Miksi pelkään? Enkö uskalla koskaan rakastua?
Mitä sitä nyt sit enää tekee? Olen ihmissuhdevammainen!En ole koskaan hakeutunut suhteeseen…haaveilen siitä kyllä, mutta tosipaikka tuntuu pelottavalta. Olen hieman päälle kolmikymppinen nainen ja elämässäni on ollut vain muutama ihastus… Nyt sitten menin taas ja ihastuin ja jälleen tulin jätetyksi. Eikä siinä mitään, mutta heti ensimmäisten vaikeuksien tullessa, minä itse juoksin toisen kainaloon ja sitten vielä toisenkin. Tätä hän ei tiedä. Pelkäsin niin kauheasti, että minut jätetään ja se aiheutti hirveän paniikin. Nyt vasta tajuan, että en ole edes tiedostanut toimintaani. Ihastuin vaan niin kamalan paljon, enemmän kuin koskaan ja tiesin sen siten väistämättä pian loppuvan. Sitten paniikissa jo järjestin itselleni ns. lohduttajan. Miksi? Lohduttajista ei ole kuitenkaan mitään hyötyä ja olen itse asiassa hyvin kiltti ihminen, enkä haluaisi satuttaa ketään. Enkä ole edes tajunnut, että näitä lohduttajia itse olen satuttanut. Nyt sitten pelkoni toteutui ja sain tietää toisesta naisesta. Miksi minusta on tullut näin pelokas? Minä niin pelkään. Nyt sitten toivon, etten ole aiheuttanut välirikkoamme olemalla kylmä…ei… kyllä sinäkin olit kylmä, sinä sanoit, että mietit. Silloin sinulla on ollut jo se toinen. Et koskaan välittänyt minusta, valehtelit minulle. Hait heti suhteen ja sait sellaisen joka vielä toimii. …Odotan niin, että ottaisit yhteyttä, koska tällä kertaa välitin oikeasti ja kerroinkin sen sinulle, kerroin sen ääneen elämäni ensimmäistä kertaa. Samaan aikaan en kuitenkaan halua sinun enää koskaan ottavan yhteyttä, koska mitä sitten tapahtuisi. Et välittäisi kuitenkaan…et ollut tosissasi nytkään…Palaisit koska se toinen juttu ei toiminutkaan…et koskaan tarkoittanut mitä sanoit! Niin nopeasti asiat muuttuivat!
Olen ihmisraunio. Pelkään rakkautta ja rakastumista. Mikään ei kuitenkaan koskaan toimi. En uskalla aloittaa mitään, hetken ajan kuluttua heittäydyn kylmäksi, koska olet jo lähdössä pois. Ja niinhän sinä lähdetkin…usein sanomatta mitään. Silloin minä itken, mutta tiesin että siinä käy näin…itken silti kovasti. Miten tällainen ihminen voi rakastaa? Pelkää jo pelkkää ajatusta! Pelkää, että menettää ihmiset…se on pahin pelko maailmassa ja sitten menettääkin.
Ihminen, joka haaveilee perheestä…ei uskalla aloittaa mitään kenenkään kanssa…Sattuu kuitenkin!!!Ja uskokaa…olen fiksu ja ulospäin suuntautunut ihminen…kukaan ei koskaan uskoisi tätä minun kirjoituksekseni. Kaikki sanovat, että pärjään aina! Olen yksin, koska keskityn uraani. Ai niinkö ja minä muka vielä myönnän. Mutta minä haluaisin rakastaa ja olla rakastettu…mutta olen tosissani, kun sanon etten osaa seurustella…ajan ihmiset pois ja sitten suren pitkään…rakastun mahdottomaan ja sitten minua taas sattuu…mutta tiesinhän minä sen…
Paraneeko tästä koskaan? Miten ihmeessä voin luottaa, että joku kenestä välitän, välittää minusta myös? Sanoja ja tekoja on jo nähty ja ne ovat aina pyyhkiytyneet pois sekunneissa…toisia naisia, exiä …mitä milloinkin…Mitä pitää tehdä? Haluan pysytellä poissa ihmissuhteista, koska ne satuttavat kuitenkin joko minua tai sinua…en pysty luottamaan! Sattuu!
voiko ihmissuhdevamma korjautua?
7
1343
Vastaukset
- miNä
Tunnen itseni tunnevammaiseksi. miksikö? - siksi, että se ihminen, jota rakastin, meni pois... toinenkin. en minä osaa rakastaa, kun kaikki menee pois. ei jaksa edes selittää- ei se selityksiä kaipaa. me kasvettiin erilleen... kumpikin petti, toinen hakkas, otin kaiken paskan vastaan jne. ei se ollut rakkautta. nyt, monen vuoden päästä jaksais rakastaa.. jaksaisin juu, mutta ukko ei. ei hän tiedä mitä haluaa. ei kai mitään. hän ei ole naisesta riippuvainen, en minäkään miehestä, rakkaudesta kyllä.
kyllä mie ainakin uskallan rakastua. kunhan joku joskus muakin rakastais. tiedän kyllä, ettei se ole helppoa. juorut. ja se, että antaa niille periksi. en mä oikeesti niin paha ole, mitä juorut (=kateelliset) antaa ymmärtää.- ex.naisten naurattaja
Kysymykseesi voiko tuollaisesta tunne vammasta parantua vastaan että kyllä voi ,mutta aikaa siihen voi mennä kymmeniä vuosia..
Tuollainen käytös ajattelu tavassa johtuu epävarmuudesta ,ja yleensä kaikkeen on syynä trauma aikaisemmin tapahtuneesta erosta,eli jätettyksi tulemisesta.
Menee luotto sitten kaikkeen,ei enää jaksa uskoa mihinkään pysyvään ja silloin käyttäytyy juuri tuolla tavoin,haluaa tuntea hyväksytyksi tulemista kaiken varalta..
Itse rakastuin parikymppisenä,minut iskettiin.
Elimme maailman onnellisinta aikaa ,niin ainakin uskoin.
Maailmani romahti kun nainen ilmoittikin yllättäen että haluaa hieman välimatkaa suhteeseemme ja jätti minut.
Tunsin että maailmani loppui siihen paikkaan.
Tyttö oli itse tullut jätetyksi aiemmassa suhteessa ja hänestä oli tullut juuri kuvailemasi kaltainen,hän vakuutti rakastavansa edelleen minua mutta pelkäsi suhteemme kuitenkin loppuvan ja siksi käyttäytyi niin oudosti.
Tämä tilanne aiheutti taas minulle tunne vamman,huomasin että olin tullut samanlaiseksi.
Hain rakkautta,ja kun sitä löysin en uskonut siitä kuitenkaan mitään tulevan ja etsiskelin aina jo varalle uutta suhdetta,vaikka entineenkään ei ollut katkennut.
Minusta tuli sellainen levoton sielu,tietyn ajan jälkeen alkoi maa poltella jalkojen alla..
Kiersin yli kymmenen vuotta tuollaista kehää,tapasin paljon ihmisiä ,oli kivaakin,mutta olin sisältä koko ajan rikkonainen.
Lopulta löysin rauhan,sattui oikea nainen kohdalle ja tiesin varmasti että voin häneen luottaa.
Kaikkein paras ohjeeni sinulle olisi se,ettet hakisi itsellesi pitkään aikaan uutta seurustelu suhdetta.
Myöntäisit itsellesi viimeinkin että olet sisältä rikki toistaiseksi.
Koska satutat vain itseäsi,ja tulet entistä epävarmemmaksi kaikkia uusia suhteitasi kohtaan sitä enemmän mitä useamman kerran yrität.
Sopeudu elämään ihan sinkkuna ,opettelet elämään yksin ja nauttimaan elämästäsi.
Maineesi säilyy,ja varmasti se oikeanlainen osuu kohdallesi ja huomaat että nyt kannattaa jo yrittää tosissaan.
Kaikki on itsestäsi kiinni,sinun täytyy silloin ajatella vain niin että teet kaikkesi suhteesi eteen,ja jos se sittenkin kaatuu johonkin niin ei ainakaan sinun mokailuusi. - toivoa siis on
ex.naisten naurattaja kirjoitti:
Kysymykseesi voiko tuollaisesta tunne vammasta parantua vastaan että kyllä voi ,mutta aikaa siihen voi mennä kymmeniä vuosia..
Tuollainen käytös ajattelu tavassa johtuu epävarmuudesta ,ja yleensä kaikkeen on syynä trauma aikaisemmin tapahtuneesta erosta,eli jätettyksi tulemisesta.
Menee luotto sitten kaikkeen,ei enää jaksa uskoa mihinkään pysyvään ja silloin käyttäytyy juuri tuolla tavoin,haluaa tuntea hyväksytyksi tulemista kaiken varalta..
Itse rakastuin parikymppisenä,minut iskettiin.
Elimme maailman onnellisinta aikaa ,niin ainakin uskoin.
Maailmani romahti kun nainen ilmoittikin yllättäen että haluaa hieman välimatkaa suhteeseemme ja jätti minut.
Tunsin että maailmani loppui siihen paikkaan.
Tyttö oli itse tullut jätetyksi aiemmassa suhteessa ja hänestä oli tullut juuri kuvailemasi kaltainen,hän vakuutti rakastavansa edelleen minua mutta pelkäsi suhteemme kuitenkin loppuvan ja siksi käyttäytyi niin oudosti.
Tämä tilanne aiheutti taas minulle tunne vamman,huomasin että olin tullut samanlaiseksi.
Hain rakkautta,ja kun sitä löysin en uskonut siitä kuitenkaan mitään tulevan ja etsiskelin aina jo varalle uutta suhdetta,vaikka entineenkään ei ollut katkennut.
Minusta tuli sellainen levoton sielu,tietyn ajan jälkeen alkoi maa poltella jalkojen alla..
Kiersin yli kymmenen vuotta tuollaista kehää,tapasin paljon ihmisiä ,oli kivaakin,mutta olin sisältä koko ajan rikkonainen.
Lopulta löysin rauhan,sattui oikea nainen kohdalle ja tiesin varmasti että voin häneen luottaa.
Kaikkein paras ohjeeni sinulle olisi se,ettet hakisi itsellesi pitkään aikaan uutta seurustelu suhdetta.
Myöntäisit itsellesi viimeinkin että olet sisältä rikki toistaiseksi.
Koska satutat vain itseäsi,ja tulet entistä epävarmemmaksi kaikkia uusia suhteitasi kohtaan sitä enemmän mitä useamman kerran yrität.
Sopeudu elämään ihan sinkkuna ,opettelet elämään yksin ja nauttimaan elämästäsi.
Maineesi säilyy,ja varmasti se oikeanlainen osuu kohdallesi ja huomaat että nyt kannattaa jo yrittää tosissaan.
Kaikki on itsestäsi kiinni,sinun täytyy silloin ajatella vain niin että teet kaikkesi suhteesi eteen,ja jos se sittenkin kaatuu johonkin niin ei ainakaan sinun mokailuusi.Tämän niin halusin kuulla!!!
Olen jotenkin niin hukassa...vaihdan paikkakuntaa ja vaihdan ihmisiä. Elo on tosiaan kohdellut kaltoin eri ihmissuhteissa. Paljon pettymyksiä! Nyt minä ensimmäistä kertaa myönnän, että itse hakeudun sellaisiin epätoivoisiin suhteisiin...kaukosuhteisiin, maailman matkaajiin...mitä tahansa...kunhan se vaan ei ole se oikea!Ja sitten kuitenkin aina sattuu, koska kuitenkin toivon, että kaikki muuttuu hyväksi. Sanoit kaiken niinkuin se kohdallani on. Ihana kuulla, että löysit rinnallesi oikean ihmisen. Käytit sanaa rauhoittuminen ja se on tosiaan asia, mikä minunkin pitää tehdä. Nyt ensin itseni kanssa. Elämäni on yhtä liikkumista, jotenkin pelkään, että jos pysähdyn koko maailma pysähtyy! Siksi menen ja teen koko ajan...kokeilen uusia asioita, ottamatta niitä kuitenkaan elämääni pitkäksi aikaa...minulla ei muka ole aikaa edes niille ihmisille, jotka minusta oikeasti välittävät! Nyt siis haluan rauhottua. Haluan löytää myös sen oikean, mutta kiire minulla ei ole!
kiitos vastauksestasi...tuli hetkeksi hyvä olla =) - Nefertiti
toivoa siis on kirjoitti:
Tämän niin halusin kuulla!!!
Olen jotenkin niin hukassa...vaihdan paikkakuntaa ja vaihdan ihmisiä. Elo on tosiaan kohdellut kaltoin eri ihmissuhteissa. Paljon pettymyksiä! Nyt minä ensimmäistä kertaa myönnän, että itse hakeudun sellaisiin epätoivoisiin suhteisiin...kaukosuhteisiin, maailman matkaajiin...mitä tahansa...kunhan se vaan ei ole se oikea!Ja sitten kuitenkin aina sattuu, koska kuitenkin toivon, että kaikki muuttuu hyväksi. Sanoit kaiken niinkuin se kohdallani on. Ihana kuulla, että löysit rinnallesi oikean ihmisen. Käytit sanaa rauhoittuminen ja se on tosiaan asia, mikä minunkin pitää tehdä. Nyt ensin itseni kanssa. Elämäni on yhtä liikkumista, jotenkin pelkään, että jos pysähdyn koko maailma pysähtyy! Siksi menen ja teen koko ajan...kokeilen uusia asioita, ottamatta niitä kuitenkaan elämääni pitkäksi aikaa...minulla ei muka ole aikaa edes niille ihmisille, jotka minusta oikeasti välittävät! Nyt siis haluan rauhottua. Haluan löytää myös sen oikean, mutta kiire minulla ei ole!
kiitos vastauksestasi...tuli hetkeksi hyvä olla =)kun se oikea sattuu kohdalle. Jos tuntuu yhtään epämiellyttävältä olla jonkun ihmisen kanssa, hän ei ole se oikea.
- Nefertiti
Kohtele aina muita ihmisiä niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Se vain yksinkertaisesti toimii ja helpottaa elämää. Olen saanut nenilleni monta kertaa, mutta nyt elämässäni on joku aivan suuremmoisen ihana ihminen. Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, että voisin viettää hänen kanssaan vaikka lopun elämäni. Olemme erittäin rehellisiä toisillemme, enkä ikinä voisi satuttaa häntä millään tavalla. En koskaan. Rakastan häntä, ja haluan häntä. Vain ja ainoastaan siksi, että välillämme on syvä luottamuksen ja ymmärryksen silta. Vaikka olisimme toisistamme erossa vaikka vuosia, en koskaan lakkaisi odottamasta sitä päivää, kun taas tapaamme. Olkaa rehellisiä hyvät ihmiset. Myöntäkää virheenne. Se auttaa aina. Ei kukaan ole täydellinen. Älkää koskaan edes yrittäkö esittää täydellistä.
- helpottaa
Sinä sen sanoit!Kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tämä ns. itsestäänselvä elämänsääntöni on minulta unohtunut suhteissa miehiin. Kavereistani pidän huolta ja olen tunnettu lojaaliudestani ja ystävällisyydestäni...seurustelusuhteisiin en ole näin uskaltanut suhtautua. Nyt sen teen. Tuntuu, että lähiaikoina olen viisastunut ehkä rohkaistunutkin. Tuntuu, että kohta olen valmis katsomaan, mitä maailmalla on annettavaa :) Haluan olla rohkeasti mukana...kävi miten kävi! Jatkan eloa itsenäni, mutta avoimemmin mielin!!!
ei todellakaan täydellinen etsii ei täydellistä miestä...juuri täydelliseen elämään :) - forgotten_daughter
helpottaa kirjoitti:
Sinä sen sanoit!Kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tämä ns. itsestäänselvä elämänsääntöni on minulta unohtunut suhteissa miehiin. Kavereistani pidän huolta ja olen tunnettu lojaaliudestani ja ystävällisyydestäni...seurustelusuhteisiin en ole näin uskaltanut suhtautua. Nyt sen teen. Tuntuu, että lähiaikoina olen viisastunut ehkä rohkaistunutkin. Tuntuu, että kohta olen valmis katsomaan, mitä maailmalla on annettavaa :) Haluan olla rohkeasti mukana...kävi miten kävi! Jatkan eloa itsenäni, mutta avoimemmin mielin!!!
ei todellakaan täydellinen etsii ei täydellistä miestä...juuri täydelliseen elämään :)että säkin oot ymmärtänyt tän asian..mulla meni aikaa siihen, ennenku itse tajusin sen. nyt on hyvä olla. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "1064572Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293393No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452380- 391418
- 361343
- 381196
- 141102
- 1591026
- 27978
- 6944