niellä nöyryytystä. Lapsia meillä kuitenkinon.
Voiko mieheni uudelleen tai edelleen rakastaa minua vaikka takana on kiihkeä etäsuhde toisen kanssa? Minun ob´n vaukea uskoa . Luottamus muutenkin on tietenkin tipotiessään.Jos olisin yksin ,jättäisin miehen siitä huolimatta tunteita häntä kohtaan on. Ylpeyteni ei anna periksi. Kertokaa kokeneemmat niin petetyt kuin pettäjät. Täytyy vanoa , että kiirastuli tämä on kävi miten kävi.
Voiko mieheni uudelleen tai edelleen rakastaa minua vaikka takana on kiihkeä etäsuhde toisen kanssa? Minun ob´n vaukea uskoa . Luottamus muutenkin on tietenkin tipotiessään.Jos olisin yksin ,jättäisin miehen siitä huolimatta tunteita häntä kohtaan on. Ylpeyteni ei anna periksi. Kertokaa kokeneemmat niin petetyt kuin pettäjät. Täytyy vanoa , että kiirastuli tämä on kävi miten kävi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
ja varmaan kaikilla on asiasta oma mielipde mut omalla kokemuksella omasta sanon että siihen maailma pysähtyi hetkeksi ja koskaan en ois voinu jatkaa, mut elämä jatkuu-))
Pettämisestä voi selvitä, jos työstää sitä avoimesti ja rehellisesti. Uskon, että ihmisen ensimmäisesä parisuhteessa anteeksi voi antaa tuollaisen, mutta ei enää sen jälkeisissä suhteissa. Siihen ensimmäiseen kumppaniin on aivan erityinen suhde. Se on kaikista suhteista kestävin..jos on kestääkseen.
ensimmäinen ja 20 vuotta sitä kesti kunnes yhtäkkiä yllättäin näin kävi ja edelleen : mun mielipide: anteeksi en voi antaa mut sehän onkin vaan mun mielipide.
On varmasti ollut karmaiseva kokemus. Hienoa kun kuitenkin selvisit. Ex löytää edestään, mutta sehän on hänen asiansa eikä kuulu enää sinulle. Joko usko rakkauteen on palautunut?
Hyvää kevättä ja paljon iloa tulevaan kesään.
jos asiasta puhutaan rehellisesti ja petetty osaa antaa anteeksi, asian yli voi päästä, ja suhde jatkua ehkä parempanakin kuin aikaisemmin. Erehtyminenhän on inhimillistä, ainakin kerran.
Itse olin petetty reilu 20 vuotta sitten ja annoin miehelleni anteeksi. Veihän se toki aikaa ja otti koville, mutta yli päästiin. Kyseessä ei ollut ensirakkauteni, mutta ensimmäinen ja ainoa aviomieheni kylläkin. Vaikka syy löytyikin "vain" miehestäni (yhden yön/hetken hairahdus) kävin läpi omaa itseäni ja sitä mitä minä halusin häneltä ja avioliitolta, elämältä yleensäkin. Avioliittoa kesti sen jälkeen vielä 13 vuotta onnellisine ja vähemmän onnellisine hetkineen, kunnes erosimme ihan muista syistä. Tsemppiä sinulle mitä sitten ikinä päätätkin. Jos avioliittosi muuten on kunnossa,ja haluat jatkaa, ei toinen nainen välttämättä ole eron väärti.
sen aikaa kestää ku se kestää mutta ihan turha väittää et se unohtuu ja ei koskaan ajattele että se voi toistua kun katselee ja kuuntelee nykyaikaa muutenkin missä mennään. toki jos haluaa sinisilmäinen olla niin voi koittaa unohtamalla auttaa olotila jatkamalla niinkuin mitään ei ois tapahtunut mut mut,,en usko tuohon teoriaan .
ei palaudu.
voi antaa anteeksikin mutta jos se on kroonista,turha kiduttaa itseään.
mutta anteeksi pystyy antamaan. Jotkut ovat toki kroonisia pettäjiä, mieheni ei sitä ollut eikä ole.
Miehesi voi edelleenkin rakastaa sinua, jos rakastaa nyt, on rakastanut koko suhteensakin ajan. Tunteet ja oman elämän kriisit tekevät joskus tepposia. Rakastutaan ja luullaan uuden suhteen muuttavan koko maailman. Kun rakastuminen sitten viimeistään kahden vuoden jälkeen hiipuu, tulee valaistuminen. "Mitä minä idiootti olen mennyt tekemään?" Tehdyn virheen myöntäminen on myös pettäjälle nöyryyttävää, siksi monet vain eroavat - se on se helpoin tie. Silloin ei tarvitse nähdä rakastamansa ihmisen lohdutonta surua.
Luottamusta rakennatte vielä vuosia ja miehesi on osoitettava sinulle, että hän tästä tekemästään virheestään huolimatta on luottamuksesi arvoinen.
Vaikeinta sinun on päästä sopuun omien tunteittesi kanssa. Häpeä on kaiken peittävä tunne. Pahinta on huomata, että olen ollut sokea, luottanut tuohon rakastamaani puolisoon ja vieläpä selittänyt kaikki merkit pettämisestä parhain päin - väsymys, työuupumus, vaihdevuodet... Kun rakastaa, luottaa täysin toiseen. Sen luottamuksen ja kunnioituksen särkymistä on vaikea kestää.
Mielestäni lapset eivät ole syy jatkaa liittoa, vain rakkautesi puolisoosi on riittävä syy. Olet häntä rakastanut, hän on lastesi isä, teillä on monia ihania vuosia takananne. Jos pystyt hyväksymään miehesi vajavaisena ja hän todella vilpittömästi haluaa rakentaa uuden elämän kanssasi, onnistutte. Parhaimmillaan löydätte uuden entistäkin paremman liiton - kyse on siitä, tahdotko sinä rakastaa miestäsi tässä hirveässä vastamäessäkin?
Kiitos kirjoituksestasi. Lohdullisia sanoja. Noin ajattelen välillä itsekin. Välillä tunteet heilahtavat toiseen suuntaan ja erokin tulee mieleen...
Mistä ihmeestä saa luottamuksen palaamaan?
Häpeä on kummallinen tunne tässä tilanteessa. Totta on että häpeän omaa sinisilmäisyyttäni. Koskaan en enää luota kehenkään. Voiko näin jatkaa suhdetta? Ja miten kauan tätä jaksaa?
kertoi , että ihmisluonto on sellainen,että petetty samoinkuin masentunut usein tuntevat suurta häpeää vaikka se kuinka olisi järjen vastaista. Ja sen kanssa on käytävä kova kamppailu , kamppaailu jota me kukin nyt tahollamme käymme.
Voimia ja kaikille kannustavista kirjoituksista ja muistakin kannanotoista.
rakastajan pariksi vuodeksi. Hän sanoi ettei siitä seuraisi mitää hyvää päinvastoin. Kysyin eikö hän soisi minulle sitä nautintoa , jonka koki pettäessään. Hän vastasi, että tiedäthän sinä, että ne ovat ihan eri juttuja sellaiset harvakseltaan tapahtuvat, ei tavallisesta elämästä. Vastasin ,että toki tiedän hyvinkin nuoruuden seikkailujeni perusteella. Niin etkö salli minulle samaa nautintoa kuin itsellesi?
Kiemurteli kuin mato koukussa, joo... mutta.
Taitaa olla ,että herran on itse siitä nautinnosta huolehdittava minun suhteen. Kysyin , miltä tuntuisi, jos aina välillä lähtisin rakastajan luo joka suo minulle nautintoa . Hän tunnusti ,että pahalta tuntuisi. Ehkä tässä jotain empatianhiventä takottui miehen kalloon . Tulipa ainakin miettiineeksi miltä tuntuisi ,jos ottaisin rakastajan. Voin ottaa sen aivan avoinesti, hänellä oli tämä vale-petturitaktiikka. Kuinka hän voisi minulta sen kieltää. Toisaalta en moiseen ryhdy.
Vaimolla oli suhde työkaveriin ja ei tuntunut pääsevän siitä oikein heti irti, joten sanoin vaimolle, että myös minulla tulee olemaan avioliiton ulkopuolella säpinää, enkä tiedä, kuinka monen kanssa.
Olihan sitä säpinää ja useamman kanssa, niin ei aikaakaan, kun alkoi marina vaimon suunnalta, että voi voi, ku ei haluais mun olevan muiden kanssa. Silti ei ymmärtänyt, että en minäkään halunnut hänen olevan sen työkaverin kanssa, mutta vaimosta tuntui, että hänen pitäisi saada olla, mutta minun ei.
Olin itsepäinen, enkä lähtenyt mihinkään pompotteluun, lopetin itse omat juttuni ja sanoin vaimolle, että hankin sinulle asunnon, johon voit mennä etsimään itseäsi ja elämääsi. Viikon vaimo makasi sängyn pohjalla itkien, että ei halua erilleen. Annoin sen itkeä ja valmistelin hänen itkuistaan riippumatta asuntohommia.
Sen viikon aikana vaimolla aukesi silmät, että jos erilleen muutamme, niin se voi olla lopullista ja menetettävää oli aivan liikaa jonkun salarakkaan rinnalla.
Joskus pitää laittaa kova kovaa vastaan.
Onko siitä kauankin aikaa,kun vaimollasi oli suhde työkaveriin.Ettei vain ollu mieheni kanssa
ja varmaankin toimivalta. Jospa yllättäisin mieheni miehisellä toimintamallilla. Hyvä juttu. Katotaas mitä tästä kehkeytyy ? ! Kiitos vinkistä.
kohta pari vuotta. Sillä salarakasmiehellä tuli ero töppäilyn takia.
laskeko sitä että meillä on lapsia. Kyllä ne lapset kasvavat aikuisiksi ilman näitä örkkejäkin. Vaikeampaa niillä on katsella sitä pahaa oloa mitä asia tuo tullessaan. Yhteen sydämeen mahtuu vain yksi ämmä. Nyt ylpeys on nieltävä ja ajateltava ihan ensiksi omaa itseään.
nielty ja kalkkiviivat häämöttää. Selvää tosin ei kaikki kuitenkaan ole. Kyse on nyt minun tunteistani,
jos vain mitenkään on mahdollista.
alkaa mustamaalata minua lapsille. Mietin kerronko murrosikäisillemme mistä tässä kiikastaa. Siis ,että isä on juossut vieraan naisen luona lukemattomia kertoja. Sanoisinko , että hän on pettänyt luottamukseni vai miten. Isä on nyt niin kiva ja mukava , rahaa tulvii, kaikki on luvallista ja äiti leimataan tavalla tai toisella huonoksi, keljuksi, nipottajaksi. Tosin miehen lieroilut, eivät täysin uppoa lapsiin koska olenhan heidän rakas äiti,