Tänään

se joka on nyt yksin

Tänään tulin töistä kotiin ja yllätyin, kun löysin sinut keittiöstä keittämästä kahvia. Ehkä se kellonaika kahvinkeitolle oli sattumaa, ehkä tarkoitit ajoittaa kahvinkeiton niin että minäkin pääsisin tuoreelle kahville, en osaa sanoa.

Puolisen tuntia sitten oltiin samassa pienessä huoneessa, ihan hiljaa. Minä yritin vähän puhua, mutta huomasin että sinä haluat olla hiljaa, joten vaikenin.

Sitten aloit pukea, otit tyhjät pullot, jotka ovat lojuneet parvekkeella viikkoja ja lähdit kauppaan. Huikkasit vielä ovelta että tulet "joskus". Sinä et tietenkään ole minulle tulemisistasi ja menemisistäsi tilivelvollinen. Et enää, joskaan en tiedä oliko viisasta vaatia sitä koskaan, ehkä juuri siksi tilanne on nyt tämä.

Minä jaksoin yksinäisyyttä ja kipua tunnin. Sitten lähdin pyöräilemään. Henkeä ahdisti, mistä ihmeestä minulle onkaan tullut astmaattisia oireita näinä yksinäisyyden viikkoina? Ehkä juuri siitä kuristavasta ikävästä joka minulla on. Ikävä sinua. En ikävöi ihmisiä, seuraa. Ikävöin, hitto vieköön mies, sinua! Tiedän kuitenkin, että kaikki se on historiaa. Niin on kai kirjoitettu tähtiin. Elämä on epäreilua, niin on aina ollut ja on aina oleva.

Laittauduin ennen lähtöäni kauniiksi, puin parhaat vaatteeni ylleni ja meikkasin nopeasti, mutta jokseenkin onnistuneesti. Laitoin hiuksiakin, mutta ne menivät sekaisin jo pihalla, kun avasin pyörän lukkoa. Noh, ei se ollut nyt niin oleellista. Minulla oli mukana kamerakin, muisti tyhjänä, valmiina ikuistamaan kaiken kauniin ja lohduttavan mitä näen. Yhtään kuvaa en kuitenkaan koko retkelläni ottanut.

Ajelin ensin lähes määrätietoisesti kohti kaupungin keskustaa, lähetin tekstiviestin kaverilleni, pyysin häntä kahville. Hän olikin toisella paikkakunnalla, eikä tietenkään päässyt tulemaan. Minun viimeinen oljenkorteni, ainoa lohtuni tässä yksinäisyydessä, katosi heti. Nyt minulla ei enää ollutkaan salaista päämäärää, en päässyt purkamaan sydäntäni. Hitto vieköön!

Ajoin sitä katua, jonka varrella on se tavallinen kahvi/kaljapaikka. Tutut vaaleat hiukset klimppinä niskassa. Sinä! Rakastettuni, joka ei enää halunnut olla minun. Perkele että piti tuokin nähdä, ajattelin. Täällä sinä siis pakenet todellisuutta, tai minua, miten lieneekään, mietin hiljaa mielessäni. Alkoi tehdä mieli lähettää tekstiviesti ja kysyä, suostutko puhumaan jos tarjoan kaljan tai kahvin. Sain kuitenkin hillittyä itseni. Nyt ei ole sen aika, ei minulla ole oikeutta seurata sinua, jos sinä haluat paeta minua.

Ajoin torille ja poltin tupakan. Luulin oikeasti että se vanha tapa auttaisi, että tuntisin itseni hyvännäköiseksi ja tyylikkääksi, voittajaksi, jos vetäisisin teinityyliin tupakan keskellä kaupunkia. Ei se maistunut hyvältä. Enhän minä ole oikeasti polttanut vuosiin. Loppujen lopuksi tajusin näyttäväni idiootilta, istumassa siinä yksin keskellä tyhjää toria, kyyneleet olisivat vierineet poskille, jos olisin antanut.

Oli pakko lähteä eteenpäin. Vaikka en halunnutkaan, ajoin sillan yli ihan toiselle puolelle kaupunkia ja ajattelin ajaa viihtyisää pyörätietä järven rannassa. Huomaisin kuitenkin siltaa ylittäessäni miettiväni miltä mahtaisi tuntua pudota jääkylmään veteen. Kuolisinko? Tuskinpa, ei se pudotus pitkä ole. Tuntuisi vaan helvetin pahalta ja nololta nousta vedestä kuin uitettu koira.

Sitten en enää jaksanut ajatella. Ajoin vain. Sillan yli, jossa joskus rullaluisteltiin. Alikulkutunneliin, josta joskus pyöräiltiin. Mietin miksi muutin tähän onnettomaan pikkukaupunkiin vain sinun vuoksesi. Sinun veljesi ajaa ohi, en edes tervehdi, eihän se enää ole minun lankomiehen tekeleeni. Antaa olla. En jaksa. Sinun autosi on parkissa sen ravintolan takapihalla. Kahvia kai se juo, kun autolla on.. Vaikka mitäpä se minulle kuuluu.

Ajan vaarallisista risteyksistä vilkaisematta sivuille. Huomaan ajattelevani sitä tunnetta, kun joku iso auto törmää pyörääni ja minä lennän ja rusennun, enkä tunne enää koskaan mitään. Sitten tajuan, että saattaisin vain joutua sairaalaan jalka paketissa ja olla entistäkin onnettomampi. Olen seuraavassa tienylityksessä varovaisempi.

Päätän käydä marketissa, ostan irtokarkkeja. Valitsen vain omia suosikkimakujani, en osta yhtään noitapilliä tai muuta karkkia, josta sinä pidät. Eihän minun tarvitse. Et sinä minun pussilleni tule. Ostan porkkanalettuja ja muita naisellisia herkkuja, joita sinä inhoat. Nyt kukaan ei nyrpistele sille. Ihanaa!

Sitten se syötävän suloinen "turvallisuusvastaava" tulee taas kuin taikaiskusta lähelle, kun valitsen banaaneja. Hitto vieköön, se on kyllä suloinen. Jos olisin jo toipunut tästä helvetin avoerosta, suostuisin sen kahvittelutarjoukseen ilomielin. Sillä olisi varmasti selkärankaa olla oikea mies naiselleen. Minä taas osaisin olla aikuisempi ja aloittaa uuden suhteen kunnolla. Antaa tilaa ja hidastaa tahtia ja samalla hullaantua sellaisen suloisen kaljupään kaipuusta. Noh, leikki sikseen, nyt on jatkettava ostoksia...

En ehdi kuin kassoille, niin se kävelee taas ohi, katsoo silmiin ja .. No ei sentään hymyile, mutta minun tekisi mieli. Sitten se kävelee kassojen toiselta puolelta uudelleen ohi. Se taisi siis aavistaa jotakin, tai sitten muuten vain jäi tuijottamaan, kun muutama viikko sitten olin ostoksilla. Taas se katsoo silmiin, ei pitkään, mutta niin uskomattoman intensiivisesti, että olen pyörtyä. Ihana mies!

Mitä? Minä, eron riuduttama, haaveilen jo uudesta miehestä. Laastaria? Ehkä sitäkin, mutta kestihän minun ja entisen avimieheni laastarina alkanut rakkauskin kolme pitkää vuotta. Mistä sitä koskaan tietää. Mutta ei toista saa sillä tavalla käyttää hyväkseen. Se olisi liian julmaa. Kasaan siis ostokseni muovikassiin ja kävelen tarkoituksellisen hitaasti kaupasta ulos. Jospa se meni nyt sinne työhuoneeseensa ja katselee turvakamerasta.. ?

Tuuli huuhtoo haaveet marketin vartijasta, kun työnnän pyörän kotipihaan. Tai siis sinun kotipihaasi, minähän olen täällä enää väliaikaisesti, siihen saakka että saan jotakin pysyvää itselleni. Siis asunnon.

Luovun jo mielessäni siitä ajatuksesta, että voisimme palata joskus yhteen. Sinä et ole sellainen mies joka palaisi yhteen entisensä kanssa. Sinä katsot aina eteenpäin, niin tuskallista kuin se minusta juuri nyt onkin.

Ehkä minunkin on aika jo alkaa katsoa tulevaisuuteen.

Puhelin pirahtelee vakiosoittoäänellä. Kuka nyt häiritsee irtokarkkihetkeäni? Veljeni! Tämä puhelu on aina odotettu ja iloinen yllätys. Saan tietää, että veljeni on ollut työpaikkahaastattelussa ja paikka on nyt hänen. Saksaa on opittava lisää, joten veljeni tulee kanssani samaan kouluun syksyllä. Mikä voisi olla tämän hienompaa? Samalla sovimme, että muutamme molemmat määrittelemättömäksi ajanjaksoksi vanhempiemme luokse. Suloista! Rakkain ihminen maailmassa. Veljeni. Me tulemme näkemään ensi kesänä jokaisena päivänä! Yhteinen matka pääkaupunkiin ja valjeni opiskeluaikaiseen kaupunkiin, siinä jo jotakin mitä odottaa.

Haavani alkavat jo umpeutua. Minä en uskonut näkeväni tätä päivää, mutta nyt se on totta. Alan toipua! Ehkä jonakin päivänä rakastamme taas toisiamme, ehkä emme. Sitten sen ei kuulu olla niin. Minulla on elämä edessäni ja minä aion tehdä siitä hyvän elämän, olitpa sinä osa sitä tai et.

Tiedät että sinulla on aina paikka sydämessäni. Se ei tule koskaan muuttumaan, ei vaikka alkaisit taas tapailla jotakuta, ei vaikka se joku veisi sinut alttarille, sinne minne minä en koskaan päässyt.

Sydänverelläni on kirjoitettu, että rakastan sinua, mutta nyt on se päivä, jona kasvoin aikuiseksi ja opin elämään yksin. Minä pystyn siihen ja tiedän, että sellaisena sinä minut olisit alunperinkin halunnut.

Huominen tuokoon tullessaan mitä haluaa, minä kestän kyllä.

8

1344

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ...

      Koskettavaa. Kuin minun ajatelmiani viimeiset puoli vuotta. Etenkin puoli vuotta sitten, kun asuimme viela saman katon alla, kylman ilmapiirin vallitessa ymparillamme, kun sina olit 4.5 vuoden suhteemme paattanyt.

      Elama on. Siita on nyt puoli vuotta, mikaan ei ole muuttunut, paitsi etta sina aloit hetkellisesti katumaan ja sovimme taman olevan tauko. Lahdin ulkomaille vaihtoon. Kaipaan sinua edelleen, paivittain. Menee kylla jo usein paremminkin. Loysinhan uuden miehenkin, johon ihastuin, mutta kuten arvaa, han lahti pois juuri kun olin itse paasemassa sinusta yli.

      Olemme edelleen tekemisissa, mutta haluaisin sanoa sinulle etta suhteemme on ohi. Haluaisin olla vahva ja jattaa sinut nuolemaan nappejasi.

      Koska niinhan sina teet minulle kuitenkin pian.

      • se joka on nyt yksin

        Olisipa minunkin erostani jo puoli pitkää vuotta. Aikaa on omasta mielestäni kulunut, mutta totta kai se koskee, kun näkee toisen välillä joka päivä. Välillä se muru ei sitten tule edes yöksi kotiinsa, koska minä olen siellä.

        Teetkö sen siksi, että sinulla on vielä tunteita vai nimenomaan siksi, koska niitä ei enää ole?

        Miksi meinasit kietoa kätesi ympärilleni yöllä, mutta veditkin sen sitten heti pois? Kohta purettiin sinun seksuaalisten tarpeitesi tyydyttymättömyyttä, mutta ei edes suudeltu. Ei se ollut niin ihanaa sittenkään. Vaikkakin olet edelleen rakastelulistani ehdoton ykkönen, senkin naistenmies!

        [Mitä ihmeen terapiaa tämä on? Kuka näitä lukee? Toivottavasti joku, joka tuo julki sen, ettei halua minun kärsivän yksinäisyyttä. Perkeleen ystävät, tulkaa nyt ja olkaa te vahvoja, kun minä en todellakaan jaksa.]


      • mies 35v
        se joka on nyt yksin kirjoitti:

        Olisipa minunkin erostani jo puoli pitkää vuotta. Aikaa on omasta mielestäni kulunut, mutta totta kai se koskee, kun näkee toisen välillä joka päivä. Välillä se muru ei sitten tule edes yöksi kotiinsa, koska minä olen siellä.

        Teetkö sen siksi, että sinulla on vielä tunteita vai nimenomaan siksi, koska niitä ei enää ole?

        Miksi meinasit kietoa kätesi ympärilleni yöllä, mutta veditkin sen sitten heti pois? Kohta purettiin sinun seksuaalisten tarpeitesi tyydyttymättömyyttä, mutta ei edes suudeltu. Ei se ollut niin ihanaa sittenkään. Vaikkakin olet edelleen rakastelulistani ehdoton ykkönen, senkin naistenmies!

        [Mitä ihmeen terapiaa tämä on? Kuka näitä lukee? Toivottavasti joku, joka tuo julki sen, ettei halua minun kärsivän yksinäisyyttä. Perkeleen ystävät, tulkaa nyt ja olkaa te vahvoja, kun minä en todellakaan jaksa.]

        sydänsurut kasvattaa luonetta,iloista kesänjatkoa sulle!


      • elina
        se joka on nyt yksin kirjoitti:

        Olisipa minunkin erostani jo puoli pitkää vuotta. Aikaa on omasta mielestäni kulunut, mutta totta kai se koskee, kun näkee toisen välillä joka päivä. Välillä se muru ei sitten tule edes yöksi kotiinsa, koska minä olen siellä.

        Teetkö sen siksi, että sinulla on vielä tunteita vai nimenomaan siksi, koska niitä ei enää ole?

        Miksi meinasit kietoa kätesi ympärilleni yöllä, mutta veditkin sen sitten heti pois? Kohta purettiin sinun seksuaalisten tarpeitesi tyydyttymättömyyttä, mutta ei edes suudeltu. Ei se ollut niin ihanaa sittenkään. Vaikkakin olet edelleen rakastelulistani ehdoton ykkönen, senkin naistenmies!

        [Mitä ihmeen terapiaa tämä on? Kuka näitä lukee? Toivottavasti joku, joka tuo julki sen, ettei halua minun kärsivän yksinäisyyttä. Perkeleen ystävät, tulkaa nyt ja olkaa te vahvoja, kun minä en todellakaan jaksa.]

        meillä..
        Eli 3 vuoden avoliitto päättynyt juuri. Vielä asutaan yhdessä mutta molemmilla on jo uudet kodit, ja noin viikon kuluttua pääsemme niihin muuttamaan.
        Tuo sun teksti puki täydellisesti sanoiksi minun tunteeni, kuinka kaikki muistuttaa toisesta, kuinka vaikeaa on olla kun näkee hänen perhettä, miten outoa on edelleen asua yhdessä ilman, että ollaan yhdessä.
        Ja olen myös huomannut ajattelevani muita söpöjä miehiä. : ) Ei tietenkään tosissaan, mutta kuitenkin. Ehkä oikeasti minulle joskus löytyy se joku, joka kestää ikuisuuden.
        Toisaalta nyt haluan olla yksin, aivan itsekseni. Elää omilla ehdoillani, matkustella ja tehdä kaikkea sitä mitä hän ei halunnut tehdä (ainakaan minun kanssani).
        Ja kannattaa tosiaan rohkeasti vain soittaa ystäville, sen olen tehnyt ja niiden ansioista pystyn olemaan jo kokonaisia päivä itkemättä. Ihanaa että niistä löytyy vahvuutta nyt, kun sitä tarvitsen.
        Toivon sinulle, alkuperäinen kirjoittaja, paljon voimia! Me molemmat tiedämme, että tästä tulemme selviämään (ja tietenkin olisi kiva jos nyt aikaa olisi mennyt jo se puoli vuotta ainakin). Mutta ideana kai tässä juuri on, että opimme tästä kokemuksesta ja menemme viisaimpina eteenpäin.
        Tsemppiä, ja tiedä ettet ole yksin!


      • murikka
        elina kirjoitti:

        meillä..
        Eli 3 vuoden avoliitto päättynyt juuri. Vielä asutaan yhdessä mutta molemmilla on jo uudet kodit, ja noin viikon kuluttua pääsemme niihin muuttamaan.
        Tuo sun teksti puki täydellisesti sanoiksi minun tunteeni, kuinka kaikki muistuttaa toisesta, kuinka vaikeaa on olla kun näkee hänen perhettä, miten outoa on edelleen asua yhdessä ilman, että ollaan yhdessä.
        Ja olen myös huomannut ajattelevani muita söpöjä miehiä. : ) Ei tietenkään tosissaan, mutta kuitenkin. Ehkä oikeasti minulle joskus löytyy se joku, joka kestää ikuisuuden.
        Toisaalta nyt haluan olla yksin, aivan itsekseni. Elää omilla ehdoillani, matkustella ja tehdä kaikkea sitä mitä hän ei halunnut tehdä (ainakaan minun kanssani).
        Ja kannattaa tosiaan rohkeasti vain soittaa ystäville, sen olen tehnyt ja niiden ansioista pystyn olemaan jo kokonaisia päivä itkemättä. Ihanaa että niistä löytyy vahvuutta nyt, kun sitä tarvitsen.
        Toivon sinulle, alkuperäinen kirjoittaja, paljon voimia! Me molemmat tiedämme, että tästä tulemme selviämään (ja tietenkin olisi kiva jos nyt aikaa olisi mennyt jo se puoli vuotta ainakin). Mutta ideana kai tässä juuri on, että opimme tästä kokemuksesta ja menemme viisaimpina eteenpäin.
        Tsemppiä, ja tiedä ettet ole yksin!

        "Se mikä ei tapa, vahvistaa", on väärin. Totuus on: "Se mikä ei tapa, jättää kitumaan"

        Toivoisin olevani edelleen kokematon, naiivi ja helposti rakastuva nuori.

        Ero on vienyt tunteellisuuteni. Sydämeni ei edes värähdä yhdellekään naiselle enää. Monta kertaa olen jo antanut mahdollisuuden itselleni ja jollekin uudelle, mutta tunteita ei enää löydy. Ei kenellekään muulle kuin sille yhdelle, jota en voi saada.


      • se joka on nyt yksin
        murikka kirjoitti:

        "Se mikä ei tapa, vahvistaa", on väärin. Totuus on: "Se mikä ei tapa, jättää kitumaan"

        Toivoisin olevani edelleen kokematon, naiivi ja helposti rakastuva nuori.

        Ero on vienyt tunteellisuuteni. Sydämeni ei edes värähdä yhdellekään naiselle enää. Monta kertaa olen jo antanut mahdollisuuden itselleni ja jollekin uudelle, mutta tunteita ei enää löydy. Ei kenellekään muulle kuin sille yhdelle, jota en voi saada.

        Pelkään juuri tuota. Tuntuu tällä hetkellä niin kamalan toivottomalta koskaan oikeasti rakastua keneenkään toiseen.

        Eikös sitä jossakin ole sanottu, ettei mikään ole samanlainen kuin se ensimmäinen rakkaus. Tämä oli minun ensimmäinen oikea rakkauteni. Teinivuosien poikaystäviä ei kai lasketa, kun silloin ei puhuttu rakkaudesta. Ex-avomieheni oli minulle se kaikkein rakkain kakista maailman ihmisistä ja on sitä edelleen.

        Ainoa mikä lohduttaa, on ajatus siitä, että meillä ei hyvin mennyt aina yhdessäkään. Miksi juuri sellaisen hiton "naistenmiehen" perään pitää itkeä?

        "Kuinka meidän kunnon miesten käy?" laulaa joku suomalainen bändi, olikohan Juliet Jonesin Sydän tms.. Se minuakin huolestuttaa. Kuinka moni kunnollisempi vaihtoehto minulta onkaan jäänyt kokematta, kun olen nysvännyt nuoruuteni parhaimmat vuodet tuon toisinaan niin sikamaisen miehen kanssa. Mutta kun ei ne kunnolliset miehet koskaan tunnu miltään, minun sydämeni pamppailee vain tälle yhdelle.

        Nyt kun olen yksin, en usko että tulen enää koskaan elämään kenenkään kanssa yhdessä. En minä vain voi ottaa vierelleni jotakin mitäänsanomatonta tyyppiä, joka on ainoastaan tarpeeksi ok, etten inhoa häntä. Ajattelisin joka ikisenä aamuna, että siinä makaa korvike sille, jota en sitten saanut viereeni lopuksi elämää.

        My first love you were
        Now everything ruined
        From your will not mine
        But my heart still is thine!


      • 29 vuotias mies
        murikka kirjoitti:

        "Se mikä ei tapa, vahvistaa", on väärin. Totuus on: "Se mikä ei tapa, jättää kitumaan"

        Toivoisin olevani edelleen kokematon, naiivi ja helposti rakastuva nuori.

        Ero on vienyt tunteellisuuteni. Sydämeni ei edes värähdä yhdellekään naiselle enää. Monta kertaa olen jo antanut mahdollisuuden itselleni ja jollekin uudelle, mutta tunteita ei enää löydy. Ei kenellekään muulle kuin sille yhdelle, jota en voi saada.

        Minulla aivan sama juttu. Edelleen, vaikka erostamme on jo aikaa, entinen Naiseni on minulle se ainoa ja oikea. Tunteeni häntä kohtaan eivät ole hälvenneet. Ja tuskin niin koskaan tapahtuukaan. Hänellä on jo uusi mies, ja se on asia jolle minä en voi mitään.

        viina tosin turruttaa tunteita entisestään. Ei ole ollenkaan yllättävää että Suomessa on paljon alkoholisoituneita miehiä. Sydänsurut ovat kaikkien raskaimpia. Ja miehet niissä yhtä heikoilla kuin naiset. Ellei nykymaailmassa heikommillakin.


    • Mies30vee

      Kiitokset kaikille kun olette uskaltaneet tänne kirjoitella paloja omasta elämästänne kaiken kansan nähtäväksi.

      Minulle nämä ainakin antavat toivoa tulevaisuutta ja selviytymistä ajatellen.

      Ja niin, viime viikolla päättyi minullakin yhdeksän vuoden avoliitto kuin seinään naisen toimesta.

      Jumalauta että se sattui ja sattuu yhä...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      262
      16720
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5387
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2548
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2019
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1751
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      978
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      944
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      850
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      848
    Aihe