Voi taivas. Sinkut haluavat olla sinkkuja ja silti haetaan sinkulle seuraa mitä ihmeellisimmmillä viesteillä. Kaikkein huvittavimpiin ilmoituksiin minusta sortuvat naiset. Tässä muutamia esimerkkejä yhdestä ja samasta toivelistasta joita esitetään maailman sivu kaikille miehille:
Sinun tulee olla:
-Komea
-Akateeminen
-Sporttinen
-Varakas
-Vauhdikas
-Romanttinen
-Tumma
-Tulinen
-Pitkä
-Lihaksikas
-Tunteellinen
-Menestyvä
-Haluttu
-Julkkis
-Joukkuepelaaja
-Raivoraitis
-Extreme
-Tyylikäs
-Trendikäs
-Professori
-Nuori
jne.jne.jne
Toinen vaihtoehto on se, että nainen kirjoittaa: "Olen Jenni 24v. Kirjoita jos kolahti"
Kyllä on mennyt ihmisten sinkkuilu ankeaksi. Seuraa ei taida löytyä tai jos löytyy niin sen kanssa ei taida viikkoa pidempään viihtyä...
Sinun tulee olla:
-Komea
-Akateeminen
-Sporttinen
-Varakas
-Vauhdikas
-Romanttinen
-Tumma
-Tulinen
-Pitkä
-Lihaksikas
-Tunteellinen
-Menestyvä
-Haluttu
-Julkkis
-Joukkuepelaaja
-Raivoraitis
-Extreme
-Tyylikäs
-Trendikäs
-Professori
-Nuori
jne.jne.jne
Toinen vaihtoehto on se, että nainen kirjoittaa: "Olen Jenni 24v. Kirjoita jos kolahti"
Kyllä on mennyt ihmisten sinkkuilu ankeaksi. Seuraa ei taida löytyä tai jos löytyy niin sen kanssa ei taida viikkoa pidempään viihtyä...
Vastaukset 25
Vanhimmat
tämä seuranhaku on mennyt nykyisin,voi,niin kamalan pinnalliseksi...en tiedä millasessa haavamaailmassa esim. mainitsemasi naiset elevät ja hakevat seuraa,kun mikään muu kuin ulkonäkö ja muut ulkoiset ja materialistiset avut eivät merkkaa mitään...kaippa siinä juuri se syy niin monen ihmisuhdeongelmiin??
...myös se, että naiset itse eivät täytä miehille asettamiaan kriteereitä, vaan ovat jotain ihan muuta kuin antavat ymmärtää.
Olen muutaman joskus näistä sinkkunaisista tavannut eikä voi kun pudistaa päätään, trendikäs on suttuinen ja likainen, sympaattinen on irstas kättä puristeleva pullukka, sosiaalinen on sellainen joka treffeillä puhuu vain kännykkäänsä (yksikin lyyli sai kahvillaoloaikana 5 puheluu).
Sitten voi olla joku aika kunnollinen joka kuitenkin hoivaa vanhempiaan ja puhuu vain heidän sairauksistaan.
Kiusallisia ovat myös sellaiset jotka eivät osaa puhua muusta kuin edellisten poikakavereidensa ominaisuuksista ja heidän varallisuudestaan...
Arvata vain voi että ketää huvittaa vastata deitti-ilmoihin...vielä vähemmän huvittaa laittaa oma ilmoitus...
Menee se toisinkin päin. Itsekin muutaman deitti-ilmoituksen laittaneena naisena, joka ei ole tosiaan halunnut kuulla niitä tylsiä luetteloita "pituus/paino/ikä/äitikin joskus komeaksi sanoi", sai runsaasti juuri näillä kliseillä höystettyjä tylsiä vastauksia. Ei minuun ainakaan tehnyt vaikutusta, että eräskin mainosti toimineensa mallina.
Eli löytyy vielä meitäkin, joita pääasiassa innostaa se hauska viesti, ei ne pinnalliset seikat, sillä eihän koskaan voi tietää mikä iskee ja missä ja koska.
omalle kohdalleni on sattunut miltei poikkeuksetta kaltaisiasi naisia(en tahdo tietty yleistää,kai teitä todellisiakin on?)jotka mainostavat juuri pintaa syvemmälle-katsomustaan,mutta se tylsä luettelo on jostain syystä silti muodostunut aika kiintoisaksi "prochyyriksi" ja on sitten loppujen lopuksi ollutkin se tärkein seikka miehessä.
Ei voi kun ihmetellä noita väitöksiä,sillä viesteissä ajatukset,sanat,tunteet ym.on naisen mielestä ensin,ah,niin ihania...mutta johonkin ihmeeseen mielipiteet katoavat tapaamisen jälkeen??Jälkipelissä naiset osaavat mielestäni kiitettävän hyvin tämän selittelyn taidon...luulevatko ihan todella kumppaniehdokkaita niin aivottomiksi etteivät miehet tajua mistä on kysymys.
Itselläni on huulet korviin vetäviä esimerkkejä,
mutta ei niistä tässä sen enempää.
Mitäs vikaa siinä on, jos henkilö huolehtii omista vanhemmistaan?
Minusta osoittaa aikamoista epäitsekkyyttä, joka on aika harvinaista
nykyajan ihmisissä.
Hankkisitko sinä mieluiten vaimokseksi itsekkään naisen, joka ei ajattele muuta kuin omaa napaansa
ja kasvattaisi mahdolliset lapsenne samanlaisiksi?
Sitten vanhoina teidät sysättäisiin kunnallisiin vanhainkotiin kakkavaipoissa makaamaan?
Eipä taas puututa pelkkään virkkeen osaan, vaan luetaan nen kokonaan. Caaleppihan sanoi:
"Sitten voi olla joku aika kunnollinen joka kuitenkin hoivaa vanhempiaan ja puhuu vain heidän sairauksistaan."
Siinä ei ole mitään vikaa, että huolehtii vanhemmistaan. Ja tällainen "äidillinen" nainen on todella monen miehen unelma. Mutta ketään ei vaan kiinnosta puhua sairauksista koko treffien aikaa. Treffeillä voisi kokeilla puhua vaikka joistain iloisista asioista.
...omaa varmaan jokainen kunhan se ei mene liian pitkälle...
Kun isäni kuoli ja äiti jäi yksin asuin vuoden verran äidin kanssa, tein lumityöt, joskus toin jotain kaupasta...ja koska olin eronnut ei niin muita velvoitteita ollutkaan...oma asunto oli tyhjillään viikolla...viikonlopuksi menin omaan kotiin...
...ei minulla ole tarvetta treffeillä eikä muutenkaan kaivella omia ehkä joskus rasittaviakin velvoitteita...ne hoidetaan ajallaan, eikä joka jutusta tarvi tehdä negatiivista valitusvirttä...
...jos muiden sairaudet ja vanhempien hoitaminen täyttää koko elämän niin eikö ole turhaa etsiä miestä kuuntelemaan valitusta ja omien traumojen purkamista?
Minä en ainakaan ole niin itsekäs vanhempi että vaatisin omalta lapseltani kaikkea hänen aikaansa.
Se että hoivaan ja autan lastani ei tarkoita sitä että hän olisi minulle jotain velkaa kun tulen vanhaksi...jos hän tuntee tarvetta hoivailuun niin tehkööt sitä oman perheensä hyväksi ja hoivailkoon lapsiaan...turha vanhaa äijänretalesta on paiata...ja jos hänellä on omia menoja niin työntäkööt lapsensa minun hoidettaviksi, minua ei tarvi sääliä eikä hoivata niin kauan kun pääsen omin voimin sängystä ylös...ja kun en enää siihen pysty niin työntäkööt hoitolaan!
Niin, ikäväähän se on, jos etsitään yhtä ja käytännössä halutaankin toista.
Minulle se tärkein oli kuitenkin mukaansatempaava viesti, huumorilla höystettynä, ja tällaisia vastauksi onneksi jokusen sainkin. Ja heistä muutaman tapasinkin, ei suurempia tunteiden kuohahduksia, mutta mukavia tuttavuuksia. Mutta tämä tästä aiheesta, meitä on joka lähtöön.
Totta on, että netti-ilmoituksissa tunnutaan painottavan ulkonaisia ominaisuuksia, ehkä ihmisillä on joku pakkomielle siitä, että ilman tiukasti rajattuja kriteereitä saa aivan satavarmasti sian säkissä. Mutta kyllä se on yhtä lailla arpomista elävässäkin elämässä, vai kehtaako joku väittää ettei ole juonut niin itseään kuin seuralaistaankin kauniiksi...
Jokaisella meistä on omat käsityksemme sisäisestä ja ulkoisesta olemuksesta ja minäkuvasta.
Erittäin harvoin...nuo käsitykset vain kohtaavat ja ovat ymmärrettävissä.
Makuasiat ovatkin sitten jo asia erikseen.
Kun ei odota mitään...ei voi myöskään pettyä!
Omat fantasiat, toiveet ja mielikuvat saattavat monet pettymysten...syövereihin.
Eiköhän tämä liene näitä urbanisoitumisen mukanaan tuomia juttuja.
Kun kaupungissa ei ole sellaista normaalia sosiaalista kanssakäymistä, niin "bailukulttuurin" myötä ulkoiset seikat tulevat korostuneesti esille.
Lisäksi kun perheissä on nykyään vähän lapsia, naisilla ei monestikaan ole veljiä, joista olisi opittu, millaisia miehet ovat, ettei täydellistä miestä ole olemassakaan. Kuvitellaan että jossakin on olemassa joku haaveiden prinssi, jota sitten etsitään ja etsitään ja etsitään;)
Onneksi minua ei moiset vaivaa, olen maalla asuva 30 nainen. Miehien parissa paljon liikkuvana tiedän mitä miehet oikeasti on. Minä ihastun mieheen kunhan olen tutustunut, siinä ei ulkoiset seikat ja varallisuus merkitse mitään. Pääasia on miehen luonne ja yhteiset elämänarvot ja mielenkiinnon kohteet, se ulkonäkökin vain ihastumisen syvetessä näyttää aina vain paremmalta;)
...Kirjoittelen. Enpä osaa sanoa, Bess, mikä prosentuaalinen osuus pinnallisia naisia täällä pk-seudulla asuu; omat ystäväni eivät kyllä oikein sovi tuohon kategoriaan.
Olen myös deittaillut nettiä apuna käyttäen. En etsinyt elämäni miestä tai tietyn näköistä/kokoista tyyppiä; löysin 2 loistavaa ystävää. Ei valittamista. Nykyisen kultani tapasin baarissa, loistotyyppi joka "tavallisuudessaan" päihittää kaikki maailman muut miehet. ;) Olin itsekin pitkään sinkkuna, koska toivoin että löydän hänen kaltaisensa ihmisen joka haluaa olla ystäväni ja arvostaa muutakin kuin lompakon paksuutta tai vaatteiden merkkiä. Kyllä meitä/heitä on, etsintään voi tosin varata vuosia ellei tosi hyvä säkä käy.
Olisinhan minäkin saanut kaupunkini ehkä tavoitelluimman ja lisäksi rikkaan pojun mutta luonne oli sitä luokkaa ettei loppupeleissä kiinnostanut. Kyllähän hän tutustuttaessa oli niin ihana jne...mutta todellinen luonne paljastui parin päivän jälkeen. En minä halua rikasta, hemmoteltua kakaraa jonka perään kaikki kanat kuolaavat kaulat pitkällä vaan jonkun persoonallisen tyypin koska itsekkin olen eräänlainen persoona...
Koska en naisena ole naisten viesteihin pahemmin tutustunut, en voi ottaa niiden luonteeseen kantaa. Sen sijaan luen silloin tällöin miesten ilmoituksia ihan vain huvikseni ja kauhistuksekseni. Motivaatio oman parisuhteen parantamiseksi nousee kummasti..
Miehet eivät paljoa itsestään kerro ja jos kertovatkin niin iän, pituuden, painon ja hiustenvärin. Joskus harvoin mies viihtyy luonnon helmassa tai tanssimassa, jokunen mies tunnustaa myös olevansa romanttinen, urheilullinen ja/tai komeaksikin haukuttu. Näiden tietojen perusteella naisten pitäisi osata poimia joukosta se "sieluntoveri".
Onneksi miehet tietävät, mitä haluavat. Lähes mies kuin mies haluaa pienen/siron/hoikan/sopusuhtaisen naisen. Joku osaa jopa määritellä sopivan elämänkumppanin pituuden. Avarakatseisimmat kertovat, että "voit olla tumma tai vaalea". Mies myös toivoo, ettei joudu lähibaarissa tilittämään, että nainen ei anna, joten naisen tulee olla aistikas, sensuelli, eroottinen tai nauttia hellyydestä. Tosin frigidejä naisia taitaa olla kaikista naisista hyvä jos joitakin promilleja, mutta todennäköisyys se on pienikin todennäköisyys.
Nettifoorumit tarjoavat mahdollisuuden kertoa itsestään tai vaatimuksistaan hieman enemmän, mutta harvoinpa ne lisäävät mielenkiintoa. Mies kertoo ulkoisesta menestyksestään ja saavutuksistaan sekä etsivänsä vastaavanlaista, perfektionistista seuraa. Kiipeilevät, seikkailevat ja snoukkaavat maailmankansalaiset hakevat naista, joka ei kaipaa miestä kotiin. Joku etsii neljänkympin kriisissä tulevien lastensa äitiä ja ainoa vaatimus tuntuu olevan se, että vastaaja on nainen. Lihaksekkaat, pitkät, hyvännäköiset atleetit etsivät urheilevaa naista, jonka ainoaksi motivaatioksi kuntoiluun riittää ulkonäkö ja oman peilikuvan palvominen.
Jotenkin minuun kolahtaa ilmaisultaan jämäkkä "Jenni 24 v.:kin" enemmän kuin nimimerkit "Ravintoloista en ole sinua löytänyt", "Löydänkö sinut näin?" tai "Pimeät syysillat toistemme kainalossa".
Sinkkuilu vaikuttaa tosiaan ankealta. Syitä voi ehkäpä hakea nykyisestä mies- ja naiskuvasta, jossa yksilöllisyyden variaatiot rajoittuvat erilaisiin vaatetrendeihin ja lifestyleihin. Omalta osaltaan hommaa voivat vaikeuttaa sinkkuilumedioiden "puusilmäisyys": sinkkuja pyydetään määrittelemään itsensä musiikkimaun, matkakohteiden ja ulkonäön suhteen.
Pahoittelen yleistyksiäni ja toivotan kaikille onnea kumppanin haussa.
"Tosin frigidejä naisia taitaa olla kaikista naisista hyvä jos joitakin promilleja, mutta todennäköisyys se on pienikin todennäköisyys."
tai sitten ne ei pienistä välitä mutta sitäkään kun eivät tiedä, ennen kuin näkevät joten..
Joku etsii neljänkympin kriisissä tulevien lastensa äitiä ja ainoa vaatimus tuntuu olevan se, että vastaaja on nainen.
--
ja mitä vikaa siinä on ? pitäisikö olla paljonkin vielä ehtoja kun tietää että ei ole saanut sitten minkäänlaista eli laita siihen nyt sitten vielä vaatimuksia.
Lihaksekkaat, pitkät, hyvännäköiset atleetit etsivät urheilevaa naista, jonka ainoaksi motivaatioksi kuntoiluun riittää ulkonäkö ja oman peilikuvan palvominen.
-----
ja mitä ihmeen vikaa tuossakin on ?
Vika on hakijan silmässä...
Siinä olen samaa mieltä, että ihmiset on syytä kohdata ilman ehtoja, varauksetta. Mutta joistakin ilmoituksista saa kuvan, että lähes KUKA TAHANSA käy, kunhan ei enää tarvitse olla yksin ja saa niitä lapsia. Sehän olisi hieman sama kuin naisena etsisi vaan siittäjää. Lapsirakkaus, avoin mieli lasten hankintaan ja valmius sitoutua vakavasti on aivan eri asia. Sinkkupalstan kävijänä lienet törmännyt käsitteeseen "epätoivoinen".
Sanoma kärsi atleettienkin kohdalla, mutta huvittuneesti olen suhtautunut ulkonäkökeskeisiin treenaajiin. Moni kuvailee vuolaasti omaa ulkonäköään ja etenkin unelmanaisen. Itse kuntoilen ja urheilen hyvän olon ja kunnon takia, en miellyttääkseni miehen silmää. Naisena ottaa usein päähän, kun naisten kuntoilu nähdään aina silloin tällöin vain keinona saavuttaa seksikäs keho sen sijaan, että kuntoilu itsessään olisi kivaa. Kuntoilevan naisen oletetaan automattisesti olevan dieetillä ja hyvä, terve harrastus pilataan jankutuksella palavista kaloreista ja bikinikunnosta ...
Eli kuka hakee mitäkin. Minä hakisin miestä, joka näkee minut minuna ja pitää minusta minuna. Kerro sinä minulle sinusta, niin minä kerron sinulle minusta...
Mies on monelle naiselle eräänlainen näyttelyesine. Kun mies pröystäilee kavereilleen autolla ja moottoripyörällä, pröystäilee nainen ystävättärilleen miehellään. Miehen arvo eräänlaisena statuksen tuojana vain kasvaa, kun naiselle tulee ikää lisää.
Kun nainen onnistuu säilymään sinkkuna yli 25 vuotiaaksi, ovat kriteerit kasvaneet jo niin korkeiksi ettei kriteerit täyttävää kumppania löydy enää kirveelläkään. Ystävättärien joukossa kun on jo naisia, joilla on miehinä hyvännäköistä ja puhetaitoista opettajaa, lääkäriä ja diplomi-insinööriä. Parhaita yksilöitä ei valitettavasti riitä kaikille, joten on vaarana, että nainen jämähtää tässä tilanteessa eräänlaiseksi ikisinkuksi. Onhan se parempi olla ilman, kuin avioitua keskinkertaisen yksilön kanssa.
Kun biologiset kellot alkavat lyödä voimalla 35 vuoden iässä, kelpaa naiselle lähes kuka tahansa mieheltä näyttävä otus, joka vielä suostuu vilkaisemaan pulskistuneen ja hivenen rupsahtaneen ikisinkun päälle.
Minua ovat nuo "vaatimuslistat" aina kovasti ihmetyttäneet, enkä ole sellaista itse koskaan sepittänyt. Olen nyt rakastunut ja minun on sanottava, että en löytänyt elämääni miestä, joka vastasi suurpiirteisiä odotuksiani, vaan miehen kaikkien listojen ja haaveiden yläpuolelta. Vasta tavatessani hänet ja alkaessani seurustella hänen kanssaan tajusin mitä oikeasti halusin itselleni ja mitä halusin antaa toiselle. Tahdon siis sanoa, että suinkaan kaikki naiset eivät rakentele vaatimuslistoja ja etsi kumppania tuollaisen listan perusteella. Minun ystäväni ja tuttavani eivät ainakaan tee niin, vaikka nuoria ja kunnianhimoisia naisia ovatkin.
Seuranhakuilmoituksissa jonkinlaiset "vaatimuslistat" ovat kai kuitenkin välttämättömiä, edes implisiittisinä. Mistä ilmoitusta lukeva ihminen muuten tietäisi, onko hänellä aihetta vastata? Rehellisyyttä ja tyylitajua pitäisi olla kaikilla sinkuilla, jotta ilmoittelusysteemi toimisi kuten sen toimia tulisi...
Tällä foorumilla muuten suhtaudutaan vastakkaiseen sukupuoleen usein kovin kyynisesti, jopa vihamielisesti. Se ihmetyttää minua kovasti. Varsinkin nuoria, koulutuksestaan ja urastaan kiinnostuneita kaupunkilaisnaisia täällä parjataan jatkuvasti. Minusta se on suoraan sanottuna idioottimaista. Ei kunnianhimo kaikilta syö sydäntä rinnasta.
"Ei kunnianhimo kaikilta syö sydäntä rinnasta."
Ei ehkä kaikilta, mutta useilta. Statuksen tavoittelu tekee ihmisestä kylmän ja persoonattoman - valitettavasti.
Kaupunkilaisuus, kouluttautuneisuus ja urahakuisuus eivät sinällään ole paheita, mutta monet tekevät niistä paheen sillä, että unohtavat siinä hulinassa ihmisyytensä.
"Tällä foorumilla muuten suhtaudutaan vastakkaiseen sukupuoleen usein kovin kyynisesti, jopa vihamielisesti. Se ihmetyttää minua kovasti."
Ei minua vaan... Aatteleppa ite; täydellisenä itseään pitävän on aika - ellei suorastaan ihan - mahdoton ymmärtää, että joku voi ajatella ja tuntea toisin.
Uraputkimenestyjäikisinkut vs kotikultatavallinenelämä -tyypit tällä palstalla paheksuvat kilvan toisiaan. Oiskoon suomalainen kansanluonne hiukan vaikea sopeutumaan hektiseen eurorytmiin? Meinaan, että rikki molemmat ajattelumallit, kun ei ole kulttuuritaustaa ja malleja historiasta.
Agraarimalli ei ENÄÄ toimi ja citryversiota ei VIELÄ osata?!
Siirtymäkauden tuskaa, oiskoon?
Toivon että paheksunta ja vihamielisyys olisivat edes osittain tulosta vain tästä viestintämuodosta. Ärsytys, yleistys ja kärjistys kun ovat varmimmat tavat saada viestinsä luetuksi ja kommentoiduksi täällä. Lyhyt teksti on myös äärimmäisen vaikea kirjoittaa sellaiseksi, että siitä huokuisi joustavuutta, sympatiaa ja harkintaa. En epäile etteikö näitä ominaisuuksia meissä kaikissa kuitenkin olisi!
Oli mielenkiintoinen tuo ajatuksesi siirtymäkaudesta. Siinä saattaa olla perää... Mutta ei kai tunteettomuutta voi suoraan liittää nopeutuneeseen elämänrytmiin?
Epäilemättä olet oikeassa (=samaa mieltä kanssani) tämän viestintämuodon heikkouksista..
Minun mielestäni tunteettomuuden nimenomaan voi liittää nopeutuneeseen elämänrytmiin. Perustelen väitettäni sillä, että hektisen ratkaisu- ja toimintakeskeisen elämänmenon kehyksessä tunteellinen ja pohdiskeleva ihminen äkkiä leimataan haihattelijaksi tai luuseriksi.
Sinkkuja.. uusiosinkkuja.. ikisinkkuja.. minun mielestäni ihmissuhteissaan epäonnistuvat ja kestäviä ihmissuhteita koskaan saavuttamattomat ovat nimenomaan kulttuuriristiriidan uhreja: aikaa vievä tunnesiteen rakentaminen ja siihen tarvittava pitkämielisyys on täydellisessä ristiriidassa nopeatempoisen bisnes- ja ura-ajattelun kanssa. Vain harvoilla riittää kapasiteettia elää "kaksoiselämää": tehokas työelämässä - inhimillinen ihmissuhteissa. Mitä mieltä sinä olet?
Kirjoituksessasi on todistusvoimaa, sitä en kiellä! Saattanet olla oikeassa tuon tunteettomuuden suhteen, sittenkin.
Vielä väittelisin kanssasi hiukan menestymisen ja rakastamisen näennäisestä ristiriidasta. Eikö molempiin tarvita pitkäjänteisyyttä? Olen saanut onnekseni seurata läheltä pariskuntia, jotka väsymättä tekevät töitä sekä uransa että parisuhteensa eteen. Pitkäjänteisyys toisessa asiassa tuntuu heillä kasvattavan pitkäjänteisyyttä toisessakin asiassa. Uskon itsekin siihen, että ne todella tavoiteltavat asiat elämässä vaativat aina paljon työtä. Minulle työssä menestyminen on yksi tärkeä ja tavoiteltava asia.
Kirjoitin ehkä hiukan asiasi vierestä (mikä ei tarkoita ettenkö olisi ymmärtänyt sanomaasi), mutta mielestäni tällainenkin näkökulma tulisi ottaa huomioon urakeskeisten ihmisten suhteita pohdiskeltaessa. Pitkäjänteisyys on hyve, joka voi ruokkia itse itseään. Huomauttaisin vielä, että toisia tallaamalla menestystä hankkivista kiipijöistä ja pyrkyreistä en sitten kirjoittanut, enkä koskaan halua tämän enempää kirjoittaakaan...
Oletuksenne kiireen ja tunteettomuuden yhteydestä on jo havaittu. Tekevä ihminen nauttii kiireestä - adrenaliini taso pysyy korkeana koko ajan, näin hänestä tulee adrenaliini narkkari. Tiedostamattaan kohottaa tasoa koko ajan ja nautintoa on vain kauhea kiire. Tämä syö ihmisen kyvyn tuntea. Kun adrenaliini taso on korkea - et pysty asettumaan toisen tilanteeseen.
Toivon tämän tiedon tulevan tutkituksi piakkoin- jos tämä tunnustettaisiin monet yhteisöt (työ /koti) voisivat paremmin.
Kieltämättä aidon menestyksen ja onnistuneen ihmissuhteen luominen vaativat samantapaisia avuja - esimerkiksi pitkäjänteisyyttä. Tunnen sekä onnistuneita että epäonnistuneita "urapariskuntia" ja lukuisan joukon eronneita, jotka eivät kertakaikkiaan saaneet yhdistettyä haastavaa työtä ja parisuhdetta.
24 tuntia - kello on armoton. Pankki on armoton. EU on arvaamaton ja totaalisen epälooginen. Siinä kun rakennat yritystä, uraa ja perhettä, tulee ajasta huutava pula.
Menestyminen ja rakastaminen eivät näennäisesti ole ristiriidassa, mutta käytännössä usein ovat. Hektisyydessä ei riitä...
Mielenkiintoinen näkökulma sinulla.
Kehitetäänpä teoriaa hiukan:
Kohonnut adrenaliinipitoisuus vääristää keskushermoston hormoonitasoja ja seurauksena on esimerkiksi serotoniinin alimäärä suhteessa energiaa sääteleviin arenaliiniin ja dopamiiniin. Burnout. Masennustila.
Ei kauaakaan, kun jossain uutisissa oli mainintaa siitä, miten serotoniiniseletiivien myynti on noussut räjähdysmäisesti suhteellisen lyhyessä ajassa.
Ei pahempi idea tutkimukselle !