetin sen ennenkuin satutimme toisiamme. Kummallekin jäi vain kaipaus, vaikka lopputulos oli molemmille selviö.
Aina ei siis voi ottaa yhteyttä, vaikka haluaisikin. On elettävä, sen kaipauksenkin kanssa. Typerää, mutta niin se sitten kai vain on. - vain kaipuu
v. 1998 kirjoitti:
no vuosiluku kertoo. Paljon on tapahtunut, elämää jatkettu. Itse laitoin poikki, totesin, että minusta ei ole. Ihana ihminen, todellakin suloinen! Mutta kun se ei toiminut, niin ei toiminut. Yhdessä jatkaminen olisi ollut vain itseni kiusaamista, olisimme eronneet joka tapauksessa joskus.
En voi ottaa häneen yhteyttä. Se ei olisi oikein. Kaipaan häntä koko ajan, mutta kenellekään en voi sitä kertoa. Miksi kaipaan, en ymmärrä. Ei siitä olisi voinut tulla mitään, entistä pahempi mieli vain. Mutta ehkä juuri siksi? Lopetin sen ennenkuin satutimme toisiamme. Kummallekin jäi vain kaipaus, vaikka lopputulos oli molemmille selviö.
Aina ei siis voi ottaa yhteyttä, vaikka haluaisikin. On elettävä, sen kaipauksenkin kanssa. Typerää, mutta niin se sitten kai vain on.sano elä muuta. Miksi ihminen ei voisi vain unohtaa. Kaipaus poistuisi ikuisiksi ajoiksi mielestä. Pitäisi olla joku keino saada hänet mielestä, jotta elämä voisi rauhassa jatkua. Toisaalta on harmi, ettei voi olla yhteydessä toiseen, voisi saada silläkin tavoin lopun kaipaukselleen... mutta minkäs teet kun ei saa....
- mimmu
En tiedä ikääsi, mutta usko pois kun 40 tulee täyteen vapaudut kaikista muistoista,ja katsot elämää hiukan kyynisemmin mutta vapaammin.
- vain kaipuu
todella että tämä kaipaus loppuisi. Nyt vaan tuntuu jo niin vaikealta ajatella omaa elämää eteen päin toisen ihmisen kanssa, kun kaipaa yhtä ja samaa..... toivon että olet oikeassa...
- 2002 ???
sopis täydellisesti mulle,paitsi että luulen ettei kyseinen henkilö (n)mua kaipaa =( t:M
- sä sen
tiedät?
- vain kaipuu
niin mistä voit tietää varmaksi ketä kaipailen?
- menee
Hermot huonoon kuntoon! Meinaan aina, kun lukee jotain M:llä alkavaa jossain niin sisälläni herää villi toivo. Tämäkin taas sopisi mulle. Olen N ja muistelen (enemmän kuin on terveellistä) M:ää vuodelta 2002. Tiedän kyllä satavarmasti ettei kyseinen herra minua taida paljoa kaipailla.. Mutta JOS sittenkin.. Grrr ((>
- alkaa
tarkoittamasi naisen nimi??, koska minulle (T-)sopii myös vuosi -02 ja M-kirjaiminen mies.., jota kaipaan yhä vieläkin...
- vuonna 2002
alkaa kirjoitti:
tarkoittamasi naisen nimi??, koska minulle (T-)sopii myös vuosi -02 ja M-kirjaiminen mies.., jota kaipaan yhä vieläkin...
alkuperäinen kirjoittaja... en minä ainakaan naista kaipaillut.. vaan miestä.
Joku sotki muitakin joista en oikein tiennyt miten ne liittyi.... mutta...
jospa löydät - tietää
menee kirjoitti:
Hermot huonoon kuntoon! Meinaan aina, kun lukee jotain M:llä alkavaa jossain niin sisälläni herää villi toivo. Tämäkin taas sopisi mulle. Olen N ja muistelen (enemmän kuin on terveellistä) M:ää vuodelta 2002. Tiedän kyllä satavarmasti ettei kyseinen herra minua taida paljoa kaipailla.. Mutta JOS sittenkin.. Grrr ((>
Jos voit kertoisitko jotain ,mitä vain te kaksi tiedätte.Varmistuakseni...Kiitos
- se...
tietää kirjoitti:
Jos voit kertoisitko jotain ,mitä vain te kaksi tiedätte.Varmistuakseni...Kiitos
sittenkin olla 2001. En oikein muista.
- ivaa...
Itse samassa tunnemyllyssä.Tosin vuosi oli 2001.
Se oli se ainut kesä jolloin todellakin tunsin olevani elossa ja sain elää elämäni parasta kesää ja ylipäätän elämäni parasta aikaa.
Sain elää sen tämän tietyn tytön kanssa joka todellakin vei sydämmeni...Hän oli paljon minua nuorempi,7 vuotta mutta olin itsekkin silloin vielä aika pentu..Ainakin henkisesti.
Seurustelin tuolloin toisen kanssa mutta hän oli koko kesän ulkomailla joten se teki kaikesta mahdollista..
En todellakaan halua kerskua syrjähypylläni..Loukkasin hyvin tärkeää ystävää anteeksiantamattomalla tavalla.
Palaten tuohon elämäni kesään ja tähän tiettyyn tyttöön..Tapasimme aivan sattumalta kun yksi ilta oltiin kaverin terassilla saunakaljoja naukkailemassa eikä saatu tietoa mistään mihin voitaisiin lähteä iltaa jatkamaan...Kunnes jossain vaiheessa iltaa sattui kaverin kaveri soittamaan että hänen tutulla oli jonkun näköiset illanistujaiset..Ei muuta kun releet niskaan ja kylään..
Saavuimme paikalle ja kiinnitin heti huomion tähän "minun tyttööni"..Istujaiset olivat hänen kotonaan..Siis oikein koti kodissa.
Tutustuttiin ja juteltiin niitä näitä..Estot olivat kariutuneet muutamien olusien myötä joten tunnelma oli ihan rento..Jostain ihmeen syystä kaverin kanssa eksytiin tämän tytön huoneeseen jossa pienessä humalassa satuin kaatamaan ja rikkomaan jonkun ruukun tältä tytöltä..
No lopulta kaikki sammui ja seuraavana aamuna oli aika keräillä kukin itsensä mistä sitten keräilikin..Itse heräsin tyttöni vierestä..Tietenkin mitään tapahtumattoman yön jälkeen.
Ennen lähtöämme lupasin hänelle että korvaan rikkomani ruukun joten tultaisiin kaverin kanssa illalla käymään..
Kaveri oli pokannut edellisenä iltana tämän tyttöni kaverin joten paikalla oli myös hän..Siinä kertaillessamme edellisen illan tapahtumia päätimme lähteä tyttöjen kanssa ihan vaan ajelulle ja lopulta pädyimme kaverini porukoiden luokse.
Se johtikin lopulta siihen että jäimme sinne yöksi ja vietin tyttöni kanssa sen paljon puhutun yöttömän yön..Nukahdettiin vasta myöhään seuraavana aamuna..Siitä sitten oltiin neljästään erottamattomat koko kesä siihen asti kunnes sen hetkinen tyttöystäväni saapui ulkomailta..
Jätin tuon "tyttöni" pian sen jälkeen kun tyttöystäväni saapui.Särjin tyttöni sydämmen ja myös tyttöystäväni sydämmen..Menetin kerralla kaksi hyvin tärkeää ihmistä..
Loppujenlopuksi tajusin särkeneeni oman sydämmeni.
Näin tyttöni eromme jälkeen enää kerran pari..Jolloin hänellä oli jo toinen mutta tiedän että tunteemme paloivat ainakin silloin vielä hyvin suurella liekillä.
Exääni olen joskus ajatellut ja sitä mitä hänelle tein mutta olen ajatellut tätä tyttöäni lähes erostamme lähtien päivittäin..
Nykyään olen pienen tytön isä josta olen onnellinen mutta parisuhteeni onkin sitten jo aivan muuta..Lyhyseti sanottuna lähes tunteeton ja nykyinenkin taitaa haikailla exänsä perään.
Väärin lukea toisen kännykkää mutta kun epäily valtaa mielen..
Välillä tuntuu kuin minua rankaistaisiin tuolta yläkerrasta siitä miten olen toisia ihmisiä kohdellut..Nyt saan tietää miltä tuntuu tulla loukatuksi..Mutta kyllä todellakin ansaitsen sen,kunhan tätä ei kestäisi loppuelämää..En haluaisi elää päivääkään ilman tytärtäni joten pakko kestää mitä tulevaisuus tuo tullessaan..
Rakastan tuota "elämäni tyttöä" vieläkin vaikka en ole häntä enää vuosiin nähnyt ja tiedän että hänkin rakasti minua ainakin silloin joskus ja välillä tuntuu olisiko hän ollut sittenkin minulle se oikea..Ajatuksissa pyörii usein että olisiko kohtalolla ollut osuutta asiaan,oliko tarkoitus että sinä ensimmäisenä iltana kun tyttöni tapasin minun oli tarkoitus päätyä sinne ja tiputtaa se ruukku???
Kirjeenkin olen tytölleni kirjoittanut mutta vieläkään en ole saanut aikaiseksi sitä lähettää..Odottaa vaan tuolla piilossa...Enkä tiedä miten hän reagoisi koska tiedän että satutin häntä todella joten en oikein uskallakkaan enää lähettää kirjettä..
Vihdoinkin sain purkaa tämän tunteen johonkin ja jakaa ajatukseni muiden kanssa koska näistä tunteista ei tiedä kuin paras kaverini.
Vannu!!Mä olen tosi pahoillani että loukkasin sua sillon joskus mutta haluisin kertoa sulle vielä joskus että mä rakastan sua vieläkin ja tuun aina rakastamaan..Enkä tule ikinä unohtamaan sua..Sinä ja muisto meistä on ainoa voima mikä pistää mut jatkamaan aina seuraavaan päivään..
Mä haluisin niin nähdä sut..Pelkkä vilauskin riittäisi..Joskus ikävä tuntuu vaan aivan suunnattoman raskaalta.
--------M--------
En ole mikään hrveän hyvä kirjoittaja joten lukijat,toivon että joku tajuaa mitä haluan sanoa...- vain kaipuu
tarinasi alkoi melkein kuin minun, tosin se vuosi luku oli väärä.
Me tapasimme sattumalta, olimme omien kavereiden kanssa juhlimassa, ja jostain kumman syystä löysin hänet. Tuntui että kohtalo olisi puuttunut peliin. Tapasimme vain muutaman kerran mutta sekin riitti unohtumattomiin muistoihin. Juttumme päättyi ennen kuin ehti alkaa. Olin varattu, ja niin oli ilmeisesti hänkin.. tai ainakin nyt olen niin kuullut silloin en tiennyt.
Juttelimme usein ja tunsin hänen olevan sielunkumppanini, mutta en osannut silloin tehdä sille asialle mitään, en kai uskaltanut.
Tunteet vain eivät ole muuttuneet, olen katunut päivää jolloin katkaisin välini häneen. Vaikka elän pari suhteessa ja olen perheellinen, en silti saa häntä mielestäni, hän varmasi kalvaa mieltäni lopun ikääni. Olisin halunnut useinkin ottaa häneen yhteyttä ja haluaisin edelleen, mutt se on mahdototan. Vaikka saisin numeron tms tuskin uskaltaisin soittaa hänelle.
Toivon vain että voisin joskus unohtaa hänet ja jatkaa omaa elämääni..mutta kai tulen ikuisesti häntä rakastamaan ja kaipaamaan...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h473143- 342855
Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062751Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv392476Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.511945Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151589- 321483
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1061297- 1801231
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.731070