Haluan lapsia!

Siinä se jo tulikin. Olen 19-vuotias mies. Seurustelusuhteeni ovat kariutuneet, ja aika hiljaista on. Ei ehkä johtuen siitä, että olen jotenkin epätavallinen. Olen mielestäni ihan komea ja fiksu. En vain pääse enää naisten lähelle.

Ikäni perusteella olen melko nuori. Jostain syystä tuntuu, että olisin ainakin 35. Kun mietiskelin elämääni viime yönä, niin tajusin, että en tule varmaan koskaan saamaan mitään aikaan. Haluan lapsia. Tajusin, että jos en saa niitä parin vuoden kuluessa, niin en varmaan koskaan saakaan niitä. Aika lohduttomalta tuntuu.

Olen jotenkin niin rasittunut, kun ajattelen opiskelujani, jotka loppuvat ehkä noin kymmenen vuoden päästä. Luultavasti olen päätynyt kivaan kaksioon kaupungin keskustaan, minulla on kiva työ ja rahaa, mutta ei ketään, jota rakastaa. Haaveilin aina isosta perheestä ja haaveilen edelleenkin. Olen kuitenkin melko varma, etten koskaan sitä saa, varsinkaan myöhäisellä iällä johtuen eräästä fyysisestä seikasta.

Miksette miehet hanki niitä lapsia kun teillä on siihen hyvät mahdollisuudet? Jotkut eivät saa niitä koskaan, vaikka kuinka haluaisivat. Jos joku kysyisi minulta, että asettuisinko aloilleni perheen vuoksi, niin ei tarvitsisi kahta kertaa kysyä. En osaa selittää tätä teille, mutta tiedän jääväni yksin ilman ketään. Sitten minustakin tulee katkera vanhapoika, joka ei halua nähdä lapsia, koska ei ole itse koskaan saanut yhtään, vaikka olisi kuinka halunnut.
7929
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Näin se juttu etenee...

Äänestä

Oletko miettinyt että pitää olla taustatekijät kunnossa näillä tarkoitan esim rahatilannetta, Itse ajattelen että haluan lapsia, mutta taustatekijät on oltava kunnossa. Millä siinä lapsia elättää jos ei ole töitä esimerkiksi. Ja jos suhteessa on kaikki kunnossa niin mikä sen mukavampaa on sitten siihen jälkikasvua tehdä.En usko että se ihan parinvuoden sisään mikään lapsen saannin "absoluuttinen aika ole" Yritän ajatella vain realistisesti.

Äänestä
  • naiselta joka haluaa epätoivoisesti lasta...
    Kuules on ihmisiä jotka eivät ole saaneet lasta vielä 35 v iässä ja haluavat niitä epätoivoisesti. Joten on mielestäni vähän jopa ilkkumista 19. v ihmiseltä, jolla ei OIKEASTI ole todellakaan vielä kiire...Otahan rauhallisesti niin löydät varmaan sen naisen vielä.

    Äänestä

Niin niin, ja ehkä jo huomenna sun elämääsi kävelee se ihana tyttö, jonka kanssa sä voit suunnitella tulevaisuuttasi ihan mielin määrin. Tajuat, että ethän sä ole vielä edes elänyt täällä kovin kauan tajustaksesi yhtään mitään. ; )

Kuule elämä on niin ovela systeemi ettei siitä tiedä etukäteen mitään. Kokemusta nääs on.

T: muinainen "ikisinkku", nyt 3 lapsen onnellinen isukki.

Äänestä

Mutta jos niitä lapsia ei voikaan saada enää esimerkiksi viiden vuoden päästä, ainakaan omia lapsia. Siksi olen niin surullinen.

Äänestä
  • miksi näin mahtaa olla? sairaus?
    ikävää :/ mutta ainahan voi adoptoida ja on niitä muitankin mahdollisuukia..keinohedelmöitys.. mitä vaan. älä nyt vielä luovu toivosta! kuten itsekin sanoit olet fiksu ja komea, ehkä turhan epätoivoinen ja se saa naiset karkaamaan. opi nauttimaan tästä hetkestä! viisi vuotta on pitkä aika ja siinä ehtii jo pyöräyttää useammankin lapsen. unohda siis hetkeksi kaikki se mitä niin kovin tahdot, lähde ulos ja nauti.. siinä hän on.

    Äänestä

  • No mistä olet noin varma...? Onko sinulle annettu joku "tuomio" asiaan liittyen?

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


miehenbuolicas kirjoitti:

Siinä se jo tulikin. Olen 19-vuotias mies. Seurustelusuhteeni ovat kariutuneet, ja aika hiljaista on. Ei ehkä johtuen siitä, että olen jotenkin epätavallinen. Olen mielestäni ihan komea ja fiksu. En vain pääse enää naisten lähelle.

Ikäni perusteella olen melko nuori. Jostain syystä tuntuu, että olisin ainakin 35. Kun mietiskelin elämääni viime yönä, niin tajusin, että en tule varmaan koskaan saamaan mitään aikaan. Haluan lapsia. Tajusin, että jos en saa niitä parin vuoden kuluessa, niin en varmaan koskaan saakaan niitä. Aika lohduttomalta tuntuu.

Olen jotenkin niin rasittunut, kun ajattelen opiskelujani, jotka loppuvat ehkä noin kymmenen vuoden päästä. Luultavasti olen päätynyt kivaan kaksioon kaupungin keskustaan, minulla on kiva työ ja rahaa, mutta ei ketään, jota rakastaa. Haaveilin aina isosta perheestä ja haaveilen edelleenkin. Olen kuitenkin melko varma, etten koskaan sitä saa, varsinkaan myöhäisellä iällä johtuen eräästä fyysisestä seikasta.

Miksette miehet hanki niitä lapsia kun teillä on siihen hyvät mahdollisuudet? Jotkut eivät saa niitä koskaan, vaikka kuinka haluaisivat. Jos joku kysyisi minulta, että asettuisinko aloilleni perheen vuoksi, niin ei tarvitsisi kahta kertaa kysyä. En osaa selittää tätä teille, mutta tiedän jääväni yksin ilman ketään. Sitten minustakin tulee katkera vanhapoika, joka ei halua nähdä lapsia, koska ei ole itse koskaan saanut yhtään, vaikka olisi kuinka halunnut.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu