Huoltosoppari

Tuosta uhkasakosta viimeisessä lauseessa tuli mieleeni että: exäni on alusta asti ollut uutta naisystävääni (nykyään vaimoni) vastaan ja teki kaikenlaisia temppuja saadakseen myös lapset osoittamaan mieltään minulle. Alkuun ei onnistunut.

Mutta sitten täysin ulkopuoliset ihmiset tunkeutuivat kotiimme aiheuttaen pienen hässäkän. Lapset eivät olleet meillä silloin, mutta exä päätti että kotimme on turvaton paikka lapsille ja sanoin minulle ettei päästä lapsia enää meille. Kun sitten oli taas lasten viikonloppu edessä, niin lapset itse ilmoittivat että eivät tule. Ei siksi että äiti olisi kieltänyt vaan siksi että pelkäävät uhkaavia tilanteita. Asia oli jo poliisin tutkinnassa, eikä kotimme ole sen vaarallisempi kuin kenenkään muunkaan. Mutta mitkään selvitykset eivät lapsille riittäneet.

Aikaa kului ja juttelin lapsille silloin tällöin, mutta aina he kieltäytyivät tulemasta. Sitten kerran vanhempi ilmoitti että he ovat miettineet asiaa ja haluaisivat alkaa taas käydä luonani. Mutta siihen tuli ehtoja, jotka koskivat vaimoani. Selvitin lapsille että koti on meidän yhteinen ja ulkopuoliset eivät rajoita kenenkään kotona olemista edes tässä tapauksessa. Muutenkin asenne tuntui olevan hiukan nurin kurinen. Kaikkea muuta kuin mitä se oli aikaisemmin ollut. Lapsilla ja vaimollani ei ollut mitään ongelmia keskenään. Päinvastoin. Eli minulla on syytä epäillä exäni vaikutusta lapsiin. Lapset ovat alkaneet käyttäytä minuakin kohtaan jollain tavoin ylimielisesti ja halveksivasti. Kuin isä olisi vain kone josta saa rahaa. Kaikki keskusteluyritykset kaatuvat välinpitämättömään mutinaan.

Kysynkin siis, vaikka mitään oikeusprosesseja en enempää elämäämme kaipaakaan, että olisiko minun ollut viisasta heti alkuunsa epäillä sopimusrikkomusta kun exä ilmoitti että lapset eivät saa tulla luokseni? Vaikka lapset tuntuvatkin olevan äitinsä puolella? Saisiko joku puolueetoon viranomainen selvitettyä mitkä lasten todelliset motiivit ovat? Nimittäin minä en tätä ihan purematta niele. Lapset kasvavat, ja exä kasvattaa heitä kumman vihamielisiksi ja välinpitämättömiksi. Lapset eivät ole ymmärtäneet kuinka ikävöin heitä. En myöskään suostu heidän asettamiin ehtoihin, että vaimoni ei olisi paikalla, tai ei saisi osallistua mihinkään mitä teen lasteni kanssa viikonloppuisin. Ja lapsethan haluavat syödä ulkona, ei meillä kotona. Heidät pitäisi saada ymmärtämään että vaimoni on osa elämääni siinä missä lapsetkin, enkä muuta mitään vain siitä syystä että joku alkaa kiukutella ja osoittaa mieltään valintojani kohtaan. Vaimoni on joustanut varsin monissa asioissa tähänkin asti, ja ollut pitkämielinen. Lapset eivät osaa arvostaa eikä ymmärtää. Heidän päämääränsä on (nykyään) kiristämällä saada minut eroon vaimostani. Tai en tapaa lapsia.

isä nurkassa kirjoitti:

Tuosta uhkasakosta viimeisessä lauseessa tuli mieleeni että: exäni on alusta asti ollut uutta naisystävääni (nykyään vaimoni) vastaan ja teki kaikenlaisia temppuja saadakseen myös lapset osoittamaan mieltään minulle. Alkuun ei onnistunut.

Mutta sitten täysin ulkopuoliset ihmiset tunkeutuivat kotiimme aiheuttaen pienen hässäkän. Lapset eivät olleet meillä silloin, mutta exä päätti että kotimme on turvaton paikka lapsille ja sanoin minulle ettei päästä lapsia enää meille. Kun sitten oli taas lasten viikonloppu edessä, niin lapset itse ilmoittivat että eivät tule. Ei siksi että äiti olisi kieltänyt vaan siksi että pelkäävät uhkaavia tilanteita. Asia oli jo poliisin tutkinnassa, eikä kotimme ole sen vaarallisempi kuin kenenkään muunkaan. Mutta mitkään selvitykset eivät lapsille riittäneet.

Aikaa kului ja juttelin lapsille silloin tällöin, mutta aina he kieltäytyivät tulemasta. Sitten kerran vanhempi ilmoitti että he ovat miettineet asiaa ja haluaisivat alkaa taas käydä luonani. Mutta siihen tuli ehtoja, jotka koskivat vaimoani. Selvitin lapsille että koti on meidän yhteinen ja ulkopuoliset eivät rajoita kenenkään kotona olemista edes tässä tapauksessa. Muutenkin asenne tuntui olevan hiukan nurin kurinen. Kaikkea muuta kuin mitä se oli aikaisemmin ollut. Lapsilla ja vaimollani ei ollut mitään ongelmia keskenään. Päinvastoin. Eli minulla on syytä epäillä exäni vaikutusta lapsiin. Lapset ovat alkaneet käyttäytä minuakin kohtaan jollain tavoin ylimielisesti ja halveksivasti. Kuin isä olisi vain kone josta saa rahaa. Kaikki keskusteluyritykset kaatuvat välinpitämättömään mutinaan.

Kysynkin siis, vaikka mitään oikeusprosesseja en enempää elämäämme kaipaakaan, että olisiko minun ollut viisasta heti alkuunsa epäillä sopimusrikkomusta kun exä ilmoitti että lapset eivät saa tulla luokseni? Vaikka lapset tuntuvatkin olevan äitinsä puolella? Saisiko joku puolueetoon viranomainen selvitettyä mitkä lasten todelliset motiivit ovat? Nimittäin minä en tätä ihan purematta niele. Lapset kasvavat, ja exä kasvattaa heitä kumman vihamielisiksi ja välinpitämättömiksi. Lapset eivät ole ymmärtäneet kuinka ikävöin heitä. En myöskään suostu heidän asettamiin ehtoihin, että vaimoni ei olisi paikalla, tai ei saisi osallistua mihinkään mitä teen lasteni kanssa viikonloppuisin. Ja lapsethan haluavat syödä ulkona, ei meillä kotona. Heidät pitäisi saada ymmärtämään että vaimoni on osa elämääni siinä missä lapsetkin, enkä muuta mitään vain siitä syystä että joku alkaa kiukutella ja osoittaa mieltään valintojani kohtaan. Vaimoni on joustanut varsin monissa asioissa tähänkin asti, ja ollut pitkämielinen. Lapset eivät osaa arvostaa eikä ymmärtää. Heidän päämääränsä on (nykyään) kiristämällä saada minut eroon vaimostani. Tai en tapaa lapsia.

Vaikea tilanne, mutta mietipä, voi se johtua lapsistakin, ainakin osittain. Itse parhaiten tunnet ex-vaimosi ja lapsesi, mutta lapset voivat olla vihamielisiä uudelle vaimollesi, hän on lapsille vihollinen tavallaan. Lapset ovat mustasukkaisia huomiostasi. Keskustele heidän kanssaan ja tee selväksi, että vaimosi on rakas, mutta että hän ei ole este lasten ja sinun suhteille. He ovat eri asia. Kai se asia vaan on tehtävä selväksi niin hyvin, jotta tajuavat, että vaimosi on tullut jäädäkseen.
Voi tietysti olla, että exvaimo on vähän temppuillut. Mutta se on lyhytnäköistä kyllä. En ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka käyttävät lapsia aseina, mutta heitä kyllä on.
Onneksi aika tasoittaa näissä asioissa. Kuulin juuri muutama päivä sitten tapauksesta, jossa erään miehen exvaimo ja nykyinen vaimo olivat tehneet sovinnon, eivät olleet edes päivää sanoneet vuosiin. Nyt se sitten onnistui tunnissa.

Lapset rakastavat sinua joka tapauksessa, älä anna heidän pompottaa. Loppukädessä se vaan lisää kunnioitusta ja arvovaltaa.

isä nurkassa kirjoitti:

Tuosta uhkasakosta viimeisessä lauseessa tuli mieleeni että: exäni on alusta asti ollut uutta naisystävääni (nykyään vaimoni) vastaan ja teki kaikenlaisia temppuja saadakseen myös lapset osoittamaan mieltään minulle. Alkuun ei onnistunut.

Mutta sitten täysin ulkopuoliset ihmiset tunkeutuivat kotiimme aiheuttaen pienen hässäkän. Lapset eivät olleet meillä silloin, mutta exä päätti että kotimme on turvaton paikka lapsille ja sanoin minulle ettei päästä lapsia enää meille. Kun sitten oli taas lasten viikonloppu edessä, niin lapset itse ilmoittivat että eivät tule. Ei siksi että äiti olisi kieltänyt vaan siksi että pelkäävät uhkaavia tilanteita. Asia oli jo poliisin tutkinnassa, eikä kotimme ole sen vaarallisempi kuin kenenkään muunkaan. Mutta mitkään selvitykset eivät lapsille riittäneet.

Aikaa kului ja juttelin lapsille silloin tällöin, mutta aina he kieltäytyivät tulemasta. Sitten kerran vanhempi ilmoitti että he ovat miettineet asiaa ja haluaisivat alkaa taas käydä luonani. Mutta siihen tuli ehtoja, jotka koskivat vaimoani. Selvitin lapsille että koti on meidän yhteinen ja ulkopuoliset eivät rajoita kenenkään kotona olemista edes tässä tapauksessa. Muutenkin asenne tuntui olevan hiukan nurin kurinen. Kaikkea muuta kuin mitä se oli aikaisemmin ollut. Lapsilla ja vaimollani ei ollut mitään ongelmia keskenään. Päinvastoin. Eli minulla on syytä epäillä exäni vaikutusta lapsiin. Lapset ovat alkaneet käyttäytä minuakin kohtaan jollain tavoin ylimielisesti ja halveksivasti. Kuin isä olisi vain kone josta saa rahaa. Kaikki keskusteluyritykset kaatuvat välinpitämättömään mutinaan.

Kysynkin siis, vaikka mitään oikeusprosesseja en enempää elämäämme kaipaakaan, että olisiko minun ollut viisasta heti alkuunsa epäillä sopimusrikkomusta kun exä ilmoitti että lapset eivät saa tulla luokseni? Vaikka lapset tuntuvatkin olevan äitinsä puolella? Saisiko joku puolueetoon viranomainen selvitettyä mitkä lasten todelliset motiivit ovat? Nimittäin minä en tätä ihan purematta niele. Lapset kasvavat, ja exä kasvattaa heitä kumman vihamielisiksi ja välinpitämättömiksi. Lapset eivät ole ymmärtäneet kuinka ikävöin heitä. En myöskään suostu heidän asettamiin ehtoihin, että vaimoni ei olisi paikalla, tai ei saisi osallistua mihinkään mitä teen lasteni kanssa viikonloppuisin. Ja lapsethan haluavat syödä ulkona, ei meillä kotona. Heidät pitäisi saada ymmärtämään että vaimoni on osa elämääni siinä missä lapsetkin, enkä muuta mitään vain siitä syystä että joku alkaa kiukutella ja osoittaa mieltään valintojani kohtaan. Vaimoni on joustanut varsin monissa asioissa tähänkin asti, ja ollut pitkämielinen. Lapset eivät osaa arvostaa eikä ymmärtää. Heidän päämääränsä on (nykyään) kiristämällä saada minut eroon vaimostani. Tai en tapaa lapsia.

... kuten vanha kansa asian hyvin kuvaa ... eli teet niin tai näin, niin pahemmaksi menee.

Kyllähän ne uhkasakot ovat melko teoreettinen keino saada tapaamiset sujumaan, mutta keino kuitenkin, jos sopimus vahvistettu.

Käytännössä usein tapaamiset estetään juuri kuvaamallasi tavalla, mikä on kovin surullista. Vaihtoehdot siinä ovat vähissä, minkä varmasti olet huomannut. Ja loppupelissä suurimmat häviäjät ovat lapset, joita äiti "muka" suojelee ... kun kyse kosto-operaatiosta sinua kohtaan.

Vaikka ei sen puoleen, on toki joskus tilanteita missä lapsen tapaamiseen vieminen todellakin voi olla vaarallista ... tai ainakin äiti niin luulee ... paha tässä kovin jyrkkää kantaa ottaa puolen jos toiseenkan -- vaan eipä se keskustelemasta estä.

Tietty asiasta voit aloittaa oikesuprosessin, ja palkata hyvän juristin -- se sitten muuttuuko tilanne siitä yhtään paremmaksi jäisi nähtäväksi.

Jaksamista sinulle joka tapauksessa toivon.