Miehet ja lapset

Onpa taas kysymykset... Menevä mies tuskin haaveilee lapsista. Hän haluaa mennä, eikä siihen kuvioon lapset sovi.

Eiköhän kyse ole ihmisten elämästä eikä trendeistä. Erikoista, että lapsettomuus yritetään aina selittää trendiksi eikä ihmisen omaksi elämänvalinnaksi.

Ehkä me teemme jälkeläisiäkin sitten, kun se on trendikästä. Teidän mukaanne.

En itse haaveile (eikä onneksi puolisonikaan haaveile)lapsista, kun siskollani on jo mukuloita. Maailmassa on ihan tarpeeksi lapsia jo nyt.

Isyys sinänsä olisi itselleni mahdotonta, kun ei aika tahdo riittää nykyisellä työtahdilla muutenkaan. Nyt jää enemmän aikaa puolison kanssa olemiseen ja eri asioiden harrastamiseen.

Elämä antaa tarpeeksi jo näinkin. Itse asiassa uskomme puolisoni kanssa saavamme elämästä enemmän irti juuri näin.

Toisaalta tykkään lapsista ja ehkä sellaisia joskus haluaisinkin. Mutta kun on nähnyt kavereiden vauvarikasta elämää ja sukulaisten jo vähän varttuneempia (5-10 vee) lapsia niin tulee sellainen olo, että ei ikinä! Kun on vierailemassa jossain, missä on alle 10 vuotiaita muksuja, niin niitten kanssa on kiva peuhata. Mutta kun vierailu kestää vaikka viikon, niin jossain vaiheessa tulee se olo, että tekisi mieli ampua itsensä. Lapset vaatii usein jatkuvaa leikittämistä ja kyselevät jatkuvasti ja voi elämä sitä huutoa ja kiukuttelua ja porua. Miten sitä aikuinen jaksaa???

Jos nyt pitäisi valita niin ei ikinä lapsia, mutta jos saisin olla vähän aikaa näkemättä yhtäkään lasta niin ehkä sitä sitten taas haluaisi.

Tosin ei ole tällä hetkellä ketään kenen kanssa hankkisi, mutta edellinen kun alkoi puhua asiasta vakavissaan, tuli pakokauhu. Ikä olis hyvä tehdä muksuja, mutten tunne olevani valmis isäksi.

Tredikästä tai ei, mutta kyllä lapset tuovat elämään sisältöä..
Ennen lapsia elämässä tuntui olevan tuhat tärkeää asiaa ja omat harrastukset tuntuivat tosi tärkeiltä..
mielelläni vaihdoin muka tärkeän uraputkessa ja harrastuksissa juoksemisen lasten kanssa vietettyyn laatuaikaan..
Antamalla aikaa ja antautumalla kokonaan lapsille menettää pari ylennystä ja muutaman kymppitonnin vuositasolla rahaa mutta saa jotain paljon tärkeämpää..

Minulla on jo yksi lapsi ja se saa luvan riittää. Tulen kyllä hyvin lasten kanssa toimeen ja olen pikemminkin perhe- kuin urakeskeinen, joten en panisi pahakseni jos mahdollisella tulevalla kumppanillani olisi itsellään lapsia ja mieluiten jo kouluikäisiä. Mutta yhteisiä lapsia en enää kenenkään kanssa halua, yksinkertaisesti siitä syystä, että vauvaikäiset lapset rajoittavat elämää niin paljon, päivin ja öin.

ainaskaan niin out, ku uskovaiset. yleisesti niihin suhtaudutaan suht positiivisesti. tosin henk.kohtaisesti en aio ottaa sitä taakkaa, ellen tyri pahasti.

on aina mielessä, ei se mikään "trendi" kysymys ole, eikä voi ollakaan ...

En ole koskaan haaveillut lapsista. Pari tenavaa on enempää en halua. Pienet lapset kun tuntuvat vievän kaiken sen ajan mitä työn teolta jää.

Harrastukset ja kaverit on saanut lähes unohtaa, mutta toivottavasti sitä omaakin aikaa löytyy taas muutaman vuoden päästä, kun lapset vähän kasvavat.

Olen tullut siihen tulokseen, että lapsista on vain haittaa parisuhteelle ja kun ei vauvakuumettakaan kuulu ja tuskin tuleekaan ei ole pelkoa, että lapsia haluaisin.