Haluan lapsia!

Siinä se jo tulikin. Olen 19-vuotias mies. Seurustelusuhteeni ovat kariutuneet, ja aika hiljaista on. Ei ehkä johtuen siitä, että olen jotenkin epätavallinen. Olen mielestäni ihan komea ja fiksu. En vain pääse enää naisten lähelle.

Ikäni perusteella olen melko nuori. Jostain syystä tuntuu, että olisin ainakin 35. Kun mietiskelin elämääni viime yönä, niin tajusin, että en tule varmaan koskaan saamaan mitään aikaan. Haluan lapsia. Tajusin, että jos en saa niitä parin vuoden kuluessa, niin en varmaan koskaan saakaan niitä. Aika lohduttomalta tuntuu.

Olen jotenkin niin rasittunut, kun ajattelen opiskelujani, jotka loppuvat ehkä noin kymmenen vuoden päästä. Luultavasti olen päätynyt kivaan kaksioon kaupungin keskustaan, minulla on kiva työ ja rahaa, mutta ei ketään, jota rakastaa. Haaveilin aina isosta perheestä ja haaveilen edelleenkin. Olen kuitenkin melko varma, etten koskaan sitä saa, varsinkaan myöhäisellä iällä johtuen eräästä fyysisestä seikasta.

Miksette miehet hanki niitä lapsia kun teillä on siihen hyvät mahdollisuudet? Jotkut eivät saa niitä koskaan, vaikka kuinka haluaisivat. Jos joku kysyisi minulta, että asettuisinko aloilleni perheen vuoksi, niin ei tarvitsisi kahta kertaa kysyä. En osaa selittää tätä teille, mutta tiedän jääväni yksin ilman ketään. Sitten minustakin tulee katkera vanhapoika, joka ei halua nähdä lapsia, koska ei ole itse koskaan saanut yhtään, vaikka olisi kuinka halunnut.