Opin tuntemaan erään pojan jo ala-asteella ollessani ja yläasteella olimme sitten rinnakkaisilla luokilla, lukiossa olimme samaan aikaan ja nykyisin näemme vähintään kerran kuukaudessa. Ihastuin tuohon mukavaan ja hurmaavaan poikaan jo ala-asteella ja siitä lähtien olen hänestä tykännyt, nykyisin sitä kai voisi sanoa jo rakkaudeksi. Silti emme seurustele, vaikka sisimmässäni olen jo hänen! Olemme keskustelleet seurustelusta, mutta jostain syystä emme ole koskaan ottanut sitä askelta "suhteessamme". Emme ole koskaan harrastanut seksiä, mutta olemme tanssineet hitaita, suudelleet ja jaettu niin ilot kuin surutkin. Tällaisena suhde on kestänyt nyt n.5 vuotta!!! (olemme tunteneet 12 vuotta...) Tämä mies tuntuu niin läheiseltä, niin tärkeältä ja niin oikealta, etten voi kuvitella elämääni muiden kanssa!! Kai se olisi silti pakko, koska suhteestamme ei näytä tulevan mitään!! Mutta kuinka unohdetaan joku ja otetaan tilalle toinen vieras ihminen? Kuinka kukaan voi korvata sitä paikkaa??
Välillämme on muutakin kuin ystävyyttä, sillä lähes joka kerta kun näemme juttelemme kaikesta meille tapahtuneista asioista ja erotessamme hän antaa minulle yleensä pusun. Siitä mikään ei kuitenkaan etene pidemmälle! Onkko tämä jo sairasta?!?!? Olisko kenelläkään vinkkejä mitä voisin testata hänen suhteensa?? :)
Välillämme on muutakin kuin ystävyyttä, sillä lähes joka kerta kun näemme juttelemme kaikesta meille tapahtuneista asioista ja erotessamme hän antaa minulle yleensä pusun. Siitä mikään ei kuitenkaan etene pidemmälle! Onkko tämä jo sairasta?!?!? Olisko kenelläkään vinkkejä mitä voisin testata hänen suhteensa?? :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suosittelen, että otat härkää sarvista, ja sanot hänelle suoraan, että joko seurustellaan tai sitten ei, tommonen monta vuotta kestävä jahkaaminen nimittäin repii ihmistä aika pahasti.
Tiedän kokemuksesta, miten tommonen epätietoisuudessa eläminen rassaa, että ollaanko vai eikö..
Josta puheenollen, nyt laitan viestin eräälle ihmiselle, taas lauantaina olimme yhdessä 7 kuukauden tauon jälkeen enkä tiedä haluaako hän jotain.
Todennäköisesti vastaus on ei, ja taas saa sitten hakata päätä seinään ja itkeä. Mutta parempi tietää missä mennään kuin olla vain toiselle joku viihdyke.
Kantsii tosiaankin "tarttua härkää sarvista".. Tiedän kokemuksesta, että tuollainen "jahkailu" rasittaa melkoisesti omaa mieltä.
Tulee pohdittua siis paljonkin juuri noita mainitsemiasi ajatuksia. Mitä ilmeisemmin hän pitää sinusta ja se on aivan fakta asia. Jos kerta pystyt hänen kanssaan keskustelemaan, niin varmasti pystyt myös hänelle ilmaisemaan vuosia kestäneet tunteesi häntä kohtaan.
Tosin voi olla, että vuosia kestänyt ns. platoninen rakkaussuhde (sillä onhan teillä välittämistä) ei välttämättä kehkeydy seksuaaliseksi rakkaudeksi, sillä teistä saattaisi paljastua ihmisinä niin erilaisia ominaisuuksia, että huomaisitte ettette ehkä sovikaan yhteen, vaikka olettekin tunteneet.
Mutta, lämpimästi suosittelen (pitäisi itsenikin) ilmaista tunteesi hänelle. Ole rohkea. Itse pelkään sitä, että saatan menettää ystäväni mikäli hän ei minua kohtaan tunnekaan samoin kuin minä häntä kohtaan. Mutta näin tuskin tulee käymään, sillä jos on pystynyt näin kauan olemaan ystävä, niin pystyy varmasti olemaan sitä jatkossakin, jollei jotain vakavempaa =)